Mistä voi etukäteen tietää, että tuleeko mies hoitamaan lapsia sitten kun niitä saadaan?

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton tietää. Oma heittoni: pitää valita kärsivällinen, kotona viihtyvä ja velvollisuudentuntoinen mies, jolla ei menojalka vipata. Miehen pitää osata keskustella, eikä taustalla saa olla isoja lapsuudenaikaisia traumoja, vaan normaali (ydin)perhe.

Kuvailit ex mieheni, josta ei ollut isäksi. Minä taas olen sairastanut masennusta, alkoholistiperheestä, yh äidin kasvattama ja minua kuvaillaan hyväksi äidiksi ja yksin kasvattaamani lasta tasapainoiseksi ja älykkääksi. Ex mies on erittäin hyvässä ammatissa ja asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Jännän miehen valinneet naiset uikuttavat kun miehestä ei kuoritunutkaan yön yli vastuullista miestä :DD

Sekö tekee miehen jännäksi, että tällä on harrastus, johon mies alkaa käyttää entistä enemmän aikaa? No hitsi, koko Suomi on jännämiehiä pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

Et ehkä tiedä kaikkea ystäväsi miehestä. Minunkin mieheni on erittäin vastuullisessa asemassa ja ongelmia oli ja on paljon lapseen liittyen. Tuo kuvailemasi asenne että se onkin jotenkin naisen syy kun ei anna vastuuta on nyt saanut aikaan sen että isyyttä kyllä tuetaan neuvoloissa jne ja äidit tulevat sinä sivussa. Miesasiamiehet rummuttavat totuutta siitä että eivät saa exän ilkeyden takia tavata lasta/lapsiaan. Voin kertoa että erittäin harvoin kukaan tekee ko asialla kiusaa tai ei halua että mies hoitaa lasta, sehän on naisellekin ihanaa jos mies kantaa vastuuta! Lues vähän vauvapalstaa! Takana on kyllä ongelmia ja pahoja sellaisia kun pikkulapsiaikana erotaan ja vaaditaan yksinhuoltajuutta. Se kun tarkoittaa naiselle todella yksin jäämistä kun siihne asti on päässyt edes sinne kävelylle. Ei yh äideille ole pk paikka sen pidempään auki kuin muillekaan! Eli tervemenoa harrastukset ja monet työt!

Ex mieheni uhkaili minua juuri noin. Sanoi että aikoo sanoa että minä estän tapaamiset ja suhteen kehittymisen vauvaan jos haen eroa ja menemme lastenvalvojalle. En uskaltanut erota ennenkuin 2 vuotta myöhemmin kun miehestä paljastui jotakin sellaista joka osoitti kaikki epäilykseni todeksi.

Saanko kysyä mikä avasi lopullisesti silmäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava kysymys, jonka tunnustan omalla kohdallani vaikuttaneen päätökseen siitä, että en perusta perhettä. En yksinkertaisesti uskalla. En ole yhtään kotiäitityyppiä, ja suostuisin lapsentekoon ainoastaan, jos olisi takeita siitä, että perhevapaat jaetaan puoliksi ja isä osallistuu neuvolakäynteihin, synttärijärjestelyihin ja kumisaappaiden hankintaan samalla intensiteetillä kuin äitikin. Mitään takeita ei kuitenkaan ole, joten en lähde ottamaan turhia riskejä. Todennäköisyys sille, että joutuisin äitinä joustamaan isää enemmän, on suurempi, kuin että en joutuisi.

Sama juttu omalla kohdalla. Joskus seurustelun alkuaikoina oli puhetta lapsista ja kun sanoin, etten niitä halua yhtenä syynä se, että joutuisin kuitenkin yksin lapsen hoitamaan, mies väitti, että kyllä hän hoitaisi. Onneksi ei olla lapsia tehty, sillä nykyään, kun tutuilla on lapsia, kuulee miehen suusta aika usein lauseita tyyliin 'eipä mies siinä oikein mitään voi tehdä'... Että kyllä hän hoitaisi, mutta eihän siinä oikein mitään voi tehdä? Hahhahhaa. Luojan kiitos, ei ole vauvakuume iskenyt, sillä ei todellakaan kiinnosta mikään yksinhuoltajuus lapsiaikuisella. 

Tässäkin ketjussa moni on sanonut, että mies on sitä lasta kerjännyt ja sitten jättänyt naisen vastuulle kokonaan. Hirveää. Olen oikeasti pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka olette joutuneet huijatuiksi noin. Mitä jos vaan varaatte itsellenne vaikka kuukauden loman etelään ja sanotte sille äijälle, että sä varmasti hoidat tän lapsen, kun sitä niin kovasti halusitkin. Niin mä tekisin. Enkä välttämättä tulisi siltä lomalta enää takaisin.

Itse kävin aikoinaan läpi tuon pohdinnan. Mies kärtti lasta, ja lopulta suostuin. Mutta ennen suostumista mietin, että jos mies ei hoidakaan vaikka lupaa, niin olenko valmis hoitamaan lapsen yksin. Vaikka lapsi sai alkunsa miehen aloitteesta, niin tuo pelkoni kävi toteen, mies ei suostunutkaan olemaan vauvan kanssa jotta pääsisin vaikka suihkuun, ei suostunut vaihtamaan vaippoja eikä muutakaan hoitamista. Koska olin jo ennen raskautta päättänyt, että pärjään sitten yksin jos pakko on, niin asia ei tullut yhtä kovana shokkina kuin sellaisille naisille, jotka eivät tule ajatelleeksi asiaa ennakkoon miettiä. Mutta meni kyllä samalla kaikki kunnioitus ja arvostus miestä kohtaan ja parisuhde on pilalla. Pahinta ei ole se, että joutuu hoitamaan yksin vaan pahinta on ne petetyt lupaukset ja vastuunpakoilu. Kun luuli, että voi luottaa toiseen ja sitten kävikin ihan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

SÄ et voi tietää millainen mies on neljän seinänä sisällä perheen kanssa. Munkin mies aikoinaan kun vielä kävi neuvolassa pyrki aina pitelemään vauvaa ja syöttämään ja hoitajat ihastelivat miehen aktiivisuutta. Muuta osallistumista ei sitten ollut, ei silloin eikä sen jälkeen. Mun mies oikeasti antoi kissan tahallaan raapaista vauvaa kasvoista, sen pudota sohvalta, ei koskaan lohduta jos itkee, pahimmillaan teeskentelee vauvalle se itkua. Ei kukaan tällaista arvaisi tai ties jos edes uskoisi. Mies teeskentelee ulospäin osallistuvaa mutta ainoa osallistuminen on nämä teeskentelyreissut neuvolaan ja sukulaisiin. Muutoin emme vietä aikaa perheenä. 

Odotas kun vauva kasvaa ja tulee uhmaikäiseksi. Meillä ex on sitä mieltä että jos lapsi kiukuttelee ja lähtee juoksemaan kadulla ja kiukkupäissään lähetyy autotietä eikä pysähdy, saa jäädä auton alle jotta oppii. Olen itse ollut todistamassa tälläistä tilannetta äitini kanssa. Samantyylisiä esimerkkejä on useita, alkaen hammaspesuista. Tuollainen mies ei kestä uhmaikää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava kysymys, jonka tunnustan omalla kohdallani vaikuttaneen päätökseen siitä, että en perusta perhettä. En yksinkertaisesti uskalla. En ole yhtään kotiäitityyppiä, ja suostuisin lapsentekoon ainoastaan, jos olisi takeita siitä, että perhevapaat jaetaan puoliksi ja isä osallistuu neuvolakäynteihin, synttärijärjestelyihin ja kumisaappaiden hankintaan samalla intensiteetillä kuin äitikin. Mitään takeita ei kuitenkaan ole, joten en lähde ottamaan turhia riskejä. Todennäköisyys sille, että joutuisin äitinä joustamaan isää enemmän, on suurempi, kuin että en joutuisi.

Sama juttu omalla kohdalla. Joskus seurustelun alkuaikoina oli puhetta lapsista ja kun sanoin, etten niitä halua yhtenä syynä se, että joutuisin kuitenkin yksin lapsen hoitamaan, mies väitti, että kyllä hän hoitaisi. Onneksi ei olla lapsia tehty, sillä nykyään, kun tutuilla on lapsia, kuulee miehen suusta aika usein lauseita tyyliin 'eipä mies siinä oikein mitään voi tehdä'... Että kyllä hän hoitaisi, mutta eihän siinä oikein mitään voi tehdä? Hahhahhaa. Luojan kiitos, ei ole vauvakuume iskenyt, sillä ei todellakaan kiinnosta mikään yksinhuoltajuus lapsiaikuisella. 

Tässäkin ketjussa moni on sanonut, että mies on sitä lasta kerjännyt ja sitten jättänyt naisen vastuulle kokonaan. Hirveää. Olen oikeasti pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka olette joutuneet huijatuiksi noin. Mitä jos vaan varaatte itsellenne vaikka kuukauden loman etelään ja sanotte sille äijälle, että sä varmasti hoidat tän lapsen, kun sitä niin kovasti halusitkin. Niin mä tekisin. Enkä välttämättä tulisi siltä lomalta enää takaisin.

Itse kävin aikoinaan läpi tuon pohdinnan. Mies kärtti lasta, ja lopulta suostuin. Mutta ennen suostumista mietin, että jos mies ei hoidakaan vaikka lupaa, niin olenko valmis hoitamaan lapsen yksin. Vaikka lapsi sai alkunsa miehen aloitteesta, niin tuo pelkoni kävi toteen, mies ei suostunutkaan olemaan vauvan kanssa jotta pääsisin vaikka suihkuun, ei suostunut vaihtamaan vaippoja eikä muutakaan hoitamista. Koska olin jo ennen raskautta päättänyt, että pärjään sitten yksin jos pakko on, niin asia ei tullut yhtä kovana shokkina kuin sellaisille naisille, jotka eivät tule ajatelleeksi asiaa ennakkoon miettiä. Mutta meni kyllä samalla kaikki kunnioitus ja arvostus miestä kohtaan ja parisuhde on pilalla. Pahinta ei ole se, että joutuu hoitamaan yksin vaan pahinta on ne petetyt lupaukset ja vastuunpakoilu. Kun luuli, että voi luottaa toiseen ja sitten kävikin ihan päinvastoin.

Kuvailit tunteeni täysin. Raskausaikana hellittiin mahaa ja mies oli hellä ja ajattelin että on hyvä isä. Kun totuus paljastui tunsin kuin sinä, hän jätti minut pulaan ja petti meidän perhemme. Rakkautta ei voi olla sellaisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kysymykseen en osaa vastata. Näyttää siltä, ettei miehen kelvollisuudesta vastuuntuntoiseksi isäksi ole mitään takeita.

Varminta ehkä onkin perustaa perhe vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, jos on itse henkisesti varautunut tulevaisuuteen yksinhuoltajana ja tietää voimavarojensa riittävän siihen. Avioerot ovat sen verran yleisiä, että yh:ksi päätyminen on todennäköistä joka tapauksessa, oli mies millainen isä tahansa.

Tämän neuvon olen saanut pariterapiassa terapeutilta. Ei koskaan voi laskea sen varaan, että joku muu ihminen kuin sinä itse osallistuu lapsesta aiheutuvan taakan kantamiseen. Ei edes lapsen isän kohdalla. Tämähän voi vaikka esim. kuolla onnettomuudessa, vaikka olisikin hyvä ja osallistuva isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

Et ehkä tiedä kaikkea ystäväsi miehestä. Minunkin mieheni on erittäin vastuullisessa asemassa ja ongelmia oli ja on paljon lapseen liittyen. Tuo kuvailemasi asenne että se onkin jotenkin naisen syy kun ei anna vastuuta on nyt saanut aikaan sen että isyyttä kyllä tuetaan neuvoloissa jne ja äidit tulevat sinä sivussa. Miesasiamiehet rummuttavat totuutta siitä että eivät saa exän ilkeyden takia tavata lasta/lapsiaan. Voin kertoa että erittäin harvoin kukaan tekee ko asialla kiusaa tai ei halua että mies hoitaa lasta, sehän on naisellekin ihanaa jos mies kantaa vastuuta! Lues vähän vauvapalstaa! Takana on kyllä ongelmia ja pahoja sellaisia kun pikkulapsiaikana erotaan ja vaaditaan yksinhuoltajuutta. Se kun tarkoittaa naiselle todella yksin jäämistä kun siihne asti on päässyt edes sinne kävelylle. Ei yh äideille ole pk paikka sen pidempään auki kuin muillekaan! Eli tervemenoa harrastukset ja monet työt!

Ex mieheni uhkaili minua juuri noin. Sanoi että aikoo sanoa että minä estän tapaamiset ja suhteen kehittymisen vauvaan jos haen eroa ja menemme lastenvalvojalle. En uskaltanut erota ennenkuin 2 vuotta myöhemmin kun miehestä paljastui jotakin sellaista joka osoitti kaikki epäilykseni todeksi.

Saanko kysyä mikä avasi lopullisesti silmäsi?

Eräs vakava asia josta en halua kirjoittaa täällä. Ei olisi tullut ilmi ilman lasta, otaksun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?

Kylläpä oli oikeata asiantuntijaa siinä. ”Mitä se äitiyslomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?”

Oletko kokeillut sitä äitiyslomaäitylin hommaa joskus. Valvot yöt ja 2-3 tunnin yöunilla teet kotityöt (siivous, tiskit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, pyykkäys jota riittää kiitos vauvan), ja aikaa lapsen kanssa olemiseen, että saa hoivaa ja huolenpitoa ja sitten mies kotona odottaa hoivaa ja huolenpitoa kun se ylirasittunut ja rättiväsynyt äitiyslomaäityli kaatuu sänkyyn päivänpäätteeksi vain herätäkseen 2-3 tunnin päästä taas vaihtamaan vaipat ja syöttämään vauveli.

Mies vetää lonkkaa yöt ja jatkaa uniaan. Miten monta kuukautta itse mahtaisit jaksaa? Taitais riittää viikko mä luulen mutta se äitiyslomaäityli jatkaa tätä ainakin pari vuotta jotkut vielä pidempään.

Voi hitsi kun se astian- ja pyykinpesukoneen napin painaminen on niiiiin raskasta. Jos nainen rakastaa siivoamista niin ei kai siinä sitten mitään, kukin tavallaan.

Muistuipa mieleen kommentti, jonka yksi mies kirjoitti pari vuotta sitten. Siinä oli aiheena se, kun mies olisi joutunut vapaapäivänään laittamaan koneellisen pyykkiä kuivumaan, mutta mies "ei ehtinyt". Jos joku ei muista, niin voin kertoa enemmän.

Kerro toki. 2,5 minuuttia popcornien valmistumiseen. 

Joo, en ole aikoihin kirjoittanut tuosta. Lupasin kertoa tuosta joka kerta, kun napinpainamismies tulee ulisemaan.

Aloituksessa nainen oli lähtenyt aamulla töihin, mutta oli ennen lähtöä laittanut pyykkikoneen päälle ja pytänyt vapaapäivää viettänyttä miestä laittamaan pyykit kuivumaan. Mies oli luvannut. Kun nainen tuli töistä, mies oli häipynyt ja pyykit oli koneessa. Mies oli muistaakseni lähtenyt kaverin kanssa veneilemään.

Ketjuun tuli mies, joka oli hirveän tuohtunut, miten tuon miehen vapaapäivä oli pilattu kohtuuttomalla vaatimuksella. Sen pyykin kuivumaan laittaminen oli pilannut miehen vapaapäivän. On se hassua, että naisille pyykinpesu on napin painamista, mutta miehelle pyykin kuivumaan laittaminen on valtava urakka.

Taidat olla työtön kun näyttää olevan suurin hupisi lukea tätä anonyymiä palstaa. Säälittävää.

No en ole. Mutta hupia tämän palstan lukeminen on, palstamiehistä saa niin hyvät naurut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?

Kylläpä oli oikeata asiantuntijaa siinä. ”Mitä se äitiyslomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?”

Oletko kokeillut sitä äitiyslomaäitylin hommaa joskus. Valvot yöt ja 2-3 tunnin yöunilla teet kotityöt (siivous, tiskit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, pyykkäys jota riittää kiitos vauvan), ja aikaa lapsen kanssa olemiseen, että saa hoivaa ja huolenpitoa ja sitten mies kotona odottaa hoivaa ja huolenpitoa kun se ylirasittunut ja rättiväsynyt äitiyslomaäityli kaatuu sänkyyn päivänpäätteeksi vain herätäkseen 2-3 tunnin päästä taas vaihtamaan vaipat ja syöttämään vauveli.

Mies vetää lonkkaa yöt ja jatkaa uniaan. Miten monta kuukautta itse mahtaisit jaksaa? Taitais riittää viikko mä luulen mutta se äitiyslomaäityli jatkaa tätä ainakin pari vuotta jotkut vielä pidempään.

Voi hitsi kun se astian- ja pyykinpesukoneen napin painaminen on niiiiin raskasta. Jos nainen rakastaa siivoamista niin ei kai siinä sitten mitään, kukin tavallaan.

Muistuipa mieleen kommentti, jonka yksi mies kirjoitti pari vuotta sitten. Siinä oli aiheena se, kun mies olisi joutunut vapaapäivänään laittamaan koneellisen pyykkiä kuivumaan, mutta mies "ei ehtinyt". Jos joku ei muista, niin voin kertoa enemmän.

Olet jankannut jo vuosia tätä tarinaasi. Kuinka helvetissä kukaan jaksaa tällaista jankkaamista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

SÄ et voi tietää millainen mies on neljän seinänä sisällä perheen kanssa. Munkin mies aikoinaan kun vielä kävi neuvolassa pyrki aina pitelemään vauvaa ja syöttämään ja hoitajat ihastelivat miehen aktiivisuutta. Muuta osallistumista ei sitten ollut, ei silloin eikä sen jälkeen. Mun mies oikeasti antoi kissan tahallaan raapaista vauvaa kasvoista, sen pudota sohvalta, ei koskaan lohduta jos itkee, pahimmillaan teeskentelee vauvalle se itkua. Ei kukaan tällaista arvaisi tai ties jos edes uskoisi. Mies teeskentelee ulospäin osallistuvaa mutta ainoa osallistuminen on nämä teeskentelyreissut neuvolaan ja sukulaisiin. Muutoin emme vietä aikaa perheenä. 

Odotas kun vauva kasvaa ja tulee uhmaikäiseksi. Meillä ex on sitä mieltä että jos lapsi kiukuttelee ja lähtee juoksemaan kadulla ja kiukkupäissään lähetyy autotietä eikä pysähdy, saa jäädä auton alle jotta oppii. Olen itse ollut todistamassa tälläistä tilannetta äitini kanssa. Samantyylisiä esimerkkejä on useita, alkaen hammaspesuista. Tuollainen mies ei kestä uhmaikää ollenkaan.

Näin olen sen itsekin järkeillyt. Meillä vauva vielä aika helppo tapaus. En oikeasti uskalla jättää miehelle. Miten eron jälkeen, olisi kai pakko ja toivoa että säilyy hengissä? Ahdistaa. :( Nytkin kun vauva itkee, mies vänisevällä äänellä rääkyy vauvalle mikä *ituttaa ja mene sitten lattialle. Epäilen että yhtää runsaampi isän kanssa vietetty aika vaurioittaa itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää elättää perheensä ja lisäksi hoitaa kotityötkin? Mitä se äityislomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?

Kylläpä oli oikeata asiantuntijaa siinä. ”Mitä se äitiyslomaäityli/kotirouva päivisin tekee muuta kuin nillittää vauvapalstalla?”

Oletko kokeillut sitä äitiyslomaäitylin hommaa joskus. Valvot yöt ja 2-3 tunnin yöunilla teet kotityöt (siivous, tiskit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, pyykkäys jota riittää kiitos vauvan), ja aikaa lapsen kanssa olemiseen, että saa hoivaa ja huolenpitoa ja sitten mies kotona odottaa hoivaa ja huolenpitoa kun se ylirasittunut ja rättiväsynyt äitiyslomaäityli kaatuu sänkyyn päivänpäätteeksi vain herätäkseen 2-3 tunnin päästä taas vaihtamaan vaipat ja syöttämään vauveli.

Mies vetää lonkkaa yöt ja jatkaa uniaan. Miten monta kuukautta itse mahtaisit jaksaa? Taitais riittää viikko mä luulen mutta se äitiyslomaäityli jatkaa tätä ainakin pari vuotta jotkut vielä pidempään.

Voi hitsi kun se astian- ja pyykinpesukoneen napin painaminen on niiiiin raskasta. Jos nainen rakastaa siivoamista niin ei kai siinä sitten mitään, kukin tavallaan.

Muistuipa mieleen kommentti, jonka yksi mies kirjoitti pari vuotta sitten. Siinä oli aiheena se, kun mies olisi joutunut vapaapäivänään laittamaan koneellisen pyykkiä kuivumaan, mutta mies "ei ehtinyt". Jos joku ei muista, niin voin kertoa enemmän.

Olet jankannut jo vuosia tätä tarinaasi. Kuinka helvetissä kukaan jaksaa tällaista jankkaamista? 

Minä jaksan niin kauan, kun luen v*ttuilua napinpainamisesta. Kun tuo lopettaa, niin lopetan minäkin eli laita valitukset sille tyypille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on nyt vuosia jauhanut kuinka hänen miehensä ei osaa hoitaa heidän yhteisiä lapsiaan ja, että jos ero tulee niin miehelle ei voi antaa huoltajuutta lainkaan. Ystävä on sitä mieltä, että lapset ovat suorastaan vaarassa ollessaan isänsä kanssa. Lasten isä on sairaanhoitaja teho-osastolla? Ei siinä miehessä mitään vikaa ole vaan ystävälläni taitaa olla liian symbioottinen suhde lapsiinsa eikä itse kykene olemaan lapsistaan erossa hetkeäkään. Kuinka usein kyse onkin juuri tästä, että nainen ei anna miehelle mahdollisuutta olla isä ja vanhempi lapsilleen? Meillä oli exäni kanssa vuoroviikko-sopimus eromme jälkeen ja lapset ovat olleet siihen ihan tyytyväisiä. Ihan yhtä hyvin olemme vanhempina pärjänneet lastemme kanssa.

SÄ et voi tietää millainen mies on neljän seinänä sisällä perheen kanssa. Munkin mies aikoinaan kun vielä kävi neuvolassa pyrki aina pitelemään vauvaa ja syöttämään ja hoitajat ihastelivat miehen aktiivisuutta. Muuta osallistumista ei sitten ollut, ei silloin eikä sen jälkeen. Mun mies oikeasti antoi kissan tahallaan raapaista vauvaa kasvoista, sen pudota sohvalta, ei koskaan lohduta jos itkee, pahimmillaan teeskentelee vauvalle se itkua. Ei kukaan tällaista arvaisi tai ties jos edes uskoisi. Mies teeskentelee ulospäin osallistuvaa mutta ainoa osallistuminen on nämä teeskentelyreissut neuvolaan ja sukulaisiin. Muutoin emme vietä aikaa perheenä. 

Odotas kun vauva kasvaa ja tulee uhmaikäiseksi. Meillä ex on sitä mieltä että jos lapsi kiukuttelee ja lähtee juoksemaan kadulla ja kiukkupäissään lähetyy autotietä eikä pysähdy, saa jäädä auton alle jotta oppii. Olen itse ollut todistamassa tälläistä tilannetta äitini kanssa. Samantyylisiä esimerkkejä on useita, alkaen hammaspesuista. Tuollainen mies ei kestä uhmaikää ollenkaan.

Näin olen sen itsekin järkeillyt. Meillä vauva vielä aika helppo tapaus. En oikeasti uskalla jättää miehelle. Miten eron jälkeen, olisi kai pakko ja toivoa että säilyy hengissä? Ahdistaa. :( Nytkin kun vauva itkee, mies vänisevällä äänellä rääkyy vauvalle mikä *ituttaa ja mene sitten lattialle. Epäilen että yhtää runsaampi isän kanssa vietetty aika vaurioittaa itsetuntoa.

Eikä se helpompaa ole tien toisessa päässä: mun aikuistuva lapseni ei arvosta isäänsä yhtään, koska tämän käsitys lapsenhoidosta iskäviikonloppuina oli muumien pyörittäminen nonstoppina, yleensä vielä krapulassa. Tytär osaa muuminsa, mutta iskä on vieras. Aika raadollista, mutta en voi moittiakaan. Niin ja meilläkin mies aikanaan ylipuhui minut lapseen, joka ei sitten ollutkaan kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?

Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.

Yritin tätä aikoinani.  Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin  kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.

Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?

No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.

Miksi laitoit asian minun syykseni? Minkä helvetin takia naiset ovat syypäitä kaikkeen? Jos kyse on AIKUISISTA ihmisistä ei tuollaista tarvitse tehdä! Miksi naisen täytyy ottaa kuvailemasi rooli? Minä en halua, en aio pakottaa ketään mihinkään. Mies voisi olla halutessaan lapsen kanssa kaikki illat (5 tuntia ja valvoa yöt, hoitaa aamut ja viikonloput 24 h) ja minä kuten päiväkoti tms 8 h tuntia päivässä. 

En kertakaikkiaan ymmärrä asennettasi. Miksi miehet ovat mielestäsi niin avuttomia että naisen täytyy kaulin kädessä pakottaa yhteisen lapsen hoitoon? Olimme molemmat sairaalan perhehuoneessa synnytyskomplikaatioideni takia 5 pvä, yöt ja päivät. Siellä oli miehellä mahdollisuus opetella kaikki kuten minäkin tein. Ja kyllä, isyyttä todella tuettiin, muusta ei puhuttukaan.

Mitä mä olen laittanut sun syyksi? Mä kerroin jo tuon aiemmassa viestissäni. Mikä estää sua jättämästä lasta kokonaan miehelle, jos koet kantavasi liian suuren osan vastuusta. Aika harva äiti tekee noin, mutta isältä se ei ole edes harvinaista. Ei se ole mahdottomuus ollenkaan että mies opettelee ja osallistuu. Se vain vaatii mieheltä tahtotilan. Jos sitä ei ole, niin mitäs ajattelit asialle tehdä? Raivota vauvapalstalla? Hanki vauva vasta kun haluaisit sellaisen vaikka ilman miestä, niin ei tarvi pettyä.

Apua! Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta mies löytyy kyllä. Ollaan alustavasti vähän juteltu lapsen hankinnasta, nyt tämä ketju vähän säikäyttää..

Miehellä ei ole oikein mitään kokemusta vauvoista, on kokonaiset kaksi kertaa pitänyt vauvaa sylissään. Selvästi kuvittelee, että raskaus ja imetys on suhteellisen vaivattomia, ja on ollut aidosti hämmästynyt, kun olen lempeästi valistanut miten asiat ovat. Mies ei ole näitä asioita kyllä millään tavalla vähätellyt, lähinnä hämmästellyt uutta tietoa. Hänen vanhemmistaan huomaan, että äiti on hoitanut sekä elannon, että kodin.

Tekee kyllä töitä kasvatusalalla. On luonteeltaan erittäin vastuuntuntoinen (toisin kuin minä, hehe) ja pitkäjänteinen, hoitaa työnsä ja harrastuksensa kunnolla. Teemme ruokaa yhdessä, hänen asuntonsa on siistimpi kuin minun. Potentiaalia siis on hyväksi isäksi. Mietin vaan, mitä kannattaa etukäteen sopia ja miten, ennen kuin lasta alkaa tosissaan yrittämään? Kaksi vapaailtaa viikossa kotona olevalle? Isyys- ja äitiyslomat erikseen, minä tienaan sen aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?

Mun eksä uhkasi hakata mut, jos lähden kävelylle ja jätän lapsemme hänen hoidettavaksi. Olisin ollut huono äiti ja nainen ja vokottelemassa muita miehiä, jos olisin lähtenyt yksin kodin ulkopuolelle, vaikka vaan kävelylle. Ei siinä sitten mitään raskauskiloja tiputeltu. Miehen kyllä tiputin perheestämme pois. Tai ei se mikään mies edes ollut, kusipää ennemminkin...

Oma lapsi saa kyllä miehestä esiin kaikki miehen huonot puolet. 

Meillä mies uhkasi että voi vaikka "tiputtaa" vauvan jos lähden kävelylle kun oli joutunut valvomaan edellisenä yönä itkun takia (sai kuitenkin maata sängyssä korvatulpat korvissa ja minä kävelin vauva sylissä tuntikausia myös öisin). Jätä siinä sitten mies ja "pakota" ottamaan vastuuta kuten joku neropatti ehdotti. Osa miehistä sekoaa lapsen saannin jälkeen joten oletan että nuo "pakota" kommentit koskevan ns normaaleita miehiä. Jotka kuitenkin ovat varmasti sellaisia joita ei tarvitse "pakottaa" ottamaan vastuuta.

Tämä sama neropatti täällä ihmettelee, että miten uskallat jatkaa yhteiseloa miehen kanssa, joka uhkaa vahingoittaa teidän lasta? Aika harva mies on noin luonnehäiriöinen, suurin osa tuntemistani isistä vaikuttaa vain flegmaattisia vässyköitlä, joilla ei tule mieleen tai jotka ei millään jaksaisi. En kuitenkaan usko, että ainakaan kovin moni olisi valmis murhaamaan lastaan välttyäkseen hoitovastuulta.

Meillä ei ollut mitään puhetta vauvan hoidosta ennen vauvan syntymää. Silti mies hoitanut paljon vauvaa j heräsi aina yöllä ennen minua vauvan itkuun ja oli jo lämmittämässä maitoa. Onneksi meni näin 😊

Vierailija kirjoitti:

Apua! Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta mies löytyy kyllä. Ollaan alustavasti vähän juteltu lapsen hankinnasta, nyt tämä ketju vähän säikäyttää..

Miehellä ei ole oikein mitään kokemusta vauvoista, on kokonaiset kaksi kertaa pitänyt vauvaa sylissään. Selvästi kuvittelee, että raskaus ja imetys on suhteellisen vaivattomia, ja on ollut aidosti hämmästynyt, kun olen lempeästi valistanut miten asiat ovat. Mies ei ole näitä asioita kyllä millään tavalla vähätellyt, lähinnä hämmästellyt uutta tietoa. Hänen vanhemmistaan huomaan, että äiti on hoitanut sekä elannon, että kodin.

Tekee kyllä töitä kasvatusalalla. On luonteeltaan erittäin vastuuntuntoinen (toisin kuin minä, hehe) ja pitkäjänteinen, hoitaa työnsä ja harrastuksensa kunnolla. Teemme ruokaa yhdessä, hänen asuntonsa on siistimpi kuin minun. Potentiaalia siis on hyväksi isäksi. Mietin vaan, mitä kannattaa etukäteen sopia ja miten, ennen kuin lasta alkaa tosissaan yrittämään? Kaksi vapaailtaa viikossa kotona olevalle? Isyys- ja äitiyslomat erikseen, minä tienaan sen aikaa?

Hänen asuntonsa? Älä edes harkitse, ennen kuin olette asuneet jonkun vuoden yhdessä ja näet, kuinka arjen työnjako sujuu ja löytyykö oma-aloitteisuutta. Miehen vanhempien malli ei ennusta hyvää.

Ei se ole niiden biologiassa, hyvin harva nisäkäs uros hoitaa lapsiaan, ihminen kuuluu tähän sakkiin. Naaraas pitää lauman turvassa ja muodostaa perheen.

Urokset pullistelee keskenään ja mitä lie kuseskelevat puskiin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on kovia lupailemaan ja lepertelemään liirumlaarumia, kannattaa muistaa että kaikki mitä niiden suusta tulee ulos, konkretisoituu teoiksi ja todeksi yhtä vähän kuin suolikaasu.

Juuri näin.

Nainen ei voi luottaa kuin itseensä, tai perheensä naisiin.