Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on tosi ihana ja kiltti, auttaa lasten kanssa ja muutenkin aina pistää meidät etusijalle. Mun mieskin on ihana ja huolehtii perheestään, mutta on kai jonkinlainen erakkoluonne muuten. Ei vaan pidä yhteyttä vanhempiinsa ilman painostamista ja muistuttelua.

Mua ainakin käy sääliksi ihana anoppini, jota oma poika ei huomioi, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole. Mietin myös sitä, että mitä jos oma poikani olisi samanlainen, se kyllä tuntuisi pahalta.

Laittelen kuulumisia anopille, viestittelen muutenkin ja yritän pitää välit hyvänä. Anoppi jopa kiittelee minua näistä viesteistä ja se tuntuu kyllä pahalta :( Joo miehessäni on vika, mutta en halua silti anopin kärsivän.

Tämä! Voi miten ihana miniä❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

Huh, millainen ihminen olet. Haukut kaikki muutkin vain sillä perusteella, että itse olet kokenut jotain huonoa. Toivottavasti ei tarvitse sinunlaisiin ihmisiin oikeassa elämässä törmätä. Mikä katkeruus sinua jäytääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Ei olla sukua mutta niin tajuan sinua. Kukaan ei vaan puhu näistä asioista ääneen kun kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti. Tämä on vertaistukiketju meille sisaruksille, jotka kytevät hiljaista raivoa kun veli tai sisar on valinnut puolisokseen ihan oudon tyypin, joka ei vaan jaksa olla eikä viitsi yrittää olla kenellekään kiva. Paitsi omille kavereilleen. Ja ihan on yritetty ottaa mukaan mutta kun ei seura kelpaa niin ei kelpaa. Pysyköön sitten kotonaan, pakkoko tulla sinne ilmaa pilaamaan.

Ja muuten ihan kirjaimellisesti. Veljen vaimo on laktoosi-intoleransiin taipuvainen niin kahmii makujäätelöä kun vanilja ei kelpaa ja sitten haisee. Mitä järkeä tuossakaan touhussa??!!

Suvussani oltiin järjestämässä häitä. Vieraslistaa laadittiin ja koko ajan meni vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Ilmeni, että morsian ei halunnut yhtään miehensä sukulaista häihin, mutta omat sukulaiset ja kaverit olisi halunnut. Toki miehen vanhemmat olisi saaneet tulla, mutta ei muita. Ei kummitädit eivätkä muut. Mutta morsiamen laaja suku olisi pitänyt kutsua.

Kutsut ehdittiin lähettää ja siinä vaiheessa miehelle valkeni, mihin on päänsä pistämässä ja häät peruttiin ja ero tuli. Morsian oli äitinsä kanssa ehtinyt jo järjestää häät melko pitkälle, mutta mies tajusi onneksi siinä vaiheessa, että hyvä jos häntä edes kutsutaan omiin häihinsä, kun koko miehen suku ja miehen kaverit oli kaikista kauheimpia, joita ei saanut morsiamen häissä näkyä.

Olen tämän melkein anopiksi joutuneen naisen kanssa joskus jutellut ja on sanonut, että huokaisi pitkään helpotuksesta, kun kuuli, että häät peruttiin ja erottiin, koska oli kokenut, että tuleva miniä äitinsä kanssa oli jyrännyt jopa hänet alleen ja suunniteltu, että kun naimisissa ovat, niin miehen ei tarvitse olla enää kotiinsa, eikä kaveripiirinsä kanssa tekemisissä.

Näitähän on

Mun mies osaa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja sukulaisiinsa ilman apuani. Anoppikin hyväksyy sen ja sopii esim. tapaamiset suoraan poikansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla huonot suvut ja huonot vanhemmat (kurja lapsuus). Jo seurustelun alussa sovittiin että kumpikin hoitaa oman hullun sukunsa, ettei se toisen suku enää siinä kuormita lisää. Mun vanhemmat on todella pahansuopia ja isä umpinarsisti. Anoppi taas läheisriippuvainen marttyyri.

No sopimus piti, mutta se ei käynyt anoppilan väelle. Edelleen pommittivat minua viestein ja puheluin, ja kun mies soitti sinne takaisin niin haukkuivat minua. Kun mies ei muistanut jotain Irma-tädin synttäriä, minut haukuttiin taas. Kun mies ei alkanut syntyärijuhlakeräystä hoitamaan äidilleen, taas minut haukuttiin.

En vittu soikoon kestä! MINÄ EN OLE VELVOLLINEN vieraaseen sukuun hoitamaan vieraitten ihmisten lahjoja ja rahankeräyksiä.

Anoppi ei jotenkin vieläkään usko asiaa. Tämä sopimus (oman suvun hoitamisesta) on sanottu useaan kertaan. Silti appilassa valitus että naisen kuuluu hoitaa suvun asiat kun eihän miehiltä voi odottaa mitään!

Miten niin miehiltä ei voi odottaa?

Mene anopille kylään..vie vanhaa pullaa tuliaisiksi

vetele sormella kaapin ja pöydän pääliset, jos pölyä piirrä kirkkovene.

älä anna anopille suunvuoroa, jos anoppi esim sairaanhoitaja., hauku koko terveyskeskus järjestelmä.

Sano anopille: onpas sulle posket pyöristyny somasti heh heh on tullut vähän muhkua kylkiinkin

Sano myös: Oletpa väsähtäneen näköinen.

Kerro että olet vegaani ja et voi syödä anopin tarjoamisia.

jne..jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla huonot suvut ja huonot vanhemmat (kurja lapsuus). Jo seurustelun alussa sovittiin että kumpikin hoitaa oman hullun sukunsa, ettei se toisen suku enää siinä kuormita lisää. Mun vanhemmat on todella pahansuopia ja isä umpinarsisti. Anoppi taas läheisriippuvainen marttyyri.

No sopimus piti, mutta se ei käynyt anoppilan väelle. Edelleen pommittivat minua viestein ja puheluin, ja kun mies soitti sinne takaisin niin haukkuivat minua. Kun mies ei muistanut jotain Irma-tädin synttäriä, minut haukuttiin taas. Kun mies ei alkanut syntyärijuhlakeräystä hoitamaan äidilleen, taas minut haukuttiin.

En vittu soikoon kestä! MINÄ EN OLE VELVOLLINEN vieraaseen sukuun hoitamaan vieraitten ihmisten lahjoja ja rahankeräyksiä.

Anoppi ei jotenkin vieläkään usko asiaa. Tämä sopimus (oman suvun hoitamisesta) on sanottu useaan kertaan. Silti appilassa valitus että naisen kuuluu hoitaa suvun asiat kun eihän miehiltä voi odottaa mitään!

Miten niin miehiltä ei voi odottaa?

Mene anopille kylään..vie vanhaa pullaa tuliaisiksi

vetele sormella kaapin ja pöydän pääliset, jos pölyä piirrä kirkkovene.

älä anna anopille suunvuoroa, jos anoppi esim sairaanhoitaja., hauku koko terveyskeskus järjestelmä.

Sano anopille: onpas sulle posket pyöristyny somasti heh heh on tullut vähän muhkua kylkiinkin

Sano myös: Oletpa väsähtäneen näköinen.

Kerro että olet vegaani ja et voi syödä anopin tarjoamisia.

jne..jne

Niin no jos naiset hoitavat kodin, lapset, lehmät, kanat yms. ja miehet kalastavat, risusavotoivat, uittavat tukkeja yms. niin nyt ei ole taaskaan huomioitu kana- tai kala-allergikkoja. Osan miehet eivät kuitenkaan uita tukkiakaan ristiin mitä sukulaisten uistamiseen tulee. Ei se paista aina päivä risusavottaan ja siitä tulee todella, todella epänaisellinen olo.

No mä kuulun siihen toiseen puoleen. Olisin halunnut hyvät välit anoppiin ja oikeesti tein kaikkeni! Nilin loukkaukset, neuloin anopille sukkia, ostin lahjoja, kyselin kuulumisia, lähetin lsten askarteluja, kuvia.

Mikään ei auttanut. Koskaan en saanut kiitosta (esim lahjasts), vain edelleen niitä haukkuja ja nälvimisiä. Myös omaa poikaansa haukkuu.

Oikeesti aina ei auta vaikka miten yrität!

Vierailija kirjoitti:

No mä kuulun siihen toiseen puoleen. Olisin halunnut hyvät välit anoppiin ja oikeesti tein kaikkeni! Nilin loukkaukset, neuloin anopille sukkia, ostin lahjoja, kyselin kuulumisia, lähetin lsten askarteluja, kuvia.

Mikään ei auttanut. Koskaan en saanut kiitosta (esim lahjasts), vain edelleen niitä haukkuja ja nälvimisiä. Myös omaa poikaansa haukkuu.

Oikeesti aina ei auta vaikka miten yrität!

Jatka vaan sinnikkäästä..kyllä se kuolinvuoteellaankin muistaa kirota sut ja poikansa

Siksi koska se on NORMAALIA...

Muista että kaikki mikä eioo normaalii on epänormaalii

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on tosi ihana ja kiltti, auttaa lasten kanssa ja muutenkin aina pistää meidät etusijalle. Mun mieskin on ihana ja huolehtii perheestään, mutta on kai jonkinlainen erakkoluonne muuten. Ei vaan pidä yhteyttä vanhempiinsa ilman painostamista ja muistuttelua.

Mua ainakin käy sääliksi ihana anoppini, jota oma poika ei huomioi, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole. Mietin myös sitä, että mitä jos oma poikani olisi samanlainen, se kyllä tuntuisi pahalta.

Laittelen kuulumisia anopille, viestittelen muutenkin ja yritän pitää välit hyvänä. Anoppi jopa kiittelee minua näistä viesteistä ja se tuntuu kyllä pahalta :( Joo miehessäni on vika, mutta en halua silti anopin kärsivän.

Meillä on samankaltainen tilanne paitsi että anoppikin on erakko.

Anoppilassa aikaa vietetään puhumatta. Saatetaan sanoa jotain säästä, jotain kakusta, ei muuta. Anoppi ei ole 18 vuoteen puhunut minulle oma-aloitteisesti tavatessamme, eikä hän puhu lapsillekaan vaan kommentoi kontaktia yrittävää lasta jotenkin yleisesti kohdistamatta sanojaan kenellekään ("ai se osaa jo lukea", "ai se tykkää tollasista"). On postitettu valokuvia ja askarreltu lasten kanssa lämpötyyny joululahjaksi, näitä anoppi ei kommentoi mitenkään, lahjankin laittoi avaamattomana sivuun ilman kiitosta. Keskusteluyritykseni kuihtuvat kasaan.

Synttäreille kutsun, ja joulun alla pakotan miehen soittamaan että tavataanko. Anoppi asuu vartin ajomatkan päässä ja nähdään kolmesti vuodessa. Miehen sisko kertoo että anoppi on yksinäinen ja haluaisi nähdä lapsia useammin, mutta hän ei sano sitä koskaan meille ja hänen kanssaan oleminen on niin... epäluonnollista? että en osaa tuputtaa seuraamme vaikka se yleensä on minulle liiankin helppoa.

Harmittaa lasten puolesta, harmittaa anopin puolesta, mutta tup on sosiaalinen kuvio jossa en vain osaa olla 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on tosi ihana ja kiltti, auttaa lasten kanssa ja muutenkin aina pistää meidät etusijalle. Mun mieskin on ihana ja huolehtii perheestään, mutta on kai jonkinlainen erakkoluonne muuten. Ei vaan pidä yhteyttä vanhempiinsa ilman painostamista ja muistuttelua.

Mua ainakin käy sääliksi ihana anoppini, jota oma poika ei huomioi, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole. Mietin myös sitä, että mitä jos oma poikani olisi samanlainen, se kyllä tuntuisi pahalta.

Laittelen kuulumisia anopille, viestittelen muutenkin ja yritän pitää välit hyvänä. Anoppi jopa kiittelee minua näistä viesteistä ja se tuntuu kyllä pahalta :( Joo miehessäni on vika, mutta en halua silti anopin kärsivän.

Meillä on samankaltainen tilanne paitsi että anoppikin on erakko.

Anoppilassa aikaa vietetään puhumatta. Saatetaan sanoa jotain säästä, jotain kakusta, ei muuta. Anoppi ei ole 18 vuoteen puhunut minulle oma-aloitteisesti tavatessamme, eikä hän puhu lapsillekaan vaan kommentoi kontaktia yrittävää lasta jotenkin yleisesti kohdistamatta sanojaan kenellekään ("ai se osaa jo lukea", "ai se tykkää tollasista"). On postitettu valokuvia ja askarreltu lasten kanssa lämpötyyny joululahjaksi, näitä anoppi ei kommentoi mitenkään, lahjankin laittoi avaamattomana sivuun ilman kiitosta. Keskusteluyritykseni kuihtuvat kasaan.

Synttäreille kutsun, ja joulun alla pakotan miehen soittamaan että tavataanko. Anoppi asuu vartin ajomatkan päässä ja nähdään kolmesti vuodessa. Miehen sisko kertoo että anoppi on yksinäinen ja haluaisi nähdä lapsia useammin, mutta hän ei sano sitä koskaan meille ja hänen kanssaan oleminen on niin... epäluonnollista? että en osaa tuputtaa seuraamme vaikka se yleensä on minulle liiankin helppoa.

Harmittaa lasten puolesta, harmittaa anopin puolesta, mutta tup on sosiaalinen kuvio jossa en vain osaa olla 🤔

Siis samanlainen kuvio siinä mielessä että anoppi sanojensa mukaan kaipaa lapsia, eikä ole mitään riitaa tms. syytä miksi ei pidettäisi yhteyttä, mutta mies ei vaan pidä. Ja tässä tapauksessa ei anoppikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on tosi ihana ja kiltti, auttaa lasten kanssa ja muutenkin aina pistää meidät etusijalle. Mun mieskin on ihana ja huolehtii perheestään, mutta on kai jonkinlainen erakkoluonne muuten. Ei vaan pidä yhteyttä vanhempiinsa ilman painostamista ja muistuttelua.

Mua ainakin käy sääliksi ihana anoppini, jota oma poika ei huomioi, vaikka oikeasti mitään syytä ei ole. Mietin myös sitä, että mitä jos oma poikani olisi samanlainen, se kyllä tuntuisi pahalta.

Laittelen kuulumisia anopille, viestittelen muutenkin ja yritän pitää välit hyvänä. Anoppi jopa kiittelee minua näistä viesteistä ja se tuntuu kyllä pahalta :( Joo miehessäni on vika, mutta en halua silti anopin kärsivän.

Meillä on samankaltainen tilanne paitsi että anoppikin on erakko.

Anoppilassa aikaa vietetään puhumatta. Saatetaan sanoa jotain säästä, jotain kakusta, ei muuta. Anoppi ei ole 18 vuoteen puhunut minulle oma-aloitteisesti tavatessamme, eikä hän puhu lapsillekaan vaan kommentoi kontaktia yrittävää lasta jotenkin yleisesti kohdistamatta sanojaan kenellekään ("ai se osaa jo lukea", "ai se tykkää tollasista"). On postitettu valokuvia ja askarreltu lasten kanssa lämpötyyny joululahjaksi, näitä anoppi ei kommentoi mitenkään, lahjankin laittoi avaamattomana sivuun ilman kiitosta. Keskusteluyritykseni kuihtuvat kasaan.

Synttäreille kutsun, ja joulun alla pakotan miehen soittamaan että tavataanko. Anoppi asuu vartin ajomatkan päässä ja nähdään kolmesti vuodessa. Miehen sisko kertoo että anoppi on yksinäinen ja haluaisi nähdä lapsia useammin, mutta hän ei sano sitä koskaan meille ja hänen kanssaan oleminen on niin... epäluonnollista? että en osaa tuputtaa seuraamme vaikka se yleensä on minulle liiankin helppoa.

Harmittaa lasten puolesta, harmittaa anopin puolesta, mutta tup on sosiaalinen kuvio jossa en vain osaa olla 🤔

Ei sitä hiljaisuutta tarvitse sanoilla täyttää, läsnäolo riittää. Anna lasten touhuta vaikka piirtää ja anopin katsella. Itse voit vaikka lukea. Jos osaatte olla rauhassa ettei ole kiire tai epämukava olo, osaatte olla siinä ihan jonnin jouten niin se voi olla iso lahja yksinäiselle erakolle.

Ei ole mikään pakko.Kumpikin pitää itse  yhteyttä omiin vanhempiinsa.

Odotan milloin tasa-arvo saapuisi peräpohjolaan. Että täällä valiteltas miksi VÄVY ei soittele apelleen ja anopilleen ja miksi MIES ei hoida koko suvun synttärimuistamisia ja kummilasyen lahjoja. Miksi MIES lähetti joulukortit myöhässä ja miten MIES tuskailee kun hän ruokkii sukulaiset jouluna ja valmistaa joulupöydän ruuat.

Vinkki: se mies lusmuaa yhteydenpidosta ja kummilapsen lahjoista koska annatte niin tapahtua!! Minä laitoin ukon ruotuun ja todellakin hoitaa sukunsa ja kummilapsensa.

Suoraan sanottuna, ei voisi vähempää kiinnostaa pitää yhteyttä miehen äitiin. Meillä ollessaan käyttäytyy kuin kotonaan olisi, saapuu hirmuisten tavaramäärien kanssa, levittää ne tavaransa ympäri tonttia ja tiluksia ja sitten kun lähtee, jää puolet romuista tänne ja niitä sitten kaipaillaan hetken päästä ja poikansa niitä joutuu kiikuttamaan äidilleen milloin minnekkin. Taloudestamme löytyy lapsia entisestä ja nykyisestä liitosta, minun lasten asiat ja kyläilemiset anoppi kyselee mieheltä, ei minulta. Minun facebookin kyllä kyttää (tykkäämättä ja kommentoimatta) ja päivitysten perusteella soittelee pojalleen että olette sitä ja tätä tehneet ja tuota ja tätä hankkineet. Nykyään päivitykseni on piilotettu kyseiseltä henkilöltä. Kyselköön kasvotusten kuulumiset jos kerran kiinnostaa. Asuntoasioihin on puuttunut kerta toisensa jälkeen. Uusiin asuntoihin on pitänyt päästä poikansa kanssa tutustumaan ilman ja ennen minua, siivoomaan asunnot mun töissä ollessani, ja talon kun ostimme, yritti ängetä mukaan kun kävimme vanhan omistajan kanssa perehtymässä talon tekniikkaan tarkemmin. Koska mikäänhän ei voi olla vain mieheni ja minun välisiä asioita, anopin pitää olla jokaisessa tärkeässä suuressa hetkessä mukana jakamassa poikansa kanssa. Joku kaunis päivä saatan saada mittani täyteen ja sanon pari valittua sanaa lähes 40 vuotiaan miehensä aikuisuudesta ja isän roolista omassa ydinperheessään....

Luojan kiitos meillä mies hoitaa säännöllisen soittelin vanhemmilleen ja minä omiini. Ei mulla ole mitään asiaakaan anoppilaan, ja haluavat varmasti mieluummin puhua poikansa kanssa kuin minun. Miten jotkut saa tästä ongelman? :/

Tämä on samaa sarjaa niiden todella usein kuultujen tarinoiden kanssa, joissa suvun teinityttö nakitetaan yllättäen sukujuhlissa kaatamaan vieraille kahvia / tiskaamaan / lapsenvahdiksi. Siis ilman maksua tai etukäteen sopimista. Ja samanikäiset poikasukulaiset heittävät samaan aikaan mölkkyä juhlapaikan pihalla. Joo, ei me mitään feminismiä enää tarvita...

En ole ikinä kertaakaan soittanut kummallekaan appivanhemmalle. On oltu naimisissa 13 v.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on samaa sarjaa niiden todella usein kuultujen tarinoiden kanssa, joissa suvun teinityttö nakitetaan yllättäen sukujuhlissa kaatamaan vieraille kahvia / tiskaamaan / lapsenvahdiksi. Siis ilman maksua tai etukäteen sopimista. Ja samanikäiset poikasukulaiset heittävät samaan aikaan mölkkyä juhlapaikan pihalla. Joo, ei me mitään feminismiä enää tarvita...

Joo ja näkisit mikä meno sukunökillä! Naisten kuuluu häärätä keittiössä 12 h ja koko ajan kokata ja tiskata. Miehet ottaa airinkoa, vetää lonkkaa ja soutelee, tekee jonkun mitättömän miesten työn (lämmittää sainan, grillin, hakee vettä) johon menee max 15 min.

Reilukerhosta hyvää päivää, se miesten 15 min ja naisten 12 h ovat vissiin yhtäläinen ponnistus.

Naisten kuuluu, miehet ottaa. Teillä on omassa puheessa (tekstissä) nuo sanat iskostuneet, ajatelkaa eri tavalla, tehkää eri tavalla. Minun mummoni, äitini ja minä emme ole koskaan tuohon tyyliin suostuneet. En muista edes isän puolelta, että olisi näkynyt tuollaista. Riko kaava. Minun mummoni jo siihen pystyi aikoinaan ja ajat olivat vähän toiset. Sukuni naiset siihen ovat pystyneet. Mietin mieheni suvun ja ne, jotka tiedän ovat myös rikkoneet kaavan, en tiedä koko sukua. Jotain on tehtävä toisin, että asiat muuttuvat. Ei vaan valittaa vaan valita.