Rasittavat aamut, vaimo ei löydä kultaista keskitietä vaan joko lässyttää tai huutaa

En yhtään ihmettele että muijas suuttuu kun kakarat eivät osaa hilata itseään ylös sängystä.

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset ja lähde. Tuollainen joka aamuinen huutaminen ei todellakaan tee hyvää lapsille.

Mihin se nyt lähtisi. Sillä on kotona kodin- ja lastenhoitotonttu, tuohan ei muuta tehnyt kuin auttanut lapsia läksyissä ja satunnaisesti vei vaimon kauppaan.

Pistä vaimosi jäähylle. Annat ensin varoituksen ja merkkaat sen ylös. Kolmesta varoituksesta vaimo jäähylle. Saa istua rappusilla 10 min.

Jos ei rauhoitun niin jatka uusi 10 min.

Siis AP tulee kotiin ennen tätä aamukaaosta, mutta EI mene heti nukkumaan EIKÄ auta aamuissa vaan haluaa maata sohvalla ihanan rauhan keskellä?

Eiköhän AP ratkaise nyt tämän sillä, että vaimo - joka vihaa muutenkin aamuja - vapautetaan lasten kanssa painimisesta aamuisin, lapset vapautetaan huutavasta äidistä ja rauhallinen isä ohjaa lapsille ruokaa suuhun ja vaatteet päälle.

AP:n vaimo on varmasti superkyllästynyt siihen, että hänen päiviinsä ei kuulu mitään paitsi lapsia vuorokauden ympäri.

Itse ainakin naisena valitsisin 100x mieluummin 8h yövuorot ja 3h vastuussa lapsista (eikä se vaimo varmaan tätäkään aikaa poissa kotoa ole) kuin työttömyydessä kärvistelyn ja 21 tuntia vuorokaudessa pelkkiä lasten juttuja ja vänkäämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.

Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.

Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.

Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.

Käsittääkseni ap työnsä vuoksi haluaisi nukkua aamulla. Hänellä on oikeus nukkua ja vaimon voisi olettaa hoitavan aamutoimet lasten osalta.

Ei ole rakettitiedettä saada lapsia kouluun. Aika typerältä vaikuttaa käytös jos toiminta jatkuu samanlaisena. Ja lopputulos on kaaos.

Ei se niin vaikeaa ole olla äiti.

Lisättäköön vielä että mussa ainakin herättäisi vain lisää raivoa, jos toinen ensin hylkäisi minut turhautumaan lasten kanssa ja sitten ryntäisi paikalle kun minulla kilahtaa. Siis uskon, että osa vaimon kiukusta suuntautuu oikeasti isään, joka vaan seuraa showta paheksuen sohvalla eikä yritä sen kummemmin auttaa (jotta kaaosta ei tulisi) eikä nukkua (jotta voisi olla perheen kanssa illalla enemmän kuin 3 tuntia).

Huuda kunnolla naiselles ja sano että jos ei lopu niin voi alkaa katselemaan yksiötä itselleen.

Lopeta rahan antaminen heti vähäksi aikaa.

87, AP itse sanoi jossain viestissä että hän EI mene aamulla heti nukkumaan vaan haluaisi rauhassa köllöttää sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis AP tulee kotiin ennen tätä aamukaaosta, mutta EI mene heti nukkumaan EIKÄ auta aamuissa vaan haluaa maata sohvalla ihanan rauhan keskellä?

Eiköhän AP ratkaise nyt tämän sillä, että vaimo - joka vihaa muutenkin aamuja - vapautetaan lasten kanssa painimisesta aamuisin, lapset vapautetaan huutavasta äidistä ja rauhallinen isä ohjaa lapsille ruokaa suuhun ja vaatteet päälle.

AP:n vaimo on varmasti superkyllästynyt siihen, että hänen päiviinsä ei kuulu mitään paitsi lapsia vuorokauden ympäri.

Itse ainakin naisena valitsisin 100x mieluummin 8h yövuorot ja 3h vastuussa lapsista (eikä se vaimo varmaan tätäkään aikaa poissa kotoa ole) kuin työttömyydessä kärvistelyn ja 21 tuntia vuorokaudessa pelkkiä lasten juttuja ja vänkäämisiä.

No jo on avuton äiti. Tarttis varmaan ulkopuolista apua esim joku pajatoiminta. Siivoomaan pääsen aina. Ottaisi aamuvuoron niin jäisi kouluun lähettäminen isälle👍

Vierailija kirjoitti:

Huuda kunnolla naiselles ja sano että jos ei lopu niin voi alkaa katselemaan yksiötä itselleen.

Lopeta rahan antaminen heti vähäksi aikaa.

Yksiö taitaisi olla ap:n vaimolle helpotus. Ap tosin ei voisi enää nukkua kolmea tuntia vaille koko päivää enää sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön vielä että mussa ainakin herättäisi vain lisää raivoa, jos toinen ensin hylkäisi minut turhautumaan lasten kanssa ja sitten ryntäisi paikalle kun minulla kilahtaa. Siis uskon, että osa vaimon kiukusta suuntautuu oikeasti isään, joka vaan seuraa showta paheksuen sohvalla eikä yritä sen kummemmin auttaa (jotta kaaosta ei tulisi) eikä nukkua (jotta voisi olla perheen kanssa illalla enemmän kuin 3 tuntia).

On se silti kumma, että pitää raivota? Joku juttu siinä on, että ei pysty keskustelemaan miehensä kanssa tästä turhautumisesta.

Mutta joo. Epäilen, että eukko ei viitsi mennä töihin.

Suosittelen ottamaan aamutyön esim klo 6-12 siivous tai vastaava. Siitä jää jokapv se 50 e käteen. Mutta saa lähteä rauhassa töihin.

Joo, ei munkaan mielestä ole asiallista raivota. Mutta kun vaimo ilmeisesti on muuten normaali ihminen, niin mielestäni lapset kannattaisi nyt pelastaa paskasta välikädestä sillä, että heidän aamunsa hoitaa se, joka ilmeisesti kykenee tekemään sen rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön vielä että mussa ainakin herättäisi vain lisää raivoa, jos toinen ensin hylkäisi minut turhautumaan lasten kanssa ja sitten ryntäisi paikalle kun minulla kilahtaa. Siis uskon, että osa vaimon kiukusta suuntautuu oikeasti isään, joka vaan seuraa showta paheksuen sohvalla eikä yritä sen kummemmin auttaa (jotta kaaosta ei tulisi) eikä nukkua (jotta voisi olla perheen kanssa illalla enemmän kuin 3 tuntia).

On se silti kumma, että pitää raivota? Joku juttu siinä on, että ei pysty keskustelemaan miehensä kanssa tästä turhautumisesta.

Mutta joo. Epäilen, että eukko ei viitsi mennä töihin.

Suosittelen ottamaan aamutyön esim klo 6-12 siivous tai vastaava. Siitä jää jokapv se 50 e käteen. Mutta saa lähteä rauhassa töihin.

Joku juttu siinä on, että ei voi mies vaimonsa kanssa keskustella siitä, miten hän voisi tehdä edes jotain. Pitää tänne tulle raivoamaan.

Suosittelen osallistumaan perheensä elämään edes jotain. Jää käteen edes se isyys sitten. Kun toi työelämä on jokin yövartijan homma.

Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko

Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.

Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.

Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.

Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.

Höpöt. AP:n mukaan huutaminen on joka-aamuista. Mutta mitä ihmettä on olevinaan tuo "olematon vanhemmuus" väkivallan muotona? Huono provoyritys varmaan lähinnä. 

Niin. Ap:n mukaan. Tosi luotettava lähde onkin.

OIematon vanhemmuus on tuo mitä ap harjoittaa. Käy välillä ojentamassa vaimoaan, räyhää selän takana. Muuten on se fyysisesti huushollissa läsnäoleva mörkö, jonka takia pitää kaikkien muiden olla hiljaa ja hyssytellä. Sellainen parodia-isä. 

Vierailija kirjoitti:

Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko

Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin

MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.

Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?

Voi vitsi kun se olisi huutamisesta kiinni. Meillä ei huudeta eikä lässytetä vaan puhutaan, kehoitetaan juuri sillä täydellisellä äänenpainolla joka on tarpeeksi pehmeä ja jämäkkä samaan aikaan. Mutta, jos on oikein uppiniskainen niin ei se äänenpaino ihan kaikkea ratkaise, vaikka yksinkertaisempi ihminen näin sen ehkä kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko

Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin

MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.

Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?

Loppumetrien. Vaimo lähtee kun jaksaa, veikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.

Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.

Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille. 

Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa.  Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.

Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen. 

Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.

Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi. 

Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.

Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.

Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.

Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?

Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.

Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.

Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.

Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.

Höpöt. AP:n mukaan huutaminen on joka-aamuista. Mutta mitä ihmettä on olevinaan tuo "olematon vanhemmuus" väkivallan muotona? Huono provoyritys varmaan lähinnä. 

Niin. Ap:n mukaan. Tosi luotettava lähde onkin.

OIematon vanhemmuus on tuo mitä ap harjoittaa. Käy välillä ojentamassa vaimoaan, räyhää selän takana. Muuten on se fyysisesti huushollissa läsnäoleva mörkö, jonka takia pitää kaikkien muiden olla hiljaa ja hyssytellä. Sellainen parodia-isä. 

Kuvailitko nyt oman miehesi? Otan osaa - tosin ap taas kysyy neuvoa. Joten kehityskelpoinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset ja lähde. Tuollainen joka aamuinen huutaminen ei todellakaan tee hyvää lapsille.

Mihin se nyt lähtisi. Sillä on kotona kodin- ja lastenhoitotonttu, tuohan ei muuta tehnyt kuin auttanut lapsia läksyissä ja satunnaisesti vei vaimon kauppaan.

Ap on osallistunut hyvinkin. Yleensä yötyö vaatii lhes koko oäivän nukkumisen. Vastapainona on myös paljon vapaapäiviä jolloin voi osallistua enemmän.

Vaimo sensijaan on kotona aina. Yleensä ihmiset jaksaa hoitaa lasten kouluunlähdön hermostumatta vaikka käy itsekin töissä