Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
28.11.2018 |
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Miksi näin tekisi, kun se mies joka tapauksessa kulkee tyhjin käsin sen roskiksen vierestä? Alentaako miehen arvoa tehdä edes pieni osansa kotitöistä? Eikö mies jaksa kantaa pikkuista roskapussia? Vai mistä tämä jankkaus kumpuaa?
Niin kuin sanoin meidän perheelle tämä asia ei ole ongelma, mies vie kyllä roskia enemmän kun minä ja en tiedä syytä miksi ei teidän miehet noin naurettavaa hommaa voi tehdä. ja siksi mielenkiinnosta kysyin onko se ongelma kerrostalo asujilla, jos nainen joutuu ne roskat viemään kun se tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä ja niinhän se on kerrostalossa esimerkiksi aikaa vievää hommaa.
Mitä sinä jankkaat koko ajan kerrostalosta? Ei ne roskikset ole omakotitaloissakaan ulko-ovessa kiinni, jos naapureiden kanssa on yhteiset roskikset. Luuletko olevasi jotenkin muita parempi, kun jatkuvasti korostat asuvasi omakotitalossa?
En toki, halusin vain tietää mikä niissä roskapusseissa teidän verenpainetta nostaa, mutta asia tällä selvä. Suotta tätä enää kannattaa jankata 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Miksi näin tekisi, kun se mies joka tapauksessa kulkee tyhjin käsin sen roskiksen vierestä? Alentaako miehen arvoa tehdä edes pieni osansa kotitöistä? Eikö mies jaksa kantaa pikkuista roskapussia? Vai mistä tämä jankkaus kumpuaa?
Niin kuin sanoin meidän perheelle tämä asia ei ole ongelma, mies vie kyllä roskia enemmän kun minä ja en tiedä syytä miksi ei teidän miehet noin naurettavaa hommaa voi tehdä. ja siksi mielenkiinnosta kysyin onko se ongelma kerrostalo asujilla, jos nainen joutuu ne roskat viemään kun se tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä ja niinhän se on kerrostalossa esimerkiksi aikaa vievää hommaa.
Mitä sinä jankkaat koko ajan kerrostalosta? Ei ne roskikset ole omakotitaloissakaan ulko-ovessa kiinni, jos naapureiden kanssa on yhteiset roskikset. Luuletko olevasi jotenkin muita parempi, kun jatkuvasti korostat asuvasi omakotitalossa?
No on ne lähempänä silti. Itse ainakin koen enemmän aikaa vievänä lähteä ”ihmisten ilmoille” kerrostalon alapihalle kun omalle roskiksilla omakotitalossa johon voi juosta vaikka ilman takkia nopeasti.
Aijaa. Ei ole tullut mieleen että omakotitalojakin on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
3 lasta meillä on, mutta ei meillä kyllä mitään roskaongelmaa ole vielä kehittnyt. Jopa pari vuotias osaa veidä roskat roskikseen, eikä levittele niitä laittoille ja roskapussikin on kulkeutunut kahden alle kouluikäisen ulkoilun yhteydessä sinne piharoskikseenkin.
Kunhan keksit.
Ap:n lapsi on muuten vasta 1,5-vuotias.
Meillä jo se roska-astialle asti pääsy vaati aikamoisen suunnitelman. Yksi lapsiportti, kahdet portaat rattaiden kanssa, hiekottamaton alamäki, pihaportti, roska-astia vilkkaan kadun vieressä jne.
Senpä takia kismittikin, että mies hyppi joka aamu roskapussin yli tuulikaapissa mennessään autolleen sinne roska-astian viereen.
Ja sitä roskapussiako ei voi viedä silloin, kun lapsi nukkuu päiväunia? Vai onko niin, että jos nykyäiti lähtee roskikselle ilman lasta, hän ei enää saa itseään pakotettua palaamaan takaisin, vaan villiintyy ja kirmaa vapaudenriemussaan kaupungille? Kyllä oma äitini pystyi menemään pihan toiselle puolelle töihin, kun nukuttiin sisällä -välillä kävi katsomassa, että kaikki on ok. Ei se lapsi sieltä pinnasängystä mihinkään haihdu, eikä sille siellä mitään satu, jos olet kaksi minuuttia roskiksenvientireissulla. Jos sattuu, sattuu ihan varmasti, vaikka istuisit 24/7 siinä sängyn vieressä.
Se on heitteillejättö ja huostaanottoperuste.
Voi elämän kevät!!!
Tervetuloa nykytodellisuuteen.
Sinä ymmärrät nykytodellisyydesta sen verran mitä nenästäsi suuhun valuu. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä millaisissa olosuhteissa tuolla lapsia ja nuoria elää päihde- ja mielenterveyspereissä.
Meillä oli myös tuo roskapussisyndrooma. Mies tyylikkäästi hyppäs tuulikaapissa olevien roskien yli.
En vienyt minkäkään, vuori kasvoi ja haisi kaamealle.
Mies alkoi minulle oikein kunnolla räyhäämään asiasta.
Tytär 5 v kysyi, etkö sä iskä osaa viedä niitä?
Alkoi pussit kulkeutua roskikselle miehenkin kätösissä.
Ei tuo aloittaja välttämättä auta appiukon firmassa kuin pari kertaa vuodessa oikeasti. Hänhän luettelee muutenkin hienoina urotöinä asioita, joita tehdään harvoin ja jotka kestävät lyhyen aikaa. Samoin epäilen tuota, että hän hoitaisi kaikki ostokset. Todennäköisesti on joskus käynyt ruokakaupassa, ja muistelee edelleen tätä sankaritekoa.
Epäilen myös, vaatiiko vaimo miestä tekemään puolet kotitöistä oikeasti. Luultavasti vaimo toivoo miehen tekevän puolet niistä kotitöistä, jotka ovat jäljellä illalla tai jotka pitää tehdä viikonloppuna. On täysin mahdollista, että vaimo toivoo miehen vain esim. vievän roskat ja tyhjentävän tiskinkoneen, ja mies on itse keksinyt, että tämä olisi puolet kaikista kotitöistä.
Täytyy muistaa, että jos mies on harvoin kotona, hän ei ole edes selvillä kaikesta, mitä siellä tehdään. Vaimolla voi olla hyvinkin tapana käydä lähikaupassa monta kertaa viikossa, eikä mies välttämättä tiedä siitä mitään.
Jouduin omalle miehelleni yhdessä vaiheessa selventämään ääneen, että nyt minä tässä pyyhin pöytää, ja nyt minä laitan ruokaa, ja nyt minä tässä siivoan. Mies ajatteli, että kotona ollaan tavallisesti sitn, että hän on sohvalla ja minä ”puuhailen” jossain. Hän ei ymmärtänyt, että se ”puuhailu” ei ole kivaa joutenoloa vaan kotitöitä, joihin hänenkin pitäisi osallistua. Hän laski kotitöiksi vain sen, mitä teki itse, se kun ei ollut ”puuhailua” vaan vakava poikkeustilanne joka esti hänen sohvalla oleilunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin miksi teet palkatonta työtä? Mikä idea tuossa on?
Seuraavaksi ei niitä kodin hoitotöitä tarvitse tehdä jokapäivä ja jos niitä tarvitsee tehdä useinkin, kuten kodinkoneiden korjauksia ym niin ehkä kannattaisi soittaa ammattilainen, koska et sinä sitten niitä oikeasti osaa hoidattaa. Sama menee tietokonejuttuihin ynnämuihin. Ei niitä tarvitse jokapäivä tehdä.
Kyllä minä mielummin tekisin nuo kuin kodinhoitoa eikä se lapsenhoito ole kuule helppoa. Jos et kerkeä tekemään kotona hommia niin tiputtaudu siitä palkattomasta työstä pois, siitähän ei teidän perhe hyödy lainkaan.
Mutta luulen että tämä aloitus on vain trolli, jolla taas yritetään sanoa, että naisten vain pitäisi jaksaa tehdä ne kaikki kotihoidot ja hoitaa lasta. Ei naisella tarvitse olla vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.
Nykynaiset kouluttautuu :D Kuitenkin he jää tulotasossa valovuosien päähän miehistä ja yksinhuoltaja äideilläkään ei mene tilastojen mukaan taloudellisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Olen eri, mutta oman elämäntavan työntäminen muille ainoana oikeana tuppaa herättämään närää. Sen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä. Eikä nuo sinunkaan kirjoituksesi erityisen positiivisilta kiinnosta, lähinnä ylimieliseltä passiivis-aggressiiviselta itsensä korottamiselta ja muiden perustettomalta alentamiselta. Ei kaikki halua tehdä elämästään samannäköistä kuin sinä ja se on ihan ok. Sinun elämänvalintasi on yksi muiden mahdollisten joukossa, ei sen parempi tai huonompi kuin muillakaan.
Olenko jossain kirjoittanut, että meidän elämäntapamme olisi ainoa oikea? Kommenttini lähti siitä, että jos äiti on kotona ja isä pitkän päivän töissä (plus muut, kuten ap kirjoitti), on minusta ihan oikein, että äiti sen päivän aikan ehtii kyllä hoitaa kotityöt. En ole ottanut kantaa siihen, pitäisikö äidin mennä töihin vai ei. Meille oikea ratkaisu oli hoitaa lapset kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Olen eri, mutta oman elämäntavan työntäminen muille ainoana oikeana tuppaa herättämään närää. Sen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä. Eikä nuo sinunkaan kirjoituksesi erityisen positiivisilta kiinnosta, lähinnä ylimieliseltä passiivis-aggressiiviselta itsensä korottamiselta ja muiden perustettomalta alentamiselta. Ei kaikki halua tehdä elämästään samannäköistä kuin sinä ja se on ihan ok. Sinun elämänvalintasi on yksi muiden mahdollisten joukossa, ei sen parempi tai huonompi kuin muillakaan.
Olenko jossain kirjoittanut, että meidän elämäntapamme olisi ainoa oikea? Kommenttini lähti siitä, että jos äiti on kotona ja isä pitkän päivän töissä (plus muut, kuten ap kirjoitti), on minusta ihan oikein, että äiti sen päivän aikan ehtii kyllä hoitaa kotityöt. En ole ottanut kantaa siihen, pitäisikö äidin mennä töihin vai ei. Meille oikea ratkaisu oli hoitaa lapset kotona.
Kyllä sinä olet kirjoittanut moneen kertaan erittäin halveksuvasti ja negatiivisesti, että sinun tapasi on ainoa oikea. Nytkin kirjoitit niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Miksi näin tekisi, kun se mies joka tapauksessa kulkee tyhjin käsin sen roskiksen vierestä? Alentaako miehen arvoa tehdä edes pieni osansa kotitöistä? Eikö mies jaksa kantaa pikkuista roskapussia? Vai mistä tämä jankkaus kumpuaa?
Niin kuin sanoin meidän perheelle tämä asia ei ole ongelma, mies vie kyllä roskia enemmän kun minä ja en tiedä syytä miksi ei teidän miehet noin naurettavaa hommaa voi tehdä. ja siksi mielenkiinnosta kysyin onko se ongelma kerrostalo asujilla, jos nainen joutuu ne roskat viemään kun se tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä ja niinhän se on kerrostalossa esimerkiksi aikaa vievää hommaa.
Mitä sinä jankkaat koko ajan kerrostalosta? Ei ne roskikset ole omakotitaloissakaan ulko-ovessa kiinni, jos naapureiden kanssa on yhteiset roskikset. Luuletko olevasi jotenkin muita parempi, kun jatkuvasti korostat asuvasi omakotitalossa?
No on ne lähempänä silti. Itse ainakin koen enemmän aikaa vievänä lähteä ”ihmisten ilmoille” kerrostalon alapihalle kun omalle roskiksilla omakotitalossa johon voi juosta vaikka ilman takkia nopeasti.
Aijaa. Ei ole tullut mieleen että omakotitalojakin on erilaisia.
Sellaisiakin missä joutuu hissillä ensin menemään alas ja jossa mahdollisesti törmää jo naapureihin? Kaikenlaista. Se on sitten oikein kartano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Niin muuten selviää - myös ne jotka käy töissä ja ne joilla on pippeli. Ei ole niin vaikeaa osallistua.
No tottakai selviää! Mutta mieti nyt itsekin, miten on parasta jakaa kotityöt, jos toinen on päivät kotona lasten (tässä tapauksessa vain yksi lapsi) kanssa ja toinen tekee pitkää päivää töissä?
Otetaan nyt esimerkiksi päivä, jolloin isä lähtee töihin ennen kahdeksaa ja tulee kotiin iltaseitsemältä. (Työmatkoihin kuluva aika mukana). Äiti on ollut lapsen kanssa kotona 11 tuntia ja sinä aikana noin pieni on nukkunut varsin todennäköisesti päiväunetkin, ehkä äitikin. Isänkö siinä sitten pitäisi ehtiä hoitaa puolet kotitöistä parin-kolmen tunnin aikana, kun äidillä on ollut aikaa hoitaa niitä koko päivä? Eli se, sanotaan nyt pari-kolme tuntia menee isän tehdessä kotitöitä sen sijaan, että perhe viettäisi yhteistä vapaa-aikaa. Joku ei nyt tässä kuviossa täsmää, jos ajatellaan, että perheellä pitäisi olla myös yhteistä aikaa.Oletkohan oikeasti edes äiti? Ensimmäiseksi herättää epäilyn tuo väite, että äiti on taaperon kanssa kotona yksitoista tuntia. Minä en ainakaan tunne yhtäkään perhettä, jossa terve taapero jaksaisi olla koko päivän kotona. Yleisempää on, että aamulla lähdetään liikkeelle ja jossain vaiheessa iltapäivää palataan takaisin kotiin. Usein lapsi nukkuu päiväunet rattaissa. Ihan pienen esikoisvauvan kanssa nukutaan yhteispäikkäreitä, isomman lapsen ja etenkin useamman lapsen harvemmin ehtii.
Mitä noihin työaikoihin tulee, niin minusta pikkulapsen vanhemman ei ylipäätään pidä tehdä mitään 12-tuntisia päiviä, ellei siihen ole täysin pakottavat taloudelliset syyt. Siitä on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksikään tuntemani aikuinen ei ole kiitollinen siitä että vanhempi on tahkonnut rahaa mieluummin kuin ollut läsnä, päinvastoin. Normaalin työpäivän jälkeen kyllä ehtii laittaa tiskit ja pyykit koneeseen ja imuroimaan lattian. Ei vie kauaa, mutta on huomattavasti helpompi tehdä silloin kun ei pienet lapset roiku jaloissa.
Ja alun kysymykseesi. Se mikä on parasta riippuu ihan kyseisestä perheestä itsestään, heidän tarpeistaan ja toiveistaan ja voimavaroistaan. Jos äiti on uupunut lastenhoidosta, niin silloin kotitöiden sälyttäminen hänelle yksin ei tietenkään ole hyvä ratkaisu. Jos taas isä on uupunut työstä ja äiti jaksaa, niin silloin äiti tekee enemmän. Ei tähän ole mitään yleispätevää ratkaisua, vaan tärkeintä olisi löytää omalle perheelle sellainen malli jolla molemmat jaksaa raiskaimpien ruuhkavuosien yli. Teille tuo malli on ilmeisesti toiminut, mutta se ei tarkoita että se toimisi kaikilla muillakin, tai että ne joille se ei sovellu olisivat jotenkin huonompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Itse olet kirjoittanut ainoastaan yltiönegatiivisia, halveksuvia, paheksuvia, moittivia ja vihamielisiä viestejä.😂
Miksi sinä vain joko opiskelet höpötutkintoja tai kökötät passiivisena kotona?
Itse opiskelin kerralla työn ohella kunnollisen tutkinnon ja loin myös uran.
En ole kirjoittanut yhtään yltiönegatiivista tai vihamielistä kommenttia. Sen sijaan ihmettelen kyllä, etteikö äiti selviäisi kotona ollessaan päivän kotitöistä.
Mistähän sinä luit minun tutkinnoistani? En muistaakseni kirjoittanut muuta, kuin että minulla on kaksi tutkintoa.
Enkä todellakaan ole kököttänyt lapsia hoitaessani passiivisena kotona. Jos et lukemaasi ymmärtänyt, niin meillä asiat hoidettiin sujuvasti päivän aikana, jotta vapaa-aika oli vapaa-aikaa eikä sitä tarvinnut uhrata kotitöihin tai kaupassakäynteihin. Mikä tässä yhtälössä oli vaikea ymmärtää?
Ja miksi sinä kirjoitat halveksuvasti kotonaolosta ja kerrot itse luoneesi uran. Eli ilmeisesti et hoitanut lapsia kotona tai sinulla ei ole lapsia. Sehän ei tässä aloituksessa ollut pointtina, vaan kotitöiden jakaantuminen silloin, kun toinen tekee pitkää päivää ja toinen on kotona. Kotonaolon jälkeen on työvuosia vielä paljon jäljellä.
Minä luovutan. Vaikuttaa siltä, että tämän palstan kirjoittajilla ei ole kykyä ajatella eikä ymmärtää lukemaansa.
Tämä oli uutta minulle, mutta oli mielenkiintoista lukea ja kommentoida. Tämä myös todisti minulle oikeaksi ajatukseni siitä, että nykyvanhemmat todellakin tuhlaavat rutkasti aikaa älylaitteisiin ja esim. tällaisiin palstoihin eivätkä ehkä juuri sen vuoksi enää saa niin paljon aikaiseksi kuin ennen. Kirjoitin ensimmäisen kommenttini n. 1,5 h sitten ja lueskelin muutaman muun jutun siinä samalla. Ajatelkaa, 1,5 h täysin turhaan tuhlattua aikaa, olkoonkin, että on vapaapäiväni. Joten kiitos ja hyvästi, palaan normaaliin päivärytmiini, jolloin saan paljon aikaiseksi, asiat sujumaan ja tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissa on mukavia ja vähemään mukavia hommia.
Vähemmän mukavia on se loputon, ainainen samana toistuva siivous. Vie roskat, tiskikone, pintojen pyyhintä, kerää tavarat, kerää roskat, siisti ja säädä.
Kun lopetat sen toisesta päästä, saat aloittaa taas alusta sieltä toisesta päästä.
Sijoitulset, rahat, autot, puutarha, sisustus on harrastuksia....
Kerää roskat? :D Miten sotkuisia kämppiä teillä on kun niitä kotitöitä riittää uhriutumiseen asti? Päivänä, joilloin kaikki mahdolliset koneet ja vempeleet.
Mikä olisi teidän tärkeyden tunteen välikappale ja oman egon jatke, jos kaikki oikeasti voitaisiin käytännössä jakaa tasan?
Voivoi. Kun siellä huushollissa asuu taapero ja palveltava mies niin missäs luulet niiden roskien olevan ilman keräämistä.
Kerropa missä on esim kodinkone, joka kerää roskat, lelut ja vaatteet lattioilta? Vie roskat?
Egon jatke on kyllä enemmänkin se auto, jota täytyy mukapuunata koko ajan, sijoitukset eli se yks lapsilisä jonka kone panee säästötilille kerran kuussa, appiukon firma jossa ukkelit käy istuksimassa palkatta.
Jne.
Roskat ja vaatteet laittoilla? :D Vie roskat? :D Ette te voi olla tosissanne.
Niin. Tiedätkö edes, paljonko lapsiperheessä tulee roskia? Jonka vieminen on muuten aina ihan operaatio, kun siinä lahkeessa roikkuu se 1,5-vuotias. Kun ne roskat kulkisi sinne roskikseen kuitenkin helposti, kun mies menee joka aamu puunatulle autolleen.
Meillä vaati kolmen vuoden keskustelut ennen kuin se roskapussi alkoi siirtyä miehen matkassa sinne auton vieressä olevaan roskikseen aamuisin. Sen sijaan että minä kuskaan sen sinne tuulikaapista (johon minä sen vien) kahden koiran ja kahden lapsen kanssa.
Tämä pikkujuttu se meilläkin hiertää. Mies kulkee roskiksen vierestä tyhjin käsin autolleen ja jlauta voi sitä valmista roskapussia sinne roskikseen heittää. Ei tietenkään. Vaan minun täytyy se asioikseni tehdä. Vtuttaa kyllä toisen ajattelemattomuus.
Onko nämä joilla roskista tulee sotaa niin kerrostalo asukkaita? Meillä on ovelta 7 askelta roskikselle ja sen juoksee vaikka sukkasilleen yhtäkkiä.
Taidatte asua pienellä tontilla?
No n. 2500 neliön tontti, taitaa olla keskikokoinen 🤷♀️
Miksi roskis on siis ulko-oven pielessä? Oma tontti on 4,5 ha.
Ei se siinä vieressä olekaan. Miksi se pitäisi viedä tontin viimeisimmälle nurkalle. Anyway naurettavaa roskista tapella, oli ne vaikka 200m päässä. Jos semmoista matkaa ei jaksa vaikka varta vasten kävellä niin jotain on pielessä 😂
Ne roskafirmat määrää minne roska-astia sijoitetaan.
200 metriä ei olekaan mikään ongelma tyhjin käsin töihin lähtevälle miehelle, mutta sille vaimolle siellä kotona se on. Taaperoa ei voi jättää yksin siksi aikaa, joten joko puet ja taaperrat ja taas riisut sen roskiksen sinne erikseen. Tai sitten yrität viedä sen samalla kun muutenkin lähdet ja kädet on täynnä.
Tuo tuhahdus kuvaa just sitä miten ei edes tajuta niitä olosuhteita.
Se on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa, itselle ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Se roskis ei niin kaukana ole että sen taapero kainalossa voisi äkkiä viedä jossei taapero viihdy sitä hetkeä itsekseen.
Miksi näin tekisi, kun se mies joka tapauksessa kulkee tyhjin käsin sen roskiksen vierestä? Alentaako miehen arvoa tehdä edes pieni osansa kotitöistä? Eikö mies jaksa kantaa pikkuista roskapussia? Vai mistä tämä jankkaus kumpuaa?
Niin kuin sanoin meidän perheelle tämä asia ei ole ongelma, mies vie kyllä roskia enemmän kun minä ja en tiedä syytä miksi ei teidän miehet noin naurettavaa hommaa voi tehdä. ja siksi mielenkiinnosta kysyin onko se ongelma kerrostalo asujilla, jos nainen joutuu ne roskat viemään kun se tuntuu olevan niin mahdoton tehtävä ja niinhän se on kerrostalossa esimerkiksi aikaa vievää hommaa.
Mitä sinä jankkaat koko ajan kerrostalosta? Ei ne roskikset ole omakotitaloissakaan ulko-ovessa kiinni, jos naapureiden kanssa on yhteiset roskikset. Luuletko olevasi jotenkin muita parempi, kun jatkuvasti korostat asuvasi omakotitalossa?
No on ne lähempänä silti. Itse ainakin koen enemmän aikaa vievänä lähteä ”ihmisten ilmoille” kerrostalon alapihalle kun omalle roskiksilla omakotitalossa johon voi juosta vaikka ilman takkia nopeasti.
Aijaa. Ei ole tullut mieleen että omakotitalojakin on erilaisia.
Sellaisiakin missä joutuu hissillä ensin menemään alas ja jossa mahdollisesti törmää jo naapureihin? Kaikenlaista. Se on sitten oikein kartano.
Hissillä? Naapurit?
Ei missään ole puhuttu hissistä mitään. Ja mitä ne naapurit haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Itse olet kirjoittanut ainoastaan yltiönegatiivisia, halveksuvia, paheksuvia, moittivia ja vihamielisiä viestejä.😂
Miksi sinä vain joko opiskelet höpötutkintoja tai kökötät passiivisena kotona?
Itse opiskelin kerralla työn ohella kunnollisen tutkinnon ja loin myös uran.
En ole kirjoittanut yhtään yltiönegatiivista tai vihamielistä kommenttia. Sen sijaan ihmettelen kyllä, etteikö äiti selviäisi kotona ollessaan päivän kotitöistä.
Mistähän sinä luit minun tutkinnoistani? En muistaakseni kirjoittanut muuta, kuin että minulla on kaksi tutkintoa.
Enkä todellakaan ole kököttänyt lapsia hoitaessani passiivisena kotona. Jos et lukemaasi ymmärtänyt, niin meillä asiat hoidettiin sujuvasti päivän aikana, jotta vapaa-aika oli vapaa-aikaa eikä sitä tarvinnut uhrata kotitöihin tai kaupassakäynteihin. Mikä tässä yhtälössä oli vaikea ymmärtää?
Ja miksi sinä kirjoitat halveksuvasti kotonaolosta ja kerrot itse luoneesi uran. Eli ilmeisesti et hoitanut lapsia kotona tai sinulla ei ole lapsia. Sehän ei tässä aloituksessa ollut pointtina, vaan kotitöiden jakaantuminen silloin, kun toinen tekee pitkää päivää ja toinen on kotona. Kotonaolon jälkeen on työvuosia vielä paljon jäljellä.
Minä luovutan. Vaikuttaa siltä, että tämän palstan kirjoittajilla ei ole kykyä ajatella eikä ymmärtää lukemaansa.
Tämä oli uutta minulle, mutta oli mielenkiintoista lukea ja kommentoida. Tämä myös todisti minulle oikeaksi ajatukseni siitä, että nykyvanhemmat todellakin tuhlaavat rutkasti aikaa älylaitteisiin ja esim. tällaisiin palstoihin eivätkä ehkä juuri sen vuoksi enää saa niin paljon aikaiseksi kuin ennen. Kirjoitin ensimmäisen kommenttini n. 1,5 h sitten ja lueskelin muutaman muun jutun siinä samalla. Ajatelkaa, 1,5 h täysin turhaan tuhlattua aikaa, olkoonkin, että on vapaapäiväni. Joten kiitos ja hyvästi, palaan normaaliin päivärytmiini, jolloin saan paljon aikaiseksi, asiat sujumaan ja tehtyä.
”Minäminäminäminäminä. Erinomainen minä ja minä.” Heippa!
Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä.
Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.
Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Höpö-höpö! Ap mies tekee jo paljon enemmän kuin tarpeeksi, jos kerran vaimo on kotona. Tilanne muuttuu, jos molemmat ovat töissä.
Minä olin kotona kolmen alle 6-v. kanssa. Mies teki vaativaa työtä, joka vaati paljon myös matkustamista. Itsestään selvää minulle oli, että minä hoidan kotityöt, jotta ei sitten vapaa-aikaa, kuten vkl, tarvitse uhrata siivoamiseen tai kaupassa käymiseen. Meillä ei todellakaan silloin vietetty ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, vaan perheen kanssa jotain oikeasti kivaa tehden. Eikä minulla ollut tukiverkkoja lähellä, joskus pyysin naapurin tytön katsomaan lapsia, että pääsin vaikka jumppaan tai leffaan.
Kyllä meillä oli kotona aina perussiistiä ja lapsilla ja itselläni puhtaat, siistit vaatteet. Ehdin jopa viemään vanhimman eskariin, keskimmäisen srk:n kerhoon kolme kertaa viikossa jne. Vauva vaan vaikka yöpuvussa vaunuun, keskimmäinen seisomaan vaunujen seisontatelineelle ja menoksi - pari km. Sitten vauvan kanssa kotiin, lounaan valmistelua, ja puolilta päivin sama reissu uudelleen. Iltapäivällä kaikkien kanssa ulos leikkipuistoon, kotiin, ruoka pöytään ja iltatoimet.
Usko tai älä, ehdin lukea päivän lehdet, ehdin jopa ommella ja kutoa vaatteita. Ja silti lapsille riitti hyvin aikaa, eihän niiden kanssa tarvitse lattialla istua ja leikkiä koko ajan, riittää, kun on oikeasti läsnä ja huomioi ja juttelee heidän kanssaan, lapset voi ottaa moniin puuhiin mukaan.
Erona tähän päivään on se, etten ollut nenä kiinni älylaitteessa koko ajan. Minulla oli kyllä NMT-kännykkä yhtenä ensimmäisistä Suomessa, mutta sillä ei voinut surffailla netissä :).
Miten nykyäidit ovat koko ajan niin väsyneitä eivätkä saa mitään aikaiseksi?
Kuulostat ihan mun äidiltä. Jonka äitiys oli täydellistä jne.
Minä muistan kun lapsuuteni vähän toisin. Kireän harmaan naisihmisen joka suuttui pienimmästäkin, likaisen kodin, pahan ruoan ja yleisen tyytymättömyyden ja jumalattoman marttyyriuden. Joka hetki olisi pitänyt muostaa olla kiitollinen kun hän uhrautui.
Olen pahoillani, jos sinun äitisi oli sellainen. Minä en allekirjoita eikä varmasti lapsenikaan.
En väitä olleeni täydellinen äiti, mutta meillä oli oikeasti kivaa lasten kanssa. Minä olen loistava kokki, vaikka itse sanonkin. Lisäksi meille oli kaverit aina tervetulleita, monet kerrat ruokin koulukaveritkin, kun he tulivat koulun jälkeen meille mieluummin kuin menivät tyhjään kotiinsa.
Jotain varmaankin olen tehnyt oikein, koska lapset vaikuttavat olevan onnellisia ja tasapainoisia ja meillä on hyvät välit. Edes murrosikä ei tuonut tullessaan ihmeempiä myllerryksiä, ihan normaaleja murrosikäisiä nuoria.Niin niin niin. Sinun versiosi asioista tuokin.
Sinun tilanteesi on sikälikin jo toivottavasti mennyttä aikaa. Kouluttamaton naisihminen jolle ei työelämä sovikaan. Silloin tuollainen perheenemäntänä päteminen toki on kasvot pelastavampaa kuin siivoojana tai kaupan kassana työskentely.
Nykynaiset onneksi kouluttautuu eikä enää tarvitse tuollaista pelastautumista.[/
Tämä on merkillisen negatiivinen palsta. Ilmeisesti negatiivisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella, että toisella voi asiat olla oikeasti hyvin. Minulla oli jo kaksikin amk-koulutusta, ja työelämää takana, kun saimme lapset ja jäin kotiin. Hyvänen aika sentään, työuraa ehtii tehdä vielä monen monta vuotta lasten hoitamisen jälkeenkin. Etenkin, kun kouluttautuu alalle, jossa töitä riittää. Mutta sehän ei nyt tässä ollut pointti vaan se, että kotitöistä selviää helposti, kun vähän ryhdistäytyy.
Olen eri, mutta oman elämäntavan työntäminen muille ainoana oikeana tuppaa herättämään närää. Sen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä. Eikä nuo sinunkaan kirjoituksesi erityisen positiivisilta kiinnosta, lähinnä ylimieliseltä passiivis-aggressiiviselta itsensä korottamiselta ja muiden perustettomalta alentamiselta. Ei kaikki halua tehdä elämästään samannäköistä kuin sinä ja se on ihan ok. Sinun elämänvalintasi on yksi muiden mahdollisten joukossa, ei sen parempi tai huonompi kuin muillakaan.
Olenko jossain kirjoittanut, että meidän elämäntapamme olisi ainoa oikea? Kommenttini lähti siitä, että jos äiti on kotona ja isä pitkän päivän töissä (plus muut, kuten ap kirjoitti), on minusta ihan oikein, että äiti sen päivän aikan ehtii kyllä hoitaa kotityöt. En ole ottanut kantaa siihen, pitäisikö äidin mennä töihin vai ei. Meille oikea ratkaisu oli hoitaa lapset kotona.
Mitä? Siis nimenomaan olet toistuvasti sanonut, että kotona olevan kuuluu hoitaa kaikki kotityöt. Eli tyrkytät teidän työnjakoanne ainoana oikeana. Siitä huolimatta, että on perheitä joissa molemmat osapuolet ovat täysin tyytyväisiä toisenlaiseen malliin.
Vierailija kirjoitti:
Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä.
Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.
Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.
Täällä on myös meitä tai ainakin minä, joka tykkää olla lasten kanssa kotona, enkä koe sitä raskaaksi. Mies on reissutöissä ja kotona vain viikonloppuisin. Ei mitään kiirettä töihin ja mies tienaa työllä niin hyvin että päästään tekemään ulkomaanreissujakin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä.
Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.
Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.
Täällä on myös meitä tai ainakin minä, joka tykkää olla lasten kanssa kotona, enkä koe sitä raskaaksi. Mies on reissutöissä ja kotona vain viikonloppuisin. Ei mitään kiirettä töihin ja mies tienaa työllä niin hyvin että päästään tekemään ulkomaanreissujakin :)
Tuohan tarkoittaa jo sen, että mies ei ole tekemässä siellä extra siivoa viikolla, eli vähemmän siivottavaa, pyykättävää ja vähemmän ihmisiä joille laittaa ruokaa, eli vähemmän työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tosiaan tuntuu, että jotkut ihmiset täällä jotka kirjoittelevat että naisten vain pitäisi keretä hoitamaan se koti ja vauva sillä välin kun mies on töissä ovat niitä henkilöitä joilla ei ole omaa lasta JA asuvat ehkä jossain 30 neliön yksiössä.
Tälläisillä ihmisillä ei ole minkäänlaista hajua miten paljon aikaa ja energiaa menee vauvan hoitoon puhumatta siitä, että nainen on todennäköisesti joutunut heräämään yöllä lapsen mahdolliseen imettämiseen ja muuhun ja mies on saanut vain nukkua aamuun asti.
Kyllä minä kuule mielummin menen sinne 8h töihin. Sitä työtä töissä on huomattavasti vähemmän kuin vauvan kanssa kotona. Ja kyllä niiden äitienkin pitää päästä sieltä kotoa pois, eikä olla siellä 11 tuntia putkeen.
Täällä on myös meitä tai ainakin minä, joka tykkää olla lasten kanssa kotona, enkä koe sitä raskaaksi. Mies on reissutöissä ja kotona vain viikonloppuisin. Ei mitään kiirettä töihin ja mies tienaa työllä niin hyvin että päästään tekemään ulkomaanreissujakin :)
Tuohan tarkoittaa jo sen, että mies ei ole tekemässä siellä extra siivoa viikolla, eli vähemmän siivottavaa, pyykättävää ja vähemmän ihmisiä joille laittaa ruokaa, eli vähemmän työtä.
Ei mun mieheni mikään porsas ole. Yhtään vähemmän en tee ruokaa. Pyykkiä pesen joka tapauksessa pari koneellista päivässä. Enkä pidä sitä työnä. Miehetkö teillä tekee sen suurimman sotkun :D
Alue: Aihe vapaa
No on ne lähempänä silti. Itse ainakin koen enemmän aikaa vievänä lähteä ”ihmisten ilmoille” kerrostalon alapihalle kun omalle roskiksilla omakotitalossa johon voi juosta vaikka ilman takkia nopeasti.