Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rasittavat aamut, vaimo ei löydä kultaista keskitietä vaan joko lässyttää tai huutaa
27.11.2018 |
Minä yövuoron tehneenä tahtoisin nukkua, mutta pitää mennä väliin. Joka aamu.
Homma siis menee niin, että vaimo koettaa ensin lempeästi lässyttäen herätellä lapsia ja sitten suuttuu. on kuin piru " Kulta, herää, äiti laittaa aamupalaa. Mitä otat? Hei nyt oikeasti ylös sieltä. JUMALAUTA SÄ MYÖHÄSTYT BUSSISTA ! ON SE VI""U KUN EI USKOTA!"
Lapset ovat siis ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen, vánhempi huutaa takaisin että "AINA SÄ HUUDAT MEILLE!"
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.
Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.
Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille.
Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa. Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.
Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen.
Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.
Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi.
Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.
Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.
Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.
Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?
Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.
Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.
Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.
Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.
Höpöt. AP:n mukaan huutaminen on joka-aamuista. Mutta mitä ihmettä on olevinaan tuo "olematon vanhemmuus" väkivallan muotona? Huono provoyritys varmaan lähinnä.
Niin. Ap:n mukaan. Tosi luotettava lähde onkin.
OIematon vanhemmuus on tuo mitä ap harjoittaa. Käy välillä ojentamassa vaimoaan, räyhää selän takana. Muuten on se fyysisesti huushollissa läsnäoleva mörkö, jonka takia pitää kaikkien muiden olla hiljaa ja hyssytellä. Sellainen parodia-isä.
Kuvailitko nyt oman miehesi? Otan osaa - tosin ap taas kysyy neuvoa. Joten kehityskelpoinen on.
En kuvaillut. Meillä ei tuollainen haisisi. En edes ottaisi jotain kouluttamatonta yövartijaa. Yök.
Ei ap neuvoa kysynyt, kunhan haukkui vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko
Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin
MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.
Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?
Miten niin vaimon pitää tehdä ”kaikki”. Mieshän käy töissä. Vaimo ei edes hoida sitä omaa osaansa. Keskittyy vain hermojen menettämiseen ja huutamiseen. Ei osaa toimia kuin yhdellä tavalla.
Vaimo hoitaa KOKO KODIN a lapset kokonaan. Mies käy murjottamassa ja pieremässä ja haukkumassa. Ei tee kotona mitään. Ja vaimohan tienaa eli saa silti sitten vielä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa eli palkkaa, koska on "nyt jäänyt työttömäksi". Sen sijaan tuo flegu isyys on ollut vallalla jo silloin, kun vaimo kävi töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moralistilta unohtuu aina, että kukaan ei huvikseen lapsille karju.
Enpä ole huomannut sellaista kenenkään väittäneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tekisi toisin, jos osaisi ja jaksaisi.
Nythän oli siitä kyse, että puoliso osaisi ja yrittää opettaa myös karjujaa. Syystä tai toisesta nämä kaksi ovat nyt vaan pattitilanteessa. Oppi siis ei mene perille.
Sen sijaan joku valopää tuli viisastelemaan siitä, että väliin ei saisi mennä, koska karjuja menettää auktoriteettinsa. Tämä on kuulemma joku alkeiskasvatusoppi, että lasten nähden ei saa keskeyttää toisen vanhemman tekoa, olipa se kuinka lapsia vahingoittava tahansa. Sitä minä kritisoin, mitenkään väheksymättä karjujan mahdollisesti kokemaa rankkuutta, epätoivoa, kyvyttömyyttä tai muuta psyykkistä kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on uuvuksissa, tarvitaan nähdyksi tulemista, tukea ja rakentavaa vuorovaikutusta. Sitten se ryhdistäytyminenkin seuraa itsestään, kun siihen vapautuu voimia. Kolmen ihmisen arvosteltavana oleminen joka aamu ei ole rakentavaa.
Jos tekee sellaisia tekoja, joissa on arvosteltavaa, pitää kyllä hyväksyä se, että altistuu arvostelulle sitten samalla. Valintakysymys. Jos on niin uupunut, että ei selviä elämästä ilman hallitsematonta tuhoisaa käytösmallia, pitää pyytää ja hakea apua. Puolisolta, sukulaisilta, neuvolasta, psykologilta, mistä tahansa. Tietenkin mainitsemiasi asioita tarvitaan tilanteen korjaamiseksi, mutta se ei ole oikeutus pahanteolle eikä myöskään veruke tuomita pahanteon tilanteen keskeyttävä puoliso puuttumisineen.
Se passiivinen puoliso on se pahantekijä.
Jos hän hoitaisi oman osuutensa ja osallistuisi lastenkasvatukseen, toinen ei uupuisi.
Olettamasi uupumus voi olla myös ap:n osavastuulla, mutta kyllä jokainen ihminen vastaa yksin omasta käyttäytymisestään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kuten sanoin, jos on niin uupunut, että ei hallitse omaa käytöstään, niin pitää hakea apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Sinä edustat sitä perverssiä logiikkaa, jolla pettäjät ja alkoholistit vierittävät omasta käytöksestään syyn puolison harteille ja muuttuvat itse uhreiksi. Ihan sama pätee lasten kaltoin kohteluun, olipa kyse fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt passiivinen vain tuomitsee sen uupujan ja vie lopunkin arvovallan ryntäämällä sinne pätemään.
Ja kyllä. Toinen vanhempi/aikuknen ei saa viedä touselta arvovaltaa. Hänen pitää keksiä parempi tapa.
Nythän sinulla on miljoonan taalan paikka valistaa ap:tä kertomalla, mikä olisi se parempi tapa. Varmaan hän ilahtuisi, jos joku asioista syvällisesti perillä oleva avaisi sanaisen arkkunsa ja neuvoisi kohti valoisampaa tulevaisuutta, kun itse ilmeisesti on jo umpikujassa. Sellainen lähestymistapa olisi sinulta paljon hyödyllisempää ja rakentavampaa kuin syyttely ja sättiminen.
Itseäni kiinnostaa, miksi vanhemman auktoriteetti on niin tärkeä asia, että sen nojalla pitäisi sallia pahoinpitelyn jatkaminen?
Se että hän osallistuu, tekee oman osuutensa, tukee vaimoaan ja näyttää tämän lapsille.
Jos ei muuta osaa niin laittaa esim aamuruoan ja illalla ennen lähtöään pakkaa lasten kamat yhdessä lasten kanssa, käy myös herättämässä lapsia, muistuttaa kellosta.
Ja vaikka raivaa aamiaispöydän.
Satunnainen huutaminen ei ole mitään väkivaltaa. Sen sijaan olematon vanhemmuus on.
Höpöt. AP:n mukaan huutaminen on joka-aamuista. Mutta mitä ihmettä on olevinaan tuo "olematon vanhemmuus" väkivallan muotona? Huono provoyritys varmaan lähinnä.
Niin. Ap:n mukaan. Tosi luotettava lähde onkin.
OIematon vanhemmuus on tuo mitä ap harjoittaa. Käy välillä ojentamassa vaimoaan, räyhää selän takana. Muuten on se fyysisesti huushollissa läsnäoleva mörkö, jonka takia pitää kaikkien muiden olla hiljaa ja hyssytellä. Sellainen parodia-isä.
Kuvailitko nyt oman miehesi? Otan osaa - tosin ap taas kysyy neuvoa. Joten kehityskelpoinen on.
En kuvaillut. Meillä ei tuollainen haisisi. En edes ottaisi jotain kouluttamatonta yövartijaa. Yök.
Ei ap neuvoa kysynyt, kunhan haukkui vaimoaan.
Mistä tämä raivo kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko
Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin
MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.
Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?
Miten niin vaimon pitää tehdä ”kaikki”. Mieshän käy töissä. Vaimo ei edes hoida sitä omaa osaansa. Keskittyy vain hermojen menettämiseen ja huutamiseen. Ei osaa toimia kuin yhdellä tavalla.
Vaimo hoitaa KOKO KODIN a lapset kokonaan. Mies käy murjottamassa ja pieremässä ja haukkumassa. Ei tee kotona mitään. Ja vaimohan tienaa eli saa silti sitten vielä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa eli palkkaa, koska on "nyt jäänyt työttömäksi". Sen sijaan tuo flegu isyys on ollut vallalla jo silloin, kun vaimo kävi töissäkin.
Mistä sun raivo kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko
Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin
MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.
Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?
Rouva on kotona koululaisten äitinä...
Ei voi olla liian rankkaa saada lapset kouluun.
Omassa perheessäni kun mies oli työtön, hän hoiti ruuat ja talon ja siivouksen. Ei varmasti olisi huutanut aamulla, kun nukun tövuoron jälkeen.
Oletko tehnyt koskaan yövuoroa? Minä olen nuorempana ja voin sanoa että aamulla väsymys on kammottavaa! Ei pysty heräämään mökkälään. Ja se työtön ei pystyisi edes tätä asiaa hoitamaan nukuttuaan koko yön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi kun se olisi huutamisesta kiinni. Meillä ei huudeta eikä lässytetä vaan puhutaan, kehoitetaan juuri sillä täydellisellä äänenpainolla joka on tarpeeksi pehmeä ja jämäkkä samaan aikaan. Mutta, jos on oikein uppiniskainen niin ei se äänenpaino ihan kaikkea ratkaise, vaikka yksinkertaisempi ihminen näin sen ehkä kokee.
Niinpä, anna mä arvaan. Jos tällaista käsiteltäisiin jossain ”perheneuvonnassa” kehoitettaisiin pehmeään rauhalliseen äänenpainoon ja toimintaan ja kas kun se ei toimi yhtään paremmin keksitäänkin että vanhempi ei olekaan tarpeeksi jämäkkä vaan lässyttää ja on liian lepsu ja pehmeä ja ohje olisi: vähän kovempaa ja jämäkämpää otetta ja kas kun tämä ei tehoa niin taas vähän pehmeämpää ja näin käydään läpi kaikki mahdolliset äänenpainot ja ilmeet löytääksemme sen täydellisen äänen ja rauhallisuuden joka ei olisi taas liian lässyttävä eikä liian huutava. Huutamisesta voidaan olla muuten monta mieltä esim. tiedän henkilön joka pitää huutamista ihan lievänkin äänenkorotramisen. Minusta on suorastaan huvittaa jos kirjoituksia ei saisi lapsille antaa kuuluvasti ylevästi ääntä korottaen. Olisi tästäkin uhan kuva oikeasti tietää onko todellakin kyse huutamisesta vai mistä. Munkin lapsi valittaa usein että hänelle huudetaan koulussa, vaikka kyse on vain lievästä äänen korottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi kun se olisi huutamisesta kiinni. Meillä ei huudeta eikä lässytetä vaan puhutaan, kehoitetaan juuri sillä täydellisellä äänenpainolla joka on tarpeeksi pehmeä ja jämäkkä samaan aikaan. Mutta, jos on oikein uppiniskainen niin ei se äänenpaino ihan kaikkea ratkaise, vaikka yksinkertaisempi ihminen näin sen ehkä kokee.
Silloin kannattaa muuttaa omaa toimintatapaa. Nykyinen ei selvästi toimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko
Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin
MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.
Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?
Rouva on kotona koululaisten äitinä...
Ei voi olla liian rankkaa saada lapset kouluun.
Omassa perheessäni kun mies oli työtön, hän hoiti ruuat ja talon ja siivouksen. Ei varmasti olisi huutanut aamulla, kun nukun tövuoron jälkeen.
Oletko tehnyt koskaan yövuoroa? Minä olen nuorempana ja voin sanoa että aamulla väsymys on kammottavaa! Ei pysty heräämään mökkälään. Ja se työtön ei pystyisi edes tätä asiaa hoitamaan nukuttuaan koko yön
Ap:n vaimo haluaa raivota. Jotkut vain raivoaa eivät pysty muuhun.
Olen huomannut, että katkeruus aiheuttaa tätä raivoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi kun se olisi huutamisesta kiinni. Meillä ei huudeta eikä lässytetä vaan puhutaan, kehoitetaan juuri sillä täydellisellä äänenpainolla joka on tarpeeksi pehmeä ja jämäkkä samaan aikaan. Mutta, jos on oikein uppiniskainen niin ei se äänenpaino ihan kaikkea ratkaise, vaikka yksinkertaisempi ihminen näin sen ehkä kokee.
Niinpä, anna mä arvaan. Jos tällaista käsiteltäisiin jossain ”perheneuvonnassa” kehoitettaisiin pehmeään rauhalliseen äänenpainoon ja toimintaan ja kas kun se ei toimi yhtään paremmin keksitäänkin että vanhempi ei olekaan tarpeeksi jämäkkä vaan lässyttää ja on liian lepsu ja pehmeä ja ohje olisi: vähän kovempaa ja jämäkämpää otetta ja kas kun tämä ei tehoa niin taas vähän pehmeämpää ja näin käydään läpi kaikki mahdolliset äänenpainot ja ilmeet löytääksemme sen täydellisen äänen ja rauhallisuuden joka ei olisi taas liian lässyttävä eikä liian huutava. Huutamisesta voidaan olla muuten monta mieltä esim. tiedän henkilön joka pitää huutamista ihan lievänkin äänenkorotramisen. Minusta on suorastaan huvittaa jos kirjoituksia ei saisi lapsille antaa kuuluvasti ylevästi ääntä korottaen. Olisi tästäkin uhan kuva oikeasti tietää onko todellakin kyse huutamisesta vai mistä. Munkin lapsi valittaa usein että hänelle huudetaan koulussa, vaikka kyse on vain lievästä äänen korottamisesta.
Uusi toimintamalli aamuihin. Huutaminen pois. Moni lapsi lähtee yksin kouluun. Eli selkeä aikataulu, lapset ylös, aamupala ja kouluun lähtö klo xx.
Voihan olla, että ap vaimo on draamaihminen joka saa yksinkertaisesta asiasta kaaoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi kun se olisi huutamisesta kiinni. Meillä ei huudeta eikä lässytetä vaan puhutaan, kehoitetaan juuri sillä täydellisellä äänenpainolla joka on tarpeeksi pehmeä ja jämäkkä samaan aikaan. Mutta, jos on oikein uppiniskainen niin ei se äänenpaino ihan kaikkea ratkaise, vaikka yksinkertaisempi ihminen näin sen ehkä kokee.
Niinpä, anna mä arvaan. Jos tällaista käsiteltäisiin jossain ”perheneuvonnassa” kehoitettaisiin pehmeään rauhalliseen äänenpainoon ja toimintaan ja kas kun se ei toimi yhtään paremmin keksitäänkin että vanhempi ei olekaan tarpeeksi jämäkkä vaan lässyttää ja on liian lepsu ja pehmeä ja ohje olisi: vähän kovempaa ja jämäkämpää otetta ja kas kun tämä ei tehoa niin taas vähän pehmeämpää ja näin käydään läpi kaikki mahdolliset äänenpainot ja ilmeet löytääksemme sen täydellisen äänen ja rauhallisuuden joka ei olisi taas liian lässyttävä eikä liian huutava. Huutamisesta voidaan olla muuten monta mieltä esim. tiedän henkilön joka pitää huutamista ihan lievänkin äänenkorotramisen. Minusta on suorastaan huvittaa jos kirjoituksia ei saisi lapsille antaa kuuluvasti ylevästi ääntä korottaen. Olisi tästäkin uhan kuva oikeasti tietää onko todellakin kyse huutamisesta vai mistä. Munkin lapsi valittaa usein että hänelle huudetaan koulussa, vaikka kyse on vain lievästä äänen korottamisesta.
Ei lapset tarvi minkäänlaista äänen korottamista missään tilanteessa. Riittää että olet jämäkkä. Eli päättänyt miten asia on. Johdonmukaisena riittää rakastava kommunikounti. Tavoite on että kaikilla on kivaa. Toimii parhaiten.
Tässä apn vaimon tapauksessa vaimon pitää itse herätä ajoissa. Olla innostava. Ilmaista asiat selkeästi ja ennenkaikkea antaa lapsille tilaa. Lakata hoputtamasta. Antaa vastuuta. Katsoa että päivä alkaa hyvllä mielellä
Rouva työttömänä hoitaa lapset ja kodin, siinä on työtä yhdelle. Herra käy työssä ja on oikeutettu uneen työnsä jälkeen, siinä ei pitäisi olla mitään liikaa liikkuvia osia kenenkään ymmärrykselle. Myös oman tapansa herättää lapset niin, että he ehtivät kouluun ei pitäisi olla liian vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää. Lapselle ei pidä lässyttää tai huutaa, parin herätyksen jälkeen voi poistaa peiton ja auttaa istumaan, antaa voikkarin ja teemukin käteen, herääppä siinä ja sulla on aikaa vartti. Jos on vieläkin vaikeaa niin kännykät veke ilta viimeistään kasilta, nukkumaan viimeistään ysiltä ja herätys vartin aikaisemmin.
Vaimon vois herättää muutaman viikon ihan karjumalla täysiä, että YLÖS NYT JA MIKÄ SIINÄ KESTÄÄ JA HAE TÖITÄ!!!! niin josko osaisi muuttaa toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se ja hommaa itselles pitkä loma pattiksella. Unohtuu siinä lapset ja huutava eukko.
Tuot nuoremman ja hoikemman mukanas ja alotat uuden elämän kaukana entisestä perheestä.
ei kannata tuhlata elämää tuommoisten kanssa ja lapsia voit tehdä lisää jos tarttee.
Jos vaimon tapa herättää lapset ei miellytä niin herra on hyvä ja hoitaa itse lapset aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rouva työttömänä hoitaa lapset ja kodin, siinä on työtä yhdelle. Herra käy työssä ja on oikeutettu uneen työnsä jälkeen, siinä ei pitäisi olla mitään liikaa liikkuvia osia kenenkään ymmärrykselle. Myös oman tapansa herättää lapset niin, että he ehtivät kouluun ei pitäisi olla liian vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää. Lapselle ei pidä lässyttää tai huutaa, parin herätyksen jälkeen voi poistaa peiton ja auttaa istumaan, antaa voikkarin ja teemukin käteen, herääppä siinä ja sulla on aikaa vartti. Jos on vieläkin vaikeaa niin kännykät veke ilta viimeistään kasilta, nukkumaan viimeistään ysiltä ja herätys vartin aikaisemmin.
Vaimon vois herättää muutaman viikon ihan karjumalla täysiä, että YLÖS NYT JA MIKÄ SIINÄ KESTÄÄ JA HAE TÖITÄ!!!! niin josko osaisi muuttaa toimintaansa.
Tuossa mallissa miehelle jää vain työssäkäynti. Ei kovin reilua sitä vaimoa kohtaan jos toinen elää kotonaan kuin hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se miten hoitaa ne aamutilanteet. Ap kuvasi hyvin väärän tavan toimia. Menettää hermonsa joka aamu. Tilanne pitää saada muuttumaan. Vaimon pitää oppia toimimaan toisin. Niin että aamut on kaikille mukavia. Itse en ymmärrä miten kotona oleva koululaisten äiti on joka amu hermoheikko
Itse olen ollut samalla töissä. Ja olen osannut hoitaa asiat niin ettei kukaan menetä hermojaan. Välillä sorruin hermostumaan ja tilanne muuttui kun opin toimimaan toisin
MIKSI se on pelkästään vain ja ainoastaan se vaimo, jonka pitää tehdä kaikki. Aamut ja illat. Aina vaan. Mies on kotona, fyysinen olemus haisee siellä, mutta henkisesti aina poissa.
Mikä ihmeen koti ja parisuhde se tuollainen on?
Rouva on kotona koululaisten äitinä...
Ei voi olla liian rankkaa saada lapset kouluun.
Omassa perheessäni kun mies oli työtön, hän hoiti ruuat ja talon ja siivouksen. Ei varmasti olisi huutanut aamulla, kun nukun tövuoron jälkeen.
Oletko tehnyt koskaan yövuoroa? Minä olen nuorempana ja voin sanoa että aamulla väsymys on kammottavaa! Ei pysty heräämään mökkälään. Ja se työtön ei pystyisi edes tätä asiaa hoitamaan nukuttuaan koko yön
Herra on kotona hotelliasukkina, joka vieläpä vaatii täyshiljaisuutta koko hotellilta.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimon tapa herättää lapset ei miellytä niin herra on hyvä ja hoitaa itse lapset aamulla.
Yleensä kun perheessä joku tekee ylvuoroa, se otetaan huomioon. Ja yleensä kotona oleva koululaisten vanhempi ei ole kovin kuormittunut.
Kuvittelisin että lapsetkin tietää milloin isä on ollut töissä ja osaavat sen huomioida. Yötyötä ei ole joka yö. Äiti osaa vaikka kuiskata että isä nukkuu. Ja osaa hoitaa aamun hyvällä mielellä
Täss ne lapset on pieniä koululaisia. Ne herää yleensä ajoissa ja osaavat lähteä kouluun pienellä draamalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva työttömänä hoitaa lapset ja kodin, siinä on työtä yhdelle. Herra käy työssä ja on oikeutettu uneen työnsä jälkeen, siinä ei pitäisi olla mitään liikaa liikkuvia osia kenenkään ymmärrykselle. Myös oman tapansa herättää lapset niin, että he ehtivät kouluun ei pitäisi olla liian vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää. Lapselle ei pidä lässyttää tai huutaa, parin herätyksen jälkeen voi poistaa peiton ja auttaa istumaan, antaa voikkarin ja teemukin käteen, herääppä siinä ja sulla on aikaa vartti. Jos on vieläkin vaikeaa niin kännykät veke ilta viimeistään kasilta, nukkumaan viimeistään ysiltä ja herätys vartin aikaisemmin.
Vaimon vois herättää muutaman viikon ihan karjumalla täysiä, että YLÖS NYT JA MIKÄ SIINÄ KESTÄÄ JA HAE TÖITÄ!!!! niin josko osaisi muuttaa toimintaansa.
Tuossa mallissa miehelle jää vain työssäkäynti. Ei kovin reilua sitä vaimoa kohtaan jos toinen elää kotonaan kuin hotellissa.
Meillä oli aikalailla näin kun mies oli työtön. Ja lapset koululaisia. Sai lapset kouluun. Siivosi. Hoiti ulkotyöt. Kävi kaupassa ja laittoi ruuat. Eikä rasittunut liikaa
Ei ole reilua jos joutuu yövuoron jälkeen tekemään vielä kotityöt kun toinen on aina kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva työttömänä hoitaa lapset ja kodin, siinä on työtä yhdelle. Herra käy työssä ja on oikeutettu uneen työnsä jälkeen, siinä ei pitäisi olla mitään liikaa liikkuvia osia kenenkään ymmärrykselle. Myös oman tapansa herättää lapset niin, että he ehtivät kouluun ei pitäisi olla liian vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää. Lapselle ei pidä lässyttää tai huutaa, parin herätyksen jälkeen voi poistaa peiton ja auttaa istumaan, antaa voikkarin ja teemukin käteen, herääppä siinä ja sulla on aikaa vartti. Jos on vieläkin vaikeaa niin kännykät veke ilta viimeistään kasilta, nukkumaan viimeistään ysiltä ja herätys vartin aikaisemmin.
Vaimon vois herättää muutaman viikon ihan karjumalla täysiä, että YLÖS NYT JA MIKÄ SIINÄ KESTÄÄ JA HAE TÖITÄ!!!! niin josko osaisi muuttaa toimintaansa.
Tuossa mallissa miehelle jää vain työssäkäynti. Ei kovin reilua sitä vaimoa kohtaan jos toinen elää kotonaan kuin hotellissa.
Vaan työssäkäynti.. ihme asenne. Jos molemmat käyvät töissä niin on hommat jaettava. Jos vaan toinen käy töissä ja vastaa perheen elatuksesta niin vähintä on päästää hänet nukkumaan työvuoronsa jälkeen ja olla möykkäämättä. Ei siinä ole liikaa hommaa jos työtön hoitaa kodin perusasiat ja lapset. Vaikka 8 tuntia huutamatta, ei ole liikaa vaadittu. Ruokatunti ja pari taukoa sallittu.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin vaimon pitää tehdä ”kaikki”. Mieshän käy töissä. Vaimo ei edes hoida sitä omaa osaansa. Keskittyy vain hermojen menettämiseen ja huutamiseen. Ei osaa toimia kuin yhdellä tavalla.