Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voi etukäteen tietää, että tuleeko mies hoitamaan lapsia sitten kun niitä saadaan?
28.11.2018 |
Täällä on koko ajan ketjuja, joissa joku äiti valittaa, että hänen mies ei osallistu lasten hoitamiseen tai kotitöihin eikä ymmärrä äidin väsymystä, ja sitten muut kommentoivat ketjuun, että mitäs menit lisääntymään miehen kanssa, jota ei kiinnosta omien lasten hoito. Mistä sen voi etukäteen tietää, että mies tulee tai ei tule hoitamaan niitä omia lapsiaan tai omaa vauvaansa, sitten kun niitä lapsia on saatu? Itse sain yhdessä suunnitellun lapsen miehen kanssa, joka ennen lapsen syntymää teki paljon kotitöitä, hoiteli paljon yhteisiä asioita, tykkäsi leikkiä kavereiden lasten kanssa ja sanoi monta kertaa, että sitten kun saadaan lapsia, niin hän tietenkin hoitaa niitä yhtä paljon kuin minä. No eipä hoitanut, lapsi on nyt vuoden, eikä mies ole hoitanut häntä juuri yhtään, joskus muutaman minuutin jaksaa lapsensa kanssa leikkiä. Miten olisin voinut ennakoida tämän ja olla lisääntymättä juuri hänen kanssa?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
Kuka sut pakotti aseella uhaten vastaamaan sen vetelyksen puheluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varminta kai se, että jos miehellä on ennestään lapsia niin havainnoida miten toimii niiden kanssa. Muuten täysin mahdotonta tietää. Jotain viitettä toki voi saada miehen isältä, eli miten tämä on lapsien kanssa toiminut, sieltähän se malli yleensä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli/on sellainen mukava aktiivinen perusmies joka viihtyy myös kotona. Halusi lapsia ja ei tullut mieleenkään etteikö olisi osallistuva ja hyvä isä koska muuta vaihtoehtoa ei edes olisi ollut vaan se on itsestäänselvyys. Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen että yksin pyörittäisin koko perheen arkea. Alusta asti mies on hoitanut vauvoja...vaihtanut vaippaa, kylvettänyt, nukuttanut, vienyt vaunulenkille, leikkinyt ym ym. Heti muodostui hyvä isä-lapsisuhde. Minä tein omasta halusta kotihommia enemmän kun olin kotona pikkulasten kanssa niin oli sitten enemmän aikaa yhdessä oloon iltaisin ja viikoloppuisin. Ennen lapsia tehtiin kotihommia yhdessä ja niin tehdään taas nytkin kun enää nuorin asuu kotona. Meillä tosin on 2 tervettä ja rauhallista/perustyytyväistä lasta niin olemme päässeet helpolla.
Mies ei ole muutenkaan itsekäs ihminen vaan auttaa oman perheen lisäksi myös vanhoja sukulaisia.
Mies on jämäkkä ja turvallinen ja perhekeskeinen ja fiksu ja arvostaa ja rakastaa perhettään. Perhe on ykkönen.
Sun miehes pitäis kloonata miljoonaksi suomimieheksi...
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen voi etukäteen tietää, että mies tulee tai ei tule hoitamaan niitä omia lapsiaan tai omaa vauvaansa, sitten kun niitä lapsia on saatu?
Parantaa ainakin mahdollisuuksia, että lapsen hankkimiseen aloite tulee mieheltä. Ei vahingon kautta tai naisen kärttämisen seurauksena.
Toki takuuvarmaa ei ole elämässä mikään.
Vierailija kirjoitti:
Varminta kai se, että jos miehellä on ennestään lapsia niin havainnoida miten toimii niiden kanssa. Muuten täysin mahdotonta tietää. Jotain viitettä toki voi saada miehen isältä, eli miten tämä on lapsien kanssa toiminut, sieltähän se malli yleensä tulee.
Eroisä saattaa jaksaa esittää mukamas hyvää isää sen 2 viikonloppua kuukaudessa. En luottais.
Ja suvusta ei tarvitse löytyä kuin yksi isätön mies, niin kaikki miespuoliset jälkeläiset siitä eteenpäin ovat vastuuttomia isiä. Ne geenit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikein mitenkään voi tietää. Vaikka mies kinuaisi lasta niin useimmilla se asenne on sama kuin lapsella koiraan. "juu juu kyllä mä hoidan" lupaillaan silmät kirkkaana...eikä varmana toteudu.
Ainoa tapa varmistaa että isä edes osaa olla lapsensa kanssa on jättää hänet lapsen kanssa yksin. Eli ei päällekkäisiä isyys- ja äitiyslomia vaan lomat eri aikoihin, jolloin isäkin joutuu(lue:saa) olemaan lapsensa kanssa ja kehittää omat rutiininsa tämän kanssa. Ja tietenkin isä kotona olevana hoitaa suurimman osan kotitöistä samoin kuin äitikin tekee äitiysvapaallansa. Tasapeli ja yhtäläiset vastuut vanhemmiksensa vaikka sitten pakolla, ei muuten miehiä isiksi saa koulittua.
No esimerkiksi minun mieheni ei sopimuksestamme huolimatta suostunutkaan pitämään isyyslomia. Perui ne vauvan synnyttyä kun huomasi että ei teekään mieli pitää isyyslomaa. Ei auttanut mitkään riidat eikä pakottamiset, hän ei vain suostunut olemaan kotona jotta minä olisin voinut edes keikkatöitä tehdä.
M45 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen voi etukäteen tietää, että mies tulee tai ei tule hoitamaan niitä omia lapsiaan tai omaa vauvaansa, sitten kun niitä lapsia on saatu?
Parantaa ainakin mahdollisuuksia, että lapsen hankkimiseen aloite tulee mieheltä. Ei vahingon kautta tai naisen kärttämisen seurauksena.
Toki takuuvarmaa ei ole elämässä mikään.
Ei toiminut meillä, ja mä kallistuisin tällä kokemuksella tuohon lapset ja koirat -vertaukseen: paljon puhetta, vähän villoja. Saattaa se parantaa mahdollisuuksia, mutta riski on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä tunnekylmiä ukkoja joillain, vauvaa vain huudatetaan. Ei ole paljon heitä itseään taidettu pitää lapsena sylissä tai hoidettu.
Mutta miehet on muutenkin pääosin itsekkäämpiä kuin naiset, sen näkee tuhansien ja taas tuhansien perheiden ajankäytössä. Harvassa ovat ne, joissa sekä äiti että isä hoitavat yhteisiin lapsiin liittyviä asioita yhtä paljon, ja toisaalta olisivat omissa menoissaan tasaisen paljon.
Mies voi kokea, että nainen handlaa tilanteen eikä osaa ottaa roolia lastenhoidossa. Eli hyvä keino on jo imetysaikanakin pitää joku oma juttu, jossa äiti käy vaikka kerta-kaks viikkoon ja isä hoitaa sen ajan. Näin se tulee luontevaksi molemmille eikä nainen ”omi” lasta itselleen.
Myöhemmin sitten isän vastuulle osa hankinnoista, ruuanteosta, harrastuksista ja koulujutuista. Meillä mies esim.hoitaa lasten Wilmat ja tietää koulumenot ja jumppakamat. Itsellä ei ole edes Wilmatunnuksia. Hyvin sujuu kun alkuun itse vaan sietää sen ettei joku unohtunut vanhempainilta tmv.maata kaada. Suosittelen lämpimästi siis antamaan ohjaksia myös miehille ja luottamaan heidän tapaansa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut,että se päävastuu jää helposti äidille tottumuksesta äitiysloman jälkeen. Meillä esimerkiksi kävi niin, että imeväisikäiselle vauvalle ei kerta kaikkiaan kelvannut kuin äiti. Isä sai kyllä hauskuuttaa, mutta hädän tullessa äiti oli ainoa, joka kelpasi. Kun vauva sitten kasvoi ja olisi ehkä isänkin jo kelpuuttanut, kävimme jo töissä ja oli vain helpompi toistaa totuttua, kun ei ollut energiaa mihinkään ylimääräiseen opetteluun.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa, että kyllä on nykyajan äidit ja vaimot heikkoa tekoa. Ennen lastenhoidon lisäksi äidit saattoi hoitaa maatilan työt...tai kaupungissakin mm. pestä käsin pyykit.
Omakin äiti vielä 80-luvulla ompeli ja kutoi mun ja viiden sisaruksen kaikki vaatteet ja teki kaikki ruuat ihan itse. Ei mitään valmisruokamössöä tai puolivalmisteita. Silti äiti ehti vaikka mitä. Harrastaa ja lukea. Oli aina nätti ja laitettu.Nykyäidillä on kaikki modernit laitteet. Koneet tekevät työt. Vaatteet saa klikattua netistä. Lähikauppa täynnä valmisruokaa. Silti se ei ehdi näköjään hiuksia kammata.
Joo näinpä. Menneisyydessä saatettiin jättää tekemättä jotain, joka vie tänä päivänä paljonkin aikaa, mutta koetaan välttämättömäksi. Esim. mun mummo ei ikinä oppinut uimaan. Oman lapseni opetin uimaan ja sukeltamaan säännöllisillä uimahalli- ja uimarantareissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne hoida. Ei läheskään niin paljon kuin äiti.
Äidit ja mummot on lasten turva ja tuki, ei isät.
Juuri näin. Tai tätit. Kuten eläinlaumoissakin.
Miesten varaan ei kannata laskea missään asiassa, eikä varsinkaan tässä.
Uskokaa nuoret tämä.
Miehet on kovia lupailemaan ja lepertelemään liirumlaarumia, kannattaa muistaa että kaikki mitä niiden suusta tulee ulos, konkretisoituu teoiksi ja todeksi yhtä vähän kuin suolikaasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Mun eksä uhkasi hakata mut, jos lähden kävelylle ja jätän lapsemme hänen hoidettavaksi. Olisin ollut huono äiti ja nainen ja vokottelemassa muita miehiä, jos olisin lähtenyt yksin kodin ulkopuolelle, vaikka vaan kävelylle. Ei siinä sitten mitään raskauskiloja tiputeltu. Miehen kyllä tiputin perheestämme pois. Tai ei se mikään mies edes ollut, kusipää ennemminkin...
Oma lapsi saa kyllä miehestä esiin kaikki miehen huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut heitän ehdotukseks empatiakyvyn? Halu auttaa pyyteettömästi? Luulis, ettei sellanen ihminen omia lapsia jätä huomiotta.
Mihin miehen empatiakyky katoaa, kun elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä?
Näin kävi meillä. Ukko lähti kun häntä olisi eniten tarvittu. Ei pidä yhteyttä lapsiinsakaan.
Meillä mies ensimmäisen lapsen kohdalla oli vähän kuin APn mies. Ei juurikaan ollut lapsensa kanssa, vaipan vaihtoi pakosta ja jos lapsi itksi yöllä oli todella kiukkuinen. Kun lapsi täytti 2 niin menin töihin ja mieheni oli ihan pakko hakea lapsi päiväkodista. Hänen oli myös pakko tehdä ruokaa, tulin itse kotiin kuuden jälkeen. Hän yritti suostutella minua hankkimaan toisen lapsen, mutta kieltäydyin. Muistin elävästi ne kaksi raskasta vuotta jonka hoidin lapsen ja kosin aivan yksin, en olisi jaksanut. No, kun vanhin oli 8 vuotias niin saatiin nuorimman. Olin valmistautunut siihen, että taas jään yksin vauvan kanssa. Ihmeitä taas tapahtuu, mieheni oli mukana neuvolassa raskauden aikana, hän vertaili lastenvaunuja ja yhdessä käytiin hankkimassa. Kun lapsi syntyi, (niin tämäkin oli koliikki vauva) niin vuoroteltiin yöt. Minä otin pidemmät vuorot kun mieheni oli töissä, mutta sain kuitenkin nukkua jonkin verran. Hän piti isyyslomaa niin, että oli kotona. Kun hän tuli töistä hän otti vauvan ja ajoi automatkan, jolloin sain tunnin verran nukkua jne. Kun lapsi oli 8 kk, niin mieheni jäi hoitovapaalle, ja oli kotona 1,5 vuotta. Minä menin töihin. Nyt vanhin lapsi on 19 vuotias ja nuorin 11 vuotias. Miehestä tuli hyvä isä, joskus olen kysynyt miksi sen ensimmäisen vauvan kanssa oli niin töykeä, ja hän vaan ei osaa vastata. Hänelle tuli tosi hyvä isä suhde molempiin poikiin ja on nyt todella hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?
Kylläpä oli oikeata asiantuntijaa siinä. ”Mitä se äitiyslomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?”
Oletko kokeillut sitä äitiyslomaäitylin hommaa joskus. Valvot yöt ja 2-3 tunnin yöunilla teet kotityöt (siivous, tiskit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, pyykkäys jota riittää kiitos vauvan), ja aikaa lapsen kanssa olemiseen, että saa hoivaa ja huolenpitoa ja sitten mies kotona odottaa hoivaa ja huolenpitoa kun se ylirasittunut ja rättiväsynyt äitiyslomaäityli kaatuu sänkyyn päivänpäätteeksi vain herätäkseen 2-3 tunnin päästä taas vaihtamaan vaipat ja syöttämään vauveli.
Mies vetää lonkkaa yöt ja jatkaa uniaan. Miten monta kuukautta itse mahtaisit jaksaa? Taitais riittää viikko mä luulen mutta se äitiyslomaäityli jatkaa tätä ainakin pari vuotta jotkut vielä pidempään.
Minulla on lapsi ex-mieheni kanssa. Olen nyt seurustellut noin kolme vuotta uuden miehen kanssa ja asummekin yhdessä. Avomieheni on itseäni viisi vuotta nuorempi ja lapseton. Itse en halua lapsia enempää, mutta hän saattaisi tulevaisuudssa haluta. Pelottaa ihan oikeasti lisääntyä.. Nämä tarinanne ovat ihan kamalaa luettavaa. Tämä on juuri se syy, miksi pelottaa tehdä lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa, että kyllä on nykyajan äidit ja vaimot heikkoa tekoa. Ennen lastenhoidon lisäksi äidit saattoi hoitaa maatilan työt...tai kaupungissakin mm. pestä käsin pyykit.
Omakin äiti vielä 80-luvulla ompeli ja kutoi mun ja viiden sisaruksen kaikki vaatteet ja teki kaikki ruuat ihan itse. Ei mitään valmisruokamössöä tai puolivalmisteita. Silti äiti ehti vaikka mitä. Harrastaa ja lukea. Oli aina nätti ja laitettu.Nykyäidillä on kaikki modernit laitteet. Koneet tekevät työt. Vaatteet saa klikattua netistä. Lähikauppa täynnä valmisruokaa. Silti se ei ehdi näköjään hiuksia kammata.
Tässäpä se pointti onkin. Koska vihdoinkin on länsimaissa saavutettu elintaso ja arjen helppous, josta edelliset sukupolvet ovat vain haaveilleet, miksi elämästä pitäisi ehdoin tahdoin tehdä mahdollisimman vaikeaa?
Mun "ihana" eksä muistutti mua jo synnärillä, että hänen mummonsa oli jo seuraavana aamuna synnytyksestä lehmiä lypsämässä...
Alue: Aihe vapaa
Jätätte reippaasti vain sen vauvan iskän hoitoon. Heittäytykää laiskoiksi. Tehkää nyt hyvänen aika jotakin muuta kuin että jatkatte ikuista puurtamista!