Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi etukäteen tietää, että tuleeko mies hoitamaan lapsia sitten kun niitä saadaan?
28.11.2018 |
Täällä on koko ajan ketjuja, joissa joku äiti valittaa, että hänen mies ei osallistu lasten hoitamiseen tai kotitöihin eikä ymmärrä äidin väsymystä, ja sitten muut kommentoivat ketjuun, että mitäs menit lisääntymään miehen kanssa, jota ei kiinnosta omien lasten hoito. Mistä sen voi etukäteen tietää, että mies tulee tai ei tule hoitamaan niitä omia lapsiaan tai omaa vauvaansa, sitten kun niitä lapsia on saatu? Itse sain yhdessä suunnitellun lapsen miehen kanssa, joka ennen lapsen syntymää teki paljon kotitöitä, hoiteli paljon yhteisiä asioita, tykkäsi leikkiä kavereiden lasten kanssa ja sanoi monta kertaa, että sitten kun saadaan lapsia, niin hän tietenkin hoitaa niitä yhtä paljon kuin minä. No eipä hoitanut, lapsi on nyt vuoden, eikä mies ole hoitanut häntä juuri yhtään, joskus muutaman minuutin jaksaa lapsensa kanssa leikkiä. Miten olisin voinut ennakoida tämän ja olla lisääntymättä juuri hänen kanssa?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tietenkin henkisesti varautua siihen, että itse on päävastuussa lapsesta. Toki se on loogista jo imetyksen takia, ei siinä alussa mies paljon ehdi sylitellä kun on rinnoilla "koko ajan".
Mietin, miten miehesi perustelee muutoksen, miksi ei toimikaan kuten lupasi? Tämä on tärkeä tietää, mikä syynä!
Monille miehille isyys sitten kuitenkin tulee vähän yllätyksenä, ennakkoajatukset on tietenkin äidilläkin vähän eri kuin mitä sitten todellisuus. Voi olla aika erilaista se alku kun oli kuvitellut. Vauvan saaminen saattaa laukaista myös oman kriisin, ehkä alitajunnasta tulee mieleen epäkohtia omasta varhaislapsuudessa. Vanhemmaksi tulo on joka tapauksessa iso prosessi ja muutos, siinä taitekohdassa voi tapahtua henkisesti kaikenlaista niin isälle kuin äidillekin.
Suosittelen puhumista, puhumista ja puhumista! Selvittäkää syitä ja seurauksia, miksi ja mitä sitten.
Tsemppiä, lapset on joka tapauksessa parasta maailmassa <3
Minua jotenkin ärsyttää tämä että "miehille isyys on kriisin paikka". Meille ainakin jo neuvolassa raskausaikana välillä keskityttiin enemmän isän fiiliksiin kuin minun fyysiseen terveydentilaan (oli raskausmyrkytys lopulta), synnytyksessä kyseltiin isän fiiliksiä ja huolehtdittiin oliko nälkäinen (synnytys meni kiirelliiseen sektioon jossa menetin paljon verta ja lapsi oli vähällä kuristua napanuoraansa). Vauvan synnyttyä muistutettiin joka neuvolakäynnillä isän osallisuudesta ja hänenn tukemisestaan. Itse koen etten saanut henkistä tukea äityiteen valmistautumisessa tai vauvan synnyttyä vaan jouduin jotekin kummallisesti isän tukihenkilöksi. Meille molemmille lapsi oli toivottu esikoinen.
Yritinkin kaikkeni, annoin kahdenkeskistä aikaa poistumalla kotoa ihan pikkuvauva- vaiheessa, opastin vauvanhoidon ja muut jutut jotka jouduin itsekin opettelemaan, hankit varusteet, vaatteet jne yksin. Muistin mitä olin lukenut tuosta että "isä saattaa kokea jäävänsä ulkopuolelle" ja ajattelin että jos tuen häntä isyydessä,on hänellä helpompaa. Itse en valitettavasti tukea saanut keneltäkään.
Sama jatkui taaperovaiheessa ja nyt leikki- ikäisenä. Yhtäkkiä kaikki oli ja on minun vastuullani. Ei ole auttanut keskustelut, pakottamiset, asioiden hoitamatta jättämiset (toki en voi esim olla illmoittamatta lasta päiväkotiin jne), Mies on edennyt mukavasti urallaan, teki väitöskirjan kokopäivätyön ohella, millojn vain saattoi ilmoittaa tulevansa vasta kello 23, olevansa vkloput työssä jne. Työmatkat päälle. Minä olin kotihoidontuella ilman vakituista työpaikkaa johon palata, ja sain kuulla olevani velkaa miehelle kun hoidin lasta enkä käynyt töissä. Nyt olen palannut työelämään,mutta sama jatkuu, eli mies tulee ja menee kute haluaa, saattaa jäädä joka päivä töiden jälkeen omiin harrastuksiin ja tulla vasta kello 21. Vuoteen ei ole esim tehnyt iltaruokaa lapselle.
Tämä ei ollut millään lailla arvattavissa oleva tilanne ja mielestäni yritin tukea häntä tuoreena äitinä itsekin parhaani mukaan. Mitään fiiliksiä ei hän miehenä herätä, ainoastaan ärsytystä siitä että tulee kotiin kuin hotelliin. Kuinka paljon tukea ne miehet tarvitsevat? Vai auttaako mikään jos on pikkupoika vielä lähemmäs 40 vuotiaana?
Minulla on täysin sama kokemus tästä lapsemme ensimmäisestä vuodesta, ja pelkään että käy juuri noin kuin teillä jatko. Mitä sinun miehesi sanoo syyksi? Anna kun arvaan. Ei mitään, kuten ei minunkaan mies. Ap
Mun mies sanoo syyksi että oli isyysvapaalla ja kesälomalla eli on jo hoitanut lasta paljon. Olin toki itsekin vastasynnyttäneenä kotona, mies joskus piteli vauvaa ja antoi tuttipulloa niin vapautti minut siivoamaan. Koskaan ei niin päin, että minä olisin voinut olla vauvan kanssa ja mies olisi siivonnut. Mitenköhän hommat hoituu kun palaan töihin, mies ei ole tullut koko syksynä kotiin kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän ennen klo 18. Kuinkahan lapsi haetaan päiväkodista..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikein mitenkään voi tietää. Vaikka mies kinuaisi lasta niin useimmilla se asenne on sama kuin lapsella koiraan. "juu juu kyllä mä hoidan" lupaillaan silmät kirkkaana...eikä varmana toteudu.
Ainoa tapa varmistaa että isä edes osaa olla lapsensa kanssa on jättää hänet lapsen kanssa yksin. Eli ei päällekkäisiä isyys- ja äitiyslomia vaan lomat eri aikoihin, jolloin isäkin joutuu(lue:saa) olemaan lapsensa kanssa ja kehittää omat rutiininsa tämän kanssa. Ja tietenkin isä kotona olevana hoitaa suurimman osan kotitöistä samoin kuin äitikin tekee äitiysvapaallansa. Tasapeli ja yhtäläiset vastuut vanhemmiksensa vaikka sitten pakolla, ei muuten miehiä isiksi saa koulittua.
Näin minä tein, mutta yhteisestä tahdosta. Ja jo äitiysloman aikana poistuin paikalta kun mies hoiti vauvaa etten alkaisi neuvomaan. Nyt lapset jo aikuisia ja heillä todella hyvät välit isäänsä.
Sivusta seuranneena, monet naiset "omivat" vauvat ja kodin äitiys- vanhempais - ja kotihoitovapaidensa aikana. Miehet muuttuvat statisteiksi joita komennetaan mutta joilla ei itsellä sanomista lapsiin tai kotiin liittyvissä asioissa, äiti tietää paremmin. Harvempi jaksaa tuollaista, liukenee takavasemmalle. Jos äiti haluaa itsekkäästi viettää ne kolme ensimmäistä lapsen vuotta kotona eikä päästä miestä lainkaan vastuuseen niin kannattaako vanhakantaisista roolimalleista myöhemmin valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Mun mies päin vastoin laittaa vauvan lattialle pöydän alle jos se "kehtaa" itkeä sylissä ja väittää ettei se halunnut olla sylissä ja ahdistui ja siksi itku. Hänellä ei näytä olevan mitään empatiaa. Ennen odotusaikaani hän vaikutti aivan toisenlaiselta.
Olisi kyllä mukava tietää etukäteen onko miehestä isäksi. Olen ollut mieheni kanssa nyt vajaa 10 vuotta ja hän haluaisi lasta. Itse en ole kovin lapsirakas, mutta omia lapsia varmasti sietäisin. Mies on kunnollinen ja hoitaa mielellään siskojensa lapsia. On jotenkin omassa elementissään lasten kanssa toisin kuin minä. Hän hoitaa meidän koiraa tosi hyvin ja on kouluttanutkin siitä kelvollisen piskin. Miehellä on kuitenkin ns ”auktoriteettiongelma” eli ei tykkää jos häntä käskytetään/pyydetään tekemään jotain. Hänen työnsä on myös semmoista johon kuuluu viikottaiset yöpymistä vaativat työmatkat. Näistä syistä en tiedä olisiko kuitenkaan kovin osallistuva isä. Veikkaan, että jos pyydän vaihtaan vauvan vaipan niin saattaisi viivytellä asian kanssa vain koska minä pyysin. Yyhooksi en halua enkä pysty, joten lapset on toistaiseksi jäänyt tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tähän älyttömän hyvä teoria.
Mutta taidanpa myydä sen, sillä tulisi rikkaaksi. Koska lähes kaikkia naisia kiinnostaa tämä.
Mullakin on. Olen hieman sitä avannutkin, mutta kun vastaanotto täällä on mitä on, niin pohtikoot keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Vahva velvollisuudentunto ehkä. Eli tekee myös epämiellyttäviä asioita mukisematta, jos kokee ne velvollisuudekseen. Mun mies on tuollainen. Tuntui välillä tylsältä luonteenpiirteeltä pedanttiuden kanssa, mutta ei ole tarvinnut pettyä siihen miten hoitaa isän roolinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Nytkö äitejä syyllistetään jo siitäkin, että heitä ahdistaa jättää lasta kaltoinkohtelevaa isää yksin vastuuseen lapsesta? Että palaa kotiin, jos kuulee lapsensa huutavan hysteerisesti?
Kyllä se on eron paikka eikä sen paikka, että isää "kasvatetaan " lapsen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Nytkö äitejä syyllistetään jo siitäkin, että heitä ahdistaa jättää lasta kaltoinkohtelevaa isää yksin vastuuseen lapsesta? Että palaa kotiin, jos kuulee lapsensa huutavan hysteerisesti?
Kyllä se on eron paikka eikä sen paikka, että isää "kasvatetaan " lapsen kustannuksella.
En mä syyllistä, vaan totean tosiasian. Sinä et valitettavasti voi itsellesi mitään. Olet tässä asiassa täysin biologiasi orja, sillä miljoonien vuosien evoluutio on tehnyt susta tuollaisen. Sille perustuu koko meidän lajin olemassaolo. Pitää vaan ymmärtää se siinä vaiheessa kun lapsia alat tekemään, että sinun on pakko, mutta miehen ei. Suurin osa sinun pakostahan ei tule ulkopuolelta, vaan sinun oman pääsi sisältä. Isän "pakko" tule ulkopuolelta. Ja aikuiselle ihmiselle se ei ole mikään todellinen pakko, vaan oikeastaan ennemminkin suositus. Ja jos se ei huvita, niin voi lyödä hanskat tiskiin ja valitella elareita, jotka mielellään jätettäisiin maksamatta, sillä omasta jälkikasvusta huolehtiminen ei ole hänelle pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä "miehet sitä ja tätä"-paskayleistämistä. Kuinka te uniikit lumihiutaleet jaksattekin tätä kuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Nytkö äitejä syyllistetään jo siitäkin, että heitä ahdistaa jättää lasta kaltoinkohtelevaa isää yksin vastuuseen lapsesta? Että palaa kotiin, jos kuulee lapsensa huutavan hysteerisesti?
Kyllä se on eron paikka eikä sen paikka, että isää "kasvatetaan " lapsen kustannuksella.
En mä syyllistä, vaan totean tosiasian. Sinä et valitettavasti voi itsellesi mitään. Olet tässä asiassa täysin biologiasi orja, sillä miljoonien vuosien evoluutio on tehnyt susta tuollaisen. Sille perustuu koko meidän lajin olemassaolo. Pitää vaan ymmärtää se siinä vaiheessa kun lapsia alat tekemään, että sinun on pakko, mutta miehen ei. Suurin osa sinun pakostahan ei tule ulkopuolelta, vaan sinun oman pääsi sisältä. Isän "pakko" tule ulkopuolelta. Ja aikuiselle ihmiselle se ei ole mikään todellinen pakko, vaan oikeastaan ennemminkin suositus. Ja jos se ei huvita, niin voi lyödä hanskat tiskiin ja valitella elareita, jotka mielellään jätettäisiin maksamatta, sillä omasta jälkikasvusta huolehtiminen ei ole hänelle pakko.
Jos lähdetään tältä pohjalta, ei pitäisi olla valittamista laskevista syntyvyysluvuista - päätös lisääntymisestähän on täysin naisen, jos vastuukin on täysin naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Nytkö äitejä syyllistetään jo siitäkin, että heitä ahdistaa jättää lasta kaltoinkohtelevaa isää yksin vastuuseen lapsesta? Että palaa kotiin, jos kuulee lapsensa huutavan hysteerisesti?
Kyllä se on eron paikka eikä sen paikka, että isää "kasvatetaan " lapsen kustannuksella.
En mä syyllistä, vaan totean tosiasian. Sinä et valitettavasti voi itsellesi mitään. Olet tässä asiassa täysin biologiasi orja, sillä miljoonien vuosien evoluutio on tehnyt susta tuollaisen. Sille perustuu koko meidän lajin olemassaolo. Pitää vaan ymmärtää se siinä vaiheessa kun lapsia alat tekemään, että sinun on pakko, mutta miehen ei. Suurin osa sinun pakostahan ei tule ulkopuolelta, vaan sinun oman pääsi sisältä. Isän "pakko" tule ulkopuolelta. Ja aikuiselle ihmiselle se ei ole mikään todellinen pakko, vaan oikeastaan ennemminkin suositus. Ja jos se ei huvita, niin voi lyödä hanskat tiskiin ja valitella elareita, jotka mielellään jätettäisiin maksamatta, sillä omasta jälkikasvusta huolehtiminen ei ole hänelle pakko.
Jos lähdetään tältä pohjalta, ei pitäisi olla valittamista laskevista syntyvyysluvuista - päätös lisääntymisestähän on täysin naisen, jos vastuukin on täysin naisen.
Tottakai se on. Miksi ihmeessä rakentaisin itselleni vankilan josta en voi paeta? t. Vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö te koskaan niitä isiä niiden lasten kanssa yksin? Ihan vain, että "mamma lähtee nyt tuulettumaan yksin iltakävelylle. Siinä on internet ja tuossa on vauvakirja. Nähdään tunnin päästä ja heippa! Hups, kun luurikin jäi kotiin.." Ei kai ne isät nyt niitä vauvojaan hylkää yksin, jos niille vain pakottaa sitä vanhemmuutta vähän kerrallaan?
Kyllä hylkäävät. Vauva vaan huutaa turhaan äänensä käheäksi pääsemättä syliin tai saamatta ruokaa.
Yritin tätä aikoinani. Useimmiten sain puhelun jossa taustalta kuuluu lapsen hysteerinen itku ja miehen valittava ääni: En saa rauhoittumaan, mitä teen? Tai sitten puhelun jossa mies huutaa hysteerisenä heti palaamaan kotiin, että vauvalla on joku hätä tms. Voin kertoa etten ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin noina kertoina. Vieläkin tulee kuristava olo noiden muistelemisesta. Tuota jatkui niin kauan kuin lapsi osasi kunnolla puhua.
Ärsyttää vain se että miksi äiti oletetaan päähuolehtijaksi joka "saa" lähteä tunnin kävelylle jotta mies "saa" kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Mikä kuningas se mies on? Miksei yritä olla tasavertainen vanhempi niin ettei äidin tarvitse järjestää vauvalle ja isäslle kahdenkeskistä aikaa. Miksi oletetaan että nainen osaa äitinä olon luonnostaan?
No mutta onhan sekin totta, että naisella on äippärillä yli 40h viikossa enemmän aikaa harjoitella sitä vanhemmuutta ja lapsen tuntemista kuin isällä. Jätä lenkillä se puhelin kokonaan kotiin, niin saa hysteerinen isä miettiä, että onko tilanne mielestään niin vakava, että soittaa ambulanssin. Sillä jos hätä on oikeasti suuri, niin mitä sinä tavallisena ihmisenä pystyisit paremmin tekemään kuin puolisosikaan? Äidit yleensä pärjää, koska äidin on pakko. Isillä ei koskaan ole pakko, sillä äiti kyllä aina siivoaa jäljet. Jos tarpeeksi potuttaa, niin varaa itsellesi kahden yön Tukholmaristeily, ja ilmoita isälle, että jos vauvanhoito ei ala kiinnostamaan, saattaa yh-isyydestä tulla pysyvä asiaintila. Ei taida onnistua, sillä sinä et pysty. Sinun äitinä on pakko. Isän ei ole mikään pakko, joten hän varmasti pystyisi noin tekemään.
Nytkö äitejä syyllistetään jo siitäkin, että heitä ahdistaa jättää lasta kaltoinkohtelevaa isää yksin vastuuseen lapsesta? Että palaa kotiin, jos kuulee lapsensa huutavan hysteerisesti?
Kyllä se on eron paikka eikä sen paikka, että isää "kasvatetaan " lapsen kustannuksella.
En mä syyllistä, vaan totean tosiasian. Sinä et valitettavasti voi itsellesi mitään. Olet tässä asiassa täysin biologiasi orja, sillä miljoonien vuosien evoluutio on tehnyt susta tuollaisen. Sille perustuu koko meidän lajin olemassaolo. Pitää vaan ymmärtää se siinä vaiheessa kun lapsia alat tekemään, että sinun on pakko, mutta miehen ei. Suurin osa sinun pakostahan ei tule ulkopuolelta, vaan sinun oman pääsi sisältä. Isän "pakko" tule ulkopuolelta. Ja aikuiselle ihmiselle se ei ole mikään todellinen pakko, vaan oikeastaan ennemminkin suositus. Ja jos se ei huvita, niin voi lyödä hanskat tiskiin ja valitella elareita, jotka mielellään jätettäisiin maksamatta, sillä omasta jälkikasvusta huolehtiminen ei ole hänelle pakko.
Jos lähdetään tältä pohjalta, ei pitäisi olla valittamista laskevista syntyvyysluvuista - päätös lisääntymisestähän on täysin naisen, jos vastuukin on täysin naisen.
Tottakai se on. Miksi ihmeessä rakentaisin itselleni vankilan josta en voi paeta? t. Vela
No niin, eiköhän siis ole aika lopettaa synnytystalkoopuheet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä "miehet sitä ja tätä"-paskayleistämistä. Kuinka te uniikit lumihiutaleet jaksattekin tätä kuraa?
Tässä käydään nyt keskustelua siitä, jos mies on jo osoittautunut huonoksi isäksi, voiko nainen häntä pakottaa muuttumaan paremmaksi.
Lopputulema on ollut, ettei voi.
Suurin osa isistä on hyviä isiä. Joukkoon mahtuu huonojakin, myös äideistä löytyy surkeita yksilöitä. Kyseessä ei ole miesviha, vaan yksittäisten kokemusten jakaminen ja vertaistuki.
Kun parittelee useamman kaa, on suuremmat tsäänssit saada lapsille hoitaja ;)
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä "miehet sitä ja tätä"-paskayleistämistä. Kuinka te uniikit lumihiutaleet jaksattekin tätä kuraa?
Kuules poju, lue ensin otsikko ja sitten aloitus. Sen jälkeen voit tulla vastaamaan ap:n kysymykseen. Tuohon olisin halunnut tietää itsekin vastauksen aikoinani, koska se, että mies jaksoi telmiä pienten sukulaislasten kanssa ei tarkoittanut sitä, että mies olisi ollut huolehtiva isä omille lapsille.
Meillä oli kissa ja sitä hoidimme yhtä paljon. Mies oli innokas hellittelemään ja leikittämään kissaa päivittäin, vei sitä säännöllisesti ulos, leikkasi kynsiä, harjasi jne. Tätä jatkui noin 6 vuotta ja koko sen ajan mies hoiti kissaa yhtä tunnollisesti kuin alussakin. Siitä arvelin että kaipa niitä lapsiakin uskaltaa tehdä:D Ei ole tarvinnut katua.
Ei sitå tiedä miståän. Vähiten miehen vakuutteluista.
Semmoiset 90% ei hoida osuuttaan eli puolta hommista.
Lapsi on aina riippana naisella. Kannattaakin miettiå tarkkaan tekeekö lapsia ollenkaan. Lapsesta on iloakin mutta myös paljon rajoitteita ja pahaa mieltä. Yhdesså pannaan lapsi alkuun mutta siitå lähtien homma on ikävä kyllä naisen vastuilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikein mitenkään voi tietää. Vaikka mies kinuaisi lasta niin useimmilla se asenne on sama kuin lapsella koiraan. "juu juu kyllä mä hoidan" lupaillaan silmät kirkkaana...eikä varmana toteudu.
Ainoa tapa varmistaa että isä edes osaa olla lapsensa kanssa on jättää hänet lapsen kanssa yksin. Eli ei päällekkäisiä isyys- ja äitiyslomia vaan lomat eri aikoihin, jolloin isäkin joutuu(lue:saa) olemaan lapsensa kanssa ja kehittää omat rutiininsa tämän kanssa. Ja tietenkin isä kotona olevana hoitaa suurimman osan kotitöistä samoin kuin äitikin tekee äitiysvapaallansa. Tasapeli ja yhtäläiset vastuut vanhemmiksensa vaikka sitten pakolla, ei muuten miehiä isiksi saa koulittua.
Juuri näin.
Mun eksä kyllä leikitti lapsia, mutta ei hoitanut minua. Minullevalitti, kun oli unettomuudesta zombie, että olen heikko yms.
Ja sitten ihmetteli kun en suostunut kolmanteen lapseen,