Onko elinluovutuskielto itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Luovuttamalla voi lapsetonkin tavallansa vaikuttaa Suomen väkimäärään, sillä yksi luovuttaja voi auttaa monia jatkamaan elämäänsä. 

Jännä, että alapeukutellaan, vaikka tämä on fakta, joka toteutuu aina, kun luovutusta ei ole kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo muutenkin liikaa ihmisiä. En halua antaa varaosia eteenpäin.

Tämä on ainoa edes etäisesti hyväksyttävä syy olla luovuttamatta minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.

Totta kai minulla on tunneside omaan kehooni nyt kun olen elossa. Rakastan kehoani. Mutta samalla olen täysin tietoinen, että en todellakaan tarvitse siltä mitään kuolemani jälkeen, mitä hittoa nyt edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskonto estää luovuttamisen?  Joku muinainen, kuoleman rajan ylittävää itsekkyyttä korostava oppi?

Minulla on ollut elintestamentti lompsassa 1980-luvulta lähtien. En keksi ruholleni mitään omaa käyttöä kuolinhetkeni jälkeen. Jos olisin kristitty, pitäisin hyvin loukkaavana ja typeränä ajatusta siitä, ettei kaikkivoipa jumala muka kykenisi minua herättämään henkiin, jos maksani, munuaiseni, sarveiskalvoni, keuhkoni ja sydämeni olisi annettu jollekulle tarvitsevalle, ja minut olisi poltettu. Tai olisin kuollut räjähdyksessä tai littaantumalla kaatuvan rekan alle. Tekihän hän kuulemma ensimmäisen ihmisen maan tomusta, miksei sitten krematorion keräilyeristä tai vaikka ihan tyhjästä?

Voipi olla, että ateisteilla on lopulta lujempi usko ja jalompi mieli kuin uskovaisilla konsanaan.

Minä käytin tuolla edellisillä sivuilla sanaa uskomus, mutta en puhunut uskonnosta. Olen pää-asiallisesti ateisti itsekin, mutta pidän jonkinlaista henkimaailmaa tai jälleensyntymistä jne. mahdollisena. Oma uskomusjärjestelmäni siis perustuu erilaisiin kertomuksiin kaikista kulttuureista ja siitä miten usein niitä on esiintynyt. Muutenkin on paljon asioita mitä emme tiedä.

On myös paljon asioita joita jo tiedämme. Kuten se, että elinsiirto voi mahdollisesti pelastaa jonkun hengen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo muutenkin liikaa ihmisiä. En halua antaa varaosia eteenpäin.

Tämä on ainoa edes etäisesti hyväksyttävä syy olla luovuttamatta minun mielestäni.

Todella kyynisen nihilistin ajattelutapa. Omaa elämäänsä saa toki pitää arvottomana, mutta melko kyseenalaista määritellä samaan syssyyn kaikkien muidenkin elämät arvottomiksi. Tällaista, hyvin tympeää ihmistä ei kukaan luultavasti jää kaipaamaan poismenon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.

Totta kai minulla on tunneside omaan kehooni nyt kun olen elossa. Rakastan kehoani. Mutta samalla olen täysin tietoinen, että en todellakaan tarvitse siltä mitään kuolemani jälkeen, mitä hittoa nyt edes.

Sama! Lisäksi läheisen menetys on aina tragedia omaisille. Omassa elämässäni on ollut paljon surua. Jos minun elimeni (joita en enää kuoltuani tarvitse), voivat estää monien ennenaikaisen surun menetyksen takia, koen iloa siitä ajatuksesta, että voin tällä tavoin vielä kuoltuani olla muille hyödyksi.

On mielestäni itsekästä toimintaa. Itse en näe siinä mitään järkeä, koska elimet pilaantuvat joka tapauksessa oman kuoleman jälkeen, vaikka niiden luovuttamisesta kieltäytyisi. Silti tästä asiasta on oikeus ajatella eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä miten jotkut voivat helposti hyväksyä ajatuksen että heidän elimensä siirtyy jonkun toisen kehoon. Eikö heillä ole mitään tunnesidettä omaan kehoonsa? Vai johtuuko tämä siitä että on elänyt niin onnellisen elämän että ei enää tarvitse siltä mitään eikä kuolemakaan ajatuksena tunnu miltään? Silti aika kovia asenteita monilta onnellisen elämän eläneiltä näille, jotka kipuilevat asian kanssa tai eivät halua syystä tai toisesta luovuttaa elimiään eteenpäin. Vai onko kyseessä sittenkin laumasieluisuus? Mitä tahansa on valmis tekemään oman lauman selviämisen (ihmisten) puolesta? Ihan aidosti kyselen.

Minä taas ihan aidosti kyselen, miksi kuolleena tarvitsee niitä elimiä enää? Eikö kuolemansairaan ihmisen pelastaminen merkitse mitään? Joku odottaa pelossa uutta elintä, jokainen päivä voi olla viimeinen. Elimistä on pula.

Ihan aidosti kyselen.

Olen aivan rehellinen, mutta en osaa samaistua. Siksi kysyin jos joku voisi sanoittaa tunteensa. En vain tunnetasolla ymmärrä. Ehkä en osaa pelätä muiden kuolemaa samalla tavalla?

Sinulta ei ole tainnut kuolla juurikaan läheisiä? Silloin kuolema ylipäätään voi tuntua ajatuksena kaukaiselta.

Pitää tavallaan paikkansa että minulta ei ole kuollut ketään todella läheistä. Kuuluko se elämään että oppii pelkäämään muiden kuolemista? Minun on siltikin vaikea asennoitua muiden pelastamismoodiin kun minun tunteitani asiasta vähätellään tai avoimesti haukutaan. Varsinkinkin kun kommentti 113 avoimesti arvottaa omat läheisensä ja tuntemansa ihmisensä korkeammalle kuin minun kokemukseni elämästä ja kuolemasta. Eikös tuokin ole tietyntyyppistä itsekyyttä? Minusta on hienoa että monille keho on kertakäyttöesine jonka voi jakaa eteenpäin kuoleman jälkeen, mutta itse en vain saa otetta samasta tunteesta. Ehkä koen olemassa oloni eri tavalla kuin muut? Saako edes lapset ajatella eri tavalla vai kuuluuko heidänkin osallistua tähän itsensä jakamisen aspektiin?

Vierailija kirjoitti:

On itsekästä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, minkälainen tunnekuohu omaisilla siinä tilanteessa on. Kiellon asettaminen itselleen on myös itsekästä, mutta en halua tuomita ketään. Kai siinä on joku kuolemanpelko tai ahdistus taustalla. Jokaisen pitää itse käsitellä ne asiat. 

Omassa lähisuvussani on kuollut 3 vauvaa munuaissairauteen, koska siihen aikaan ei vielä tehty munuaissiirtoja lapsille Suomessa. Nykypäivänä siitä selviää elinsiirtojen ansiosta. Itsekin olen munuaistautinen ja joskus on mahdollisesti elinsiirto edessä. En voisi kuvitellakaan tekeväni elinluovutuskieltoa, koska olen itsekin jonain päivänä ehkä avun tarpeessa. 

Täällä toinen munuaissairas, jolla siirto edessä viimeistään 70v ellei jo aiemminkin. Nyt munuaiset toimii normaalisti, mutta kystia tulee lisää ja ne kasvaa kokoajan kunnes munuaiset menee kaput.

Toivoisin, että kukaan ei tekisi elintenluovutuskieltoa, sillä munuaisista on jo nyt pulaa.

Ihmettelen luovutuskieltoa siinä tapauksessa, jos on kuitenkin itse halukas vastaanottamaan luovutettuja elimiä.

Ajattelen, että elinluovutus on parempi nähdä lahjana kuin oletusarvoisena "varaosien siirtona". Sen takia kritisoin tätä nykyistä käytäntöä, jossa vainajan / aivokuolleen elimet siirretään uuteen käyttöön, jos toisin ei ole ilmoitettu. Ihan kuin ajatuksena olisi, että ihmisruumis on vain kasa varaosia.

Ymmärtääkseni elinluovutuksen piiriin kuuluvat myös kudossiirrot tutkimuskäyttöön. Kaikki tutkimukset eivät ole minusta eettisesti ok. Sen takia haluaisin, että elinluovutustestamentissa olisi ryhmitelty käyttötarkoituksia, ja niistä saisi rastittaa hyväksymiään vaihtoehtoja.

Mielestäni ei ole itsekästä vain siinä tapauksessa, ettei itse ota vastaan toisten elimiä jos siihen tilanteeseen joskus joutuu.

On itsekästä ja mielestäni erittäin tuomittavaa. Siirtoja voidaan ottaa vain aivokuolleilta (pl. munuaisten siirto) joten niistä elimistä on ihan huutava pula. Joku kuolee sen takia, että joku haluaa käyttökelpoisten elimien menevän hautaan tai tuhkaksi. Mitä muutakaan se olisi kuin syvää itsekkyyttä?

Mä toivoisin, että jos kuolen nuorena, minusta tulee aivokuollut, jotta voin auttaa jotakuta muuta.

Voisipa jotenkin päättää, ketkä ne varaosat sitten saa. Kunhan ei menisi mitään esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaajille, tai peräti murhaajille/seksuaalirikollisille tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttamalla voi lapsetonkin tavallansa vaikuttaa Suomen väkimäärään, sillä yksi luovuttaja voi auttaa monia jatkamaan elämäänsä. 

Jännä, että alapeukutellaan, vaikka tämä on fakta, joka toteutuu aina, kun luovutusta ei ole kielletty.

Ne varmaankin alapeukuttaa, jotka vihaa lapsia tai ovat jostain muusta syystä sitä mieltä, että maailmaan ei pidä tehdä enää uusia ihmisiä. 

Minä haluan nähdä, kun tämä suuri enemmistä, joka täällä suureen ääneen vaatii elinluovutuksia, jotta he itse tai heidän omaisensa saisivat elää, menisivät vaatimaan samaa omalla naamallaan ja nimellään kuolevien ääreen. 

Tehdään treffit siihen sairaalaan, jossa juuri auto-onnettomuudessa kuolleen tai kuolevan lapsen äiti on. Kertokaa sille äidille näillä samoilla sanoilla, mitä täällä käytätte eli että hän on p**ka ihminen, itsekäs ja huono, jos hän ei ihan juuri sillä hetkellä halua ajatella teitä. 

Helppohan se on täällä huudella nimettömänä, mutta jos ette uskalla puhua samoin surevalle ihmiselle, niin tekopyhyytenne loistaa kauas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttamalla voi lapsetonkin tavallansa vaikuttaa Suomen väkimäärään, sillä yksi luovuttaja voi auttaa monia jatkamaan elämäänsä. 

Jännä, että alapeukutellaan, vaikka tämä on fakta, joka toteutuu aina, kun luovutusta ei ole kielletty.

Ne varmaankin alapeukuttaa, jotka vihaa lapsia tai ovat jostain muusta syystä sitä mieltä, että maailmaan ei pidä tehdä enää uusia ihmisiä. 

Jos tarkkoja ollaan, niin eihän se ole uusien ihmisten maailmaan tekemistä, jos pidennetään jo olemassa olevien ihmisten elämää elinsiirtojen avulla. Näkisin hyvinkin eettisenä ratkaisuna.

Komppaan tuota ajatusta, että jos on eläessään halukas ottamaan elinsiirteen vastaan, tulisi luovuttaminen pakolliseksi. Silmä silmästä -meiningillä.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tuota ajatusta, että jos on eläessään halukas ottamaan elinsiirteen vastaan, tulisi luovuttaminen pakolliseksi. Silmä silmästä -meiningillä.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin itse voisin jopa suostua siihen että en saa elinsiirtoa, mutta elämässä nyt sattuu monilla olemaan tilanteita joissa anonyymipalstan veitsellä leikattu logiikka ei toimi. Jotenkin en myöskään ole yllättynyt tuosta silmä silmästä-termin käytöstä. Oma etuhan siellä elinluovuttajillakin on mielessä ja ollaan pahansuopia niitä kohtaan jotka eivät tue omaa ideologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttamalla voi lapsetonkin tavallansa vaikuttaa Suomen väkimäärään, sillä yksi luovuttaja voi auttaa monia jatkamaan elämäänsä. 

Jännä, että alapeukutellaan, vaikka tämä on fakta, joka toteutuu aina, kun luovutusta ei ole kielletty.

Ne varmaankin alapeukuttaa, jotka vihaa lapsia tai ovat jostain muusta syystä sitä mieltä, että maailmaan ei pidä tehdä enää uusia ihmisiä. 

Jos tarkkoja ollaan, niin eihän se ole uusien ihmisten maailmaan tekemistä, jos pidennetään jo olemassa olevien ihmisten elämää elinsiirtojen avulla. Näkisin hyvinkin eettisenä ratkaisuna.

Ei vaan kun olisi vihdoin yksi kuormittaja vähemmän niin annetaan sille erityislupa jatkosaastutukseen. Ei ole hyvä systeemi.

No, lähinnä tarkoitan sitä, että ei ole hyvä systeemi, että automaattisesti oletetaan kaikkien haluavan luovuttajiksi. Se mitä jotkut erikseen ilmoittavat, että haluavat luovuttaa on sitten eri juttu. Jos joku ilmaisee tahtonsa luovutukseen niin ok, mutta ei pitäisi automatisoida elintenottamista, koska monikaan ei halua elintensä jatkavan elämää jonkun toisen ruumiissa (tai useiden). Jossain oli muuten juuri juttua siitä, että syöpä oli levinnyt useampaan henkilöön samalta elinluovuttajalta. Elimet oli toki tarkastettu, mutta mönkään meni. Kaikki saajat kupsahtivat, hupsis!

Minä haluan olla tuonpuoleisessa kokonaisena ja Pietari saattaa jopa estää pääsyn paratiisiin jos sisälmykset on revitty ulos ja jatkavat elämäänsä toisaalla.