Ex mies ei ota lapsia

Lapset autoon ja iskän ovelle. Pim pom ja kun iskä avaa niin heipat vaan ja lähdet.

Mikä tässä on niin vaikeaa.

Etkö voisi antaa kapset adoptioon kun et sinäkään näytä haluavan niitä pitää? Saisit omaa aikaa.

Tsemppiä lapsille. Itsekin olin se entisen liiton lapsi jota kumpikaan vanhempi ei halunnut uuteen elämäänsä, vaan tappelivat siitä kumpi joutuu ottamaan minut.

Noh, onneksi Suomessa on ihan kelvollinen terapiajärjestelmä.

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Mitä lapsi tekee vanhemmalla jota ei aidosti kiinnosta olla läsnä lapsen elämässä?

Tukiperhe?

Eihän tässä varmasti pelkästä oman ajan tarpeesta ole kyse vaan myös siitä, että lapset pettyvät ja isään ei voi luottaa. Ei vanhemmuus ole sellaista, että sitä voi suorittaa silloin, kun huvittaa. Erotilanteissa mennään tapaamissopimuksen perusteella eikä sovita lapsille sopimattomia menoja sille ajalle, kun lasten pitäisi olla luona. Itse soittaisin lastenvalvojalle, että mitä kannattaisi tehdä tuossa tilanteessa.

Se onkin hauskaa kun isä päättää ettei ota lapsia niin minkäs teet, mutta jos päätät ettet perseilyn takia anna lapsia niin poliisit ja sossut on ovella niitä hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Noita ihmistyyppejä on myös äideissä.

Ketään ei voi pakottaa. En valittelisi. Hoitaisin itse.

Vierailija kirjoitti:

Se onkin hauskaa kun isä päättää ettei ota lapsia niin minkäs teet, mutta jos päätät ettet perseilyn takia anna lapsia niin poliisit ja sossut on ovella niitä hakemassa.

Uhka on toki olemassa, mutta nuo ns pakkonoudot on niin raju kokemus lapsille ettei mikään viranomaistaho niitä käytännössä toteuta.

Itse olet ne lapset maailman porsinutkin, tottapa hoidatkin.

Ongelmat lapsen huoltoa ja tapaamisia koskevissa asioissa ovat usein erittäin haastavia ja henkilökohtaisia. On tärkeää muistaa, että lapsen etu tulee aina ensin ja on tärkeää etsiä ratkaisu, joka on paras lapsen kannalta.

Jos sinulla on sopimus ex-puolisosi kanssa lapsen huoltoa ja tapaamisia koskevista asioista, voit pyytää apua viranomaisilta, kuten perheoikeudelta tai sosiaalityöntekijältä, jos puolisosi ei noudata sovittuja sopimusehtoja.

Jos teillä ei ole voimassa olevaa sopimusta, voit hakea apua viranomaisilta ja neuvotella puolisosi kanssa ratkaisusta, joka on parhaiten lapsen etu.

Muutamia vinkkejä voisivat olla, että voit neuvotella puolisosi kanssa asiasta rauhallisesti ja etsiä yhdessä ratkaisua. Voit myös hakea apua perheneuvojalta, joka voi auttaa teitä ratkaisemaan ongelman yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Aivan varmasti kaipaa, kun viikon suunnitellut toisen vanhemman luo menoa ja sitten tulee tieto ettei onnistu, vanhemmalla on muuta. Pettymys ettei näe vanhempaa, pettymys, että joku muu asia meni edelle, pettymys ettei vanhempaa kiinnosta.

Useimmiten ne lapset on enemmän ollut naisen toiveissa ja mies on suostunut pitkin hampain, kun tietää että rehellinen vastaus lopettaa suhteen.

Ottaisin yhteyttä lastenvalvojalle, että isää ei kiinnosta tavata lapsia, niin tapaamissopimukset ja samalla elatusmaksut uusiksi.

Lapsille en sanoisi yhtään mitään, ettei tule sellainen olo, ettei kumpikaan vanhempi halua heitä luokseen. Mikään ei ole niin kamalaa kuin tuntea olonsa ei-toivotuksi ja että vanhemmat vain pompottelee pois jaloista.

Ymmärrän silti kyllä myös äitiä, jolle isäviikonloppu voi olla ainoa henkireikä tehdä omia asioita. Ei kukaan jaksa, jos ei koskaan saa tehdä mitään omaa, sitä minkä takia on oma itsensä IHMISENÄ eikä pelkkä äiti. Usein unohtuu, että äiditkin on erilaisia persoonia, eikä mitään altruistisia marttyyreja, jotka ei tarvi mitään muuta kuin lapsensa (joita niitäkään ei muuten saa tarvita, koska ei saa olla riippuvainen lapsistaan) ollakseen onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Jo pienet lapset osaavat muodostaa kiintymyssuhteen, vaikka aikuinen ei tekisi siitä mitään numeroa. Jopa puolivuotias.

Jos toisin, lapsen tunne-elämä ei ole kunnossa.

Kuulostaa tutulle. Nyt lapset jo aikuisia. Selityksiä oli vaikka mitä minkä takia ei ottanut lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Aivan varmasti kaipaa, kun viikon suunnitellut toisen vanhemman luo menoa ja sitten tulee tieto ettei onnistu, vanhemmalla on muuta. Pettymys ettei näe vanhempaa, pettymys, että joku muu asia meni edelle, pettymys ettei vanhempaa kiinnosta.

Eli tilanne vaatii psyykkisesti saatavilla olevaa vanhempaa, joka tuntee lapsensa miten hänen kanssaan käsitellään niitä pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Aivan varmasti kaipaa, kun viikon suunnitellut toisen vanhemman luo menoa ja sitten tulee tieto ettei onnistu, vanhemmalla on muuta. Pettymys ettei näe vanhempaa, pettymys, että joku muu asia meni edelle, pettymys ettei vanhempaa kiinnosta.

Millainen vanhempi kertoo sille lapselle tapaamisesta jos on epävarma sen toteutumisesta? Masokisti?