Millaiset ihmiset viihtyvät paljon yksin? Oletko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Huomaahan sen jo tykkäyksistäkin, ei näitä ketjuja jaksa enää edes avata kuin omaa erinomaisuuttaan todistelevat introvertit. Introverttiydessä ei sinällään ole mitään pahaa, tämä itsetehostus vaan on älytöntä!

Olen yksin viihtyvä. Käyn mieluusti myös esim. elokuvissa ja keikoilla yksin, koska haluan eläytyä täysin siihen leffaan tai keikkaan, enkä huolehtia kenenkään kaverin vessareissuista tai viihtymisestä muutenkaan. 

Mä viihdyyn paljoon yksin kosska oleen niin outo.

Olen laiska. Minua rasittaa sosiaaliseen elämään liittyvät rituaalit kuten jatkuvat synttärijuhlat, ristiäiset ja lahjanostelut niihin. Siksi olen kiitollinen, että minulla ei ole kovin monta ystävää. Heitä varmaan loukkaisi, että jättäisin osallistumatta vain, koska ei nappaa juuri silloin. Sinänsä arvostan kyllä hyviä bileitä, hauskaa spontaania iltaa tai kiinnostavaa keskustelua.

Tiedän, mistä olen itse innostunut ja seuraan paljon minua kiinnostavia aiheita mm. YouTubessa. Vaikka monet muutkin aiheet ovat oikeasti kiinnostavia, niin en jaksa määräänsä enempää jaksaa keskustella, jos ystävällä on joku minua kiinnostamaton intohimon kohde. Siinä mielessä olen joustamaton ja tarkka vapaa-ajastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Höpsistä. On huomattavasti tavallisempaa olla yksin viihtyvä suomalainen kuin paljon ihmisten seuraa kaipaava suomalainen. Ei siis lainkaan uniikkia vaan ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin viihtyvä. Käyn mieluusti myös esim. elokuvissa ja keikoilla yksin, koska haluan eläytyä täysin siihen leffaan tai keikkaan, enkä huolehtia kenenkään kaverin vessareissuista tai viihtymisestä muutenkaan. 

Kai sun kaverit on täysi-ikäisiä ja osaa itse käydä vessassa? Eikä toisen viihtyminen ole omalla vastuulla. Ehkä jos on kokemusta vain hyvin raskaista ihmisistä, niin ymmärrän, että muut ihmiset voivat tuntua taakalta.

Minä, rakastan olla yksin. Saa olla omissa maailmoissaan ilman että muut kyseenalaistaa tai tuo jotain negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Mä viihdyyn paljoon yksin kosska oleen niin outo.

Tässsä on vähään pakko muuttua kun eii voi elää 300 eurolla kuussa.

Viihdyn enenevissä määrin yksin sen takia, että on niin huonoja kokemuksia seurassa olemisesta. Lapsena olin seurallinen mutta olin muiden mielestä outo, kiusaamiskokemuksia alkoi kertyä, sitten ryhmän ulkopuolelle sulkemista. Näiden kokemusten myötä jättäydyn itse mieluummin ryhmän ulkopuolelle vapaaehtoisesti, koska en halua kokea enää sitä, että eristetään. Tykkäsin jo lapsena lukea, joten piilouduin sitten kirjojen taakse koko ajan vain enemmän. Myöhemmin tuli netti, jonne pääsi myös mukavasti pakoon todellisuutta.

En oikein osaa sanoa, olenko siis luontaisesti introvertti tai epäsosiaalinen, mutta minusta on tullut molempia. Olen ehkä vähän masentunutkin. Netissä ja somessa luuhaan paljon, kaipaan ihmiskontakteja ja juttuseuraa, mutta pelkään torjuntaa niin paljon etten juurikaan oikeassa elämässä hakeudu ihmisten seuraan.

Ystäviä on silti ja puoliso myös.

Olen projektipäällikkönä töissä joten siellä ihan kokoajan joukon johtajana. Kotona ja lomilla en kaipaa kenenkään seuraa. Ärsyttää välillä tyttöystäväkin kun se keksii kokoajan kaikenlaista tekemistä ja menemistä. HALUAN vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujani vapaa-ajalla enkä autella muita niiden hommissa. Tuntuu että kaikki muut on kädettömiä, kun aina tarvitaan minua. Edes aitaa tai roskakatosta ei saada yksin aikaiseksi.

Olen. 

Haaveissani olen introvertti, jonka kotona on ovet aina auki, porukkaa menee ja tulee ja viikonloput täyttyvät kutsujen järjestelystä. 

Todellisuudessa en jaksa nähdä vaivaa säilyttääkseni ystävyyssuhteeni. Minulle riittää kontaktit työssä (niitäkin liikaa) ja vapaa--aika mieheni ja lasteni kanssa. Kun elämässä on haasteita, vetäydyn vielä entisestään ja välillä haluan olla ihan yksin. 

Mä oon ainakin masentunut. Ja kärsin kroonisista sairauksista. Maailma painaa niin paljon, etten pysty liikahtamaan. Siksi yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Höpsistä. On huomattavasti tavallisempaa olla yksin viihtyvä suomalainen kuin paljon ihmisten seuraa kaipaava suomalainen. Ei siis lainkaan uniikkia vaan ihan tavallista.

Sitähän minä sanoinkin, ainoastaan he itse pitävät itseään erityisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Höpsistä. On huomattavasti tavallisempaa olla yksin viihtyvä suomalainen kuin paljon ihmisten seuraa kaipaava suomalainen. Ei siis lainkaan uniikkia vaan ihan tavallista.

Sitähän minä sanoinkin, ainoastaan he itse pitävät itseään erityisinä.

En löytänyt ko kommentista yhtään asiaa enkä edes sanamuotoa, millä tavalla  ko henkilö olisi pitänyt itseään erityisenä meihin muihin yksin viihtyviin verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin viihtyvä. Käyn mieluusti myös esim. elokuvissa ja keikoilla yksin, koska haluan eläytyä täysin siihen leffaan tai keikkaan, enkä huolehtia kenenkään kaverin vessareissuista tai viihtymisestä muutenkaan. 

Kai sun kaverit on täysi-ikäisiä ja osaa itse käydä vessassa? Eikä toisen viihtyminen ole omalla vastuulla. Ehkä jos on kokemusta vain hyvin raskaista ihmisistä, niin ymmärrän, että muut ihmiset voivat tuntua taakalta.

Onko sulla yhtään kaveria? Niitä joutuu kuule odottelemaan jossain tietyssä paikassa, jotta ei eksytä toisistamme siinä tungoksessa. Ja vessajonossa kuluu aikaa. Parhaassa tapauksessa kaveri käy vessassa kahdesti, ja taas odotellaan. Ja vinkuu, ettei jaksa seistä keikalla. Ja ettei tykkääkään noiden musiikista, ihan huonoa. 

Minulla on rikas sisäinen maailma ja olen enemmän kiinnostunut ilmiöistä (luonto, tiede, politiikka, uutiset, kaunokirjallisuus) kuin ihmisistä. Onhan minulla paljonkin ystäviä, tuttuja ja sukulaisia ja viihdyn heidänkin kanssaan, mutta se ei ole olemiseni normaalitila - sosiaalisuus. Se vie pois minulta sitä laadukkainta aikaani, omaa aikaa. Mutta ei sekään liiallisena ole yhtä nautinnollista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Höpsistä. On huomattavasti tavallisempaa olla yksin viihtyvä suomalainen kuin paljon ihmisten seuraa kaipaava suomalainen. Ei siis lainkaan uniikkia vaan ihan tavallista.

Sitähän minä sanoinkin, ainoastaan he itse pitävät itseään erityisinä.

En löytänyt ko kommentista yhtään asiaa enkä edes sanamuotoa, millä tavalla  ko henkilö olisi pitänyt itseään erityisenä meihin muihin yksin viihtyviin verrattuna. 

Eivätkö kaikki introvertit rakastakaan lukemista? Lukemalla oppii huomaamaan tekstin sävyjä, lukemaan rivien välistä. Mutta jatkakaa toki keskenänne tätä klisee-bingoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rikas sisäinen maailma ja olen enemmän kiinnostunut ilmiöistä (luonto, tiede, politiikka, uutiset, kaunokirjallisuus) kuin ihmisistä. Onhan minulla paljonkin ystäviä, tuttuja ja sukulaisia ja viihdyn heidänkin kanssaan, mutta se ei ole olemiseni normaalitila - sosiaalisuus. Se vie pois minulta sitä laadukkainta aikaani, omaa aikaa. Mutta ei sekään liiallisena ole yhtä nautinnollista :)

Rikas sisäinen maailma mainittu! Okei, tää oli vika😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Höpsistä. On huomattavasti tavallisempaa olla yksin viihtyvä suomalainen kuin paljon ihmisten seuraa kaipaava suomalainen. Ei siis lainkaan uniikkia vaan ihan tavallista.

Sitähän minä sanoinkin, ainoastaan he itse pitävät itseään erityisinä.

En löytänyt ko kommentista yhtään asiaa enkä edes sanamuotoa, millä tavalla  ko henkilö olisi pitänyt itseään erityisenä meihin muihin yksin viihtyviin verrattuna. 

Eivätkö kaikki introvertit rakastakaan lukemista? Lukemalla oppii huomaamaan tekstin sävyjä, lukemaan rivien välistä. Mutta jatkakaa toki keskenänne tätä klisee-bingoa.

Tai sitten joku lukee ja näkee mitä haluaa, ennakkoasenteen mukaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Näitä ketjuja on lukemattomia, uniikit lumihiutaleet näissä aina rinkiwänkkäävät, että kyllä me ollaan hienoja ihmisiä, niin syvällisiä. Koomista.

Huomaahan sen jo tykkäyksistäkin, ei näitä ketjuja jaksa enää edes avata kuin omaa erinomaisuuttaan todistelevat introvertit. Introverttiydessä ei sinällään ole mitään pahaa, tämä itsetehostus vaan on älytöntä!

Sä et ihan hirveästi tarjoa toista näkökulmaa tai perusteluja.