Onko elinluovutuskielto itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Niissä elinten vastaanottajissa saattaa olla myös niitä jotka ovat omasta syystään tuhonneet elimensä kuten päihteiden/huumeiden käyttö ja tupakointi. En nyt sano että pitäisi arvottaa syyn perusteella, mutta ei ne vastaanottajat aina ole itsekään mitään puhtoisia ja viattomia ihmisiä ja elinluovutuskiellossa olevat huonoja ihmisiä.

Niinpä. Tuttavani kertoi olleensa viereisessä sairaalasängyssä tällaisen hullun narkkitapauksen kanssa, joka huusi ja melttosi, että tarvitsee hylkimisen estolääkkeensä ettei tule hylkimisreaktiota. Paljon maksavat yhteiskunnalle tuollaiset elinsiirtopotilaat, jotka todennäköisesti päihteillä pilaavat sen luovutetunkin elimen.

Tämäpä on aiheena melkein yhtä arka kuin abortti keskustelu. Siinäkin pohditaan sitä että pitäisikö äidin lainata kehoaan syntymättömälle vai onko oikeus sanoa ei.

Tiesittehän, että maailmalla ihmisiä jopa siepataan ja tap etaan elinten takia. Tarpeeksi epätoivoinen kun on ja on rahaa, niin kyllä se sopiva elintenluovuttaja löytyy tavalla tai toisella. Kun sinulla lukee tietyille tahoille julkisessa rekisterissä, että luovutat elimiäsi ja dna:kin saattaa olla seulottu... niin jos pahimman kautta ajattelee, on tuollainen rekisteri aika pelottava.

Julkisessa rekisterissä kiellän elinteni luovutuksen. Testamentissani lukee oikea tahtoni... Toki saattaa olla liian myöhäistä luovuttaa mitään, sitten kun testamentti luetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaisi ihmisten lukea biologiaa edes sen verran, että tajuaisitte mitä ne aivot tekee ja mitä tarkoittaa aivokuollut. Kivun aistimiseen tarvitsee ihminen aivot ja jos on aivokuollut niin ne aivot on oikeasti kuolleet eikä silloin ole mitään kipua tai tietoisuutta.

Tietysti ne elimet pitää ottaa aivokuolleelta, koska ne elimetkin kuolee, jos on "kokonaan kuollut".

Aivotutkimus on lääketieteen ala, jolla koko ajan tehdään uusia löytöjä. Tämän hetkisen käsityksen mukaan aivokuollut ei voisi tuntea kipua, mutta niinhän on aiemmin kuviteltu vastasyntyneistäkin. Vielä 1980-luvulla ei kipulääkkeitä annettu vastasyntyneille kirurgisen toimenpiteen ajaksi, koska ajateltiin ettei vastasyntyneen aivot ole kehittyneet aistimaan kipua. Ihan hirvittävä ajatus nykytiedon valossa.

Lääkäri voi myös tehdä virheen ja sekoittaa aivokuoleman syvään koomaan tms.

Minua ainakin nolottaisi jos joku käyttäisi elimiäni kuoleman jälkeen. Vähän samaan tapaan kuin jos tulisin yllätetyksi vessan pytyllä istuessani. Koko kehoni on oleellinen osa minuuttani enkä halua että kukaan käyttää kuolemani jälkeen osia siitä arvioiden mielessään miten olen itse niitä käyttänyt.

Siksi en halua luovuttaa enkä vastaanottaa elimiä. Tajuan silti että kehoni on Suomessa valtion omaisuutta ja sillä on oikeus minua kuulematta myydä tai luovuttaa siitä osia haluamilleen tahoille.

Vierailija kirjoitti:

Elinten luovutus on hyvä asia ja minun elimiäni saa kyllä käyttää, mutta minusta se on kyllä vähän sellainen asia, mitä keneltäkään ei voi vaatia eikä siihen mitään "tarpeeksi hyviä" perusteluja tarvita. Jos joku sanoo, että elintenluovutus ahdistaa, niin se on jokaisen oma asia. Kuollut ei tarvitse elimiään enää mihinkään, mutta sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määrätä, miltä jokin asia ajatuksena tuntuu elävälle ihmiselle.

Yleisesti ottaen jokainen saa testamentilla päättää, mitä ruumiille tapahtuu, minne haluaa haudatuksi jne. Ei ruumiita väkisin oteta lääketieteen opiskelijoiden leikeltäväksikään. Miksi ette muuten lahjoita ruumiitanne lääketieteelle? Ettehän te niitä kuolleena enää tarvitse, eihän? Siitä vain testamenttia tekemään:

https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/ruumiinluovutus…

Tunnen muuten pari lääkäriä, jotka eivät halua elimiään luovutettavan. En tiedä sen tarkemmin syitä, mutta ainakin toinen näistä uskoo elintenluovutuksen vaikuttavan jotenkin hoidon laatuun.

Tuota hoidon laatuun vaikuttamista mietin minäkin läheiseni kohdalla. Onko helpompi todeta "toivottomaksi tapaukseksi" ja laittaa elintenluovuttajaksi? Onko kaikki mahdollinen tehty vai todettu - tässäpä hyvä perusterve luovuttaja?

Ei ole, jos sairastaa Aidsia.

Omat elimet, itse päätän meneekö ne muille vai haluanko että minut haudataan kokonaisena.

Onhan se itsekästä kieltää jos on itse valmis vastaanottamaan elinsiirron ja jopa vaatii sitä itsensä pelastaakseen.

Ehdottomasti jokaisen kieltäjän tulee tehdä selväksi, ettei vaadi muita luovuttamaan jos itse tai läheinen tarvitsee elinsiirron.

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin nolottaisi jos joku käyttäisi elimiäni kuoleman jälkeen. Vähän samaan tapaan kuin jos tulisin yllätetyksi vessan pytyllä istuessani. Koko kehoni on oleellinen osa minuuttani enkä halua että kukaan käyttää kuolemani jälkeen osia siitä arvioiden mielessään miten olen itse niitä käyttänyt.

Siksi en halua luovuttaa enkä vastaanottaa elimiä. Tajuan silti että kehoni on Suomessa valtion omaisuutta ja sillä on oikeus minua kuulematta myydä tai luovuttaa siitä osia haluamilleen tahoille.

Sinä voit päättää omalta osaltasi, mutta miten sitten jos sinun lapsi tarvitsisi elinsiirron? Muuten menehtyy.

Miten kuollutta nolottaa? 

Mikä uskonto estää luovuttamisen?  Joku muinainen, kuoleman rajan ylittävää itsekkyyttä korostava oppi?

Minulla on ollut elintestamentti lompsassa 1980-luvulta lähtien. En keksi ruholleni mitään omaa käyttöä kuolinhetkeni jälkeen. Jos olisin kristitty, pitäisin hyvin loukkaavana ja typeränä ajatusta siitä, ettei kaikkivoipa jumala muka kykenisi minua herättämään henkiin, jos maksani, munuaiseni, sarveiskalvoni, keuhkoni ja sydämeni olisi annettu jollekulle tarvitsevalle, ja minut olisi poltettu. Tai olisin kuollut räjähdyksessä tai littaantumalla kaatuvan rekan alle. Tekihän hän kuulemma ensimmäisen ihmisen maan tomusta, miksei sitten krematorion keräilyeristä tai vaikka ihan tyhjästä?

Voipi olla, että ateisteilla on lopulta lujempi usko ja jalompi mieli kuin uskovaisilla konsanaan.

Mitä sitten vaikka olisi itsekästä? Niin kauan kun ei ole pakollista luovuttaa elimiään, niin just niin kauan sen saa kieltää. Älä anna kenenkään syyllistää sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskonto estää luovuttamisen?  Joku muinainen, kuoleman rajan ylittävää itsekkyyttä korostava oppi?

Minulla on ollut elintestamentti lompsassa 1980-luvulta lähtien. En keksi ruholleni mitään omaa käyttöä kuolinhetkeni jälkeen. Jos olisin kristitty, pitäisin hyvin loukkaavana ja typeränä ajatusta siitä, ettei kaikkivoipa jumala muka kykenisi minua herättämään henkiin, jos maksani, munuaiseni, sarveiskalvoni, keuhkoni ja sydämeni olisi annettu jollekulle tarvitsevalle, ja minut olisi poltettu. Tai olisin kuollut räjähdyksessä tai littaantumalla kaatuvan rekan alle. Tekihän hän kuulemma ensimmäisen ihmisen maan tomusta, miksei sitten krematorion keräilyeristä tai vaikka ihan tyhjästä?

Voipi olla, että ateisteilla on lopulta lujempi usko ja jalompi mieli kuin uskovaisilla konsanaan.

Minä käytin tuolla edellisillä sivuilla sanaa uskomus, mutta en puhunut uskonnosta. Olen pää-asiallisesti ateisti itsekin, mutta pidän jonkinlaista henkimaailmaa tai jälleensyntymistä jne. mahdollisena. Oma uskomusjärjestelmäni siis perustuu erilaisiin kertomuksiin kaikista kulttuureista ja siitä miten usein niitä on esiintynyt. Muutenkin on paljon asioita mitä emme tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni luovutuskiellosta pitäisi seurata automaattinen vastaanottokielto.

Samaa mieltä. Miehellä kuin minullakin on lapsia aiemmasta liitosta, ei onneksi yhteisiä ja lapset ovat nyt aikuisia. Kysyin kerran mieheltä, että miten suhtaudut jos tulee tilanne, että lapsi menehtyy esim. kolarissa ja häneltä voisi saada siirtoelimiä. Mies kauhistui jo ajatusta ja sanoi ehdottomasti kieltävänsä. Sanoin, entä jos käännetään asia toisinpäin. Lapsesi tarvitsisi siirtoelimen ja ei saa koska vanhemmat kieltävät luovuttamisen, vaikka olisi sopiva?

Miehen piti hetki miettiä ja sanoi, että muuttaa kantansa.

Kun se tulee omalle kohdalle ja tarvitseva osapuoli, niin aika monen asenne muuttuu vaikka on aiemmin kieltänyt. Asia pitää sisäistää sitä kautta, että itse tai läheinen tarvitsee kipeästi ja kuolee pian jos ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskonto estää luovuttamisen?  Joku muinainen, kuoleman rajan ylittävää itsekkyyttä korostava oppi?

Minulla on ollut elintestamentti lompsassa 1980-luvulta lähtien. En keksi ruholleni mitään omaa käyttöä kuolinhetkeni jälkeen. Jos olisin kristitty, pitäisin hyvin loukkaavana ja typeränä ajatusta siitä, ettei kaikkivoipa jumala muka kykenisi minua herättämään henkiin, jos maksani, munuaiseni, sarveiskalvoni, keuhkoni ja sydämeni olisi annettu jollekulle tarvitsevalle, ja minut olisi poltettu. Tai olisin kuollut räjähdyksessä tai littaantumalla kaatuvan rekan alle. Tekihän hän kuulemma ensimmäisen ihmisen maan tomusta, miksei sitten krematorion keräilyeristä tai vaikka ihan tyhjästä?

Voipi olla, että ateisteilla on lopulta lujempi usko ja jalompi mieli kuin uskovaisilla konsanaan.

Jehovan todistajat eivät ainakaan saa luovuttaa eivätkä ottaa vastaan edes verensiirtoa. 

Olen tehnyt elintenluovutus kiellon suoraan oma kantaan!

Suosittelen muillekkin ketkä eivät halua elimiään luovuttaa. En halua, että sydämeni lyö jonkun toisen rinnassa tai joku muu käy kusella "munuaisillani".

Vierailija kirjoitti:

Miten kuollutta nolottaa? 

Nolttaa etukäteen ja aivokuolleena sairaalassa maatessa nolottaa vielä enmmän kun katselee miten maksaa irrotetaan. Nolottaa niin ettei veri kierrä ja elimet tuhoutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt elintenluovutus kiellon suoraan oma kantaan!

Suosittelen muillekkin ketkä eivät halua elimiään luovuttaa. En halua, että sydämeni lyö jonkun toisen rinnassa tai joku muu käy kusella "munuaisillani".

Olen minäkin tehnyt elintenluovutuskiellon. Kai huomasit Kannassa disclaimerin että tuo kielto ei vaikuta mitenkään mihinkään eikä kukaan tule sitä lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on itsekästä, enkä todellakaan ymmärrä mitään syytä miksi kieltäytyä.

Sairaus, joka estää luovutuksen.