Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rasittavat aamut, vaimo ei löydä kultaista keskitietä vaan joko lässyttää tai huutaa
27.11.2018 |
Minä yövuoron tehneenä tahtoisin nukkua, mutta pitää mennä väliin. Joka aamu.
Homma siis menee niin, että vaimo koettaa ensin lempeästi lässyttäen herätellä lapsia ja sitten suuttuu. on kuin piru " Kulta, herää, äiti laittaa aamupalaa. Mitä otat? Hei nyt oikeasti ylös sieltä. JUMALAUTA SÄ MYÖHÄSTYT BUSSISTA ! ON SE VI""U KUN EI USKOTA!"
Lapset ovat siis ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen, vánhempi huutaa takaisin että "AINA SÄ HUUDAT MEILLE!"
Kommentit (153)
Meillä mies on tehnyt yötyötä koko lapsen lapsuuden ajan, on töissä 20-05 Minä teen kolmivuorotyötä, aamuisin menen töihin klo 7:ään. Työmatkaa on, joten lähden töihin klo 6. Mies vie aamulla lapsen hoitoon seitsemään, tästä ei ole edes keskusteltu että tehtäisiin toisin. Tämän jälkeen menee itse nukkumaan. Jos minulla on pidempi työpäivä, että pääsen vasta klo 15 tai sen jälkeen, mies myös hakee lapsen hoidosta. Ja on kyllä hereillä siihen asti, kun lähtee töihin.
Miehelle tämä on hyvin rankkaa, ja unet jäävät vähälle, mutta hän ei valita. Ja arvostan hänen panostaan kovasti. Viikonloppuisin saa nukkua pidempään. Mutta kyllä tämä on tälle toisellekin osapuolelle rankkaa, ettei kukaan ole niitä haastavia iltoja jakamassa kuin viikonloppuisin. Koita ymmärtää vaimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet töissä kello 22-06 mutta et voi mitenkään osallistua noihin aamuihin? JEESUS!
Ja tuo että käyttäydyt vaimoasi kohtaan epäkunnioittavasti lasten nähden "menemällä väliin" on ihan TÖRKEÄÄ.
Senkin voi tehdä monella tapaa, mutta on vanhemman velvollisuus mennä väliin jos toinen vanhempi raivaroi lapsille kohtuuttomasti. Molemmissa rooleissa on tullut oltua, eikä siinä ole mitään epäkunnioittavaa (vaikka se saattaakin siinä hetkessä jurppia kun aikuisella on tarve epäreilusti huutaa turhautumisensa toisten päälle).
Ikinä EI MENNÄ VÄLIIN.
Vanhemmat TUKEVAT AINA TOISIAAN.
Tuollainen käytös jolla lapsille osoitetaan että "katsokaa kaikki miten paljon parempi isä on ja miten paska äiti on" syö sen viimeisenkin auktoriteetin murenan siltä äidiltä.
Miksei isä hoida aamuja kokonaan, kun kerran on niin suvereeni?
Totta munassa mennään. Ei vanhemmat ole erehtymättömiä ja virheettömiä, ja on ihan absurdia esittää lapsille niin. Ei minun auktoriteettini ole mihinkään kadonnut sillä että mies on tullut joskus sanomaan että "onkohan tuo nyt ihan kohtuullista?" tai "entä jos minä jatkan tästä?", mille minä olen pyöräyttänyt silmiäni ja painunut muualle puhisemaan hetkeksi, ja tullut sitten sanomaan että olet oikeassa, ei kyllä ollut kohtuullista ja hyvä kun huomautit. Minua suututti koska päläpälä mutta eipä se silti kyllä ollut reilua toimia tavalla päläpälä. Anteeksi asianomaisille ja elämä jatkuu. Minusta tämä on enemmän kuin hyvä malli lapsille! Eikä niin että toinen vanhempi luimii seinänvierustoilla suu supussa vaikka sydäntä särkee kun toinen vanhempi räkyttää, mutta kun "ei saa murentaa toisen auktoriteettia".
EI MENNÄ.
Alkeellista lastenkasvatustietoa.
Alkeellista nimenomaan, ei lainkaan päivitetty tämän päivän tiedoille. Ja ylipäätään tuollaiset AINA toimitaan näin ja KOSKAAN ei näin -säännöt on jo syntyessään susia.
No laitapa linkki missä neuvotaan vanhempia olemaan eri mieltä lapsen nähden ja mitä hyvää siitä seuraa.
Lapsen perusturvaan kuuluu se, että hän voi luottaa vanhempiinsa ja näiden kaikkivoipaisuuteen. Näin lapselle riittää vain se, että hän tottelee vanhempaa. Ei tarvitse itse päättää.
Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhempi voisi erehtyä ja pyytää anteeksi, mutta lapsen nähden ei mennä murentamaan kenenkään aikuisen arvovaltaa. Sama yhteisrintama-idea kun kuuluu myös päiväkotiin, harrastuksiin ja kouluun.
Tässä on nyt se ero ajattelussa, että minusta lapsille raivarointi ei ole arvovaltaa. Eikä siinä välttämättä edes olla eri mieltä, yleensä molemmat vanhemmat ovat sitä mieltä että olisi hyvä hoitaa tilanteet muuten kuin karjumalla, toiselta se vain ei siinä tilanteessa onnistunut ja toinen TULI TUEKSI. On eri asia, jos äiti kieltää maalaamasta just nyt ja isi antaa luvan, tai että Liisa-lastenhoitaja vaatii pukemaan heijastinliivit mutta Kaisa-kasvattaja on sitä mieltä että ei tarvitse, kuin että jos äiti tai Liisa on saanut mäkättämishepulin tai huutaa, ja isi tai Kaisa tulee sanomaan että nyt olisi hyvä muuttaa keskustelun kurssia, voinko auttaa.
Olet kotona kuuden jälkeen etkä halua heti mennä nukkumaan. Vaimosi on aamu-uninen.
Ehdotus: Herättele sinä lapset kun olet jo ylhäällä, laita kahvi tippumaan ja lapset aamupalalle. Vaimo heräilee puoli tuntia myöhemmin kahvin tuoksuun hyväntuulisena. Juotte yhdessä kaffeet ja vaihdatte kuulumiset. Autatte lapset koulutielle. Vaimolle pusu ja sinä menet nukkumaan ja vaimo aloittaa omat päivän touhunsa.
Kokeilkaa näin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet töissä kello 22-06 mutta et voi mitenkään osallistua noihin aamuihin? JEESUS!
Ja tuo että käyttäydyt vaimoasi kohtaan epäkunnioittavasti lasten nähden "menemällä väliin" on ihan TÖRKEÄÄ.
Senkin voi tehdä monella tapaa, mutta on vanhemman velvollisuus mennä väliin jos toinen vanhempi raivaroi lapsille kohtuuttomasti. Molemmissa rooleissa on tullut oltua, eikä siinä ole mitään epäkunnioittavaa (vaikka se saattaakin siinä hetkessä jurppia kun aikuisella on tarve epäreilusti huutaa turhautumisensa toisten päälle).
Ikinä EI MENNÄ VÄLIIN.
Vanhemmat TUKEVAT AINA TOISIAAN.
Tuollainen käytös jolla lapsille osoitetaan että "katsokaa kaikki miten paljon parempi isä on ja miten paska äiti on" syö sen viimeisenkin auktoriteetin murenan siltä äidiltä.
Miksei isä hoida aamuja kokonaan, kun kerran on niin suvereeni?
Totta munassa mennään. Ei vanhemmat ole erehtymättömiä ja virheettömiä, ja on ihan absurdia esittää lapsille niin. Ei minun auktoriteettini ole mihinkään kadonnut sillä että mies on tullut joskus sanomaan että "onkohan tuo nyt ihan kohtuullista?" tai "entä jos minä jatkan tästä?", mille minä olen pyöräyttänyt silmiäni ja painunut muualle puhisemaan hetkeksi, ja tullut sitten sanomaan että olet oikeassa, ei kyllä ollut kohtuullista ja hyvä kun huomautit. Minua suututti koska päläpälä mutta eipä se silti kyllä ollut reilua toimia tavalla päläpälä. Anteeksi asianomaisille ja elämä jatkuu. Minusta tämä on enemmän kuin hyvä malli lapsille! Eikä niin että toinen vanhempi luimii seinänvierustoilla suu supussa vaikka sydäntä särkee kun toinen vanhempi räkyttää, mutta kun "ei saa murentaa toisen auktoriteettia".
EI MENNÄ.
Alkeellista lastenkasvatustietoa.
Alkeellista nimenomaan, ei lainkaan päivitetty tämän päivän tiedoille. Ja ylipäätään tuollaiset AINA toimitaan näin ja KOSKAAN ei näin -säännöt on jo syntyessään susia.
No laitapa linkki missä neuvotaan vanhempia olemaan eri mieltä lapsen nähden ja mitä hyvää siitä seuraa.
Lapsen perusturvaan kuuluu se, että hän voi luottaa vanhempiinsa ja näiden kaikkivoipaisuuteen. Näin lapselle riittää vain se, että hän tottelee vanhempaa. Ei tarvitse itse päättää.
Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhempi voisi erehtyä ja pyytää anteeksi, mutta lapsen nähden ei mennä murentamaan kenenkään aikuisen arvovaltaa. Sama yhteisrintama-idea kun kuuluu myös päiväkotiin, harrastuksiin ja kouluun.
Tässä on nyt se ero ajattelussa, että minusta lapsille raivarointi ei ole arvovaltaa. Eikä siinä välttämättä edes olla eri mieltä, yleensä molemmat vanhemmat ovat sitä mieltä että olisi hyvä hoitaa tilanteet muuten kuin karjumalla, toiselta se vain ei siinä tilanteessa onnistunut ja toinen TULI TUEKSI. On eri asia, jos äiti kieltää maalaamasta just nyt ja isi antaa luvan, tai että Liisa-lastenhoitaja vaatii pukemaan heijastinliivit mutta Kaisa-kasvattaja on sitä mieltä että ei tarvitse, kuin että jos äiti tai Liisa on saanut mäkättämishepulin tai huutaa, ja isi tai Kaisa tulee sanomaan että nyt olisi hyvä muuttaa keskustelun kurssia, voinko auttaa.
Se on juuri se toisen uuvuttaminen ja ylikävely ja aliarvostamienn ja arvovallan vieminen joka aiheuttaa nuo raivarit ja kaaoksen ap:n elämässä.
Koko perheeltä puuttuu rytmi ja kyky ajatella muita kuin itseään. Vanhemmat on epäkunnioittavia toisiaan kohtaan, lapset näkee sen, ei kunnioita ketään ja sen jälkeen vaimo väsyneenä hermostuu ja huutaa, minkä jälkeen ap kuninkaana laskeutuu sinne rahvaansa pariin ja järjestää työnäytöksensä. Minkä jälkeen painuu taas pois ja on poissaoleva mörkö perheessään.
EI NOIN.
Vierailija kirjoitti:
Pistä vaimo rauhoittumaan ja kun kerran hereillä olet, niin hoidat itse tilanteen nätisti. Oikeastiko vain kuuntelet aamusta toiseen raivoamista...?
Lapset ajoissa nukkumaan ja illan rauhoittaminen alkaa jo hyvissä ajoin. Tietokoneet, telkkarit yms. pois viimeistään kuuden aikaan (myös vanhemmilta siksi ajaksi!! ), sopiva iltapala ja rentoa yhdessäoloa nukkumaan menoon saakka.
Minkälaiset työajat sinulla on? Räyhääkö vaimosi aina muutenkin lapsille noin, jos tuollainen raivoaminen on teillä normaalia aamuisin? Lapsilta ei tarvitse kysyä mitä he haluavat syödä, vaan puuro keitetään ja siihen mukaan leipäpala, juomista ja sillä mennään. Vaatteet ja reput valmiiksi jo edellisenä iltana. Ei se ole aikuiselle vaikeaa, mutta toki jos elämänhallinta on kateissa, niin se on kateissa.
Eipä mene. Lapsikin voi hieman valikoida, mitä tykkää aamulla syödä. Itseäni oksetti lapsena, ja edelleenkin, esimerkiksi lämmin puuro, ja oli tosi nihkeää yrittää sitä väkisin alas lapata kun käskettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilta kännykät takavarikkoon ja takaisin vasta kun elämä rauhoittuu. Mies päivätöihin ja huolehtimaan toisena vanhempana arjen sujumisesta. Vauvapalsta ei ole oikea paikka tilittää tilannetta silloin kun kotona on kaaos viereisessä huoneessa.
ja tämä nihkeä *ttuilu vain siksi kun ap on mies, vai mitä? Tämä on juurikin perheisiin keskittynyt palsta, jossa kysytään neuvoja, mielipiteitä ja vertaistukea. Jos et sitä tajua, voit painua vaikka ylilaudalle trollaamaan jonneja.
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä, ap, ennen töihn lähtöä kokkaat, siivoat, pyykkäät, valvot lasten läksyt, käyt kaupassa ja olet lapsille läsnä ja keskustelet siitä, että heidänkin pitää kantaa kortensa kekoon?
Vai nukutko koko päivän ja se yksinhuoltajavaimosi raahustaa taakkansa kanssa yksin?
Olipa oikeasti ihan helkkarin lapsellinen avautuminen. Mitäs valitsit huonon ukon, oma vikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kuulostaa olevan katkeamispisteessä. Uupunut ihminen menettää hermonsa hetkessä. Hoida lasten aamut ennen nukkumaanmenoa?
katkeamispisteessä tylttömänä lorvien kotona, kun lapset ovat koulussa? Huh huh kun voi naisen elämä olla vaikeaa.
Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.
Aloituksessa puhutaan siitä, miten vanhempi hermostuu vetkuttelusta, ja sinä huutelet suurinpiirtein hakkaamisesta? Ettei nyt mennyt vähän yli?
Ap ei voi olla oikea isä. Täytyy olla provo. Miten joku vanhempi nykypäivänä voisi edes kuvitella, että vanhemman panokseksi riittää työssäkäynti (ei ilmeisesti edes kovin häävi) ja vähän läksyissä auttamista ja vaimon kuskaaminen kauppaan.
Ihan kuin tuulahdus 50-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.
Aloituksessa puhutaan siitä, miten vanhempi hermostuu vetkuttelusta, ja sinä huutelet suurinpiirtein hakkaamisesta? Ettei nyt mennyt vähän yli?
Tein tietoisen virheen yrittäessäni selittää ymmärryskyvyttömälle, mutta jätän sinut edelleen miettimään. Pointti löytyy kyllä jos mietit hetken vastustamisen sijaan, uskon. Se on korostettunakin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kuulostaa olevan katkeamispisteessä. Uupunut ihminen menettää hermonsa hetkessä. Hoida lasten aamut ennen nukkumaanmenoa?
katkeamispisteessä tylttömänä lorvien kotona, kun lapset ovat koulussa? Huh huh kun voi naisen elämä olla vaikeaa.
Työnhaun lisäksi vaimo on vastuussa kahden lapsen ylläpidosta 21 tuntia vuorokaudessa, joten kyllä, mahdollista, jopa todennäköistä. Aloittajastahan ei juuri ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap:n vaimo ollut _koko_päivän kotona ?
Lapset koulussa ja palstan mielestä yövuoroa tekevän miehen pitäisi vielä kertomaansa enemmän osallistua!
Ei tasa-arvo ja töiden jakaminen tarkoita , että sokeasti sekuntikellolla ja excelillä määritetään mitä kukin tekee.Se toimii vain , jos kumpikin on tismalleen samassa tilanteessa.
Miehissä on k*sipäitä, mutta useasti en voi kuin ihmetellä naisia vaatimuksineen ja sääliä miehiä.
N
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi olla oikea isä. Täytyy olla provo. Miten joku vanhempi nykypäivänä voisi edes kuvitella, että vanhemman panokseksi riittää työssäkäynti (ei ilmeisesti edes kovin häävi) ja vähän läksyissä auttamista ja vaimon kuskaaminen kauppaan.
Ihan kuin tuulahdus 50-luvulta.
Luin ketjua tähän saakka. AIka pieni on ap:n panos. Aivan mahdollinen, ikävä kyllä. Oma mieheni esim. eilen antoi vauvan nukkua koko illan, jotta hän sai rauhassa syödä ja lukea lehtiä. Vauva heräsi, alle tunnin päästä alkoi tiuskia että nyt vauva nukkumaan että hän on väsynyt. Sanoin että joo aika hankalaa kun vauvahan vasta heräsi mutta ei, hän ei voi olla väsynyt koska käy töissä. On sanonut näin myös lääkärissä, jossa itkuisuuden takia lääkärit kehottivat vuorottelemaan hoitamisessa. Mies sielläkin möläytti suoraan ettei voi koska käy töissä. HÄn osallistuu siis n. 1-2h illassa ja joskus viikonloppuisin katsoo vauvaa yön. Muuten viikonloppuisinkin käy mökillänsä yksin, käy ei välttämättömillä työristeilyillä jne. Muutenkin jatkuvia ylitöitä, ei koskaan kotona ennen klo 19. Vauvan itkuihin ei jaksa vastata kun ei sillä kuulemma mikään hätä ole, aina pitää itseään kaikessa etusijalla. On näitä tolvanoita.
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.
Ja niinkö tässä nyt kävi? Siitäkö tässä on kyse?
O-pet-te-le lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n vaimo ollut _koko_päivän kotona ?
Lapset koulussa ja palstan mielestä yövuoroa tekevän miehen pitäisi vielä kertomaansa enemmän osallistua!
Ei tasa-arvo ja töiden jakaminen tarkoita , että sokeasti sekuntikellolla ja excelillä määritetään mitä kukin tekee.Se toimii vain , jos kumpikin on tismalleen samassa tilanteessa.
Miehissä on k*sipäitä, mutta useasti en voi kuin ihmetellä naisia vaatimuksineen ja sääliä miehiä.
N
Kun mies ei tee kotona mitään, niin se vaimo kyllä tekee monin verroin enemmän vuorokaudessa kuin tuo ap. Joku yövartija tms. Käy tuijottelemassa videoita kahdeksan tuntia.
Kas kun jokainen innostuu kaahottamaan omalla asiallaan. Yksi oksentaa lapsen rinnalla puuroa ja toinen on soittamassa poliisille koska lapselta lähtee tukka.
Jos lapsi ei puurosta tykkää vaan söisi mieluummin jotain muuta, siitä asiasta keskustellaan iltapäivällä, ei joka aamu.
Ja jos ei puhuta kriminaaleista ja luonnevammaisista, niin retuuttamiseen eskaloituva toivottomuus seuraa juurikin siitä, että vanhemmat eivät ole osanneet vetää yhtä köyttä koskaan. Eri suuntaan kiskoen hommasta tulee ihan yhtä varmasti sutta ja sekundaa kuin jos töissä tönisit työkaverin sivummalle ja menisit itse palvelemaan asiakkaat kun sä et oikein osaa. Voitte arvata, moniko siihen puotiin tulee toiste asiakkaaksi. Perheessä tätä äänestysmahdollisuutta ei ole, kaikki lähtee menemään pieleen aamu aamulta pahemmin. Lapset pelataan surkimukseksi leimattua vastaan ja jokainen vain odottaa rauhassa maailmanloppua.
Ja sinä lusmu jonka mielestä sillä äidillä on vain hauskaa työttömänä, niin puhu vain omasta puolestasi. Muut kun kertovat, että se syö itsetunnon ja tulevaisuudenuskon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä. Sinä juuri. Empatia- ja ymmärryskyvytön sääntösankari, joka kuvittelee lastenkasvatuksen mahtuvan aaneloselle rustattuun vuokaavioon ehdottomine totuuksineen. Vastaapa tähän. Jos toinen vanhempi hermostuu lapsille ja alkaa repiä tukasta ja karjua, kuinka paska ihminen tämä kuriton kakara on, eikä siitä koskaan tule mitään, saako mennä väliin? Tiesitkö, että kyseessä on rikos ja jos et mene, sinä olet osasyyllinen. Sinunkin siis mentävä, vaikket lapsen tuskasta piittaisikaan, niin olemassaolevan ehdottoman säännön perusteella. Tämä sääntö voittaa itse keksimäsi auktoriteetin murentamattomuussäännön. Nyt, kun tuli ilmi, toivottavasti, että rajat ovat olemassa ja joskus auktoriteetin ehdottomuus ei ole tärkein sääntö, ymmärrät, että seuraavaksi kyse onkin rajanvedosta, eli sen pohtimisesta, MILLOIN VOI tai PITÄÄ mennä väliin. Jätän sinut miettimään.
Ja niinkö tässä nyt kävi? Siitäkö tässä on kyse?
O-pet-te-le lukemaan.
Viisas ei jakele neuvoja, joita ei itse kykene noudattamaan ensin.
Mielestäni ap:n kuvailema karjuminen ei ole vanhemmalle missään arkisessa tilanteessa sopivaa käytöstä, eikä lapsille hyväksi. Se ei edes kasvata sitä ihannoitua auktoriteettia, ainoastaan pelkoa ja epäluottamusta, jos noin helposti ja äkkiarvaamatta läikkyy yli jostain aamuherätyksestä ja vieläpä säännönmukaisesti. Pelko ja epäluottamus ovat auktoriteetin syntymiselle vastaisia, enintään silmänpalvontaan johtavia tuntemuksia.
Karjuminen on tehokeino, johon turvautuminen pitäisi säästää äärimmäisiin hätätilanteisiin. Se ei saa olla jokapäiväisen rutiinin osa. Niille sääntösankareille joiden suhtautuminen kasvatusmenetelmiin on pelkkää toimintaa ja logiikkaa, eivätkä esimerkiksi hahmota tai välitä siitä, kuinka lapsi kokee erilaiset vuorovaikutustilanteet ja kuinka se vaikuttaa hänen kehitykseensä, perustelluksi argumentiksi riittänee ihan vaan todeta, että inflaatio syö nopeasti tehon karjumisesta, jos se on jatkuvaa tai toistuvaa. Kuten ap:n puolisokin varmasti kykenisi itse havainnoimaan, jos osaisi tarkastella toimintaansa objektiivisesti.
Alue: Aihe vapaa
No laitapa linkki missä neuvotaan vanhempia olemaan eri mieltä lapsen nähden ja mitä hyvää siitä seuraa.
Lapsen perusturvaan kuuluu se, että hän voi luottaa vanhempiinsa ja näiden kaikkivoipaisuuteen. Näin lapselle riittää vain se, että hän tottelee vanhempaa. Ei tarvitse itse päättää.
Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhempi voisi erehtyä ja pyytää anteeksi, mutta lapsen nähden ei mennä murentamaan kenenkään aikuisen arvovaltaa. Sama yhteisrintama-idea kun kuuluu myös päiväkotiin, harrastuksiin ja kouluun.