Miksi jotkut valitsevat ammatin, jossa oma lahjakkuus ei pääse oikeuksiinsa?

Kopernikus oli matemaattisesti lahjakas pappi.

Onko sitten edes mitään lahjakkuutta olemassakaan?

Vierailija kirjoitti:

Kopernikus oli matemaattisesti lahjakas pappi.

Eikä ole ainoa lajissaan. On niitä nykyaikanakin.

Koska jos lähdet kilpailemaan taidoillasi aloille joissa on jo ova kilpailu niin siinä joutuu oma lahjakkuus ja muut mentaaliset kyvyt koville. On helpompi kilpailla keskinkertaisten seassa siellä missä muita lahjakkuuksia ei ole hirveästi. Sitten on tietenkin se puoli jos ei ole kunnianhimoinen eikä halua tehdä lahjakkuudestaan työtä niin sekin on ok. Olen itse lahjakas taiteissa mutta tunnistan että ala on oikeasti todella vaativaa jos haluaa päästä isojen pariin, haluanko sellaista elämää jossa panokset ovat kovat ja minulta aina vaaditaan paljon? Kykeneekö luovuuteni siihen vai kuoleeko se? Noh olen kokenut että parempi pitää omat taidot harrastuksena koska se on paljon itselle mukavempaa eikä stressi tapa luovuuttani. Osaa luovuudesta käytän vain hieman töissä ja se on hyvä. Kyllä lahjakkuuden mukana tulee muutakin kuin vain ne lahjat ja sitten ihmisen pitää tehdä päätös käyttääkö niitä vai ei.Voi myös olla että jotkut poikeukselliset lahjakkuudet eivät usko omiin kykyihin, epävarmuus pitää myös alhaalla. Lahjakkaan ihmisen tukeminen ja motivoiminen vie pitkälle myös. Monet eivät opiskele pitemmälle koska eivät usko että kestävät vaikka taitoja olisi.

Lahjakkaat ihmiset ovat monesti lahjakkaita monessa asiassa. Matemaattinen lahjakkuus korreloi musikaalisen lahjakkuuden kanssa.

Lahjakkuus ei myöskään tarkoita, että olisi oikeasti hyvä jossain, sopisi alalle, tai nauttisi kyseisestä asiasta. 

Elämän realiteetit.

Itsensä elättäminen musiikilla on vaikeaa, vaikka olsii tosi lahjakas. Lääkäri taas on taloudellisesti vakaa ammatti. Musiikkia voi harrastaa tai tehdä vaikka sivutoimisena työnä. 

Omalla kohdalla laiskuus.

Olen aina ollut matemaattisesti lahjakas mutta valitsin silti ns. helpomman tien. Nyt teen jotain yksinkertaisia suunnitteluhommia, ilman aikomustakaan edetä. 

En vain koe että kaipaan haasteita elämääni ollakseni onnellinen.

Se että on jossain asiassa lahjakas ei välttämättä tarkoita, että olisi siitä kiinnostunut.  Minä esimerkiksi olen lahjakas näyttelijä mutta teatteri on silti minusta tylsää, enkä usko, että jaksaisin tehdä moista työtä niinkin hankalilla työajoilla ja olosuhteilla.

Useimmitenhan tietysti ihmisten lahjat ovat aika monialaisia, ja niistä voi lähteä kehittämään monenlaisia ulottuvuuksia.se sitten kehittyy, mitä kehittää.

Kyllähän pappi voi tarvita matemaattista lahjakkuuttaan hallinnollisiin asioihin. Ja koska matematiikka kehittää loogista ajattelua, pystyy keskustelemaan ihmisten kanssa niin, että puhe ei jää vain hengelliseksi latteudeksi, vaan ulottuu syvälliseen ajatteluun. 

Usein lahjakkaat ovat myös sokeita kyvyilleen ja varsin itsekriittisiä. Ainakin älykkäillä ihmisillä korostunut ominaisuus, jota tutkittu jonkin verran.

Voi myös olla tottumista, eikä ymmärrä kyvyissään olevan jotain poikkeuksellista. 

Saatta olla myös, että lapsena/nuorena on mitätöity ja on jäänyt siihen uskoon, että ei ole lahjakas. Voi syntyä välttelyä ympäristöön, jossa nämä lahjat voisivat nousta esiin, jos on kiusaamista esimerkiksi taustalla.

Kilpailu. Jotenkin kaikessa mikä vaatii lahjakkuutta on yleensä sairas kilpailuasetelma ja kouluun hakeutuessa pitää selvitä kaikkea muutakin mittaavista tehtävistä, eli pelkkä lahjakkuus ei riitä konkreettiseen menestykseen.

Olen matemaattisesti lahjakas. Vikana on vaan se, että vihaan raportointia ja näytön tuijottamista. Siksi opiskelin ihan muualle kuin matemaattisille aloille.

Lahjakkuus ja kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä aina kohtaa.

Lääkärin ura on paljon varmempi kuin muusikon. Voi valita normaalit työajat ja lyhyen työviikon.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla laiskuus.

Olen aina ollut matemaattisesti lahjakas mutta valitsin silti ns. helpomman tien. Nyt teen jotain yksinkertaisia suunnitteluhommia, ilman aikomustakaan edetä. 

En vain koe että kaipaan haasteita elämääni ollakseni onnellinen.

Oletko tutkinut oman persoonallisuustyyppisi? Kuulostat intj:ltä. Osaisi kaikenlaista, mutta laiskuus estää tekemästä. Kuulostaa omakohtaiselta.

Late bloomer. Ei välttämättä ehdi enää edetä.

Ehkä kilpailu on niin kovaa, että se 'joku muu' aina valitaan työpaikkoihin.

Itselleni oli vapauttavaa oivaltaa, että vaikka olen taiteellisesti lahjakas, minun ei ole silti pakko alkaa taiteilijaksi. Siihen kyllä suorastaan ohjattiin lukiossa ja ammatinvalinnan ohjauksessa ja kotonakin, ja hankin taidealan korkeakoulututkinnon ja menestyinkin. Mutta taloudellinen puoli ei tyydyttänyt. Tykkään enemmän porvarillisemmasta elämäntyylistä, kk-palkan tuomasta turvasta, mahdollisuudesta asuntolainaan, kauniiseen kotiin, omaan taloon, harrastuksiin ja lomamatkoihin. Enkä silti mitenkään inhoa nykyistäkään työtäni. Taiteijauran valinneista entisistä opiskelukavereistani suurin osa elää köyhyysrajalla, pääasiallisesti erilaisten tukien varassa.

Yliopistomaailmassa tarvitaan muutakin osaamista kuin tieteenalaansa liittyvää. Pitää osata uskottavasti kertoa, että on tehnyt jotain tieteellisesti merkittävää. Vaikka olisi siinä itse tutkimustyössä kuinka hyvä ja lahjakas, mutta ei osaa tehdä uskottavaa tutkimusraporttia, ei voi menestyä tiedemaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat ihmiset ovat monesti lahjakkaita monessa asiassa. Matemaattinen lahjakkuus korreloi musikaalisen lahjakkuuden kanssa.

Lahjakkuus ei myöskään tarkoita, että olisi oikeasti hyvä jossain, sopisi alalle, tai nauttisi kyseisestä asiasta. 

Queenin Brian May on astrofysiikan tohtori.

Ei ole lahjakkuudesta mitään iloa, jos ympäröivä maailma ei anna sille arvostusta.