Lue keskustelun säännöt.
Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
19.11.2018 |
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...
Mutta miksi tuo koskee vain miniöitä? Miksei vävyille soitella samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...
Normaalijärjellä varustettu ihminen voisi ehkä ajatella sillä järjellä ja tajuta, että ruuhkavuosia elävä naisihminen ei ihan lähtökohtaisesti ilahdu aikansa haaskaamisesta.
Jos on oikeaa asiaa, tekstari on järkevin. Lyhyt ja selkeä ja kun on oikeasti asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on vapaamatkustajia tässä asiassa. Kaikki vaan naisen vastuulle! Röyhkeintä ehkä se että koko miehen suvun yhteysenpitovelvoitteen ja synttärimuistamusen lisäksi naisen pitää huolehtia myös MIEHEN OMISTA kummilapsista.
Tää on just sitä rakenteellista sovinismia.
Eikä pidä. Miksi teet, jos et halua? Jos et uskalla vetää itse omia rajojasi, turha tästä on tehdä mitään yhteiskunnallista kysymystä. Nainen ei ole enää riippuvainen miehestä tai anopista, joten mikään ei estä tekemästä omia valintoja. Nössön on turha valittaa eikä nössöilemällä myöskään maailma muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Siis mies päättäisi milloin menisi kotiinsa vai vaimonsa kotiin?
Meillä kumpainenkin sopii itse kyläilyt vanhempiensa luo, yhdessä ensin neuvotellaan aikatauluista ja sitten sovitaan koteihin päin. Matkaa noin 300 km kummankin lapsuuden kotiin.
Hyvin on toiminut jo 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...Normaalijärjellä varustettu ihminen voisi ehkä ajatella sillä järjellä ja tajuta, että ruuhkavuosia elävä naisihminen ei ihan lähtökohtaisesti ilahdu aikansa haaskaamisesta.
Jos on oikeaa asiaa, tekstari on järkevin. Lyhyt ja selkeä ja kun on oikeasti asiaa.
En tiedä, on se tosi hidasta lukea ruuhkavuosissa tekstareita. Jos appi vaikka kuolee niin ottasko vaan kuvan vainajasta joko teholta tai sitten kappelista et tiedoksi. Joku meemi vois olla hyvä, tyyliin kuvaan teksti Raimo dead :( niin ei haaskata kenenkään aikaa ruuhkavuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...Normaalijärjellä varustettu ihminen voisi ehkä ajatella sillä järjellä ja tajuta, että ruuhkavuosia elävä naisihminen ei ihan lähtökohtaisesti ilahdu aikansa haaskaamisesta.
Jos on oikeaa asiaa, tekstari on järkevin. Lyhyt ja selkeä ja kun on oikeasti asiaa.
En tiedä, on se tosi hidasta lukea ruuhkavuosissa tekstareita. Jos appi vaikka kuolee niin ottasko vaan kuvan vainajasta joko teholta tai sitten kappelista et tiedoksi. Joku meemi vois olla hyvä, tyyliin kuvaan teksti Raimo dead :( niin ei haaskata kenenkään aikaa ruuhkavuosissa.
Jos Raimo kuolee niin kyllä se riittää, että Raimon pojalle ilmoitetaan.
Ei siitä tarvitse soittaa ulkopuolisolle tunnin jaarittelua.
Siis tietenkään kenenkään ei ole oikeasti pakko tehdä mitään. Mutta minut on ainakin kasvatettu kiltiksi, kuuliaiseksi, tunnolliseksi ja ystävälliseksi. Eli nössöksi kuten asian täällä joku ilmaisi. Tiedostan olevani liian kiltti mutta samalla on vaikea lähteä rikkomaan käytösmalleja, jotka on jo pienenä omaksunut.
Se miksi tytöt kasvatetaan tällaisiksi ylistressaajiksi ja pojat vastuuttomiksi lusmuilijoiksi onkin sitten jo rakenteellinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tietenkään kenenkään ei ole oikeasti pakko tehdä mitään. Mutta minut on ainakin kasvatettu kiltiksi, kuuliaiseksi, tunnolliseksi ja ystävälliseksi. Eli nössöksi kuten asian täällä joku ilmaisi. Tiedostan olevani liian kiltti mutta samalla on vaikea lähteä rikkomaan käytösmalleja, jotka on jo pienenä omaksunut.
Se miksi tytöt kasvatetaan tällaisiksi ylistressaajiksi ja pojat vastuuttomiksi lusmuilijoiksi onkin sitten jo rakenteellinen ongelma.
Muista kuitenkin opettaa omille lapsillesi toisin eli "tehkää niinkuin minä sanon älkääkä kuten minä teen". Lapset yleensä oppivat helpoiten vanhempiensa esimerkistä, joten omien lastesi kasvatuksessa sulla on isompi työ, kun lastesi pitäisi aikuisena toimia juuri päinvastoin kuin sinä olet aina tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...Normaalijärjellä varustettu ihminen voisi ehkä ajatella sillä järjellä ja tajuta, että ruuhkavuosia elävä naisihminen ei ihan lähtökohtaisesti ilahdu aikansa haaskaamisesta.
Jos on oikeaa asiaa, tekstari on järkevin. Lyhyt ja selkeä ja kun on oikeasti asiaa.
En tiedä, on se tosi hidasta lukea ruuhkavuosissa tekstareita. Jos appi vaikka kuolee niin ottasko vaan kuvan vainajasta joko teholta tai sitten kappelista et tiedoksi. Joku meemi vois olla hyvä, tyyliin kuvaan teksti Raimo dead :( niin ei haaskata kenenkään aikaa ruuhkavuosissa.
Jos Raimo kuolee niin kyllä se riittää, että Raimon pojalle ilmoitetaan.
Ei siitä tarvitse soittaa ulkopuolisolle tunnin jaarittelua.
Ei toki kannata sotkea perheen ulkopuolisoa asiaan. Jos me halutaan tavata lapsenlapsia kerran vuodessa niin laitetaan lasten kuviin facessa av, yv tai jono niin ollaan kerrottu kiinnostus lapsenhoitoon lasten molemmille vanhemmille ja sääntöjen mukaan jonon ensimmäinen saa lapsenlapset kylään tai ilmoittaja poistetaan ryhmästä (suvusta ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...Normaalijärjellä varustettu ihminen voisi ehkä ajatella sillä järjellä ja tajuta, että ruuhkavuosia elävä naisihminen ei ihan lähtökohtaisesti ilahdu aikansa haaskaamisesta.
Jos on oikeaa asiaa, tekstari on järkevin. Lyhyt ja selkeä ja kun on oikeasti asiaa.
Oisko joku Jarkko pettää sua tarpeeksi lyhyt ja selkeä? Kiusallinen asia soittaa mutta ei enää kestä katsella pojan säätämistä. Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä.
Minä olen anoppini mielestä huono miniä: En ole ottanut vastuulleni mieheni sukulaisten juhlien muistamisia tai joulukortteja heille, en mieheni äidin syntymäpäivälahjan ostamista, en tee miehelleni kotona perinteistä kotiruokaa kuten ruskeakastiketta (laitan meille intialaista tai sushia), en "sisustele" (halusin meille minimalistisen kodin). En ole edes ottanut mitään miniäroolia, joten olen kertakaikkisen epäkelpo minä (tosin olen kuulemma parempi miniä kuin miehen eksät, jotka oli aivan hunsvotteja ja minä sentään olen kunnollinen nainen). Ei voisi vähempää kiinnostaa, että miehen sukulaiset ei saa joulukortteja eikä mies muista heidän synttäreitä, ei voisi vähempää kiinnostaa, että miehen äiti ei saa synttärilahjaa koska mieheni ei muista äitinsä synttäriä, ei voisi vähempää kiinnostaa että mieheni ei saa ruskeakastiketta (tykkää enemmän sushista). Hän pärjäsi noine hyvineen sinkkuna ennen minua hyvin, eli nuo odotukset minua kohtaan ovat tulleet tavallaan tyhjästä. Ei haittaa, että olen anopin mielestä huono miniä, hyvä vain, sillä eipä tuo pidä liikaa yhteyttä kun tietää, etten hypi pillinsä mukaan. Aiemmin hän aina kertoili minulle miniän tehtäviä ja minä rupesin uteliaana kyselemään lisää, että mikä on tällaisten tehtävien historia ja miten hän on itse niitä toteuttanut ja mitä ne kertoo kulttuurista ja sellaista, mutta en ollenkaan "ymmärtänyt" että niitä minulle saneltiin :D .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä maailmassa on pakko vaan kuolla.
joka muuta väittää niin puhuu paskaa. kenenkään ei ole pakko pitää yhteyttä yhtään keneenkään jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen anoppini mielestä huono miniä: En ole ottanut vastuulleni mieheni sukulaisten juhlien muistamisia tai joulukortteja heille, en mieheni äidin syntymäpäivälahjan ostamista, en tee miehelleni kotona perinteistä kotiruokaa kuten ruskeakastiketta (laitan meille intialaista tai sushia), en "sisustele" (halusin meille minimalistisen kodin). En ole edes ottanut mitään miniäroolia, joten olen kertakaikkisen epäkelpo minä (tosin olen kuulemma parempi miniä kuin miehen eksät, jotka oli aivan hunsvotteja ja minä sentään olen kunnollinen nainen). Ei voisi vähempää kiinnostaa, että miehen sukulaiset ei saa joulukortteja eikä mies muista heidän synttäreitä, ei voisi vähempää kiinnostaa, että miehen äiti ei saa synttärilahjaa koska mieheni ei muista äitinsä synttäriä, ei voisi vähempää kiinnostaa että mieheni ei saa ruskeakastiketta (tykkää enemmän sushista). Hän pärjäsi noine hyvineen sinkkuna ennen minua hyvin, eli nuo odotukset minua kohtaan ovat tulleet tavallaan tyhjästä. Ei haittaa, että olen anopin mielestä huono miniä, hyvä vain, sillä eipä tuo pidä liikaa yhteyttä kun tietää, etten hypi pillinsä mukaan. Aiemmin hän aina kertoili minulle miniän tehtäviä ja minä rupesin uteliaana kyselemään lisää, että mikä on tällaisten tehtävien historia ja miten hän on itse niitä toteuttanut ja mitä ne kertoo kulttuurista ja sellaista, mutta en ollenkaan "ymmärtänyt" että niitä minulle saneltiin :D .
Ei sun tarvitsekaan. Mutta laittakaa nyt jotain monipuolisempaakin ruokaa kuin riisi. Tekeekö sun mies ollenkaan ruokaa? Olis hyvä opetella. Jos jo yhdessäolon alussa opettelee et molemmat tekee ruokaa ja ruoka on monipuolista vaikka välillä Välimeren malliin niin pääsette jatkossa helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään lähettele joulukortteja kenellekään tai muista synttäreitä, en stressaa tommosista yhtään mutta en mä nyt yksin suostu meillä hellan ääressä häärään. Molemmat meillä tekee ruokaa ja ihan hyvin se menee, molemmat teki ruokaa itelleen kun ei vielä asuttu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lähettele joulukortteja kenellekään tai muista synttäreitä, en stressaa tommosista yhtään mutta en mä nyt yksin suostu meillä hellan ääressä häärään. Molemmat meillä tekee ruokaa ja ihan hyvin se menee, molemmat teki ruokaa itelleen kun ei vielä asuttu yhdessä.
Tämä on hyvä, heti alusta kannattaa lähteä jakamaan kaikki kuviot, ruuanlaitto ja taloustyöt. Moni nainen haluaa hemmotella miestä, että näin hyvää ruokaa minä laitan ja kannatti valita minut (siis päänsä sisällä ajattelee niin) mutta siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen, vaikea myöhemmin muuttaa totuttua tapaa. Yleensä joutuu vaihtamaan sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lähettele joulukortteja kenellekään tai muista synttäreitä, en stressaa tommosista yhtään mutta en mä nyt yksin suostu meillä hellan ääressä häärään. Molemmat meillä tekee ruokaa ja ihan hyvin se menee, molemmat teki ruokaa itelleen kun ei vielä asuttu yhdessä.
Tämä on hyvä, heti alusta kannattaa lähteä jakamaan kaikki kuviot, ruuanlaitto ja taloustyöt. Moni nainen haluaa hemmotella miestä, että näin hyvää ruokaa minä laitan ja kannatti valita minut (siis päänsä sisällä ajattelee niin) mutta siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen, vaikea myöhemmin muuttaa totuttua tapaa. Yleensä joutuu vaihtamaan sitä miestä.
Yleensä ne ongelmat tuleekin kyllä niiltä miehen vanhemmilta, ei itse mieheltä. Appi kaitsee hellan ja nyrkin väliin ja anoppi löhettelee listoja suvun merkkipäivistä ja vihjailee lahjatoiveista.
Ylipäätään edelleen se karsina johon nainen ja varsinkin äiti yhteiskunnassa kahlitaan on todella ahdas.
Ei kyllä tulisi mieleenkään hoitaa miehen puolesta yhteydenpitoa miehen omiin vanhempiin 😱 meidän molempien perheet on ihan normaaleja ja ollaan läheisissä väleissä molempien vanhempien kanssa, mutta harvoin olen itse yhteydessä miehen vanhempiin, mies taas soittelee minun isälle varmaan useammin kuin minä kun niillä on yhteisiä harrastuksia 😄 onneksi ei tarvitse, ihan käsittämätön ajatusmalli että vaimo hoitaa kaiken sosiaalisen elämän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lähettele joulukortteja kenellekään tai muista synttäreitä, en stressaa tommosista yhtään mutta en mä nyt yksin suostu meillä hellan ääressä häärään. Molemmat meillä tekee ruokaa ja ihan hyvin se menee, molemmat teki ruokaa itelleen kun ei vielä asuttu yhdessä.
Tämä on hyvä, heti alusta kannattaa lähteä jakamaan kaikki kuviot, ruuanlaitto ja taloustyöt. Moni nainen haluaa hemmotella miestä, että näin hyvää ruokaa minä laitan ja kannatti valita minut (siis päänsä sisällä ajattelee niin) mutta siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen, vaikea myöhemmin muuttaa totuttua tapaa. Yleensä joutuu vaihtamaan sitä miestä.
Yleensä ne ongelmat tuleekin kyllä niiltä miehen vanhemmilta, ei itse mieheltä. Appi kaitsee hellan ja nyrkin väliin ja anoppi löhettelee listoja suvun merkkipäivistä ja vihjailee lahjatoiveista.
Ylipäätään edelleen se karsina johon nainen ja varsinkin äiti yhteiskunnassa kahlitaan on todella ahdas.
Aika omintakeinen käsitys, tai ok, sinulle on käynyt noin. Kyllä minun parisuhteissani ja ystävien kanssa keskustelussa ongelma on lähinnä se, miten saadaan puolisoiden välinen työjako sujumaan arjessa parhaiten eikä keskustelu niinkään pyöri patriarkaalisissa valtasuhteissa tai lahjakulttuurissa.
En minäkään ole koskaan tuntenut olevani karsinassa tai ajatellut niin. En ole edes kenenkään kuullut sanovan noin. Olen nyt 34 ja ja kahden lapsen äiti niin luulisi että tähän olisin jo törmännyt tai joku verkostossani. Ehkä ajattelu tekee vapaaksi.
Vaikka tässä on pitkälti keskitytty niihin huonoihin suhteisiin niin tulipa mieleeni sekin vaihtoehto ketjua lukiessa, että toisilla se liika soittelu yms voi olla ystävällisyyttä mikä menee vähän liian pitkälle. Ollaan niin onnellisia kun saatiin pojalle vaimo ja halutaan toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa miten hän nyt kuuluu sukuun ja perheeseen. Sitten aletaan pitää yhteyttä miniään, että varmasti menee viesti perille.
Voin helpostikin kuvitella, että jotakuta se voi ahdistaa. Vaikka toinen onkin supermukava ja herttanen niin tulee just se olo, että tuppaudutaan ja pakotetaan pitämään kauheasti yhteyttä, vaikka itse ois tyytyväinen kun asiasta soitetaan ja silloinkin mieluummin omalle pojalle. Me ihmiset ja meidän tavat on erilaisia, toisesta on kiva soittaa ja jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja toinen ei jaksais sellasta yhtään. Siinä sitten yrittää löytää sitä keskitietä loukkaamatta...