Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Olisin itse sanonut, että tulen sinne avuksi korjaamaan sen puuvajan katon niin saadaan se nopeammin valmiiksi, kun siinä on taas kestänyt kuukausia! Sillä välin voit auttaa minua puolissa kotitöissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Montako kertaa viikossa se katto korjataan? Entäs kesällä ne klapit?

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.

Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.

Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?

Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.

M34

En oikein usko tätä muuksi kuin trolliksi.

Mitä te "töissä paljon helpompaa kuin kotona" jankkaajat ajattelette lomasta? Odotatteko kieli pitkällä kesäloman loppumista jotta pääsette töihin lepäämään?

Minä nautin kotiäitivuosista, samoin mies. Mies teki pitkää päivää töissä. Illalla rentouduttiin, kotityöt oli tehtynä.

Meillä lapset ovat vasta teini-ikäisiä, mutta kyllä he kovin tyytyväisiltä vaikuttavat perheeseemme. Ei lapsuustraumoja. Miehellä ja minulla on nykyään molemmilla ura. Ne jokunen vuosi kotona ei sitä pilannut minultakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.

Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂

Muaki naurattaa nämä miehet jotka luulevat, etteivät naiset osaa tehdä mitään korjaushommia tai puutöitä. Kyllä mekin ollaan aidat rakennettu, paikattu ja katot siivottu välillä miesten kanssa ja ilman miehiä. Eikä ne talvirenkaidenkaan vaihto ole niin hankalaa, eivätkä autoliikkeet pajoa edes ota kun käy vaihdattamassa omat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä. 

Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.

Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.

Täällä on myös meitä tai ainakin minä, joka tykkää olla lasten kanssa kotona, enkä koe sitä raskaaksi. Mies on reissutöissä ja kotona vain viikonloppuisin. Ei mitään kiirettä töihin ja mies tienaa työllä niin hyvin että päästään tekemään ulkomaanreissujakin :)

Olennaista on myös ODOTUKSET. Jos odottaa, että että arki-illat jaetaan ja joka päivä huomaa olevansa vastuussa sittenkin yksin, kyllä se jurppii ja kuormittaa enemmän kuin se että suunnittelee jo valmiiksi koko päivän ilman perheen toista aikuista. Monissa perheissä, joissa aikuisia on kaksi, eletään valitettavasti näin. Siinä se pyörii, ruoka-aikaan usein paikalla, mutta ei sen kannata odottaa osallistuvan sen enempää pyykkihuoltoon kuin uimahallireissuun, kun ei sitä kiinnosta. Kun lakkaa odottamasta toiselta osallistumista, sen suorittavan vanhemman osa yllättäen helpottuu ja ärtymys hellittää. Onko sitten enää jäljellä perhe-elämää, se on toinen juttu.

Kyllä meillä molemmat osallistuu kotona ollessa arjen pyöritykseen, se nyt on sanomattakin selvä. Ehkä olen sitten onnekas kun olen sellaisen miehen löytänyt, tätä ketjua lukiessa huomaa ettei kovin moni mies samoin tee.

Meillä samoin. Kumpikin ollut vuorollaan kotona ja tietää mitä se on. Toisen ollessa kotona hän tekee mitä ehtii ja jaksaa, ja loput tehdään syyllistämättä ja kiukuttelematta illalla yhdessä. Jos on koko aamupäivä tapeltu uhmiksen kanssa syömisistä ja pukemisista, niin päikkäriaikaan saa luvan kanssa hetken levähtääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.

Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂

Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.

Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te "töissä paljon helpompaa kuin kotona" jankkaajat ajattelette lomasta? Odotatteko kieli pitkällä kesäloman loppumista jotta pääsette töihin lepäämään?

Minä nautin kotiäitivuosista, samoin mies. Mies teki pitkää päivää töissä. Illalla rentouduttiin, kotityöt oli tehtynä.

Meillä lapset ovat vasta teini-ikäisiä, mutta kyllä he kovin tyytyväisiltä vaikuttavat perheeseemme. Ei lapsuustraumoja. Miehellä ja minulla on nykyään molemmilla ura. Ne jokunen vuosi kotona ei sitä pilannut minultakaan.

Miksi olet noin mustavalkoisesti ajatteleva? Se, että sanotaan kotitöiden ja lapsen hoidon olevan raskaampaa joillekkin ei tarkoita sitä, ettäkö työ olisi täyttä lomaa. 

Se on kyllä oikeasti todella kummallista, miten moni ihminen kokee, että jos ihminen on lapsen kanssa kotona, niin silloin kyseisen ihmisen tulee olla "työvuorossa" 24 tuntia vuorokaudessa ihan vaan siksi kun on niiiin kiitollinen, että se toinen tekee tasan saman mitä ennen lastakin, eli työpäivän. Eli siis jostain syystä toisen elämästä pitäisi tulla 24/7 uhrautumista, ja toisen elämän ei pitäisi muuttua ollenkaan?

Sitten kuvitellaan, että kotiäideillä ja -isillä on ihan h****tin rentoa ja hauskaa sen taaperon kanssa kotona, senkun makaa sohvalla ja kattoo telkkaria tai ottaa päikkäreitä, "johan siinä on omaa aikaa!"

Aika, jolloin ihminen, mies tai nainen, on yksin vastuussa taaperoikäisen hyvinvoinnista ei todellakaan ole omaa aikaa, vaan aikaa jolloin ollaan koko ajan valmiina reagoimaan siihen mitä se lapsi touhuaa. Ja todennäköisesti se lapsi tahtoo myös vuorovaikutusta, tarvitsee ruokaa jne.

Mielestäni kohtuullinen työnjako on se, että jos toinen on kotiäiti tai koti-isä, niin tämän tulee silloin olla "töissä" (tehdä kotiaskareita, kokata, touhuta lapsen kanssa kehittäviä juttuja, olla vastuussa siitä ettei satu mitään) sen normaalin työpäivän verran jonka toinenkin tekee. Lisäksi tästä voidaan vähentää mm. mahdolliset yöheräämiset, jos on jo puoli yötä kukkunut lapsen kanssa niin on kohtuutonta odottaa että ihminen tekee vielä 8h muuta hyödyllistä siihen päälle ollakseen "tasoissa" työssäkäyjän kanssa. Se aika, jonka molemmat ovat kotona, jaetaan sitten vähintään puoliksi, eli esim. viikonloppuna työssäkäyvä on vastuussa vaikkapa toisen koko päivän, jos jako ei muuten onnistu. Ja joka toinen ilta. Tämä ei tarkoita että kotona olijan pitäisi rynnätä sitten joka toinen ilta ja viikonloppupäivä pois kotoa, mutta hän VOI silloin käydä vaikka kaupungilla jos haluaa tai lukea tai räplätä kännykkää, mitä nyt ikinä tahtookaan tehdä, ja se toinen aikuinen seuraa lapsen touhuja, ruokkii, pitää huolta ettei mitään isompia haavereita tapahdu ja tarjoaa lapselle sosiaalista kanssakäymistä. 

Pääpointti on siis se, että puolet yhteisestä ajasta työssäkävijän pitäisi olla se, joka tappelee lapselle vaatteet päälle, reagoi kun se vinkuu huomiota jne. Ei paljon lohduta että toinen on iltaisin kotona, jos se makaa sohvalla ja lapsi roikkuu silti omassa jalassa. Lapset yleensä ovat kovia HALUAMAAN ja TARVITSEMAAN asioita, ja juuri siitä moni kotivanhempi tarvitsee taukoa. että ei koko ajan PITÄIS jotain.

Sen sijaan stereotyyppisesti montaa kotiäitiä odottaa vielä iltaisin mies, joka myös HALUAA ja TARVITSEE huomiota ja fyysistä läheisyyttä. Ja siinä vaiheessa 24/7 tarvitsemisen kohteena oleva nainen ei ole välttämättä kauhean innoissaan. Sitten ihmetellään, miten siitä naisesta tulikin tommonen lapsen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helv.. tuollaisia naisia vaivaa, ei ihme että suurin osa täällä yh-äitejä tai kuinka monennella kierroksella. Ei tulisi mieleenikään ehdottaa miehelle työpaikan vaihtoa, kun en oikein jaksaisi otia pyörittää. Enkä halua, että esim. tylsät kauppareissut ym. vievät illasta miehen ja lasten/koko perheen aikaa. Paras on tää mikä vielä syyllistää toisia siitä jos perhe-elämä ja koti hoituu hyvin.

Ei, vaan te syyllistätte niitä, jotka haluavat miesten osallistuvan kodinhoitoon samalla panostuksella. Johan aloitit oman tekstisi haukkumisella "ei ihme että suurin osa täällä yh-äitejä..."

Millä tavoin on sama panostus, että mies tekee työpäivän, käy kaupassa, tekee ruuan, hoitaa illan lapsia, siivoaa? Koska mikään ei tunnu riittävän teille. Miksi en voisi lasten kanssa touhuillessa hoitaa kotihommat kun ne päivän aikana hoituu? Aikaa jää myös lasten omille touhuille ja ehdimme myös pois kotoa "humputtelemaan". Miksi minun pitäisi vaikka makoilla ja vaatia että mies tekee nämä jutut illalla? Enkä sano ettei mies ollenkaan osallistuisi.

Tämän vuoksi muuten myös miehellä ja lapsilla on erityisen lämpimät ja läheiset välit, niinkuin meillä kaikilla, koska meillä on myös perheenä aikaa hauskoille jutuille ja yhdessäololle.

Siksikö haluat vaatia, kun vaan ajatuksissasi miellät jotenkin epäreiluksi, että mies käy "vain" töissä ja sinä sankari uuvut kotiin? Ihan vain vaatimisen takia? Jotta olisi "tasa-arvo".

Vierailija kirjoitti:

Mitä te "töissä paljon helpompaa kuin kotona" jankkaajat ajattelette lomasta? Odotatteko kieli pitkällä kesäloman loppumista jotta pääsette töihin lepäämään?

Minä nautin kotiäitivuosista, samoin mies. Mies teki pitkää päivää töissä. Illalla rentouduttiin, kotityöt oli tehtynä.

Meillä lapset ovat vasta teini-ikäisiä, mutta kyllä he kovin tyytyväisiltä vaikuttavat perheeseemme. Ei lapsuustraumoja. Miehellä ja minulla on nykyään molemmilla ura. Ne jokunen vuosi kotona ei sitä pilannut minultakaan.

Nautin toki myös lapsen kanssa olosta, mutta totuus nyt on se että koen töissä olon paljon rennommaksi. Kesällä matkustellaan paljon eikä samallalailla ”istuta kotona ja siivota” kuin arkena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.

Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂

Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.

Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.

Olette kyllä sikäli harvinainen poikkeus, että suurin osa suomalaisista ei asu missään läävissä, missä joka päivä katot romahtaa, ja pitää itse klapeja hakata. Suurin osa on kaupunkilaisia, joilla ei ole takkaa tai klapit tilataan valmiina, ja katoista pitää huolen ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te "töissä paljon helpompaa kuin kotona" jankkaajat ajattelette lomasta? Odotatteko kieli pitkällä kesäloman loppumista jotta pääsette töihin lepäämään?

Minä nautin kotiäitivuosista, samoin mies. Mies teki pitkää päivää töissä. Illalla rentouduttiin, kotityöt oli tehtynä.

Meillä lapset ovat vasta teini-ikäisiä, mutta kyllä he kovin tyytyväisiltä vaikuttavat perheeseemme. Ei lapsuustraumoja. Miehellä ja minulla on nykyään molemmilla ura. Ne jokunen vuosi kotona ei sitä pilannut minultakaan.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että kun lapsi oli alle 3-vuotias en esim. odottanut viikonloppuja lainkaan. Tiesin, että aamu alkaa silloinkin kuudelta ja siinä sitä ollaan lapsen kanssa täysin sidoksissa joka ikinen sekuntti, kunnes lapsi illalla nukahtaa. Arki oli huomattavasti mukavampaa, kun sain olla päivät töissä ja vain illat lapsen kanssa. Nyt toki jo odotan viikonloppuja ja lomia, kun lapsi on kasvanut. Nukkuu aamuisin joskus jopa kahdeksaan ja hänen kanssaan voi puuhata jotain järkevääkin. Lapsi pärjää hetkiä on itsekseenkin. Elämä on muutakin kuin kokkaamista, tiskaamista ja seuranpitoa jollekin, joka ei kuitenkaan ymmärrä vielä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.

Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?

Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.

M34

En osaa auttaa, mutta voin jakaa oman kokemukseni. Minulla ja ex-vaimolla oli ihan samanlainen tilanne. Se päättyi eroon. Ehkä hän on nyt onnellisempi.

Aika pitkä ketju, ja varmaan joku on jo ehdottanutkin, mutta annanpa minäkin yhden vinkin. Kirjatkaa vaimon kanssa ylös paperille kaikki kotihommat + aika mikä kyseisen homman tekoon menee. Laittaka listat sun ja vaimon sarkkeeseen, ja sitten verratkaa niitä. Voitte kummatkin yllättyä. Usein sitä näkee vain ne asiat, mitä itse tekee, eikä sitä, mitä se toinen tekee. En nyt ota kantaa siihen, kumpi ap:n taloudessa tekee enemmän, se voi olla kummin vain, emme voi palstalla sitä tietää. 

Tämän jälkeen kun on laitettu ylös mitä kumpikin tekee, ja oikeasti nähty, onko siinä panoksessa epäsuhtaa, niin sitten voidaan ruveta miettimään miten asiaan tehdään muutosta. Onko listalla asioita jotka eivät ole välttämättömiä (esim. apen firmassa palkatta auttaminen, miten se palvelee perheen hyvinvointia? Voi tietysti palvella esim. sitä kautta, että isovanhemmilla riittää sitten virtaa puolestaan auttaa teitä, mutta siis miettikää ääneen, onko se asia joka pikemminkin rasittaa teitä kuin antaa teidän perheelle jotain?) ja miten asiat voisi järjestää toisella tapaa? Omiin poteroihin ryhmittäytyminen on tuossa teidän tilanteessa varmin tie tuhoon ja avioeroon. Täytyy analyyttisesti miettiä yhdessä ratkaisuja, ei sellaista toisen syyttelyä omasta tunnekuopasta käsin. Sen sanon vielä, että tunne siitä, että epäreilusti jää yksin kantamaan isompaa taakkaa perheestä toisen ollessa vapaamatkustajana, tappaa rakkauden. Oli sitten kyse kummasta osapuolesta tahansa ja vastaako tunne todellisuutta vai ei, näin käy vääjäämättä. Sellainen yhteen hiileen puhaltamisen meininki taas puolestaan hitsaa pariskuntia yhteen.  

Vierailija kirjoitti:

Näillä eukoilla tarvii näämmä olla vielä kodinhoitaja ja lastenhoitaja, että pärjäävät 1,5 -vuotiaan kanssa. Nooh, pian se hektinen työelämä koittaa, jolloin tulee kaduttua tyhmiä puheitaan kuinka helppoa on kun pääsee töihin lorvimaan. Odottakaahan!

Ketut! Laiskoja mätyksiä kaikki!!

Täh? Minä olen kyllä ollut joka lapsen välissä töissä ja mieskin on ollut välillä kotona. Molempien mielestä töissä on helpompaa, poislukien yhden hyvin nukkuvan alle puolivuotiaan hoito. Oletko sinä ollut koskaan uhmaikäisen kanssa kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helv.. tuollaisia naisia vaivaa, ei ihme että suurin osa täällä yh-äitejä tai kuinka monennella kierroksella. Ei tulisi mieleenikään ehdottaa miehelle työpaikan vaihtoa, kun en oikein jaksaisi otia pyörittää. Enkä halua, että esim. tylsät kauppareissut ym. vievät illasta miehen ja lasten/koko perheen aikaa. Paras on tää mikä vielä syyllistää toisia siitä jos perhe-elämä ja koti hoituu hyvin.

Ei, vaan te syyllistätte niitä, jotka haluavat miesten osallistuvan kodinhoitoon samalla panostuksella. Johan aloitit oman tekstisi haukkumisella "ei ihme että suurin osa täällä yh-äitejä..."

Millä tavoin on sama panostus, että mies tekee työpäivän, käy kaupassa, tekee ruuan, hoitaa illan lapsia, siivoaa? Koska mikään ei tunnu riittävän teille. Miksi en voisi lasten kanssa touhuillessa hoitaa kotihommat kun ne päivän aikana hoituu? Aikaa jää myös lasten omille touhuille ja ehdimme myös pois kotoa "humputtelemaan". Miksi minun pitäisi vaikka makoilla ja vaatia että mies tekee nämä jutut illalla? Enkä sano ettei mies ollenkaan osallistuisi.

Tämän vuoksi muuten myös miehellä ja lapsilla on erityisen lämpimät ja läheiset välit, niinkuin meillä kaikilla, koska meillä on myös perheenä aikaa hauskoille jutuille ja yhdessäololle.

Siksikö haluat vaatia, kun vaan ajatuksissasi miellät jotenkin epäreiluksi, että mies käy "vain" töissä ja sinä sankari uuvut kotiin? Ihan vain vaatimisen takia? Jotta olisi "tasa-arvo".

Mutta eihän tässä tekstissä mies siivonnut, tehnyt ruokaa eikä hoitanut lapsia, koska oli aina yömyöhään tekemässä palkatonta työtä ynnämuuta. 

Miten ne miehet ovat jaksaneet yksinasuessa siivota ja tehdä ruokaa, jos eivät jaksa nytkään? Eihän se, että työtä jaetaan puoliksi tarkoita sitä, että vain miehen pitää tehdä, mutta sitä että miehenkin pitää tehdä jotain eikä vain tulla kotiin valmiiseen kotiin. Kotiäiditkin (et ehkä sinä) tarvitsevat omaa aikaa, omaa rauhaa ja pois siitä kotistressistä. Kaatamalla kaikki kotihommat naisen päälle mukaanlupien lapsen hoito johtaa usein siihen, että naiset palavat loppuun kotona eivätkä jaksa sitten antaa miehille huomiota kun lapset on mennyt nukkumaan. 

Töihin mennessä pääsee siitä kotistressistä pois. Töissä ollessa kerryttää myös omaa eläkettä. ei se kotona ole sellaista "lapsi nukkuu puolet päivästä" juttua, minkälaista suurin osa näemmä luulee että kotivanhempana olo on. ei ihmekkään, että lapsien syntyvyys on laskemassa, kun eivät naiset enää jaksa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä. 

Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.

Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.

Täällä on myös meitä tai ainakin minä, joka tykkää olla lasten kanssa kotona, enkä koe sitä raskaaksi. Mies on reissutöissä ja kotona vain viikonloppuisin. Ei mitään kiirettä töihin ja mies tienaa työllä niin hyvin että päästään tekemään ulkomaanreissujakin :)

Tuohan tarkoittaa jo sen, että mies ei ole tekemässä siellä extra siivoa viikolla, eli vähemmän siivottavaa, pyykättävää ja vähemmän ihmisiä joille laittaa ruokaa, eli vähemmän työtä. 

Ei mun mieheni mikään porsas ole. Yhtään vähemmän en tee ruokaa. Pyykkiä pesen joka tapauksessa pari koneellista päivässä. Enkä pidä sitä työnä. Miehetkö teillä tekee sen suurimman sotkun :D

Siis teidän perheessä on yksi aikuinen ja yksi lapsi ja sä peset joka päivä kaksi koneellista pyykkiä??? Siis miten ihmeessä tuo on mahdollista? Vaihdatte vaatteet viisi kertaa päivässä ja kaikki lakanat/pyyheliinat joka päivä? Ja toinen juttu: teet neljän hengen keiton. Paikalla on syöjiä kaksi => ruoka riittää kahdeksi päiväksi. Syöjiä onkin kolme => seuraavalle päivälle ei riitä. Miten sä et näe tässä eroa?? Varsinkin, kun mies on yleensä se perheen suuriruokaisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.

Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.

Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.

Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.

Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂

Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.

Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.

Olette kyllä sikäli harvinainen poikkeus, että suurin osa suomalaisista ei asu missään läävissä, missä joka päivä katot romahtaa, ja pitää itse klapeja hakata. Suurin osa on kaupunkilaisia, joilla ei ole takkaa tai klapit tilataan valmiina, ja katoista pitää huolen ammattilaiset.

No mutta sehän kuulostaa sen verran helpolta elämältä, että mitä sitä sitten eukot valittaa ettei kerkiä kotiaan hoitamaan, kun kerran ei edes omakotitalossa asuta.