Millaiset ihmiset viihtyvät paljon yksin? Oletko

Itse olen yksinäinen mutta onnellinen,teen juuri sitä mitä haluan.minulla ei ole asuntoa vaan asun asuntoautossa. Millä kiertelen kotimaassa ja Euroopassa ja nautin tästä elämäntyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Jo 25 vuotiaana tajusin lopullisesti sen että kuinka paljon iloa siitä tulee kun ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Ihmiset ovat niin myrkyllisiä.

Tätä olin tulossa sanomaan. Viihdyn yksin silloin ei tarvitse miettiä tarkkaan miten on ja mitä sanoo tai katua jälkikäteen. Saa vain tehdä ja olla ilman kritiikkiä ja vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tämän keskustelun pointti oli kertoa minkälainen ihminen on, ja sinä alat valittaa "tilittämisestä" kun ihmiset vain vastaavat keskustelun aiheeseen :D

Juurinäin, tuo asenne eiole introvertti vaa mulkvisti :)

Olen introvertti adhd. Huvitan itseäni loputtomasti enkä jaksa toisia ihmisiä.

Viihdyn parhaiten yksin, mutta toki myös puolisoni kanssa. Minulla ei vielä koskaan ole ollut tylsää itsekseni. En edes tiedä millaista se tylsyys on. Olen työssä jossa joudun olemaan sosiaalinen, ja olen kyllä puhelias ja varsinainen humoristikin, mutta työpäivän jälkeen en kyllä jaksa enää yhtään ihmisiä. Tavallaan sosiaalinen energia kuluu loppuun jo töissä. Inhoan kaikenlaista kyläilyä, juhlia jne., ja vältänkin niitä aina jos vain mitenkään pystyn. Lähisukulaistenkaan kanssa en jaksa olla tekemisissä kuin viestein kun on jotain oikeaa asiaa, mutta onneksi he ovat samasta puusta veistettyjä. Harrastan kaikenlaista mukavaa itsekseni, kuten lukemista, elokuvia, musiikin kuuntelua ja säveltämistä, piirtämistä, pelaamista jne. Unelma olisi olla taloudellisesti riippumaton ja viettää suurin osa ajasta kotosalla. Käyn toki paljon esim. kirpputoreilla, keikoilla, näyttelyissä ja elokuvissa, mutta aina yksin tai kumppanin kanssa. Parhaan ystävänkin näkeminen on välillä työn ja tuskan takana.

Minä olen myös yksin viihtyvä. En jaksa olla kiinnostunut paljon kenestäkään oman perheen lisäksi. Henkisesti laiska ja varmaan tylsää seuraakin. Saan siis olla tarpeekseni yksin. :)

Olen sellainen. Tykkään tehdä paljon asioita, jotka vaatii keskittymistä ja joissa muut ihmiset ovat vain häiriöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea vastata noin avoimeen kysymykseen. Mitähän tässä tarkalleen halutaan tietää?

Sanotaan nyt näin, että stressaannun jos joudun olemaan koko ajan tekemisissä muiden kanssa. Mitä enemmän muut minulta vaativat, sitä enemmän stressaannun. Esim. jos menen jonnekin jonkun toisen kanssa, minulla ei yleensä ole yhtä hauskaa kuin jos menisin yksin. Riippuu tietysti henkilöstäkin ja siitä miten paljon hänestä pidän. Yleensä kuitenkin toisen läsnäolo rajoittaa tekemisiäni (toinen haluaa tehdä eri asioita kuin minä) ja enkä pysty kunnolla keskittymään siihen mitä olen tekemässä, koska joudun keskittymään samalla siihen toiseen ihmiseen. Tuloksena on epätodellinen olo, ihan kuin en olisikaan siellä missä olen vaan jossakin virtuaalitodellisuudessa. Ja niin menee Turun reissu hukkaan, kun en ole "oikeasti" käynyt Turussa enkä ole tehnyt siellä niitä asioita, joita halusin tehdä.

Erittäin hyvin kuvailtu! Just noiden syiden takia haluan tehdä asioita yksin. Aina menee säätämiseksi, jos on joku toinen mukana. Paljon mukavampaa mennä oman aikataulun ja suunnitelman mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Tässä kysyttiin itsestä- joku vastaa itsestä- sinä tuut räksyttään että minäminäsakkia? Jos kerran ap kysyy että onko muita tällaisia niin olisiko mielestäs parempi vastaus vaikka että maitopurkki on kulmikas vai mitä valitat?

Vierailija kirjoitti:

Jo 25 vuotiaana tajusin lopullisesti sen että kuinka paljon iloa siitä tulee kun ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Ihmiset ovat niin myrkyllisiä.

Tätä olen itsekkin miettinyt viime aikoina. Ei kiinnosta yhtään esim kavereiden seura. Erosin noin puoli vuotta sitten 3 vuoden suhteesta ja olen sen jälkeen viihtynyt todella paljon yksikseen, olen kehittynyt tässä ajassa uskomattoman paljon henkisesti kun en ole välittänyt kenenkään muiden ihmisten mielipiteistä ja sanomisista. Ihmiset on melko myrkkyä, varsinkin semmoiset jotka eivät tee mitään oman itsensä kehittämisen eteen vaan junnaavat paikoillaan. Entinen poikaystäväkin oli tämmöistä myrkkyä ja tuntui että itsekin katosin jonnekkin siinä suhteessa. Olen yksikseni vaikka kuolemaan asti, sillä rakastan omaa seuraani ja sehän on oikeasti maailman tärkein oppi jokaiselle ihmiselle. Olen kyllä haaveillut saman henkisestä miehestä ja semmoinen tulee elämääni sitten kun aika on oikea

maladaptive daydreaming

Kyllä se voi kertoa jotain tuttavapiiristäkin, jos viettää mieluummin aikaansa yksin.

Liian usein satutettu. Yksin paras

Yksinäinen kulkija kirjoitti:

Itse olen yksinäinen mutta onnellinen,teen juuri sitä mitä haluan.minulla ei ole asuntoa vaan asun asuntoautossa. Millä kiertelen kotimaassa ja Euroopassa ja nautin tästä elämäntyylistä.

Tuollaisesta itsekin nuorena haaveilin. Se ei kuitenkaan käynyt yksiin monen harrastukseni kanssa joka vaati paikallaan pysymistä. Mutta viihdyn kuitenkin yksin. Tykkään kyllä ihmisistä ja olen pidetty seuraihminen, mutta introverttina tarvitsen PALJON omaa aikaa. Ikäänkuin latautumista, että jaksan taas antaa itsestäni. Valitettavasti en ole löytänyt miestä joka tykkäisi minusta tällaisena kuin olen. Aina tulee valittamista tai epäilyjä, että mulla on joku toinen tai en ole suhteeseemme tai häneen tyytyväinen. Vaikka se on ennemminkin ollut se mies joka ei ole ollut suhteeseemme ja minuun tyytyväinen.

Saattaa olla mielenterveys,itselläni esm häpeä,jonka takia en uskalla tuoda itseäni aina esille kaveriporukassa Olen pyytänyt huomionhakuisuuttani anteeksikin netissä.Työni on sosiaalista ja olen 2 lapsen äiti,en vaivaisi millään ystäviä ongelmullani,siksi käyn psykologilla juttelemassa tai soitan vanhempainpuhelimeen jos huolia,hely

Minäkin viihdyn yksin. Parasta juhlapyhät, kun saa olla ihan itsekseen! Teininä olin koulukiusattu. Eikä minulla ole koskaan ollut ns parasta kaveria enkä minä ole ollut kenellekään paras! Nuorena, siis alle nelikymppisenä tykkäsin tanssia, ja käydä ravintolassa. No, muutama kertakäyttökoiras tuli mukaan otettua, mutta useimmiten jäin seinäruusuksi! Ehkä suurin syy onkin rumuuteni! Olen ällö! Eipä tee mieli lähteä kaupungille edes näyteikkunaostoksille, kun tietää, että joku sanoo jotain negatiivistä ulkonäöstäni. Tiedän, että kun enemmän linnoidun kotiini, jonka vuokran juuri ja juuri pystyn maksamaan sillä vähäisellä siivoustyöllä mitä minulle vielä annetaan, niin vainaana minut täällä poistetaan! Hyvä niin! Hyvää alkanutta vuotta teille palstalaiset!

Ketjun perusteella paljon yksin viihtyvät ovat melkoisen itseriittoisia ja itseensä ja omaan seuraansa tyytyväisiä. Monissa kommenteissa yksin viihtyvät kuvailevat itseään kuitenkin "lauman johtajiksi" ja seurallisiksi ja sanavalmiiksi tyypeiksi. Nämä ovat luonnollisesti subjektiivisia näkemyksiä, olisi kiinnostavaa lukea edes yksi ulkopuolinen arvio ko. tyypeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Rakastan pohtia asioita, tutkia ja oppia uutta. Nautin myös vaikkapa hyvästä kirjasta, musiikista tai (maalaus)taiteesta enkä tarvitse ketään jakamaan noita kanssani. Sama hyvän ruoan ja viinilasillisen kanssa. Olen introvertti mutten lainkaan ujo ja saatan olla seurassa puheliaskin jos en ole juuri sillä hetkellä kovin väsynyt. En aidosti kaipaa tai tarvitse muita ihmisiä mutta kylmä ja kova en ole, päinvastoin. Myönnän kyllä, että pidän suurinta osaa ihmisistä niin kypsymättöminä ja siksi rasittavina, että olen entisestään vetäytynyt lähes kaikesta kanssakäymisestä. En tarkoita olla ylimielinen, mutta en vain jaksa ihmisiä ja toisaalta on nautinnollista tarkkailla sivusta kaikkea sitä touhotusta ja öyhötystä tarvitsematta olla siinä itse mukana. Haluan olla yksin, yksinäinen en ole. Tällainen yksin olija ainakin täällä.

Ja taas, minä minä minä. Introvertit rakastavat puhua itsestään ja omasta sisäisestä rikkaasta maailmastaan. Introvertti-ekstrovertti-jaottelulla olen itsekin introvertti, mutta en ymmäärrä tätä tilittämistä.

Kun kysymys kuuluu, että millainen ihminen viihtyy yksin, niin onko sinulle yllätys, että yksin viihtyvät ihmiset vastaavat millaisia ovat? Naapurin Kaarinastoko siinä pitäisi kertoa?

Olen joo. Moni ihminen tuntuu tarvitsevan aina jonkun kaverin harrastukseen tai jonkin uuden aloittamiseen. Itse käyn elokuvissa yksin, ravintolassa syömässä jos siltä tuntuu, talviuinnin aloitin yksin (monelle sekin kynnyskysymys, pitäisi olla seuraa jne). Joskus kaipaisin kaveria vaikka istumaan iltaa ja juttelemaan fiksuja. Sellaista ei ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen joo. Moni ihminen tuntuu tarvitsevan aina jonkun kaverin harrastukseen tai jonkin uuden aloittamiseen. Itse käyn elokuvissa yksin, ravintolassa syömässä jos siltä tuntuu, talviuinnin aloitin yksin (monelle sekin kynnyskysymys, pitäisi olla seuraa jne). Joskus kaipaisin kaveria vaikka istumaan iltaa ja juttelemaan fiksuja. Sellaista ei ole löytynyt.

anteeksi, etten vastannut kysymykseen, että millainen. Kai sitten ihmeellisen outo olen. Lapsuutta ja nuoruuttaa väritti häpeä perhetaustasta ja oloista, äitinikin oli aina suht yksin viihtyvä. Kai se häpeä ja opitut tavat ovat syitä nykyiseen.