Lue keskustelun säännöt.
Onko elinluovutuskielto itsekästä?
26.11.2018 |
Olisiko julmaa/väärin kieltää luovuttamasta omia elimiään kuoleman jälkeen niitä tarvitseville? Ymmärrätkö jos jonkun toive on ettei elimiä luovuteta
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Tiesittehän, että maailmalla ihmisiä jopa siepataan ja tap etaan elinten takia. Tarpeeksi epätoivoinen kun on ja on rahaa, niin kyllä se sopiva elintenluovuttaja löytyy tavalla tai toisella. Kun sinulla lukee tietyille tahoille julkisessa rekisterissä, että luovutat elimiäsi ja dna:kin saattaa olla seulottu... niin jos pahimman kautta ajattelee, on tuollainen rekisteri aika pelottava.
Julkisessa rekisterissä kiellän elinteni luovutuksen. Testamentissani lukee oikea tahtoni... Toki saattaa olla liian myöhäistä luovuttaa mitään, sitten kun testamentti luetaan.
Ihmettelen viestille tulleita alapeukkuja. Elinkauppa on jo nyt laaja business, ja aina löytyy lääkäreitä, joille raha on ratkaiseva tekijä eivätkä eettiset säädökset. Ja löytyy myös elinten vastaanottajia, joiden läheisillä on varaa tilata se elin, järjestää leikkaava kirurgi tai lahjoa siitä päättävät tahot itselleen suopeiksi jossain vähemmän järjestäytyneissä kehitysmaissa. En tosiaan lähtisi ajamaan mitään elinkaupan sallivaa lakia, vaikka Australiassa ja Singaporessa elävien luovuttajien elintenmyynti on jo sallittua.
https://en.wikipedia.org/wiki/Organ_trade
Oikeus omaan kehoonsa nyt ja kuoleman jälkeenkin on ihmisen perusoikeus, ja jokaisella yksilöllä pitää olla 100% määräysvalta omiin elimiinsä, jota muiden pitää kunnioittaa. Muutoin ollaan pian kaltevalla pinnalla siinä, kellä muulla on muka oikeus päättää toisen puolesta mitäkin. Onko kohdun vuokraus ok? Entä voidaanko siihen jatkossa pakottaa esim. kehitysmaan asukas tai vaikka työtön suomalainen nainen suomalaisen sotu-järjestelmän romahduttamisen jälkeen? Onko väkisin tehty tunkeutuminen toisen ihmisen kehoon edes väärin, jollei siinä mitään toiselta muka viedä (paitsi arvokkuuden ja itsemäärämisoikeuden suhteen)? Onko väärin pakottaa tai kiristää joku toinen luovuttamaan itselleen tärkeitä elimiä? Saako siihen ylipäänsä painostaa? Yhdellä silmälläkin pärjää... tai yhdellä munuaisella, keuhkolla tai puolikkaalla maksalla. Onnettomuuksiakin sattuu ja tapahtuu, ja potentiaalisten luovuttajien tietoja voi oikeasta summasta siirtyä eteenpäin, jolloin niitä onnettomuuksia voidaan järjestää, jotta saataisiin vaikka oikeaa veriryhmää edustava luovuttaja jne. Ihmistä ei saisi alkaa missään vaiheessa pitää elinpankkina toiselle. Jos elinkauppa sallittaisiin, siinäkin tarvittaisiin rajanvetoa. Voiko esim. eutanasiaa anova monisairas lahjoittaa omat elimensä, jos korvauksesta ja elinten luovutukseen kuolintavasta sovitaan jo etukäteen?
On tietysti jaloa luovuttaa elimensä toisten hyväksi sen jälkeen, kun ei itse tee niillä enää mitään. Mutta keltään ei saisi koskaan väkisin riistää niitä elimiä. Eläimistähän kaavailtiin joskus ihmisten elinpankkeja. Esim. geeniteknologia kaiketi mahdollistaisi jo nyt sen, että sioille kasvatettaisiin sen avulla ihmiselle käypä sydän. Tehotuotanto on jo niin julmaa, että moinen tietäisi luultavasti parannuksia sikojen elinolosuhteisiin, koska harva sydämen vastaanottaja haluaisi itselleen kidutetun eläimen kasvattaman sydämen. On naiivia kuvitella, että yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen ja yhä julkisemmaksi käyvät viranomaisrekisterit eivät tarkoita jatkossa muuta kuin sitä, mitä helpottamaan ne on muka luotu. Tällaisessa maailmassa on vain oikeus ja kohtuus, että yksilö itse viimekädessä päättää siitä, mitä hänen kuolleella ruhollaan saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittehän, että maailmalla ihmisiä jopa siepataan ja tap etaan elinten takia. Tarpeeksi epätoivoinen kun on ja on rahaa, niin kyllä se sopiva elintenluovuttaja löytyy tavalla tai toisella. Kun sinulla lukee tietyille tahoille julkisessa rekisterissä, että luovutat elimiäsi ja dna:kin saattaa olla seulottu... niin jos pahimman kautta ajattelee, on tuollainen rekisteri aika pelottava.
Julkisessa rekisterissä kiellän elinteni luovutuksen. Testamentissani lukee oikea tahtoni... Toki saattaa olla liian myöhäistä luovuttaa mitään, sitten kun testamentti luetaan.
Ihmettelen viestille tulleita alapeukkuja. Elinkauppa on jo nyt laaja business, ja aina löytyy lääkäreitä, joille raha on ratkaiseva tekijä eivätkä eettiset säädökset. Ja löytyy myös elinten vastaanottajia, joiden läheisillä on varaa tilata se elin, järjestää leikkaava kirurgi tai lahjoa siitä päättävät tahot itselleen suopeiksi jossain vähemmän järjestäytyneissä kehitysmaissa. En tosiaan lähtisi ajamaan mitään elinkaupan sallivaa lakia, vaikka Australiassa ja Singaporessa elävien luovuttajien elintenmyynti on jo sallittua.
https://en.wikipedia.org/wiki/Organ_trade
Oikeus omaan kehoonsa nyt ja kuoleman jälkeenkin on ihmisen perusoikeus, ja jokaisella yksilöllä pitää olla 100% määräysvalta omiin elimiinsä, jota muiden pitää kunnioittaa. Muutoin ollaan pian kaltevalla pinnalla siinä, kellä muulla on muka oikeus päättää toisen puolesta mitäkin. Onko kohdun vuokraus ok? Entä voidaanko siihen jatkossa pakottaa esim. kehitysmaan asukas tai vaikka työtön suomalainen nainen suomalaisen sotu-järjestelmän romahduttamisen jälkeen? Onko väkisin tehty tunkeutuminen toisen ihmisen kehoon edes väärin, jollei siinä mitään toiselta muka viedä (paitsi arvokkuuden ja itsemäärämisoikeuden suhteen)? Onko väärin pakottaa tai kiristää joku toinen luovuttamaan itselleen tärkeitä elimiä? Saako siihen ylipäänsä painostaa? Yhdellä silmälläkin pärjää... tai yhdellä munuaisella, keuhkolla tai puolikkaalla maksalla. Onnettomuuksiakin sattuu ja tapahtuu, ja potentiaalisten luovuttajien tietoja voi oikeasta summasta siirtyä eteenpäin, jolloin niitä onnettomuuksia voidaan järjestää, jotta saataisiin vaikka oikeaa veriryhmää edustava luovuttaja jne. Ihmistä ei saisi alkaa missään vaiheessa pitää elinpankkina toiselle. Jos elinkauppa sallittaisiin, siinäkin tarvittaisiin rajanvetoa. Voiko esim. eutanasiaa anova monisairas lahjoittaa omat elimensä, jos korvauksesta ja elinten luovutukseen kuolintavasta sovitaan jo etukäteen?
On tietysti jaloa luovuttaa elimensä toisten hyväksi sen jälkeen, kun ei itse tee niillä enää mitään. Mutta keltään ei saisi koskaan väkisin riistää niitä elimiä. Eläimistähän kaavailtiin joskus ihmisten elinpankkeja. Esim. geeniteknologia kaiketi mahdollistaisi jo nyt sen, että sioille kasvatettaisiin sen avulla ihmiselle käypä sydän. Tehotuotanto on jo niin julmaa, että moinen tietäisi luultavasti parannuksia sikojen elinolosuhteisiin, koska harva sydämen vastaanottaja haluaisi itselleen kidutetun eläimen kasvattaman sydämen. On naiivia kuvitella, että yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen ja yhä julkisemmaksi käyvät viranomaisrekisterit eivät tarkoita jatkossa muuta kuin sitä, mitä helpottamaan ne on muka luotu. Tällaisessa maailmassa on vain oikeus ja kohtuus, että yksilö itse viimekädessä päättää siitä, mitä hänen kuolleella ruhollaan saa tehdä.
Köyhien pitäisi kyllä antaa itse päättää siitä myyvätkö he elimiään tai kohtujaan muille! Lain pitäisi yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti sallia sellainen toiminta. Rikkaat joka tapauksessa elättävät nämä köyhät loiset, joten on oikeus ja kohtuus, että niillä hyödyttömillä köyhillä olisi edes jotain velvollisuuksia ja mahdollisuuksia tuottaa sitä lisäarvoa niille muille, jotka kustantavat heidän koko elämänsä!
Vierailija kirjoitti:
Onhan se itsekästä kieltää jos on itse valmis vastaanottamaan elinsiirron ja jopa vaatii sitä itsensä pelastaakseen.
Ehdottomasti jokaisen kieltäjän tulee tehdä selväksi, ettei vaadi muita luovuttamaan jos itse tai läheinen tarvitsee elinsiirron.
Yhtälailla voisit vaatia, ettei verensiirtoa tai kantasolusiirtoa saa ottaa vastaan, jos ei itse ole ollut luovuttaja. Terveydenhoito ei vaan toimi niin.
Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.
Vierailija kirjoitti:
Omat elimet, itse päätän meneekö ne muille vai haluanko että minut haudataan kokonaisena.
Tiedätkö sen, että jos sinulle tehdään ruumiinavaus esim. oikeuslääketieteellinen niin, välttämättä kaikkia elimiä ei laiteta avauksen jälkeen kroppaasi ? Eli et voi millään taata että sinut haudataan kokonaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lienee oletuksena, että puhutaan elintenluovutuksesta Suomessa, joten nuo elinkauppajutut ja elinsiirtojen ”vaatimiset” itselle tai omaisille ovat ihan höpöhöpö-juttuja. Suomessa elinsiirtolistalle ei tuosta noin vaan mennä, sen ulkopuolelle jää kymmeniä, jos ei satoja ihmisiä jotka haluaisivat siirteen, haluaisivat mahdollisuuden elää, mutta eivät pääse listalle, eivätkä elintä saa->kuolevat sairauteen.
Listalle, se on siis lista, ei jono, ei myöskään ihan ensimmäisinä laiteta alkoholisteja ja narkkeja, joten pease vaan kaikille oman maksansa tulevaisuuden puolesta pelkääville, ei se päädy Arskalle Kurvin mutkaan.
On kai se tavallaan itsekästä, sillä jonkun elämä voisi pelastua.
Jokaisella on kuitenkin oikeus päättää asiasta ja ymmärrän jos on jokin syy siihen. Esim. Ei kestä ajatusta, että leikellään osia irti omasta ruumista, vaikka järjellä ajateltuna sillä ei ole väliä.
Onhan kuolemanpelkokin mielestäni turha asia, jos ei todella ole kuolemansairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.
Kaksi asiaa, suhteellisuudetaju ja empatiakyky ihmisiä kohtaan joilla on elin paskana. Jos nämä puuttuu niin toki ne omat mätänevät elimet ja niiden suojelu mullan alla on ykkösenä mielessä.
Itse olen elimeni kasvattanut ja haluan pitää ne loppuun asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sen tietää mihin elimet joutuu vaikka kuinka kieltää, en ole enää todistamassa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää mihin elimet joutuu vaikka kuinka kieltää, en ole enää todistamassa tilannetta.
Mitä väliä sillä on kun et ole itse enää todistamassa tilannetta? Ei kai kukaan riemulla mieti että oma elin jatkaa elämäänsä oman kuoleman jälkeen, mutta onko sitä pakko ajatella? Jos jotain niin ajattele sitä miltä tuntuu kun haluat elää ja voisit elää mutta on kuolemantuomio päällä koska yksi elin on kaputt. Tai ajattele miltä tällaisen ihmisen lapsista tuntuu. Itse tiedän ihmisen jolla on munuaiset paskana ja neljä lasta. Lisätään soppaan vielä vanhemmat ja sisarukset ja ystävät ja työkaverit jne. Versus sinä vatvomassa että voi voi mitähän sille minun munuaiselle tapahtuu kuolemani jälkeen. Nämä kaksi ahdistuksen aihetta on niin kaukana toisistaan ettei ne ole edes samassa aurinkokunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.
Minä taas ihan aidosti kyselen, miksi kuolleena tarvitsee niitä elimiä enää? Eikö kuolemansairaan ihmisen pelastaminen merkitse mitään? Joku odottaa pelossa uutta elintä, jokainen päivä voi olla viimeinen. Elimistä on pula.
Ihan aidosti kyselen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä lienee oletuksena, että puhutaan elintenluovutuksesta Suomessa, joten nuo elinkauppajutut ja elinsiirtojen ”vaatimiset” itselle tai omaisille ovat ihan höpöhöpö-juttuja. Suomessa elinsiirtolistalle ei tuosta noin vaan mennä, sen ulkopuolelle jää kymmeniä, jos ei satoja ihmisiä jotka haluaisivat siirteen, haluaisivat mahdollisuuden elää, mutta eivät pääse listalle, eivätkä elintä saa->kuolevat sairauteen.
Listalle, se on siis lista, ei jono, ei myöskään ihan ensimmäisinä laiteta alkoholisteja ja narkkeja, joten pease vaan kaikille oman maksansa tulevaisuuden puolesta pelkääville, ei se päädy Arskalle Kurvin mutkaan.
Erehdyt ainakin siinä, että sulle Suomi nyt, Suomi 10 vuotta sitten ja Suomi 10 vuoden päästä tästä olisivat jotenkin samoja tai muuttumattomia asioita, vaikka globaali kehitys on mennyt yhä enemmän siihen suuntaan, että orjamarkkinat, elinpankit yms. shitti vaan yleistyvät, jotta sille muutamalle rikkaimmaille prosentille olot olisivat täällä maapallolla entistä mukavammat. Markkinoiden ehdoilla täälläkin kokoomusjohtoisesti yhä mennään, jossa kansa, kieli tai väestön terveys on yks hailee isossa mittakaavassa, jota kuvaa parhaiten jo kulunut "take the money and run" -periaate, jonka nimissä kaikki kehitys on täältä ajettu enemmän tai vähemmän alas hallituksessa istuvan oikeiston johdolla.
Lasku tästä itsekkyydestä tulee sitten tulevien sukupolvien maksettavaksi. Niitä sukupolvia ei vaan enää lasketa yhtä lailla ihmisiksi tai ihmisarvoista kohtelua ansaitseviksi. Tulevaisuus on siis käytännössä näiden rahaeliitin lasten etuja vaaliva tulevaisuus, jota hyödyntämään on koko markkinavetoinen ja valmiiksi lahjottu tiede lopulta laskostettu. 1940-luvun visiot Saksassa olivat pientä sen rinnalla mihin nykyinen rahaeliitti tähtää. Lukekaa vaikka niitä Oxfordin yliopistosta väitelleen israelilaisen historioitsija Yuval Noah Hararin teoksia, joissa nyky tai tuleva meno on kuvattu uusine suuntineen niin täsmällisesti, että kirjojen sanoma on jo vanhaa tietoa niille, jotka haistavat tässä *kehityksessä* jotain epätervettä yleisen ihmisyyden tai ihmisenä olon kannalta. Miksi muka ne biotieteet ovat tulevaisuuden rahasampo? Kellä on varaa maksaa niistä tai kuka niitä sponsoroi kaiken niiden saaman muun takapakin huomioiden?
Kysehän ei ole ollut enää pitkään aikaan siitä, että jokainen maapallon asukas saataisin ostamaan tuote a tai tuote b, vaan kyse on ollut siitä, kuinka tehdä kauppaa ihmisresursseilla niin että se olisi mahdollisimman kannattavaa. Ihan kaikki ns. nykykehitys laskostuu tämän periaatteen alle: vuokratyöfirmat, valtion kustantama tempputyö, ihmisarvon nakertaminen ja köyhien ajo toisiaan vasten haalimalla heille samoille työmarkkinoille ns. hädänalaisia kilpailijoita (joilla täysin luultavasti on aivan oikea hätä, mutta se ihmisten usutus toisiaan vasten on tässä sitä aitoa politiikkaa, jolla eräät lyövät leiviksi tahkoen rahaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sukulainen joka ravaa dialyysissa ja alkaa olla jo aika heikossa kunnossa. Hänen omat vanhempansa ovat iäkkäitä ja kaipaisivat kipeästi apua, tämä dialyysipotilas on ollut heillekin tukena ja turvana. Joka ikinen tällainen tilanne on tragedia jollain tavalla, enkä kerta kaikkiaan tajua miten yhdenkään kuolleen ihmisen elimen kohtalo voisi olla tragedia jollei nyt sentään torille laiteta vitriiniin. Jos jollain on sellainen jumala että taivaan portilla pitää olla kaikki elimet "mukana" ja hätää kärsivän elinsiirtopotilaan auttamisesta joutuu helvettiin, niin kuka ihme haluaa olla sellaisen sadistin jengissä?
Mitä jos luovutettaville elimille olisikin hintalappu? Rahat menisivät vainajan tilille ja sitä kautta perikunnalle. Voisi olla eri ääni kellossa monella. Miksi pitäisi ilmaiseksi luovuttaa? Laupiaat voisivat halutessaan määrätä etukäteen, että luovuttavat ilmaiseksi.
Luovuttamalla voi lapsetonkin tavallansa vaikuttaa Suomen väkimäärään, sillä yksi luovuttaja voi auttaa monia jatkamaan elämäänsä.
Elimet saa mielihyvin viedä, jos niistä kuoltuani jollekin iloa on. Kropan en halua säilyvän, vaan haluan tulla tuhkatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.
Minä taas ihan aidosti kyselen, miksi kuolleena tarvitsee niitä elimiä enää? Eikö kuolemansairaan ihmisen pelastaminen merkitse mitään? Joku odottaa pelossa uutta elintä, jokainen päivä voi olla viimeinen. Elimistä on pula.
Ihan aidosti kyselen.
Olen aivan rehellinen, mutta en osaa samaistua. Siksi kysyin jos joku voisi sanoittaa tunteensa. En vain tunnetasolla ymmärrä. Ehkä en osaa pelätä muiden kuolemaa samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.
Minä taas ihan aidosti kyselen, miksi kuolleena tarvitsee niitä elimiä enää? Eikö kuolemansairaan ihmisen pelastaminen merkitse mitään? Joku odottaa pelossa uutta elintä, jokainen päivä voi olla viimeinen. Elimistä on pula.
Ihan aidosti kyselen.Olen aivan rehellinen, mutta en osaa samaistua. Siksi kysyin jos joku voisi sanoittaa tunteensa. En vain tunnetasolla ymmärrä. Ehkä en osaa pelätä muiden kuolemaa samalla tavalla?
Sinulta ei ole tainnut kuolla juurikaan läheisiä? Silloin kuolema ylipäätään voi tuntua ajatuksena kaukaiselta.
Kyllä jokainen ymmärtää, että joidenkin sairauksien takia ei voi luovuttaa elimiä eikä verta. Ei sellaista kukaan tuomitse, joten ei sitä kannata murehtia. Minulla on sairauteni takia pysyvä verenluovutuseste. Auttaisin mielelläni, mutta minkäpä tuolle voi.