Lue keskustelun säännöt.
Puheet synnytystalkoista ovat oikeasti hirveän vastenmielisiä. Kukaan nainen ei lähde uhraamaan kehoaan jonkun yhteiskunnallisen syyn vuoksi...
21.11.2018 |
Ja kun noiden juttujen laukojina on lähinnä keski-ikäisiä miehiä, joilla ei oikeasti ole hajuakaan mitä raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat.
Kommentit (715)
Mies37v kirjoitti:
Teidän naisten itsekkyyden ja mukavuudenhalun vuoksi suomen kansa kuolee muutaman sukupolven kuluessa sukupuuttoon. Minusta jokaisen synnytysikäisen naisen pitäisi synnyttää hedelmällisenä aikanaan vähintään yhden lapsen joka vuosi eikä siinä pitäisi naisen mielipidettä kysyä ollenkaan että haluaako hän olla raskaana vai ei. Vaikka väkisin pitäisi jokainen nainen rakastella raskaaksi niin usein kun se vain on mahdollista että joka vuosi syntyisi esim. vähintään 100000 lasta suomessa.
Kukas ne syntyneet lapset hoitaa? Naisen on pakko synnyttää mutta ei hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tästä ollut jo puhetta, mutta Sveitsissä ja tietääkseni Virossa maksetaan naisille munasolujen luovutuksesta n. 1000e/kerta sekä Jenkeissä 10 000e sekä skandinaavin veren omaaville 5000e extraa tosin kyseisessä maassa saa vuokrata kohtuaan haluamallaan hinnalla. Korkeasti koulutetut voivat pyytää reippaasti (alkaen) 100 000 euroa plus klinikalla suoritettavat toimenpiteet/raskauden ajan vitamiinit siihen päälle.
Tutun lapsi oli vaihto-opiskelijana (yliopisto) jenkeissä ja tienasi 140 000 myymällä kahdesti munasolujaan. Osti sillä ensiasunnon Suomeen palattuaan.
Vierailija kirjoitti:
Täs on siulle kirjoitti:
Lapsia syntyisi lisää, jos nuorilla ja lisääntymisikäisillä olisi varmuus työstä ja kodista.
Tällä hetkellä muutamaa alaa lukuunottamatta ei tiedä onko työpaikka alla vielä vuoden päästä. Ylipäätään sopimukset on pätkiä ja projekteja.
Koti. Nuorten perheellisten tapauksessa se tarkoittaa vuokrakolmiota nuhjuisessa kerrostalossa, vuokraa toki maksetaan enemmän kuin lainanlyhennys omasta olisi, säästöön jää pikku summia, ne lähinnä pahan päivän varalle. Ja niitä lainoja ei myönnetä jos ei ole vakityötä ja perittyä rahaa (tai porukat tukeneet niin, että kesätienestit yms duunirahat meni säästöön).
Vuokria saamme maksaa niska hiessä, elämän luksus on, että HSL:n lipulla pääsee Suomenlinnaan. Vuokrat ja Prisma vie rahat.
Sillä välin ay-pomot napsauttaa pullosta napsut erityistä ranskalaista makeaa jälkiruokaviiniä pateen kyytipojaksi ja halveksuen seuraavat kurjan kansan viitsimättömyyttä Katajanokan Jugend-asunnon ranskalaiselta parvekkeelta. "Synnytystalkoot! Prkl." Jyrähtää sosiaalidemokraattinen kiho vasemmistoystävälleen, joka hymähtää jo muita asioita ajatellen.
Elämä on epävarmaa. Kuulostaa niin samanlaiselta kuin 60-70 -luvuilla ilman kotihoidon tukia ja äitiyslomia. Asuntoonkin tarvittiin ihan reilu omarahoitus, jos pankkiherra ylipäätänsä antoi lainaa. Pinipalkkaisen veroprosenttikin oli 25.
Ajat olivat silloinkin kovia.
Kyllä nykyajan perhe-elämä on kovempaa ja haasteellisempaa, jos perhevapaita ei huomioida, sillä 60-70-luvulla oli verotuksessa lapsivähennys ja puolisoiden yhteisverotus, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen hoitamaan lapsia.
Silloin oletetettiin miehen elättävän perheensä ja avioliitto tai raskaus oli naiselle jopa työstä irtisanomisperuste ja naisten työssäkäynti yleistyi kun puolisoiden yhteisverotus poistui. Ja 60-70-luvulla oli paljon kotirouvia, vaikka lapset oli kouluikäisiä tai jopa aikuisia.
Nyt jopa vauvaikäisten äitejä syyllistetään, kun ovat hoitamassa lasta kotona ja heti synnytyksen jälkeen pitäisi olla kroppa timmissä kunnossa ja olla huoliteltu. Ennen naiset saivat olla omia itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ei kyllä ihme että Suomessa niin moni joutuu syömään mömmöjä mielenterveysongelmiin kun suhtautuminen elämän suurimpaan rakkauteen, minkä vanhemmuus tuo mukanaan, koetaan näin vastenmieliseksi.
Minä menin naimisiin elämäni suurimman rakkauden kanssa.
P.s vanhemmuus ei tuo todellakaan kaikille rakkautta. Vai onko se rakkautta pahoinpidellä omia lapsia?
No tuokin on jo luksusta. Ei tavallisessa synnytyksessä lääkäri käy välttämättä paikalla lainkaan. Mulla oli tasan yksi kätilö, paitsi ihan ponnistuksen h-hetkellä kävi myös toinen kätilö apuna. Lääkärin näin ekan kerran parin päivän päästä kun tarkisti vauvan ennen kotiinlähtöä.[/quote]
Olet onnekas. Olisipa minunkin synnyttäessä pärjätty pelkällä kätilöllä, mutta ei pärjätty. Onneksi lääkärit olivat saatavilla. Luksus siitä tilanteesta oli kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehoaan? Sekö, kehon uhraaminen sinusta on lisääntymisessä se suurin este???
No tietysti siinä on tukku muitakin uhrauksia mutta tuo on se ensimmäinen josta lähdetään liikkeelle.
Mulla on kaksi lasta, enkä koe kyllä uhranneeni mitään, varsinkaan kehoani. Millä tavalla ajattelet, että lasten hankkiminen on kehon uhraamista?
On se uhraamista sellaiselle, joka lapsia ei itse halua, mutta joka jonkinlaisesta painostuksesta joutuu niitä hankkimaan. Vähän kuin itse joutuisit laittamaan itseesi peruuttamattomia lävistyksiä, tatuointeja ja halkaisemaan kielesi ja silvotuttamaan alapääsi jne, vaikka ajatus tuntuisi sinusta pahalta. Ja sen lisäksi vielä sitoutuisit huolehtimaan jostakin elollisesta lopun elämääsi, vaikka mieluummin tekisit jotakin ihan muuta.
Jos lapsen haluaa, niin on tietysti ihanaa saada vielä yhteiskunnan tuki omalle päätökselleen ja tuntea tekevänsä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ei kyllä ihme että Suomessa niin moni joutuu syömään mömmöjä mielenterveysongelmiin kun suhtautuminen elämän suurimpaan rakkauteen, minkä vanhemmuus tuo mukanaan, koetaan näin vastenmieliseksi.
Taidat itse olla lapsen vanhempi tai ainakin lapsia haluava ihminen. Moni kokee samanlaista rakkautta ja omistautumista sellaisia asioita kohtaan, jotka saisivat sinut voimaan pahoin. Meitä on moneksi.
Aamen, siunailu ja kätten päälleasettelu!
Itselläni on lapsia, en ole ikinä mitään uhrannut tai menettänyt mitään sen vuoksi, päinvastoin. MUTTA. Minä en oikeasti käsitä, että vaikka minulla on ihan ihanat kokemukset äitiydestä, miksi pitäisi vaatia, että kaikki naiset haluaisivat tai saisivat lapsia - varsinkaan, jos he eivät halua. Kyllä pakotettu vanhemmuus on todellakin pakotettua ja uhrautumista, jossa vielä uhrataan se viaton lapsi, joka ei varmasti haluaisi syntyä vanhemmille, jotka eivät häntä halua. Mitähän, jos me kaikki eläisimme omaa elämäämme, emmekä lähtisi tohtoroimaan toisten elämiä, kun ne eivät meille kuulu.
Mä ihmettelin tätä kehon uhraamista siksi, että se oli jotenkin yleistävä. En ole kellekään suosittelemassa lasten hankkimista väkisin, mutta ihmettelen tätä uhraamisretoriikkaa, joka lasten hankkimiseen liittyy. Minusta se tuntuu vanhempana epäkunnioittavalta ja uhriuttavalta.
Kun se raskaanaoleminen ja synnytys vaan on usein varsin brutaalia. Turha sitä parfymoida. Mutta mitä epäkunnioittavaa siinä on? Se on elämää ja oma valinta.
Kun saat lapsen, samalla sekunnilla kehosi ulkonäkö ja ulkonäkö ja minäitse ylipäätään lakkaavat olemasta maailman tärkeimpiä asioita. Ulkonäöllä ei loppupeleissä ole juuri mitään tekrmistä onnellisuuden kanssa.
Täh? Miten ulkonäkö tähän liittyy? Mites se kohdunlaskeuma, aikuisvaipat, häntäluun hermovika, tyrä, peräsuolen repeämä ja kakkaviirut housuissa, stressi, selkävaivat....?
No miten nuo sitten lastentekoon liittyvät?
Taidat olla mun lääkäri joka ei myöskään nähnyt korrelaatiota saati kausaliteettia näiden asioiden välillä. Suosittelen pitäytymään lapsettomana niin kauan, kun asiaan ehkä joskus tulee korjaus.
Kolme kertaa olen synnyttänyt, mutta ei ole osunut kohdalle, kuten ei useimmille muillekaan. Hyvin harvinaisia ongelmia listasit, noiden pelossa ei kannata jättää synnyttämättä.
Kyllä lapsisyntyvyys jää alhaiseksi jatkossakin. Syy on kummallinen sukupuolten sota joka on käynnissä. Sitä käydään uholla ja ylimielisyydellä. Oikeasti kyse on ihan toisesta jutusta. Se on se, että ihminen haluaa olla rakastettu ja hyväksytty, huomioitu ja kuultu. Ei ne miehetkään mitään ”pillua” ole vailla vasn lämmintä hyväksyntää. Se tarve vaan verhotaan uhoavaan tyyliin vääriin sanoihin.
Onneksi olen 70-luvulla syntynyt ja perheeni jo rskentanut. Enää ei onnistuisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehoaan? Sekö, kehon uhraaminen sinusta on lisääntymisessä se suurin este???
No tietysti siinä on tukku muitakin uhrauksia mutta tuo on se ensimmäinen josta lähdetään liikkeelle.
Mulla on kaksi lasta, enkä koe kyllä uhranneeni mitään, varsinkaan kehoani. Millä tavalla ajattelet, että lasten hankkiminen on kehon uhraamista?
On se uhraamista sellaiselle, joka lapsia ei itse halua, mutta joka jonkinlaisesta painostuksesta joutuu niitä hankkimaan. Vähän kuin itse joutuisit laittamaan itseesi peruuttamattomia lävistyksiä, tatuointeja ja halkaisemaan kielesi ja silvotuttamaan alapääsi jne, vaikka ajatus tuntuisi sinusta pahalta. Ja sen lisäksi vielä sitoutuisit huolehtimaan jostakin elollisesta lopun elämääsi, vaikka mieluummin tekisit jotakin ihan muuta.
Jos lapsen haluaa, niin on tietysti ihanaa saada vielä yhteiskunnan tuki omalle päätökselleen ja tuntea tekevänsä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ei kyllä ihme että Suomessa niin moni joutuu syömään mömmöjä mielenterveysongelmiin kun suhtautuminen elämän suurimpaan rakkauteen, minkä vanhemmuus tuo mukanaan, koetaan näin vastenmieliseksi.
Taidat itse olla lapsen vanhempi tai ainakin lapsia haluava ihminen. Moni kokee samanlaista rakkautta ja omistautumista sellaisia asioita kohtaan, jotka saisivat sinut voimaan pahoin. Meitä on moneksi.
Aamen, siunailu ja kätten päälleasettelu!
Itselläni on lapsia, en ole ikinä mitään uhrannut tai menettänyt mitään sen vuoksi, päinvastoin. MUTTA. Minä en oikeasti käsitä, että vaikka minulla on ihan ihanat kokemukset äitiydestä, miksi pitäisi vaatia, että kaikki naiset haluaisivat tai saisivat lapsia - varsinkaan, jos he eivät halua. Kyllä pakotettu vanhemmuus on todellakin pakotettua ja uhrautumista, jossa vielä uhrataan se viaton lapsi, joka ei varmasti haluaisi syntyä vanhemmille, jotka eivät häntä halua. Mitähän, jos me kaikki eläisimme omaa elämäämme, emmekä lähtisi tohtoroimaan toisten elämiä, kun ne eivät meille kuulu.
Mä ihmettelin tätä kehon uhraamista siksi, että se oli jotenkin yleistävä. En ole kellekään suosittelemassa lasten hankkimista väkisin, mutta ihmettelen tätä uhraamisretoriikkaa, joka lasten hankkimiseen liittyy. Minusta se tuntuu vanhempana epäkunnioittavalta ja uhriuttavalta.
Kun se raskaanaoleminen ja synnytys vaan on usein varsin brutaalia. Turha sitä parfymoida. Mutta mitä epäkunnioittavaa siinä on? Se on elämää ja oma valinta.
Kun saat lapsen, samalla sekunnilla kehosi ulkonäkö ja ulkonäkö ja minäitse ylipäätään lakkaavat olemasta maailman tärkeimpiä asioita. Ulkonäöllä ei loppupeleissä ole juuri mitään tekrmistä onnellisuuden kanssa.
Täh? Miten ulkonäkö tähän liittyy? Mites se kohdunlaskeuma, aikuisvaipat, häntäluun hermovika, tyrä, peräsuolen repeämä ja kakkaviirut housuissa, stressi, selkävaivat....?
No miten nuo sitten lastentekoon liittyvät?
Taidat olla mun lääkäri joka ei myöskään nähnyt korrelaatiota saati kausaliteettia näiden asioiden välillä. Suosittelen pitäytymään lapsettomana niin kauan, kun asiaan ehkä joskus tulee korjaus.
Kolme kertaa olen synnyttänyt, mutta ei ole osunut kohdalle, kuten ei useimmille muillekaan. Hyvin harvinaisia ongelmia listasit, noiden pelossa ei kannata jättää synnyttämättä.
Onhan niitä paljon muitakin ongelmia, mulle mm. puhkesi reuma raskauden laukaisemana (synnytyksenjälkeinen aika monikymmenkertaistaa riskin). Kaikkea ei aina edes tajuta yhdistää raskauteen/synnytykseen.
Uhraamaan kehoaan?? Ap:n kantsis olla nupistaan huolissaan.
Äitiys ei pilaa yhtään mitään, mutta isoin muutos siinä ei kohdistu vartaloon vaan on se, että koko loppuikäsi olet äiti.
Oma ruumis näkyy olevan joillekin kauhun, fobioiden ja neuroosien aihe. Huvittaa ja säälittää, sillä mikään ei pidä noita ämmiä parikymppisinä paitsi nuorena kuoleminen. Elämä on jatkuvaa muutosta ja sen hyväksymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kukaan ei teekään lapsia yhteiskunnallisista syistä. Ja miksi pitäisikään. Yhteiskunta on osoittanut että lapsiperheitä ei tarvitse enää tukea, äitejä ei arvosteta, työttömiä orjuutetaan, lomarahoja leikataan jne. Ei mua ainakaan huvita tehdä tähän yhteiskuntaan yhtään lasta. Jos joku joku pitää sitä itsekkäänä niin hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa olet. Lasten hankkiminen (tai sen yrittäminen) on syvällisesti henkilökohtainen valinta, johon ryhtymisen motiivit täytyy aina lähteä itsestä ja omasta perheestä käsin. Kuka muka oikeasti alkaisi tehdä lapsia yhteiskunnallisista syistä? Ajatuskin on täysin naurettava ja absurdi. Ja ajatelkaa sellaisesta syystä syntyvää lasta!
Lasten hankintaa tai nuoria perheitä voi toki tukea jollakin porkkanalla, jos näin demokraattisessa prosessissa päätetään. Monelle esteet lasteen hankintaan ovat taloudellisia. Mutta käytettäviä sanavalintoja voisi kyllä miettiä. Keski-iän ylittänyt mies puhumassa "lastentekotalkoista", oksettaa ja ärsyttää.
Mitä sillä iällä ja sukupuolella on merkitystä?
Olet siis sekä mies/*vhaaja että ikär*asisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketipinor 100 mg kirjoitti:
Uhraamaan kehoaan?? Ap:n kantsis olla nupistaan huolissaan.
Äitiys ei pilaa yhtään mitään, mutta isoin muutos siinä ei kohdistu vartaloon vaan on se, että koko loppuikäsi olet äiti.
Oma ruumis näkyy olevan joillekin kauhun, fobioiden ja neuroosien aihe. Huvittaa ja säälittää, sillä mikään ei pidä noita ämmiä parikymppisinä paitsi nuorena kuoleminen. Elämä on jatkuvaa muutosta ja sen hyväksymistä.
Älä kaahota.
Elämässä on muitakin elementtejä kuin pakonomainen tarve lisääntyä, vaikka sinä et sitä tajua.
Tottakai elämä on jatkuvaa muutosta.
Mutta ei siihen lapsia tarvita.
Kyllä minä ehkä vartaloni voisin uhrata vielä kerran raskauden muodossa, mutta kukas sen lapsen hoitaisi, elättäisi ja kasvattaisi. Siihen en kyllä ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketipinor 100 mg kirjoitti:
Uhraamaan kehoaan?? Ap:n kantsis olla nupistaan huolissaan.
Äitiys ei pilaa yhtään mitään, mutta isoin muutos siinä ei kohdistu vartaloon vaan on se, että koko loppuikäsi olet äiti.
Oma ruumis näkyy olevan joillekin kauhun, fobioiden ja neuroosien aihe. Huvittaa ja säälittää, sillä mikään ei pidä noita ämmiä parikymppisinä paitsi nuorena kuoleminen. Elämä on jatkuvaa muutosta ja sen hyväksymistä.
Tekeekö Ketipinor ulin noin sekavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla suomen naisille kivana yllätyksenä että sodan koittaessa ei miehet olekkaan valmiita uhraamaan itseään "yhteiskunnallisten asioiden" puolesta. Maanpuolustustahto on pelkkää bluffia jolla koetetaan tyhmin kansanosa pitää psyykeltään uhrautumisvalmiina.
Musta tää on kummallista länkytystä ihmiseltä, joka ilmeisesti on käynyt armeijan? Perustuslaissa sanotaan: ”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” Sodanaikana tämä koskee niin miehiä kuin naisia, joten ihan turha ulista että olet yksin maasta vastuussa.
On pikkaisen eri asia auttaa vanhuksia jossain Raumalla kuin olla tähtäimessä itärajalla.
Kaikkea olen kyllä kuullut, mutta en, että synnytystä ja sotaa verrataan toisiinsa, vaikka olen eturintamalla taistelleen joukkuejohtajan ja lotan tytär. Ja viimeisestä sodastakin on kulunut yli 70v ja tulevaisuuden sodat ei kyllä käydä rajalla. Ja moni tuota aikana syntyneet eivät ole sotaa nähneetkään, vaan kuollut.
Naiset ovat kaikkialla maailmassa osallistuneet sotaan, myös Suomessa ja myös siellä eturintamalla vai mitenkä luulet muonituksen ja haavoittuneiden onnistuneen. Samoin viestintä tehtävissä, vaatehuolto jne. Ja kotirintamalla pyörittivit yhteiskunnan ja jos se olisi romahtanut sota olisi ollut merkityksetön.
Ja jo Suomen perustuslaissa, sukupuolesta riippumatta, jokaisella Suomen kansalaisella on velvollisuus puolustaa isänmaata.
Pieniä ne on silakat... sankarihaudoilla lepää noin 95000 miestä ja naisia..ehkä joitain satoja.
Tarkista toki myös ne lukemat kuinka Suomen sisällissodassa Suomen miehet tel oitt ivat omia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa olet. Lasten hankkiminen (tai sen yrittäminen) on syvällisesti henkilökohtainen valinta, johon ryhtymisen motiivit täytyy aina lähteä itsestä ja omasta perheestä käsin. Kuka muka oikeasti alkaisi tehdä lapsia yhteiskunnallisista syistä? Ajatuskin on täysin naurettava ja absurdi. Ja ajatelkaa sellaisesta syystä syntyvää lasta!
Lasten hankintaa tai nuoria perheitä voi toki tukea jollakin porkkanalla, jos näin demokraattisessa prosessissa päätetään. Monelle esteet lasteen hankintaan ovat taloudellisia. Mutta käytettäviä sanavalintoja voisi kyllä miettiä. Keski-iän ylittänyt mies puhumassa "lastentekotalkoista", oksettaa ja ärsyttää.
Mitä sillä iällä ja sukupuolella on merkitystä?
Olet siis sekä mies/*vhaaja että ikär*asisti?
Neljä m/ies*vihaajaa ja ik*ärasisti/a ehti jo tulla tänne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla suomen naisille kivana yllätyksenä että sodan koittaessa ei miehet olekkaan valmiita uhraamaan itseään "yhteiskunnallisten asioiden" puolesta. Maanpuolustustahto on pelkkää bluffia jolla koetetaan tyhmin kansanosa pitää psyykeltään uhrautumisvalmiina.
Musta tää on kummallista länkytystä ihmiseltä, joka ilmeisesti on käynyt armeijan? Perustuslaissa sanotaan: ”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” Sodanaikana tämä koskee niin miehiä kuin naisia, joten ihan turha ulista että olet yksin maasta vastuussa.
On pikkaisen eri asia auttaa vanhuksia jossain Raumalla kuin olla tähtäimessä itärajalla.
Kaikkea olen kyllä kuullut, mutta en, että synnytystä ja sotaa verrataan toisiinsa, vaikka olen eturintamalla taistelleen joukkuejohtajan ja lotan tytär. Ja viimeisestä sodastakin on kulunut yli 70v ja tulevaisuuden sodat ei kyllä käydä rajalla. Ja moni tuota aikana syntyneet eivät ole sotaa nähneetkään, vaan kuollut.
Naiset ovat kaikkialla maailmassa osallistuneet sotaan, myös Suomessa ja myös siellä eturintamalla vai mitenkä luulet muonituksen ja haavoittuneiden onnistuneen. Samoin viestintä tehtävissä, vaatehuolto jne. Ja kotirintamalla pyörittivit yhteiskunnan ja jos se olisi romahtanut sota olisi ollut merkityksetön.
Ja jo Suomen perustuslaissa, sukupuolesta riippumatta, jokaisella Suomen kansalaisella on velvollisuus puolustaa isänmaata.
Pieniä ne on silakat... sankarihaudoilla lepää noin 95000 miestä ja naisia..ehkä joitain satoja.
Tarkista toki myös ne lukemat kuinka Suomen sisällissodassa Suomen miehet tel oitt ivat omia naisia.
Ei viholliset ole omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla suomen naisille kivana yllätyksenä että sodan koittaessa ei miehet olekkaan valmiita uhraamaan itseään "yhteiskunnallisten asioiden" puolesta. Maanpuolustustahto on pelkkää bluffia jolla koetetaan tyhmin kansanosa pitää psyykeltään uhrautumisvalmiina.
Musta tää on kummallista länkytystä ihmiseltä, joka ilmeisesti on käynyt armeijan? Perustuslaissa sanotaan: ”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” Sodanaikana tämä koskee niin miehiä kuin naisia, joten ihan turha ulista että olet yksin maasta vastuussa.
On pikkaisen eri asia auttaa vanhuksia jossain Raumalla kuin olla tähtäimessä itärajalla.
Kaikkea olen kyllä kuullut, mutta en, että synnytystä ja sotaa verrataan toisiinsa, vaikka olen eturintamalla taistelleen joukkuejohtajan ja lotan tytär. Ja viimeisestä sodastakin on kulunut yli 70v ja tulevaisuuden sodat ei kyllä käydä rajalla. Ja moni tuota aikana syntyneet eivät ole sotaa nähneetkään, vaan kuollut.
Naiset ovat kaikkialla maailmassa osallistuneet sotaan, myös Suomessa ja myös siellä eturintamalla vai mitenkä luulet muonituksen ja haavoittuneiden onnistuneen. Samoin viestintä tehtävissä, vaatehuolto jne. Ja kotirintamalla pyörittivit yhteiskunnan ja jos se olisi romahtanut sota olisi ollut merkityksetön.
Ja jo Suomen perustuslaissa, sukupuolesta riippumatta, jokaisella Suomen kansalaisella on velvollisuus puolustaa isänmaata.
Pieniä ne on silakat... sankarihaudoilla lepää noin 95000 miestä ja naisia..ehkä joitain satoja.
Tarkista toki myös ne lukemat kuinka Suomen sisällissodassa Suomen miehet tel oitt ivat omia naisia.
Eikä vain naisia vaan teini-ikäisiä tyttöjäkin. Omalla kylälläni teloitettiin 15-vuotias tyttö ihan vain kostoksi siitä että isoveli oli punaisissa.
Vierailija kirjoitti:
On ihan turhaa kitistä syntyvyyden laskusta, kun mitään keinoja ei käytetä, että se saataisiin nousuun. Keinojahan kyllä riittää, mutta ilmeisesti ne ovat liian kalliita tai muuten epämiellyttäviä (kuten isien osallistaminen lastenhoitoon). Mut kun ei niin ei.
Ajatelkaa, miten miehet täällä uhkailevat jättävänsä naiset oman onnensa nojaan jos sot a syttyisi ihan vaan siksi kun eivät viitsi tehdä jaetun kotitalouden kotitöitä ja huolehtia puoliksi omista lapsistaan :D
Tuo munasolujen luovutus on todella, todella vaarallista.
Siinä annetaan niin kovat hormonipiikit, että monille tulee sen jälkeen mm. rintasyöpä ja muita hormonisyöpiä.