Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan yhteisöllisyys, joustavuus, aloitteellisuus ei toimi tässä ketjussa kuin ihan muutamalla harvalla. Sosiaaliset taidot ja mallin näyttäminen lapsille oli hyvä huomio "onko pakko pitää yhteyttä kumppanin vanhempiin". Ei varmaan ole ja kotoahan ne mallit opitaan. Sitten sama toistuu onko pakko pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, työkavereihin, koulukavereihin, kouluun, opiskelupaikkaan, työpaikkaan - käännytään sisäänpäin eikä ulospäin.

Eihän tämä vauvapalsta ole todellisuutta. Täällä kärjistetään, trollataan ja puretaan pahaa oloa. Älä mene vipuun.

Voin olla väärässäkin mutta täällä asenne on EI ja se heijastuu kyllä muuhunkin elämään. Ja vanhemmat siirtää sen EI, en minä, onko pakko, minä en halua niin lapsiinsa. Minulla on aikaa parin sanan verran herättää ajatus onko asenteemme karhunpalvelus lapsillemme.

No varmasti on karhunpalvelus, kuten on myös se, että vain naisten vastuulla on yhteydenpito ja muistaminen. Appivanhempien kanssa kannattaa olla väleissä, koska sellaiseksi voi tulla joskus itsekin. Aina se vastapuoli ei kuitenkaan ole sellainen, että sen kanssa olisi helppoa tulla toimeen. Ei voi vanhempiakaan syyttää kaikesta.

Oletko ajatellut jutella asiasta puolisosi kanssa vai ainoastaan tänne Vauva-palstalle asiasta kommentoinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan yhteisöllisyys, joustavuus, aloitteellisuus ei toimi tässä ketjussa kuin ihan muutamalla harvalla. Sosiaaliset taidot ja mallin näyttäminen lapsille oli hyvä huomio "onko pakko pitää yhteyttä kumppanin vanhempiin". Ei varmaan ole ja kotoahan ne mallit opitaan. Sitten sama toistuu onko pakko pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, työkavereihin, koulukavereihin, kouluun, opiskelupaikkaan, työpaikkaan - käännytään sisäänpäin eikä ulospäin.

Eihän tämä vauvapalsta ole todellisuutta. Täällä kärjistetään, trollataan ja puretaan pahaa oloa. Älä mene vipuun.

Voin olla väärässäkin mutta täällä asenne on EI ja se heijastuu kyllä muuhunkin elämään. Ja vanhemmat siirtää sen EI, en minä, onko pakko, minä en halua niin lapsiinsa. Minulla on aikaa parin sanan verran herättää ajatus onko asenteemme karhunpalvelus lapsillemme.

No varmasti on karhunpalvelus, kuten on myös se, että vain naisten vastuulla on yhteydenpito ja muistaminen. Appivanhempien kanssa kannattaa olla väleissä, koska sellaiseksi voi tulla joskus itsekin. Aina se vastapuoli ei kuitenkaan ole sellainen, että sen kanssa olisi helppoa tulla toimeen. Ei voi vanhempiakaan syyttää kaikesta.

Oletko ajatellut jutella asiasta puolisosi kanssa vai ainoastaan tänne Vauva-palstalle asiasta kommentoinut?

No, minulla ei ole ongelmia appivanhempien kanssa, mutta ymmärrän, että niitä voi olla. Jos tämä tieto nyt on olennainen tämän keskustelun kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan yhteisöllisyys, joustavuus, aloitteellisuus ei toimi tässä ketjussa kuin ihan muutamalla harvalla. Sosiaaliset taidot ja mallin näyttäminen lapsille oli hyvä huomio "onko pakko pitää yhteyttä kumppanin vanhempiin". Ei varmaan ole ja kotoahan ne mallit opitaan. Sitten sama toistuu onko pakko pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, työkavereihin, koulukavereihin, kouluun, opiskelupaikkaan, työpaikkaan - käännytään sisäänpäin eikä ulospäin.

Eihän tämä vauvapalsta ole todellisuutta. Täällä kärjistetään, trollataan ja puretaan pahaa oloa. Älä mene vipuun.

Voin olla väärässäkin mutta täällä asenne on EI ja se heijastuu kyllä muuhunkin elämään. Ja vanhemmat siirtää sen EI, en minä, onko pakko, minä en halua niin lapsiinsa. Minulla on aikaa parin sanan verran herättää ajatus onko asenteemme karhunpalvelus lapsillemme.

No varmasti on karhunpalvelus, kuten on myös se, että vain naisten vastuulla on yhteydenpito ja muistaminen. Appivanhempien kanssa kannattaa olla väleissä, koska sellaiseksi voi tulla joskus itsekin. Aina se vastapuoli ei kuitenkaan ole sellainen, että sen kanssa olisi helppoa tulla toimeen. Ei voi vanhempiakaan syyttää kaikesta.

Oletko ajatellut jutella asiasta puolisosi kanssa vai ainoastaan tänne Vauva-palstalle asiasta kommentoinut?

Ja mitä se puolison kanssa puhuminen auttaa jos ongelma on appivanhemmat? Eiköhän hän ole heistä sitten siinä vaiheessa jo ihan yhtä tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Koska se mies on aspergeri eikä itse kykene, pitäisi miniänkin se jo tajuta!

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata väitellä eikä vältellä asiaa, sukuun kuuluminen on lapselle tärkeää. Molempien vanhempien kannattaa sitä kuuluvuutta edistää jos se on suinkin mahdollista. Kannattaa pitää yhteyttä myös puolisonsa sukuun luontevalla tavalla, ja molempien puolisoiden.

Teidän raju kriittisyys kertoo torjunnasta ja hyväksymättömyydestä, valitettavasti. Olisi parempi nähdä positiivista suhtautumista ja asian ymmärrystä. Rennompaa, yhteisöllistä asennetta. Ei tarvitsisi ihmetellä, että näinkö te oikeasti ajattelette lähes eristäytyminen puolison suvusta, omasta suvusta ja mitä ongelmia siinä sitten siirrätte seuraavalle sukupolvelle.

Toivottavasti on toinen ketju, missä kerrotaan kuinka oma ja puolison suku koetaan tärkeänä, pidetään yhteyttä, pidetään perheessä yllä molempien vanhempien toimesta yhteyttä, kuuluvuutta eikä eristäydytä kriittiseksi suorittaja ydinperheeksi.

Sukuun kuulumisen merkitys on vähentynyt. Monet eivät enää kutsu serkkujaan edes omiin häihinsä. Serkut kuuluvat korkeintaan lapsuuteen - jos sinnekään - mutta ei enää aikuisuuteen. Lasten kummeiksikin pyydetään usein vanhempien ystäviä eikä enää sisaruksia. Ystävien merkitys ihmisten sosiaalisissa suhteissa on huomattavasti suurempi kuin sukulaisten. Enää ei myöskään asuta kohdusta hautaan samalla paikkakunnalla tai edes saman paikkakunnan läheisyydessä vaan ihmiset muuttavat eri puolille maata ja jopa eri puolille maapalloa. Sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu niiden ihmisten kanssa, jotka ovat "tavoitettavissa". 

Minä olen aina kuulunut yhteisölliseen sukuun. Asialla on kuitenkin ollut kääntöpuolensa. On pitänyt pysytellä Etelä-Suomessa, missä sukukin on. Omille lapsilleni olen sanonut, että ei tarvitse. Saa muuttaa maapallon toiselle puolelle, jos haluaa. Elämän pitää olla siellä, minne sen haluaa rakentaa. Ja jos haluaa jatkaa elämässään matkaa, sekin on sallittua. En halua olla lapsilleni se, jonka ajatteleminen estää heitä toteuttamasta unelmiaan. Minä en toteuttanut omiani suvun vuoksi ja juuri sen vuoksi haluan , että omani toteuttavat omansa ihan riippumatta minusta. Ja niin he tekevätkin, toinen  lapsistani ei ole enää edes Euroopassa. 

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Minä sanoin miehelle että saa pitää itse yhteyttä perheeseensä. Pari vuotta lankesin hänen kikkaansa saada minut keksimään synttärilahjat äidilleen tms. Pari viikkoa ennen synttäreitä alkoi sellainen "Hmmm.... hmm mitähän sitä pitäisi äidille ostaa lahjaksi..." joka jatkui kunnes keksin jotain.

Tänä vuonna päätin lopettaa. Mies on yrittänyt saada mua keksimään jotain lahjaa mutta sanon aina jotain "Jaa-a, en tiedä" :D 

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Tietenkin, mutta kyllä mä haluan, että mun oma lapseni ottaa yhteyttä eikä hänen puolisonsa.  Omaa lastanihan mä kaipaan enkä halua kuulla hänen kuulumisiaan välikäsien kautta vaan häneltä itseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.

Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Tietenkin, mutta kyllä mä haluan, että mun oma lapseni ottaa yhteyttä eikä hänen puolisonsa.  Omaa lastanihan mä kaipaan enkä halua kuulla hänen kuulumisiaan välikäsien kautta vaan häneltä itseltään. 

Ihan hyvin voi kommunikoida vaikka facen kautta koko suvun sekä miniöiden ja vävyjen kanssa koska silloin voi itse valita milloin ja mitä kontaktoida mutta mielellään suorat yhteydenotot kuten soitot ja tapaamiset vain omilta aikuisilta lapsilta tai heidän lapsiltaan, ei kumppaneilta. Ei välikäsiä eikä käytetä ylimääräistä aikaa ihmisiin, joilla ei niin merkitystä ole. Helppo rajata esim. Sen perusteella kuka kuuluu sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.

Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.

Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.

Tätä en tajua.

Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.

Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.

Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.

Voin minä olla yhteydessä kumppanin sukulaisiin, mutta en ala miksikään yhdyshenkilöksi, lahjojen ja korttien ostelijaksi. Mies hommatkoon nämä jutut itse.

Enhän minä pidä miehen kavereihinkaan yhteyttä, hänen kavereiden puolisoihin kyllä joiden kanssa olen ystäviä. Mutta ei minulla tulisi mieleenkään soitella vaikka "Jampalle, että meän Esko haluais nyt sun kans katsoa viikonloppuna matsin. Voin laittaa sipsejä ja makkaraa, muista kysyä kotoa lupa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.

Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.

Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.

Tätä en tajua.

Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.

Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.

Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.

Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.

Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.

Miniän on pidettävä yhteyttä aviomiehensä vanhempiin.

Lapsettoman vaimon on hoidettava miehensä alaikäiset lapset

rikkaamman puolison on osallistuttava enemmän perheen elämiskustannuksiin.

Lihavaa ja rupsahtanutta vaimoa ei saa vaihtaa nuorempaan, koska luonne ratkaisee.

Nämä kaikki itsestään selvyydet on kirjattu suomen lakiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan yhteisöllisyys, joustavuus, aloitteellisuus ei toimi tässä ketjussa kuin ihan muutamalla harvalla. Sosiaaliset taidot ja mallin näyttäminen lapsille oli hyvä huomio "onko pakko pitää yhteyttä kumppanin vanhempiin". Ei varmaan ole ja kotoahan ne mallit opitaan. Sitten sama toistuu onko pakko pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin, työkavereihin, koulukavereihin, kouluun, opiskelupaikkaan, työpaikkaan - käännytään sisäänpäin eikä ulospäin.

Tässä ketjussa puhutaan sukulaisista ja ennenkaikkea puolison sukulaisista. Ei sukulaisten kanssa olla enää samalla tavalla tekemisissä kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Ihmiset ovat tekemisissä ystäviensä ja kavereidensa kanssa huomattavasti enemmän kuin sukulaistensa kanssa. Ihmisellä voi olla hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä, vaikka tapaisikin sukulaisia vain pari kertaa vuodessa.

Itse havahduin sukulaisten, ennenkaikkea serkkujen laiminlyöntiin siinä vaiheessa, kun serkkupoikani kuoli syöpään! Tuli kauhea itsesyytös, että MIKSI EI OLTU TEKEMISISSÄ??? Sitä ajatteli, että sitten vanhempana on aikaa ottaa yhteys serkkuihin, kun lapset ovat isompia, yms...

Nyt harmittaa aivan suunnattomasti, koska tiedän, miten hieno ja ihana ihminen serkkuni oli.

Että tässä elämässä se kannattaa niitä sukulaissuhteita vaalia, sieltä nimittäin ne varsinaiset "sukulaissielut" todennäköisesti löytyvät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito ei enää tarkoita ainoastaan kasvokkain vaan on puhelimet, etäyhteydet, somekanavat.. unelmiaan voi toteuttaa ja silti toteuttaa yhteisöllisyyttä.

Ei tietenkään mutta silti vaimolla on oma suku ja miehellä oma suku.

Kyllä, sitä ei kukaan kyseenalaistanut, että puolisoilla on oma sukunsa, ihan biologia määrittää tämän faktan. Yhteydenpito käy kätevästi eri kanavilla ja molemmat puolisot voivat pitää yhteyttä sekä omaan että puolison sukuun oikeastaan silmänräpäyksessä. Mutta PAKKO ei ole kuin kuolla, kyse on nyt siitä kuinka yhteisöllinen ihminen on ja mitä taitoja hän siirtää lapsilleen.

Jokainen hoitaa tonttinsa ja sitten yhdessä perheensä. Selkeintä ja vähiten kuormittavaa.

Ja sopii sulle, että vanhemmat kutsuu kylään vain aikuiset lapsensa ja ehkä lapsenlapset siinä samalla mutta mielellään ei aikuisen lapsen puolisoa jos hän ei ole niin kiinnostava vanhempien mielestä. Selkeintä ettei tarvitse jorista sen epäkiinnostavan ihmisen kanssa kun hän ei kuitenkaan sukuun kuulu ja menee vaan turhaa aikaa.

Miksi se että mies hoitaa yhteydenpidon omaan sukuunsa ja vaimo omaan sukuunsa on loukkaus? Miksi nimenomaan sen miniän pitää olla postitoimisto, jotta hän saa sitten ylipäätään käydä appivanhemmilla.

Tätä en tajua.

Minä esimerkiksi ruuhkavuosina useimmiten hoidin sitä yhteydenpitoa sukulaisiin kun kökötin jossain lapsen harrastuskuskauksessa ja oli hetki aikaa soittaa ja puhua rauhassa. Mies teki samaa omaan sukuunsa päin. Tai soitti kun oli menossa jollain työmatkalla ja siellä oli aikaa.

Näin me juurikin sovimme niitä koko perheen kyläreissuja tai muita näkemisiä. Tai edes onnittelimme synttärinä.

Jos meiltä olisi edellytetty, että jo ne puhelutkin pitää hoitaa niin, että varmasti me molemmat vanhemmat ollaan paikalla, niin sitä olisi sitten saanutkin odottaa sen 15 vuotta.

Yhtä ahdistavaa se on soitella teidän perheelle kun pitää kaikki ihmiset huomioida. Jos on ok, että huomioidaan vaan ne omat lapset ja lapsenlapset niin homma toimii. Me sovitaan kaikki asiat vaan yhden ihmisen kautta ja teillä on keskinäinen systeemi miten setvitte aikataulujen ja sovitut systeemit, reaaliaikainen kalenteri. Se vastausten vatvominen ja hilloaminen ärsyttää, ei muu. Ja loukkaantuminen kun ei ole tätäkään huomioitu ja tätä ja tätä, seläntakana mussutus on ihan joutavaa hommaa.

Muuten sopii mainiosti! Minulle ei oikein ole mitään asiaa lasten puolisoille mutta on ollut pakko huomioida heitä, näyttää merkitys ja muistaa. Pakkopullaa se on, rehellisesti sanottuna ei kiinnosta.

Ai että poikasi suoralta käsin voisi puhelimessa sopia kyläreissusta teidän luoksenne? Eihän se mitenkään voi onnistua. Yhdessä perheessä on isä, äiti, lapsi, lapsi, lapsi jne. Sitten on lasten kaikki menot, molempien vnahempien työt, kaikki muutkin sukulaiset kuin sinä, ystävät.

Missähän universsumissa sinä oikein elät?

Onko anopin pakko pitää yhteyttä miniäänsä?