Rasittavat aamut, vaimo ei löydä kultaista keskitietä vaan joko lässyttää tai huutaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.

Aloituksessa puhutaan siitä, miten vanhempi hermostuu vetkuttelusta, ja sinä huutelet suurinpiirtein hakkaamisesta? Ettei nyt mennyt vähän yli?

Tein tietoisen virheen yrittäessäni selittää ymmärryskyvyttömälle, mutta jätän sinut edelleen miettimään. Pointti löytyy kyllä jos mietit hetken vastustamisen sijaan, uskon. Se on korostettunakin oikein.

Ei, vaan esimerkkisi oli syvältä suolesta, etkä ole läheskään niin fiksu, kuin luulet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:n vaimo ollut _koko_päivän kotona ?

Lapset koulussa ja palstan mielestä yövuoroa tekevän miehen pitäisi vielä kertomaansa enemmän osallistua!

Ei tasa-arvo ja töiden jakaminen tarkoita , että sokeasti sekuntikellolla ja excelillä määritetään mitä kukin tekee.Se toimii vain , jos kumpikin on tismalleen samassa tilanteessa.

Miehissä on k*sipäitä, mutta useasti en voi kuin ihmetellä naisia vaatimuksineen ja sääliä miehiä.

N

Kun mies ei tee kotona mitään, niin se vaimo kyllä tekee monin verroin enemmän vuorokaudessa kuin tuo ap. Joku yövartija tms. Käy tuijottelemassa videoita kahdeksan tuntia.

On yhteiset työt ja sitten on miesten työt, vai mitä? Nykynaisten itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Kas kun jokainen innostuu kaahottamaan omalla asiallaan. Yksi oksentaa lapsen rinnalla puuroa ja toinen on soittamassa poliisille koska lapselta lähtee tukka.

Jos lapsi ei puurosta tykkää vaan söisi mieluummin jotain muuta, siitä asiasta keskustellaan iltapäivällä, ei joka aamu.

Ja jos ei puhuta kriminaaleista ja luonnevammaisista, niin retuuttamiseen eskaloituva toivottomuus seuraa juurikin siitä, että vanhemmat eivät ole osanneet vetää yhtä köyttä koskaan. Eri suuntaan kiskoen hommasta tulee ihan yhtä varmasti sutta ja sekundaa kuin jos töissä tönisit työkaverin sivummalle ja menisit itse palvelemaan asiakkaat kun sä et oikein osaa. Voitte arvata, moniko siihen puotiin tulee toiste asiakkaaksi. Perheessä tätä äänestysmahdollisuutta ei ole, kaikki lähtee menemään pieleen aamu aamulta pahemmin. Lapset pelataan surkimukseksi leimattua vastaan ja jokainen vain odottaa rauhassa maailmanloppua.

Ja sinä lusmu jonka mielestä sillä äidillä on vain hauskaa työttömänä, niin puhu vain omasta puolestasi. Muut kun kertovat, että se syö itsetunnon ja tulevaisuudenuskon.

Tuntemani työttömät ovat useimmiten sitä omasta halustaan. Tai sitten pusketaan niitä kakaroita liukuhihnalta, jotta saadaan lorvia kotona. Ja ah, kun on niin raskasta, lapsetkin tuupataan suoraan hoitoon vuoden iässä että mamma saa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei puhuta kriminaaleista ja luonnevammaisista, niin retuuttamiseen eskaloituva toivottomuus seuraa juurikin siitä, että vanhemmat eivät ole osanneet vetää yhtä köyttä koskaan. Eri suuntaan kiskoen hommasta tulee ihan yhtä varmasti sutta ja sekundaa kuin jos töissä tönisit työkaverin sivummalle ja menisit itse palvelemaan asiakkaat kun sä et oikein osaa. Voitte arvata, moniko siihen puotiin tulee toiste asiakkaaksi.

Jos asiakaspalvelija kaupassa huutaa ja vittuilee minulle, niin en palaa asiakkaaksi ikinä. Sana lähtee myös leviämään sillä kuuluisalla pahan kellon kumulla. Jos raivoajan tilalle tulee ystävällinen ja pätevä asiakaspalvelija ja ottaa tilanteen haltuun sekä kenties pahoittelee selkkausta, saatan palatakin, korkeintaan jatkossa varmistaen kenen puoleen käännyn. Äkkitilanteessa on jokaisen velvollisuus estää katastrofi ja korjata mitä tehtävissä on, vanhempana tai asiakaspalvelijana. Huonoja päiviä on kaikilla, niin vanhemmilla kuin asiakaspalvelijoillakin, eikä siinä mitään katastrofia synny, jos osaavampi ja maltillisempi ottaa tilanteesta kopin. 

Työpaikalla tuollaiseen tilanteeseen tietysti puututaan tilanteen mentyä ohi niin, että esimies viimeistään kertoo asiakkaalle raivonneelle työntekijälle selkeät säännöt, jos tämä itse tai kollegat eivät keskenään saa ongelmaa ratkottua. Perheissä valitettavasti ei ole sitä esimiestä, jolle bisnesken sujuminen on tärkeämpää kuin yhden hermonsa menettäneen elämä. Potkujen antaminen on vaikeaa perheessä. Asiat on pakko ratkaista keskenään, mikä edellyttää omaa oivallustakin. Joskus se voi olla hyvin vaikeaa. Sitä kuuluisaa yhtä köyttä tosiaan pitäisi osata vetää. Mutta siihen päästäkseen pitäisi ensin osata tarkkailla omaa tuhoisaa toimintatapaansa ja myöntää virheensä. Jotkut eivät siihen kykene koskaan. He eivät myönnä toimineensa väärin, eikä sitä yhteistä säveltä siten voi ehkä löytyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.

Aloituksessa puhutaan siitä, miten vanhempi hermostuu vetkuttelusta, ja sinä huutelet suurinpiirtein hakkaamisesta? Ettei nyt mennyt vähän yli?

Tein tietoisen virheen yrittäessäni selittää ymmärryskyvyttömälle, mutta jätän sinut edelleen miettimään. Pointti löytyy kyllä jos mietit hetken vastustamisen sijaan, uskon. Se on korostettunakin oikein.

Ei, vaan esimerkkisi oli syvältä suolesta, etkä ole läheskään niin fiksu, kuin luulet.

Vastauksesi kysymykseeni on siis "Oot ihan tymä!". Jätän asian osaltani valamiehistön harkintaan. :D

Itse olen vuorotyöntekijä myös. Menepä yövuoron jälkeen puoleksi tunniksi auttamaan, niin eiköhän ongelma ole siinä jo ratkaistu. Vaimo on rauhallisempi kun kokee ettei tarvitse hoitaa yksin. Olethan kuitenkin itsekin lastesi vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:n vaimo ollut _koko_päivän kotona ?

Lapset koulussa ja palstan mielestä yövuoroa tekevän miehen pitäisi vielä kertomaansa enemmän osallistua!

Ei tasa-arvo ja töiden jakaminen tarkoita , että sokeasti sekuntikellolla ja excelillä määritetään mitä kukin tekee.Se toimii vain , jos kumpikin on tismalleen samassa tilanteessa.

Miehissä on k*sipäitä, mutta useasti en voi kuin ihmetellä naisia vaatimuksineen ja sääliä miehiä.

N

Kun mies ei tee kotona mitään, niin se vaimo kyllä tekee monin verroin enemmän vuorokaudessa kuin tuo ap. Joku yövartija tms. Käy tuijottelemassa videoita kahdeksan tuntia.

On yhteiset työt ja sitten on miesten työt, vai mitä? Nykynaisten itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa.

On yhteinen potti joka jaetaan.

Nythän mies ei tee muuta kuin sen työpanoksen.

Työtön vaimo kuitenkin tienaa palkkan vastikkeena työttömyyskorvauksen ja sen lisäksi tekee kotona aivan kaiken.

Ei tämä mene silloin tasan - ja kärsijät on ennen kaikkea lapset, joilla on totaalisen poissaoleva isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.

Ja niinkö tässä nyt kävi? Siitäkö tässä on kyse?

O-pet-te-le lukemaan.

Viisas ei jakele neuvoja, joita ei itse kykene noudattamaan ensin.

Mielestäni ap:n kuvailema karjuminen ei ole vanhemmalle missään arkisessa tilanteessa sopivaa käytöstä, eikä lapsille hyväksi. Se ei edes kasvata sitä ihannoitua auktoriteettia, ainoastaan pelkoa ja epäluottamusta, jos noin helposti ja äkkiarvaamatta läikkyy yli jostain aamuherätyksestä ja vieläpä säännönmukaisesti. Pelko ja epäluottamus ovat auktoriteetin syntymiselle vastaisia, enintään silmänpalvontaan johtavia tuntemuksia.

Karjuminen on tehokeino, johon turvautuminen pitäisi säästää äärimmäisiin hätätilanteisiin. Se ei saa olla jokapäiväisen rutiinin osa. Niille sääntösankareille joiden suhtautuminen kasvatusmenetelmiin on pelkkää toimintaa ja logiikkaa, eivätkä esimerkiksi hahmota tai välitä siitä, kuinka lapsi kokee erilaiset vuorovaikutustilanteet ja kuinka se vaikuttaa hänen kehitykseensä, perustelluksi argumentiksi riittänee ihan vaan todeta, että inflaatio syö nopeasti tehon karjumisesta, jos se on jatkuvaa tai toistuvaa. Kuten ap:n puolisokin varmasti kykenisi itse havainnoimaan, jos osaisi tarkastella toimintaansa objektiivisesti. 

Öyhöttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinä, ap, ennen töihn lähtöä kokkaat, siivoat, pyykkäät, valvot lasten läksyt, käyt kaupassa ja olet lapsille läsnä ja keskustelet siitä, että heidänkin pitää kantaa kortensa kekoon?

Vai nukutko koko päivän ja se yksinhuoltajavaimosi raahustaa taakkansa kanssa yksin?

En nuku koko päivää. Herään klo 13-14 ja ellei vaimo ole käynyt kaupassa käymme yhdessä, sitten autan lapsia läksyissä. Klo 17 menen uudestaan nukkumaan.

T. Se ketjun aloittaja

Eli olet 20-21 tuntia vuorokaudessa koko nukkumassa tai töissä? Ei ihme, että vaimo on uupunut. Hänhän on käytännössä yksinhuoltaja muodollisella lisäaikuisella.

Jonkun on pakko käydä.  Ei tässä lapsilisillä eletä.

T. Se ketjun aloittaja

Sun työaikasi on näemmä 8 tuntia. Jos nukut aikuiselle riittävät 8, jää vielä yhdet 8 perheelle. Sun kertoman mukaan jää vain 3-4. 

Eipä päivätöissäkään jää tehokasta kotiaikaa kuin 3-4 tuntia. Töissä viiteen asti, töistä kotia 30 minuuttia, ehkä kaupassa samalla, niin kotona on kuudelta. Kymmeneltä voikin mennä jo nukkumaan.

JSSAP!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinä, ap, ennen töihn lähtöä kokkaat, siivoat, pyykkäät, valvot lasten läksyt, käyt kaupassa ja olet lapsille läsnä ja keskustelet siitä, että heidänkin pitää kantaa kortensa kekoon?

Vai nukutko koko päivän ja se yksinhuoltajavaimosi raahustaa taakkansa kanssa yksin?

En nuku koko päivää. Herään klo 13-14 ja ellei vaimo ole käynyt kaupassa käymme yhdessä, sitten autan lapsia läksyissä. Klo 17 menen uudestaan nukkumaan.

T. Se ketjun aloittaja

Eli olet 20-21 tuntia vuorokaudessa koko nukkumassa tai töissä? Ei ihme, että vaimo on uupunut. Hänhän on käytännössä yksinhuoltaja muodollisella lisäaikuisella.

Jonkun on pakko käydä.  Ei tässä lapsilisillä eletä.

T. Se ketjun aloittaja

Sun työaikasi on näemmä 8 tuntia. Jos nukut aikuiselle riittävät 8, jää vielä yhdet 8 perheelle. Sun kertoman mukaan jää vain 3-4. 

Eipä päivätöissäkään jää tehokasta kotiaikaa kuin 3-4 tuntia. Töissä viiteen asti, töistä kotia 30 minuuttia, ehkä kaupassa samalla, niin kotona on kuudelta. Kymmeneltä voikin mennä jo nukkumaan.

Aamulla pari kolme tuntia ennen töihin lähtöä. Ja kuka on töissä viiteen? Sellainen joka menee sinne ysiksi eli aamulla on hyvinkin aikaa tehdä vaikka mitä.

Öyhöttäjä tuo on minustakin. Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju. Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi. Voihan se olla, että moralistin vanhemmat ovat olleet sadisteja, mutta jos näin oli, niin eivät he millään nuhdesaarnalla olisi siitä parantuneetkaan.

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa. Vaikka kohteena olisi se pyhä äiti, jonka pitäisi aina olla kaikkea sitä, johon hänkään ei yksinään pysty. Eikä tätä tarvitse sukupuolittaa. Sanoisin samat sanat, vaikka töissä kävisi äiti ja kotona räyhäisi isä.

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi.

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.

Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.

Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.

Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.

Sinun vika koska olet MIES!

Vierailija kirjoitti:

Sinun vika koska olet MIES!

Koska on patalaiska vapaamatkustaja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.

Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.

Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.

Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.

Höpöt. AP:n mukaan huutaminen on joka-aamuista. Mutta mitä ihmettä on olevinaan tuo "olematon vanhemmuus" väkivallan muotona? Huono provoyritys varmaan lähinnä. 

Ota lapset ja lähde. Tuollainen joka aamuinen huutaminen ei todellakaan tee hyvää lapsille.