IS: Lääkärit eivät uskoneet, että 25-vuotiaalla Janitalla voi olla syöpä

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on, kun kaikessa säästetään. Siis aivan kaikessa! Lääkäreilläkään ei ole resursseja, jaksua tai kiinnostusta perehtyä potilaisiinsa kunnolla. Lääkkeet vaan tyrkätään kouraan ja seuraava jonosta sisään.

Lyön vaikka vetoa, että jos terveyspalveluille ja koulutukseen annetaan lisää resursseja käyttöön väestöstä tulee tasapainoisempaa ja onnellisempaa. Ja näin entistä tuottavampia. Ihan naurettavaa kun amiksen opiskelijat ei kiinnosta enää ketään ja ihmiset ei saa millään apua ongelmiin. Suomessakin joutuu stressaamaan saanko nyt kunnollista hoitoa vai nauretaanko mut taas pihalle. Ei ihminen silloin voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat nuoret. Biokemiaa ja biologiaa tuntevana varoitan teitä: älkää ottako tatuointeja, huulitäytteitä, silikoneja, rakennekynsiä ym. myrkkyjä itseenne. Kukaan ei vielä tiedä tarkkaan, mitä nämä aineet aiheuttavat elimistössä, joka muutenkin altistuu monille myrkyille.

Varma asia on se, että ensimmäinen paikka, mihin ne myrkyt menee, ovat imusolmukkeet.

Ihosyövät ovat lisääntyneet, jopa aurinkoa välttelevien nuorten ihmisten keskuudessa. Samoin imusolmukesyövät ovat yleisiä nimenomaan nuorilla. Siksi on uskomatonta, jos joku lääkäriksi itseään kutsuva voi sanoa, ettei jollakin nuorella voi olla syöpää. Toki ukoinen status voi antaa kuvan huomiohakuisuudesta, mutta se ei saisi vaikuttaa tutkimuksiin.

Osa syövistä voidaan välttää yrittämällä elää ilman ylimääräisiä myrkkyjä.

Luulenpa, että se olisi huomattu tähän mennessä, jos silarit aiheuttaisi syöpää. Rakennekynnet ja huulitäytteet tuskin pahimmasta päästä, ainakin jos huuliin laitetaan hyaluronia eikä Tallinnan-tädin muovitäytteitä. Luulen, että suuri osa myrkyistä saadaan ilman ja veden kautta. Varmastikaan suoraan iholle ei kannata laittaa paljon myrkkyjä, kuten hajuvesiä ja kemikaaleja sisältäviä voiteita.

Hajuvedet ja voiteet on kuitenkin poishuuhdeltavissa, samaa ei voi sanoa silikoneista, tatuoitaessa rikotulle iholle tulevasta ja sen läpi tehokkaasti imeytyvästä väriaineesta tai vaikkapa piikitettävästä hermomyrkystä eli botuliinista ja miksei myös jo mainitusta hyaluronihaposta.

Hyaluronihappo on aine, jota on (ja kuuluu olla) esim. silmän lasiaisessa. Se, että se on happo, ei ole ongelma keholle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kautta tiedän nuorehkon naislääkärin, joka on kirurgi ja työkseen leikkaa rintasyöpiä. Huomasi rinnassaan kyhmyn ja hakeutui lääkäriin, mutta häntä ei uskottu, ajateltiin, että nyt on ylireagointia, kun on itse rintasyöpien kanssa tekemisissä töissään. Lopulta joku lääkäri laittoi lähetteen mammografiaan perustellen, että "potilas saa mielenrauhan". Tässä meni melkein vuosi, ja rintasyöpähän se oli ja siinä vaiheessa jo etäispesäkkeitä lähettänyt. 

Lääkäri olisi voinut laittaa itse itsestään lähetteen. Tai pyytää lääkäriystäviään laittamaan lähetteen. Lääkäreillä on aina etuoikeus hoitoon.

T:sairaalassa työskentelevä jolla on monta omaista ja aviomies lääkärinä

Törkeää

Hei, älkää uskoko kaikkee paskaa, jota joku random teille vauva-palstalla syöttää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Janitan tapaus + nämä kommentit tässä ketjussa vievät oikeasti loputkin luottamuksen rippeet suomen julkista terveydenhuoltoa kohtaan.

Ei oo todellista.. Onko näin typeriä ihmisiä olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat nuoret. Biokemiaa ja biologiaa tuntevana varoitan teitä: älkää ottako tatuointeja, huulitäytteitä, silikoneja, rakennekynsiä ym. myrkkyjä itseenne. Kukaan ei vielä tiedä tarkkaan, mitä nämä aineet aiheuttavat elimistössä, joka muutenkin altistuu monille myrkyille.

Varma asia on se, että ensimmäinen paikka, mihin ne myrkyt menee, ovat imusolmukkeet.

Ihosyövät ovat lisääntyneet, jopa aurinkoa välttelevien nuorten ihmisten keskuudessa. Samoin imusolmukesyövät ovat yleisiä nimenomaan nuorilla. Siksi on uskomatonta, jos joku lääkäriksi itseään kutsuva voi sanoa, ettei jollakin nuorella voi olla syöpää. Toki ukoinen status voi antaa kuvan huomiohakuisuudesta, mutta se ei saisi vaikuttaa tutkimuksiin.

Osa syövistä voidaan välttää yrittämällä elää ilman ylimääräisiä myrkkyjä.

Luulenpa, että se olisi huomattu tähän mennessä, jos silarit aiheuttaisi syöpää. Rakennekynnet ja huulitäytteet tuskin pahimmasta päästä, ainakin jos huuliin laitetaan hyaluronia eikä Tallinnan-tädin muovitäytteitä. Luulen, että suuri osa myrkyistä saadaan ilman ja veden kautta. Varmastikaan suoraan iholle ei kannata laittaa paljon myrkkyjä, kuten hajuvesiä ja kemikaaleja sisältäviä voiteita.

Hajuvedet ja voiteet on kuitenkin poishuuhdeltavissa, samaa ei voi sanoa silikoneista, tatuoitaessa rikotulle iholle tulevasta ja sen läpi tehokkaasti imeytyvästä väriaineesta tai vaikkapa piikitettävästä hermomyrkystä eli botuliinista ja miksei myös jo mainitusta hyaluronihaposta.

Hyaluronihappo on aine, jota on (ja kuuluu olla) esim. silmän lasiaisessa. Se, että se on happo, ei ole ongelma keholle.

Sitä voi esiintyä luonnostaan, niin, mutta se happo jota erikseen ruiskutetaan... Vaikka ei olisi vegaani, mutta tavallinen eläinystävä vain, niin valmistustapa on ongelma.

https://simplicite.com.au/blogs/skin-care-101/the-awful-truth-about-veg…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kautta tiedän nuorehkon naislääkärin, joka on kirurgi ja työkseen leikkaa rintasyöpiä. Huomasi rinnassaan kyhmyn ja hakeutui lääkäriin, mutta häntä ei uskottu, ajateltiin, että nyt on ylireagointia, kun on itse rintasyöpien kanssa tekemisissä töissään. Lopulta joku lääkäri laittoi lähetteen mammografiaan perustellen, että "potilas saa mielenrauhan". Tässä meni melkein vuosi, ja rintasyöpähän se oli ja siinä vaiheessa jo etäispesäkkeitä lähettänyt. 

Lääkäri olisi voinut laittaa itse itsestään lähetteen. Tai pyytää lääkäriystäviään laittamaan lähetteen. Lääkäreillä on aina etuoikeus hoitoon.

T:sairaalassa työskentelevä jolla on monta omaista ja aviomies lääkärinä

Näin tietenkin periaatteessa, mutta tämä lääkäri ei sitä jostain syystä tehnyt. Lääkäreillä ei ole mitään etuoikeutta hoitoihin missään tilanteissa. 

Virallisesti lääkäreillä ei ole tätä etuoikeutta ei ole mutta käytännössä on. Voisin kertoa muutamankin esimerkkitapausta mikälä vaitiolovelvollisuutta ei olisi.

Mistä revit tuon "maailman paras julkinen terveydenhuolto"? Suomessa on todella surkea julkinen terveydenhuolto , ollaan nykyään EU:n pohjasakkaa. Kannattaisi jo avata silmät ja vähän matkustellakkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli myös mieleen se, että epäilen naisia ja miehiä kodeltavan eri tavalla terveydenhuollossa. En tiedä onko tätä tutkittu, mutta pitäisi.

Naisten vaivoja ja kipuja vähätellään, varmaan koska naisten ajatellaan olevan pienestä valittavia ja herkkiä. Miesten taas ajatellaan menevän lääkäriin vasta, kun on jotain oikeasti pielessä, ja uskon että heidät otetaan herkemmin tosissaan.

Esimerkki omasta elämästäni oli, kun minä ja mieheni sairastuimme tismalleen samaan bakteerin aiheuttamaan sairauteen, joka aiheutti molemmille samat oireet. Olemme saman ikäisiä ja molemmat perusterveitä.

Hän sai nopeammin ajan terveyskeskukseen ja hänelle varattiin aika myös jälkitarkastukseen. Minä jouduin odottamaan pidempään, eikä mistään jälkikäynneistä ollut puhettakaan.

Riippuu ihan lääkäristä, minkälaista hoitoa sattuu saamaan. Itse veikkaisin, että naiset saavat parempaa hoitoa, koska heillä on useammin paremmat elintavat. Sosiaalinen statuskin saattaa vaikuttaa, eli jos on perheellinen, saattaa saada parempaa  hoitoa, koska luokitellaan kunnon kansalaiseksi. Itse yksinäisenä miehenä koen, että terveyskeskuksen ihmisiä voisi vähempää kiinnostaa asiani.

Googlesta onkin ollut useimmiten enemmän hyötyä kuin terveyskeskuksista. Eivät nämä suostu edes tutkimaan veriarvojani, kuin kerran vuodessa, vaikka olen ollut sairaalassa sydänoireiden vuoksi, ja olen muuttanut tästä syystä elämäntapojani. Myöskään aiempien verikokeiden tuloksia ei ole laitettu potilastietokantaan. Näistä ei siis ole minulle varsinaisesti hyötyä edes siinä, että voisi googlata terveydentilaansa. Pitää nyt ensikerralla vaatia kaikki tulokset itselleen.

Toki antibiottireseptin voi tuolta käydä hakemassa jos tarvitsee (noin kerran 10 vuodessa tarvitsen), eli onhan se parempi kuin monissa afrikan maissa. En kylläkään ymmärrä, missä se suomen terveyskeskusten ennaltaehkäisevän hoidon painopiste näkyy, ellei kyse ole hoidon saannin ehkäisystä.

Kyllä sinkkumies on alinta kastia lääkärille.

Minulta ei ole kukaan lääkäri kysynyt, olenko sinkku vai jotain muuta.281

Kyllä aina epikriisissä mainitaan jos potilas on esimerkiksi on 2 alaikäisen lapsrn isä/äiti.

Maailmalla ja Porvoossa on kaksi eri asiaa.

Håksu kirjoitti:

Maailmalla ja Porvoossa on kaksi eri asiaa.

Tietääkseni Janita ei asu Porvoossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli myös mieleen se, että epäilen naisia ja miehiä kodeltavan eri tavalla terveydenhuollossa. En tiedä onko tätä tutkittu, mutta pitäisi.

Naisten vaivoja ja kipuja vähätellään, varmaan koska naisten ajatellaan olevan pienestä valittavia ja herkkiä. Miesten taas ajatellaan menevän lääkäriin vasta, kun on jotain oikeasti pielessä, ja uskon että heidät otetaan herkemmin tosissaan.

Esimerkki omasta elämästäni oli, kun minä ja mieheni sairastuimme tismalleen samaan bakteerin aiheuttamaan sairauteen, joka aiheutti molemmille samat oireet. Olemme saman ikäisiä ja molemmat perusterveitä.

Hän sai nopeammin ajan terveyskeskukseen ja hänelle varattiin aika myös jälkitarkastukseen. Minä jouduin odottamaan pidempään, eikä mistään jälkikäynneistä ollut puhettakaan.

Riippuu ihan lääkäristä, minkälaista hoitoa sattuu saamaan. Itse veikkaisin, että naiset saavat parempaa hoitoa, koska heillä on useammin paremmat elintavat. Sosiaalinen statuskin saattaa vaikuttaa, eli jos on perheellinen, saattaa saada parempaa  hoitoa, koska luokitellaan kunnon kansalaiseksi. Itse yksinäisenä miehenä koen, että terveyskeskuksen ihmisiä voisi vähempää kiinnostaa asiani.

Googlesta onkin ollut useimmiten enemmän hyötyä kuin terveyskeskuksista. Eivät nämä suostu edes tutkimaan veriarvojani, kuin kerran vuodessa, vaikka olen ollut sairaalassa sydänoireiden vuoksi, ja olen muuttanut tästä syystä elämäntapojani. Myöskään aiempien verikokeiden tuloksia ei ole laitettu potilastietokantaan. Näistä ei siis ole minulle varsinaisesti hyötyä edes siinä, että voisi googlata terveydentilaansa. Pitää nyt ensikerralla vaatia kaikki tulokset itselleen.

Toki antibiottireseptin voi tuolta käydä hakemassa jos tarvitsee (noin kerran 10 vuodessa tarvitsen), eli onhan se parempi kuin monissa afrikan maissa. En kylläkään ymmärrä, missä se suomen terveyskeskusten ennaltaehkäisevän hoidon painopiste näkyy, ellei kyse ole hoidon saannin ehkäisystä.

Kyllä sinkkumies on alinta kastia lääkärille.

Minulta ei ole kukaan lääkäri kysynyt, olenko sinkku vai jotain muuta.281

Minulta ainakin on kysytty asuuko samassa taloudessa joku joka voi auttaa tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa panostetaan terveydenhuollossa vain vanhuksiin, muut nauretaan pois ja käsketään syödä särkylääkkeitä.

Naapurissani asuu mummo, kroonisesti sairas. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan jossa joutui odottamaan tuntikausia lääkärin tutkimusta, ambulanssi henkilökunta oli sanonut että toiset ensin hoitoon, tämä rouva on kroonikko (eli ei kiirettä hoidolla).

Tottakai lääkärit aloittavat diagnoosin tekemisen todennäköisyyksien kautta! Tilastollisesti on todennäköisempää, että esimerkiksi toimistotyöläisen huimaus johtuu jännitysniskasta kuin aivokasvaimesta.  Tai että kolmekymppisellä miehellä pitkittynyt ylävatsapolte on närästystä eikä sydänkohtaus. Sen sijaan potilaan mielessä on ensimmäisenä tietenkin se kauhuskenaario, koska niinhän ihmismieli toimii. Varaudutaan pahimpaan. Lääkärin on jo työnsäkin puolesta kuitenkin pidettävä jalat maassa ja aloittaa erotusdiagnoosi oireisiin sopivista yleisimmistä vaivoista. Muuten terveydenhuoltojärjestelmämme ei kestäisi kaikkia niitä turhia kuvantamisia ja kokeita, joilla harvinaisemmat sairaudet seulotaan. Ikävää tietenkin yksilön kannalta, koska aina silloin tällöin miljoonia ihmisiä hoidettaessa tulee tapauksia, joissa onkin kyseessä jostain harvinaisemmasta - ja vakavammasta - sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lääkärit aloittavat diagnoosin tekemisen todennäköisyyksien kautta! Tilastollisesti on todennäköisempää, että esimerkiksi toimistotyöläisen huimaus johtuu jännitysniskasta kuin aivokasvaimesta.  Tai että kolmekymppisellä miehellä pitkittynyt ylävatsapolte on närästystä eikä sydänkohtaus. Sen sijaan potilaan mielessä on ensimmäisenä tietenkin se kauhuskenaario, koska niinhän ihmismieli toimii. Varaudutaan pahimpaan. Lääkärin on jo työnsäkin puolesta kuitenkin pidettävä jalat maassa ja aloittaa erotusdiagnoosi oireisiin sopivista yleisimmistä vaivoista. Muuten terveydenhuoltojärjestelmämme ei kestäisi kaikkia niitä turhia kuvantamisia ja kokeita, joilla harvinaisemmat sairaudet seulotaan. Ikävää tietenkin yksilön kannalta, koska aina silloin tällöin miljoonia ihmisiä hoidettaessa tulee tapauksia, joissa onkin kyseessä jostain harvinaisemmasta - ja vakavammasta - sairaudesta.

Kyllä lääkäriksi päässeellä sen verran älliä on, että tajuaa että todennäköisyys väestötasolla ja yksilötasolla on ihan eri asia. Ei voi vain ottaa arvioon jotain yksittäistä oiretta ja lähteä miettimään mistä se todennäköisimmin johtuu, vaan arvioida potilaan tilannetta yksilöllisenä kokonaisuutena.

Mun mielestä tässä janitan syöpäjutussa on jotain todella epämääräistä. Tulee sellainen vaikutelma näistä lehtijutuista, että onko mitään syöpää oikeasti, tai onko se oikeasti niin vakava kuin janita antaa ymmärtää. Aika näyttää.

Huomion hakuiselle Janitalle syöpä oli lottovoitto, sen seurauksena hänestä on tullut tunnetumpi, sitähän hän haluaa.

Lääkärin työ ei ole epäillä vaan tutkia!

Vierailija kirjoitti:

Huomion hakuiselle Janitalle syöpä oli lottovoitto, sen seurauksena hänestä on tullut tunnetumpi, sitähän hän haluaa.

Mieti nyt vähän mitä sanot

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lääkärit aloittavat diagnoosin tekemisen todennäköisyyksien kautta! Tilastollisesti on todennäköisempää, että esimerkiksi toimistotyöläisen huimaus johtuu jännitysniskasta kuin aivokasvaimesta.  Tai että kolmekymppisellä miehellä pitkittynyt ylävatsapolte on närästystä eikä sydänkohtaus. Sen sijaan potilaan mielessä on ensimmäisenä tietenkin se kauhuskenaario, koska niinhän ihmismieli toimii. Varaudutaan pahimpaan. Lääkärin on jo työnsäkin puolesta kuitenkin pidettävä jalat maassa ja aloittaa erotusdiagnoosi oireisiin sopivista yleisimmistä vaivoista. Muuten terveydenhuoltojärjestelmämme ei kestäisi kaikkia niitä turhia kuvantamisia ja kokeita, joilla harvinaisemmat sairaudet seulotaan. Ikävää tietenkin yksilön kannalta, koska aina silloin tällöin miljoonia ihmisiä hoidettaessa tulee tapauksia, joissa onkin kyseessä jostain harvinaisemmasta - ja vakavammasta - sairaudesta.

Itsellä on mielessä ne "kauhuskenaariot" yhtenä vaihtoehtona silloin, kun ne ovat yksi realistinen vaihtoehto.

"Lääkärin on jo työnsäkin puolesta kuitenkin pidettävä jalat maassa ja aloittaa erotusdiagnoosi oireisiin sopivista yleisimmistä vaivoista." Kunpa kunnollinen erotusdiagnoosi tehtäisiinkin. Nythän ongelma on se, että sitä ei usein tehdä, vaan oireet laitetaan yleisimpien vaivojen piikkiin. Diagnoosien teko on toki vaikeaa, mutta se ei tarkoita sitä, että siitä voisi luistaa, päinvastoin. 

Mielestäni tilanne ei voi olla se, että jos ihmisellä ei ole mitään mikä selvästi ja varmasti kertoisi oireiden syyn, mutta oire voi viitata vaikka vakavaan sairauteen (esim. sydän- tai syöpäoireet ovat usein tällaisia), lähetetään potilaat automaattisesti kotiin, jolloin osa ihmisistä kuolee. Toistuvasti näyttäisi myös siltä, että ihminen itse ymmärtää kun jotain on vialla, mutta tätä ei kuunnella. (Toki kolikon toinen puoli on se, että jotkut ihmiset voivat olla oikeasti myös luulosairaita, mutta tätä ei tietenkään voi yleistää jokaiseen potilaaseen jolla ei ole pää kainalossa, tai joka ei ole suurinta riskiryhmää mahdolliselle sairaudelle.)

Näyttäisi siltä, että erilaisia oireita olisi yleisesti ottaen usein syytä kuunnella ja erotella enemmän - onko potilaalla ollut aiemmin vastaavaa, millainen kipu tai tuntemus on tarkalleen, mitä siihen liittyy. (Ja jos potilaiden toivotaan toimivan toisin jossain asiassa, pitää tästä tiedottaa - peruste puutteille näissä asioissa ei voi olla se että potilaat eivät ymmärrä ja toimivat väärin.) Potilas on kuitenkin se ainoa, joka vastaanottaa suurimman osan kehon antamasta "datasta" - tällä voisi usein olla isompi painoarvo. Usein kysymykset voisi olla vähän tarkentavampia. Onko tilanne oikeasti se, että esim. syöpäoireita on aivan _mahdoton_ erottaa stressistä? Luulen, että monesta tilanteesta saisi enemmän irti heti alussa potilaan kokonaistilannetta vähän huolellisemmin tarkastelemalla. Sille on pakko olla aikaa silloin kun sille on tarvetta. En oikein usko että rankat hoidot sairauden vakavassa vaiheessa ja/tai kuolleet veronmaksajat ovat nekään kansantaloudellisesti pidemmän päälle hyvä ratkaisu - kustannuksissakin pitäisi arvioida kokonaiskuvaa enemmän.

Mulle sanottiin kun soitin päivystykseen että tietäsit jos olis kohtutulehdus?! Mitä sitten soitin sinne? Ihme vatipäitä.