IS: Lääkärit eivät uskoneet, että 25-vuotiaalla Janitalla voi olla syöpä

Vierailija kirjoitti:

No vanhuksia ei todellakaan enää hoideta. Ambulanssia on lähes mahdoton saada hoivakotiin. On kuulemma yhteiskunnan varojen tuhlaamista.

Vaihdevuotista naista ei tutkita, koska kaikki oiret johtuvat vaihtareista. Kotiäitejä ei myöskään tutkita, koska kotiäityyttä itsessään pidetään jo tilana, joka aiheuttaa tyhjiä oireita. Mielenterveysdiagnoosin saaneita ei tutkita, koska kaikki oireet johtuvat mt-ongelmista.

Ketkä onnelliset ovat niitä, joita todella tutkitaan?

1) Lääkärit, lääkärien omaiset, toimitusjohtajat, politiikot, juristit

Ikäryhmässä 30-60.

2) Lapset

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on nivelrikko, joka piti leikata. Melko pitkään kuuntelin sitä "Mut sähön oot vasta 22/23/24 ei sulla voi olla nivelrikkoa". Sitten lopulta se meni siihen pisteeseen et mun nivel oli niin kuulunu et se taipui jo väärään suuntaan. Sillon pääsin kuvauksiin ja oho hups siellä on luu luuta vasten, hirveä tulehdustila ja nivel lipsuu pois kolostaan. Ei muuta ku tekonivel tä asentamaan. Tuoki jos olis jo aiemmin tutkittu niin olisin pärjännyt paljon pitempään omalla nivelellä.

Onko sulla reippaasti ylipainoa, vai miten ne nivelet jo parikymppisenä noin oirii?

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli pitkään mahakipuja ja laihtumista. Kävi lääkärissä 3 kertaa ja määrättiin vain närästys lääkkeitä (kärsi kyllä refluksi taudista)

Kerran joutui sairaalaan ja todettiin tulehdus mahassa. Pääsi samana päivänä pois ja kuoli kotonamme 2 päivää myöhemmin. Oli ihan terve ja nuori mies. Jäin leskeksi alle kolmekymppisenä

Mikä oli kuolinsyy, jos sopii kysyä?

Tuo Janitan tapaus + nämä kommentit tässä ketjussa vievät oikeasti loputkin luottamuksen rippeet suomen julkista terveydenhuoltoa kohtaan.

Itse tunsin kyhmyn rinnassa 28-vuotiaana. Minut passitettiin psykiatrille. Kun vihdoin pääsin syöpäklknikalle, rintani oli jo nekroosissa. Syöpä erittäin aggressiivinen. Olen ollut yhteensä vuoden pois 3 syöpäleikkauksen ja sytostaattien vuoksi. Kun pääsin hoitoon, olin 33-vuotiaana. 5 vuotta kiersin lääkäriltä toiselle.

Mutta kun hoitoon pääsee, niin hoito on hyvää. HUS:n syöpälääkäreille annan 10 pistettä. Suurin ongelma on juuri hoitoon pääsyssä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Janitan tapaus + nämä kommentit tässä ketjussa vievät oikeasti loputkin luottamuksen rippeet suomen julkista terveydenhuoltoa kohtaan.

Eli sua voi viedä kuin pässiä narussa 

Vierailija kirjoitti:

Itse tunsin kyhmyn rinnassa 28-vuotiaana. Minut passitettiin psykiatrille. Kun vihdoin pääsin syöpäklknikalle, rintani oli jo nekroosissa. Syöpä erittäin aggressiivinen. Olen ollut yhteensä vuoden pois 3 syöpäleikkauksen ja sytostaattien vuoksi. Kun pääsin hoitoon, olin 33-vuotiaana. 5 vuotta kiersin lääkäriltä toiselle.

Mutta kun hoitoon pääsee, niin hoito on hyvää. HUS:n syöpälääkäreille annan 10 pistettä. Suurin ongelma on juuri hoitoon pääsyssä.

Täällä on tarkoitus lammaslauman tavoin haukkua suamen terveyden huolto järjestelmää sun viimeinen kommentti on ihan väärä ja valetta

höhhöö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Janitan tapaus + nämä kommentit tässä ketjussa vievät oikeasti loputkin luottamuksen rippeet suomen julkista terveydenhuoltoa kohtaan.

Eli sua voi viedä kuin pässiä narussa 

0/5

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kautta tiedän nuorehkon naislääkärin, joka on kirurgi ja työkseen leikkaa rintasyöpiä. Huomasi rinnassaan kyhmyn ja hakeutui lääkäriin, mutta häntä ei uskottu, ajateltiin, että nyt on ylireagointia, kun on itse rintasyöpien kanssa tekemisissä töissään. Lopulta joku lääkäri laittoi lähetteen mammografiaan perustellen, että "potilas saa mielenrauhan". Tässä meni melkein vuosi, ja rintasyöpähän se oli ja siinä vaiheessa jo etäispesäkkeitä lähettänyt. 

Lääkäri olisi voinut laittaa itse itsestään lähetteen. Tai pyytää lääkäriystäviään laittamaan lähetteen. Lääkäreillä on aina etuoikeus hoitoon.

T:sairaalassa työskentelevä jolla on monta omaista ja aviomies lääkärinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kautta tiedän nuorehkon naislääkärin, joka on kirurgi ja työkseen leikkaa rintasyöpiä. Huomasi rinnassaan kyhmyn ja hakeutui lääkäriin, mutta häntä ei uskottu, ajateltiin, että nyt on ylireagointia, kun on itse rintasyöpien kanssa tekemisissä töissään. Lopulta joku lääkäri laittoi lähetteen mammografiaan perustellen, että "potilas saa mielenrauhan". Tässä meni melkein vuosi, ja rintasyöpähän se oli ja siinä vaiheessa jo etäispesäkkeitä lähettänyt. 

Lääkäri olisi voinut laittaa itse itsestään lähetteen. Tai pyytää lääkäriystäviään laittamaan lähetteen. Lääkäreillä on aina etuoikeus hoitoon.

T:sairaalassa työskentelevä jolla on monta omaista ja aviomies lääkärinä

Törkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli pitkään mahakipuja ja laihtumista. Kävi lääkärissä 3 kertaa ja määrättiin vain närästys lääkkeitä (kärsi kyllä refluksi taudista)

Kerran joutui sairaalaan ja todettiin tulehdus mahassa. Pääsi samana päivänä pois ja kuoli kotonamme 2 päivää myöhemmin. Oli ihan terve ja nuori mies. Jäin leskeksi alle kolmekymppisenä

Mikä oli kuolinsyy, jos sopii kysyä?

Mahalaukku puhkesi tulehduksesta ja verenmyrkytys.

En ollut itse kotona kun tämä tapahtui.

Oli ilmeisesti koittanut soittaa apua kun menehtyi keittiön ja eteisen välille. Kännykkä oli keittiössä latauksessa.

Olisin jäänyt kotiin jos olisin tiennyr kuinka vakava tilanne oli. Mutta sairaalassa vain sanottiin että pitäisi mennä itsestään ohi ja jos ei mene niin ottaa sitten yhteyttä jos olo ei parane.

Oli illalla vielä suht hyvä kuntoinen ja seuraavana aamuna menehtyi.

Lääkärit vaikuttavat toimivan aina todennäköisyyksien mukaan. Jos potilaan oire selittyy jollain tavallisella syyllä, he olettavat sen olevan oireen aiheuttaja, vaikka potilas tietäisi ja sanoisi, että oire on hänellä epätavallinen.

Esimerkkinä voin kertoa, että minulla oli huimausta, ja sekä yleislääkäri että neurologi olivat sitä mieltä, että kyseessä on jännitysniskan aiheuttama oire (se on yleinen vaiva). Itse tiesin, että kyse oli jostain muusta, koska minulla oli ollut niska-hartiaseudun jännitystä jo kauan ennen huimauksen alkamista. Huimaus alkoi äkillisesti, oli ihan naurettava väite, että se johtuisi niskajännityksestä. Olin oikeassa. Myöhemmin sen syyksi paljastui MS-tauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli pitkään mahakipuja ja laihtumista. Kävi lääkärissä 3 kertaa ja määrättiin vain närästys lääkkeitä (kärsi kyllä refluksi taudista)

Kerran joutui sairaalaan ja todettiin tulehdus mahassa. Pääsi samana päivänä pois ja kuoli kotonamme 2 päivää myöhemmin. Oli ihan terve ja nuori mies. Jäin leskeksi alle kolmekymppisenä

Mikä oli kuolinsyy, jos sopii kysyä?

Mahalaukku puhkesi tulehduksesta ja verenmyrkytys.

En ollut itse kotona kun tämä tapahtui.

Oli ilmeisesti koittanut soittaa apua kun menehtyi keittiön ja eteisen välille. Kännykkä oli keittiössä latauksessa.

Olisin jäänyt kotiin jos olisin tiennyr kuinka vakava tilanne oli. Mutta sairaalassa vain sanottiin että pitäisi mennä itsestään ohi ja jos ei mene niin ottaa sitten yhteyttä jos olo ei parane.

Oli illalla vielä suht hyvä kuntoinen ja seuraavana aamuna menehtyi.

Hui kauhistus

Täytyy itse kiittää työterveyslääkäriä ja ensiavun lääkäriä. Oma oireeni oli vain hieman sinertävä vasen käsi, työterveyslääkäri sanoi suoraan ettei hänen omatuntonsa kestä, jos lähettää mut kotiin, lähetteellä menin ensiapuun. Siellä ensiavun lääkäri, kysyi multa läjän kysymyksiä. Siitä sitten röntgeniin, verikokeisiin ja ultraan. Diagnoosiepäily lymfooma. Käden sinertävyys johtui siitä, kun yksi suurentunut imusolmuke painoi laskimoa. Viikon päästä makasin leikkaupöydällä ja viikko leikkauksesta olin ekaa sytostaattia saamassa. Lopullinen diagnoosi oli Hodgkinin lymfooma, hoidetaan levinnäisyytenä 4. Hoidot aloitettiin ennenkuin levinnäisyys oli varmistettu, luuytimestä ei ollut varmuutta. Onneksi oli puhdas, kun tulokset saatiin.

Olen siis 27 vuotias, nuo kaksi lääkäriä pelastivat henkeni. En minä nyt osannut edes ajatella, että näin nuorena voisin sairastua syöpään. Noin mitättömästä oireesta varmasti moni lääkäri olisi lähettänyt kotiin syömään buranaa. Itselläni siis aivan toisenlainen kokemus terveydenhuollosta, itse sain diagnoosin ja pääsin hoitoon nopeasti. Itselläni hoidot tepsineet todellinen hyvin, täydellinen hoitovaste, eli remissiossa ollaan. Viimeinen sytostaatti nyt joulukuun alussa.

Sehän on ihan tutkittu juttu, että nuori ja kaunis ei saa palvelua terveydenhoidossa, koska lääkäreiden on vaikea uskoa, että kaunis ihminen voisi sairastua.

Minunkin piti vanheta ja rupsahtaa ennen kuin vaivojani alettiin tutkia. Mietin jo, miksi en ole aikaisemmin mennyt näiden vaivojen kanssa lääkäriin, mutta hyppäsinhän minä jos minkälaisessa lääkärissa silloin kun vaiva puhkesi. Olin kai silloin vielä liian kaunis ollakseni uskottavasti kipeä.

Joskus sokeakin kana jyvän nappaa= suomalainen terveydenhoito

Vierailija kirjoitti:

Täytyy itse kiittää työterveyslääkäriä ja ensiavun lääkäriä. Oma oireeni oli vain hieman sinertävä vasen käsi, työterveyslääkäri sanoi suoraan ettei hänen omatuntonsa kestä, jos lähettää mut kotiin, lähetteellä menin ensiapuun. Siellä ensiavun lääkäri, kysyi multa läjän kysymyksiä. Siitä sitten röntgeniin, verikokeisiin ja ultraan. Diagnoosiepäily lymfooma. Käden sinertävyys johtui siitä, kun yksi suurentunut imusolmuke painoi laskimoa. Viikon päästä makasin leikkaupöydällä ja viikko leikkauksesta olin ekaa sytostaattia saamassa. Lopullinen diagnoosi oli Hodgkinin lymfooma, hoidetaan levinnäisyytenä 4. Hoidot aloitettiin ennenkuin levinnäisyys oli varmistettu, luuytimestä ei ollut varmuutta. Onneksi oli puhdas, kun tulokset saatiin.

Olen siis 27 vuotias, nuo kaksi lääkäriä pelastivat henkeni. En minä nyt osannut edes ajatella, että näin nuorena voisin sairastua syöpään. Noin mitättömästä oireesta varmasti moni lääkäri olisi lähettänyt kotiin syömään buranaa. Itselläni siis aivan toisenlainen kokemus terveydenhuollosta, itse sain diagnoosin ja pääsin hoitoon nopeasti. Itselläni hoidot tepsineet todellinen hyvin, täydellinen hoitovaste, eli remissiossa ollaan. Viimeinen sytostaatti nyt joulukuun alussa.

Sinertävä käsi ei ole mitätön oire. Sinertävä väri kertoo verenkierron ongelmista. Jokaisella lääkärillä pitää hälytyskellojen soida tällaisessa tapauksessa. Ja ennen kuin kukaan tulee huutelemaan, että "yhyy suomessa surkea terveydenhuolto, suurin osa lääkäreistä ei tajuaisi tätä oiretta" niin voin sanoa, että asia on juurikin toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

höhhöö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Janitan tapaus + nämä kommentit tässä ketjussa vievät oikeasti loputkin luottamuksen rippeet suomen julkista terveydenhuoltoa kohtaan.

Eli sua voi viedä kuin pässiä narussa 

0/5

3/5,5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kautta tiedän nuorehkon naislääkärin, joka on kirurgi ja työkseen leikkaa rintasyöpiä. Huomasi rinnassaan kyhmyn ja hakeutui lääkäriin, mutta häntä ei uskottu, ajateltiin, että nyt on ylireagointia, kun on itse rintasyöpien kanssa tekemisissä töissään. Lopulta joku lääkäri laittoi lähetteen mammografiaan perustellen, että "potilas saa mielenrauhan". Tässä meni melkein vuosi, ja rintasyöpähän se oli ja siinä vaiheessa jo etäispesäkkeitä lähettänyt. 

Lääkäri olisi voinut laittaa itse itsestään lähetteen. Tai pyytää lääkäriystäviään laittamaan lähetteen. Lääkäreillä on aina etuoikeus hoitoon.

T:sairaalassa työskentelevä jolla on monta omaista ja aviomies lääkärinä

Näin tietenkin periaatteessa, mutta tämä lääkäri ei sitä jostain syystä tehnyt. Lääkäreillä ei ole mitään etuoikeutta hoitoihin missään tilanteissa. 

Tämä nyt on huomattavasti lievempi esimerkki, mutta asioin kerran julkisen puolen hammaslääkärissä, kun hampaastani irtosi paikka. Se oli myös tullut kipeäksi tämän jälkeen koska sinnehän pääsi kaikkea ruokaa ja likaa. Mainitsin tämän hammaslääkärille ja kyselin, saattaisikohan se olla tulehtunut. Hammaslääkäri totesi: ”ei näytä olevan tulehtunut, ei ole ikenessä merkkejä siitä” ja laittoi uuden paikan. Noin kuukauden päästä olin hammaslääkärissä taas kun tämä uusikin paikka lohkesi, hammas oli edelleen kipeä ja mainitsin tästä taas uudelle hammaslääkärille ja ehdotin, että pitäisikö se kuvata niin selviää onko tulehtunut. Hän sanoi että ” ei se siltä näytä mutta voidaan kuva ottaa”. Ja kappas vaan se olikin niin tulehtunut (alunperin juurihoidettu hammas) että kannatti vetää pois. Jäi tuosta sellainen kuva että he olivat vaan haluttomia tarkastamaan/hoitamaan kunnolla. Näköjään lääkärille pitää nykyään tehdä itselleen valmiiksi diagnoosi, ja ehdottaa sitä, niin ehkä osataan etsiä oikeaa oireiden aiheuttajaa...