Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?

Freedom! kirjoitti:

Naisille joiden on "pakko" tehdä asioita: huomasin jo vuosia sitten että eipä olekaan mikään pakko tehdä, voi myös valita toisin. Tämä pätee moniin asioihin, joita yhteiskunnassamme on toitotettu naisten velvollisuuksiksi -sekä toki myös muihin "pakkoihin" kuten vaikkapa siihen että täytyy puhua ruotsalaisten kanssa ruotsia. Käytän englannin kieltä eikä kukaan taikka mikään mahti maailmassa voi pakottaa minua puhumaan muuta kieltä. Ei ole olemassa kielipoliisia, avioliittopoliisia eikä kukaan sakota jos laiskottelet iltaisin. Ainoa pakko on päässänne oleva lukko joka estää aidon vapauden. Vapautukaa siis ja tehkää miten parhaaksi näette mutta lakeja on toki ihan oikeasti pakko kaikkien totella taikka vankilan ovi viuhahtaa :)

Siistiä. Noin minäkin ajattelen. Mutta minulla se perustuu siihen, että ymmärsin elämän olevan valintoja, minun valintojani. Ne pakot mitä minulla on niin liittyy siihen, että haluan hyvinvointia. Joskus se on perhe, joskus se on minä ja yritän vain pitää ne balanssissa. Pakko ei ole kuin kuolla kun aletaan karsimaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Joissain perheissä tilanne taitaa kuitenkin olla se, että mies ei pidä yhteyttä vanhempiinsa (ei katso tarpeelliseksi) eikä siten synny isovanhempien ja lastenlasten välille läheistä suhdetta. Ja kun läheistä suhdetta ei ole, ei ole isovanhemmista lastenhoitajaksikaan. Näissä perheissä nainen on kuitenkin se, joka kaipaisi kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa tai muuten vaan lapsivapaata, jolloin saisi kuitenkin olla kotona eli lapset olisivat mummolassa. Mies ei tällaista vapaata kaipaa, joten miehelle asiassa ei ole mitään ongelmaa. 

Meillä aikuiset huolehtivat itse suhteensa omiin vanhempiinsa eikä asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa.

Meillä kyllä mies kaipaa lapsivapaata, haluaisi olla kanssani kahdestaan, mutta hänen odotukset asian suhteen kohdistuvat minuun. Että minä järjestän.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi oudolta ja ulkopuoliselta, jos en pitäisi yhteyttä miehen vanhempiin. Olisi tietysti outoa, jos mies itse ei pitäisi yhteyttä vaan olisi ulkoistanut kaiken minulle. Onneksi myös minun sukuni suuntaan pidetään molemmat yhteyttä, mies tosin lähinnä veljeeni.

Tuokin on musta tosi outo kuvio, että bondataan sukupuolen mukaan. Miehen suku harrastaa tuota...juhlissa miehet pyörii omassa porukassaan ja naiset toisessa. Muakin yritettiin ohjata tuohon kuvioon mutta en todellakaan alkanut kökkiä pelkästään naisporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi oudolta ja ulkopuoliselta, jos en pitäisi yhteyttä miehen vanhempiin. Olisi tietysti outoa, jos mies itse ei pitäisi yhteyttä vaan olisi ulkoistanut kaiken minulle. Onneksi myös minun sukuni suuntaan pidetään molemmat yhteyttä, mies tosin lähinnä veljeeni.

Tuokin on musta tosi outo kuvio, että bondataan sukupuolen mukaan. Miehen suku harrastaa tuota...juhlissa miehet pyörii omassa porukassaan ja naiset toisessa. Muakin yritettiin ohjata tuohon kuvioon mutta en todellakaan alkanut kökkiä pelkästään naisporukassa.

Ja lisään vielä että mieskin yritti ohjata mua bondaamaan siskonsa kanssa seurustelumme alkuvaiheessa. Ehdotti että meen siskonsa kanssa viettämään tyttöjeniltaa. Ei ehdottanut viettämään baari-iltaa veljensä kanssa? Ja lisään että siskonsa on kyllä mukava tyyppi, mutta omat kaveripiirit on aina olleet sekaporukoita enkä oo tollaseen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

Sulla on sitten sairas suhde miehesi sukuun. Toisin kuin kala-allergia niin se on itseaiheutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Eli sä teet kaiken, mitä appivanhempasi keksivätkään vaatia? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Eli sä teet kaiken, mitä appivanhempasi keksivätkään vaatia? Miksi?

En tee kaikkea. En ole esim antanut rahaa, en ole majoittanut omituista kälyn miestä kotiini, enkä ole suostunut ”vanhan ajan maalaisjouluihin”, jossa tuota pitäisi sietää neljä päivää putkeen.

Miehen takia.

Ketju näyttää menneen aikamoiseksi riitelyksi ja vähän asian viereenkin. Kauhuanoppeja ja -appeja toki on, ja voimia vaan kaikille sellaiset omaaville (samoin kuin kauhuminiät ja -vävyt omaaville ;)), mutta itseä kiinnostaa enemmän sellaisten normijärkisten touhut ap:n esille nostamassa kontekstissa. Sillä oma anoppini on, ja edesmennyt appeni oli, ihan tavallisen mukavia ihmisiä, mutta silti yhteydenpito kaadettiin minun kontolleni. Nuorena luisuinkin siihen malliin (ei ollut rohkeutta toimia odotusten vastaisesti), eikä käytäntöä ole ollut helppo muuttaa. Eniten itseä sieppaa miehen sisarusten odotukset siitä, että minä huolehdin kummilasten lahjat ja muistamiset. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, itse en yksinkertaisesti, varsinkin silloin nuorempana, kehdannut olla huolehtimatta, kun niistä minulle vihjailtiin. Tai oletettiin että asiat hoituu, mutta kun mies ei niitä hoida, niin tiedän että se kummastus ja kulmienkohottelu kohdistuu minuun, ei mieheen. Tiedän että se kehtaaminen on omassa päässäni, ja että pitäisi vain olla "huomaamatta" vihjauksia, mutta se on tosi vaikeaa. Että miksi tällaista on ihan tavallisen kohteliaiden ja normaalisti käyttäytyvien ihmisten kanssa? Miksi se on aina oletus että nainen on perheen viestintä- ja ihmissuhdevastaava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Eli sä teet kaiken, mitä appivanhempasi keksivätkään vaatia? Miksi?

En tee kaikkea. En ole esim antanut rahaa, en ole majoittanut omituista kälyn miestä kotiini, enkä ole suostunut ”vanhan ajan maalaisjouluihin”, jossa tuota pitäisi sietää neljä päivää putkeen.

Miehen takia.

Miksi miehesi haluaa, että tulet hänen mukaansa, vaikka sulla on joka kerta kuolettavan tylsää etkä muutenkaan koe oloasi hänen vanhempiensa luona mukavaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Eli sä teet kaiken, mitä appivanhempasi keksivätkään vaatia? Miksi?

En tee kaikkea. En ole esim antanut rahaa, en ole majoittanut omituista kälyn miestä kotiini, enkä ole suostunut ”vanhan ajan maalaisjouluihin”, jossa tuota pitäisi sietää neljä päivää putkeen.

Miehen takia.

Miksi miehesi haluaa, että tulet hänen mukaansa, vaikka sulla on joka kerta kuolettavan tylsää etkä muutenkaan koe oloasi hänen vanhempiensa luona mukavaksi? 

Koska mieskään ei viihdy siellä, mutta kokee velvollisuudekseen käydä siellä aika ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Ketju näyttää menneen aikamoiseksi riitelyksi ja vähän asian viereenkin. Kauhuanoppeja ja -appeja toki on, ja voimia vaan kaikille sellaiset omaaville (samoin kuin kauhuminiät ja -vävyt omaaville ;)), mutta itseä kiinnostaa enemmän sellaisten normijärkisten touhut ap:n esille nostamassa kontekstissa. Sillä oma anoppini on, ja edesmennyt appeni oli, ihan tavallisen mukavia ihmisiä, mutta silti yhteydenpito kaadettiin minun kontolleni. Nuorena luisuinkin siihen malliin (ei ollut rohkeutta toimia odotusten vastaisesti), eikä käytäntöä ole ollut helppo muuttaa. Eniten itseä sieppaa miehen sisarusten odotukset siitä, että minä huolehdin kummilasten lahjat ja muistamiset. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, itse en yksinkertaisesti, varsinkin silloin nuorempana, kehdannut olla huolehtimatta, kun niistä minulle vihjailtiin. Tai oletettiin että asiat hoituu, mutta kun mies ei niitä hoida, niin tiedän että se kummastus ja kulmienkohottelu kohdistuu minuun, ei mieheen. Tiedän että se kehtaaminen on omassa päässäni, ja että pitäisi vain olla "huomaamatta" vihjauksia, mutta se on tosi vaikeaa. Että miksi tällaista on ihan tavallisen kohteliaiden ja normaalisti käyttäytyvien ihmisten kanssa? Miksi se on aina oletus että nainen on perheen viestintä- ja ihmissuhdevastaava?

Voisiko tuo olla perua ajalta, jolloin naiset hoitivat kodin, lapset, lehmät, kanat yms ja miehet taas olivat kalastamassa, risusavotassa, uittamassa tukkeja yms? Kun nainen tarvitsi apua, hän pyysi ja sai sitä niin omilta kuin miehensäkin naispuoleisilta sukulaisilta. Yhteisöllisyys oli naisen jaksamisen kannalta tärkeämpää kuin miehen jaksamisen kannalta. Ja sitten se vaan on jäänyt joissain suvuissa tavaksi? En siis tiedä, tuli vain tämä ajatus mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.

Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?

Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.

Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?

Voi kuule, monesti olisi varmaan helpompaakin, jos se miniä ei tulisi miehensä kotona käymään. Ei sekään ole herkkua, että olohuoneessa istuu nirppanokka huokaillen, että on tylsää ja selaa vain puhelintaan ja valittaa kaikesta, kun se ei ole kuin hänen kotonaan.

Olisin ihan samaa mieltä, että kumpikin pitäisi yhteyttä vain omiin vanhempiin ja käyttäisi lapsenlapsia omien vanhempien luona. Eli mies ei tulisi sinun vanhempien luona käymään ja sinä et miehen vanhempien luona. Kaikki voittaisivat.

Oletko emännöinyt miniääsi asiallisesti? Toivottavanut tervetulleeksi, keskustellut hänen kanssaan, ollut kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, muistat häntä merkkipäivinä, puhuttelet asiallisesti, kannustavasti ja ystävällisesti.

Vai teetkö kuten miunn appivanhempani, jotka haukkuvat aina kotikaupunkiani, tarjoavat ruokaa jota en voi syödä, eivät koskaan sano mitään positiivista, keskittyvät omiin asioihinsa (jopa häissäni), eivät koskaan ole kysyneet edes minä vuonna olen syntynyt, eivät tiedä mitä opiskelin, eivätkä mistä olen kiinnostunut.

Miten minulla voisi olla miniää, kun minulla ei ole edes lapsia. Esimerkki on veljeni vaimosta. Mutta ei sekään käy, että veljeni kävisi yksinään ja soittelisi vanhemmilleni, koska hänen vaimonsa valittaa, että mies roikkuu äitinsä napanuorassa. 

Eli mikään ei ole hyvä niin pitkään, kuin saadaan katkottua siteet kokonaan miehen vanhempiin ja vietetään vain aikaa naisen vanhempien luona.

Ihan tarpeeksi olen nähnyt tätä tyyliä, että väännytään kuitenkin miehen vanhempien luo ja huokaillaan, kuinka on tylsää ja istutaan puhelimen ääressä ja haukutaan someen, että taas on viikonloppu pilalla, kun joutu anoppilaan. Olis niin kivempi ollut olla omien vanhempien luona.

Hei haloo, ei sinua kukaan kutsunut. Koko perhe olisi ollut onnellisempi, jos vain veljeni olisi tullut lasten kanssa.

Jaaha. Eli just sitten ollaan kuten minunkin anoppilassa, jossa jauhetaan kuusi tuntia lohen maustamisesta, koska anoppi on työmaaruokalassa töissä. Ei vaan kauheesti kiinnosta kala-allergikkoa jolla ei muutenkaan ole sairasta suhdetta ruokaan.

Loppuaika menee siinä että aina haukutaan se sukulainen joka viimeisenä poistui huoneesta. Harrastus jota en itse harrasta.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta miksi ihmeessä menet mukaan, jos sulla kerran on aina tylsää siellä? Aikoinaan miehen kaverit puhuivat vain inttikokemuksistaan ja autoista. Olin mukana pari kertaa ja sen jälkeen totesin, että mulla ei ole mitään annettavaa heidän keskusteluihinsa, joten voin oikein hyvin jättää menemättä. 

Koska appivanhemmat vaatii. En kyllä tajua miksi.

Eli sä teet kaiken, mitä appivanhempasi keksivätkään vaatia? Miksi?

En tee kaikkea. En ole esim antanut rahaa, en ole majoittanut omituista kälyn miestä kotiini, enkä ole suostunut ”vanhan ajan maalaisjouluihin”, jossa tuota pitäisi sietää neljä päivää putkeen.

Miehen takia.

Miksi miehesi haluaa, että tulet hänen mukaansa, vaikka sulla on joka kerta kuolettavan tylsää etkä muutenkaan koe oloasi hänen vanhempiensa luona mukavaksi? 

Koska mieskään ei viihdy siellä, mutta kokee velvollisuudekseen käydä siellä aika ajoin.

Okei, eli käytte molemmat kärsimässä siellä :D Mä ajattelin tuolta aiemmasta kommentistasi, että miehesi kävisi ihan mielellään lapsuudenperhettään tapaamassa. 

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 16v. En pidä mitään yhteyttä anoppiini, ei mulla ole edes sen numeroa.

Emme ole huonoissa väleissä, mutta ei ollut vaan tekemisissä. En osta hänelle tai kellekään mieheni suvun jäsenelle lahjoja, en tiedä syntymäpäivää, en kutsu jouluksi tms.

Ei ne minun sukulaisia ole.

No normaalien (?) perheiden ongelmattomista suhteista toteaisin että kyllä me anopinkin kanssa joskus soitellaan. Samoin mun porukat saattaa joskus soittaa mun miehelle: synttäreitä ei vietetä tai muun suvun muistamisia harrasteta. Välit on hyvät ja pääsääntöisesti soitot ja viestit ohjautuu sen oman lapsen tai lapsenlapsien känykkään - tietenkin. Pakko on omassa päässä - mutta sehän se pahin vankila aina on. Ja jo vuosia vallalla ollut käytäntöä on kovin paljon hankalampi muuttaa. Mutta otsikon kysymykseen: yhteydenpito on eri asia kuin muistamisten organisointi. Eiköhän se oo ihan common courtesy, käytöstavoiksikin kutsutaan. Moni - minä ainakin - myös aidosti haluan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju näyttää menneen aikamoiseksi riitelyksi ja vähän asian viereenkin. Kauhuanoppeja ja -appeja toki on, ja voimia vaan kaikille sellaiset omaaville (samoin kuin kauhuminiät ja -vävyt omaaville ;)), mutta itseä kiinnostaa enemmän sellaisten normijärkisten touhut ap:n esille nostamassa kontekstissa. Sillä oma anoppini on, ja edesmennyt appeni oli, ihan tavallisen mukavia ihmisiä, mutta silti yhteydenpito kaadettiin minun kontolleni. Nuorena luisuinkin siihen malliin (ei ollut rohkeutta toimia odotusten vastaisesti), eikä käytäntöä ole ollut helppo muuttaa. Eniten itseä sieppaa miehen sisarusten odotukset siitä, että minä huolehdin kummilasten lahjat ja muistamiset. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, itse en yksinkertaisesti, varsinkin silloin nuorempana, kehdannut olla huolehtimatta, kun niistä minulle vihjailtiin. Tai oletettiin että asiat hoituu, mutta kun mies ei niitä hoida, niin tiedän että se kummastus ja kulmienkohottelu kohdistuu minuun, ei mieheen. Tiedän että se kehtaaminen on omassa päässäni, ja että pitäisi vain olla "huomaamatta" vihjauksia, mutta se on tosi vaikeaa. Että miksi tällaista on ihan tavallisen kohteliaiden ja normaalisti käyttäytyvien ihmisten kanssa? Miksi se on aina oletus että nainen on perheen viestintä- ja ihmissuhdevastaava?

Voisiko tuo olla perua ajalta, jolloin naiset hoitivat kodin, lapset, lehmät, kanat yms ja miehet taas olivat kalastamassa, risusavotassa, uittamassa tukkeja yms? Kun nainen tarvitsi apua, hän pyysi ja sai sitä niin omilta kuin miehensäkin naispuoleisilta sukulaisilta. Yhteisöllisyys oli naisen jaksamisen kannalta tärkeämpää kuin miehen jaksamisen kannalta. Ja sitten se vaan on jäänyt joissain suvuissa tavaksi? En siis tiedä, tuli vain tämä ajatus mieleen. 

Varmaan se on juuri näin, ja sitten aikojen saatossa tapa on alettu lukea naisellisuuteen kuuluvaksi. Vaikka se siis on ollut alunperin pelkästään käytännön luoma pakko. Ainakin itse koen että jos en toimi näiden viestintäoletusten mukaisesti, minua pidetään nimenomaan epänaisellisena miehen suvun puolelta. Ja joo, tiedän että mitä sitten, mitä jotkut ajattelee, mutta kyllä se vain epämukavalta tuntuu. Sitten sitä tahtomattaan toistaa ja uusintaa mallia, jossa ei itse haluaisi olla mukana.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju näyttää menneen aikamoiseksi riitelyksi ja vähän asian viereenkin. Kauhuanoppeja ja -appeja toki on, ja voimia vaan kaikille sellaiset omaaville (samoin kuin kauhuminiät ja -vävyt omaaville ;)), mutta itseä kiinnostaa enemmän sellaisten normijärkisten touhut ap:n esille nostamassa kontekstissa. Sillä oma anoppini on, ja edesmennyt appeni oli, ihan tavallisen mukavia ihmisiä, mutta silti yhteydenpito kaadettiin minun kontolleni. Nuorena luisuinkin siihen malliin (ei ollut rohkeutta toimia odotusten vastaisesti), eikä käytäntöä ole ollut helppo muuttaa. Eniten itseä sieppaa miehen sisarusten odotukset siitä, että minä huolehdin kummilasten lahjat ja muistamiset. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, itse en yksinkertaisesti, varsinkin silloin nuorempana, kehdannut olla huolehtimatta, kun niistä minulle vihjailtiin. Tai oletettiin että asiat hoituu, mutta kun mies ei niitä hoida, niin tiedän että se kummastus ja kulmienkohottelu kohdistuu minuun, ei mieheen. Tiedän että se kehtaaminen on omassa päässäni, ja että pitäisi vain olla "huomaamatta" vihjauksia, mutta se on tosi vaikeaa. Että miksi tällaista on ihan tavallisen kohteliaiden ja normaalisti käyttäytyvien ihmisten kanssa? Miksi se on aina oletus että nainen on perheen viestintä- ja ihmissuhdevastaava?

Voisiko tuo olla perua ajalta, jolloin naiset hoitivat kodin, lapset, lehmät, kanat yms ja miehet taas olivat kalastamassa, risusavotassa, uittamassa tukkeja yms? Kun nainen tarvitsi apua, hän pyysi ja sai sitä niin omilta kuin miehensäkin naispuoleisilta sukulaisilta. Yhteisöllisyys oli naisen jaksamisen kannalta tärkeämpää kuin miehen jaksamisen kannalta. Ja sitten se vaan on jäänyt joissain suvuissa tavaksi? En siis tiedä, tuli vain tämä ajatus mieleen. 

Varmaan se on juuri näin, ja sitten aikojen saatossa tapa on alettu lukea naisellisuuteen kuuluvaksi. Vaikka se siis on ollut alunperin pelkästään käytännön luoma pakko. Ainakin itse koen että jos en toimi näiden viestintäoletusten mukaisesti, minua pidetään nimenomaan epänaisellisena miehen suvun puolelta. Ja joo, tiedän että mitä sitten, mitä jotkut ajattelee, mutta kyllä se vain epämukavalta tuntuu. Sitten sitä tahtomattaan toistaa ja uusintaa mallia, jossa ei itse haluaisi olla mukana.   

Ymmärrän. On helpompi antaa periksi. Toisaalta siinä jättää sitten mallin muuttamisen omille lapsilleen tai heidän puolisoilleen. 

Omat vanhempani ovat kumpikin suurperheestä ja serkkujakin molemmilla vielä iso liuta, joten mun vanhempani ovat aina itse huolehtineet oman sukunsa. Jos äitini olisi hoitanut kaiken yksin, ei hänellä olisi ollut muuhun juuri aikaakaan kuin sukulaisuussuhteista huolehtimiseen. Siksi mulle on ollut helppoa sanoa "ei kiitos" vanhoille viestintäoletuksille. Ja rehellisesti sanottuna mua sieppaisi aika paljon, jos poikani olisi lakannut pitämästä muhun yhteyttä naimisiin mentyään ja sen jälkeen niin yhteydenotot, kyläilykutsut kuin merkkipäivämuistamisetkin olisivat tulleet miniältä. 

Niin no jos naiset hoitavat kodin, lapset, lehmät, kanat yms. ja miehet kalastavat, risusavotoivat, uittavat tukkeja yms. niin nyt ei ole taaskaan huomioitu kana- tai kala-allergikkoja. Osan miehet eivät kuitenkaan uita tukkiakaan ristiin mitä sukulaisten uistamiseen tulee. Ei se paista aina päivä risusavottaan ja siitä tulee todella, todella epänaisellinen olo.