Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tilastokeskuksen iso syntyvyyskehitysuutinen tänään - ootteko muut lapsettomat valmistautuneet lukemaan koko päivän, kuinka olette vähän hölmöjä?
16.11.2018 |
Siis sitä, että lapsia ei tehdä kun mediasta tulee niin negatiivinen lapsiperhekuvaus ja että naiset luulee olevansa hedelmällisiä ikuisesti. Itse en tunne yhtään tällaista lapsetonta, lähinnä niitä jotka eivät saa töitä - tai saavat pätkää pätkän perään ja aktiivimallin ahdistelua muuttaa ympäri ämpäri - ja ovat kuormittuneita pelkästään omasta jaksamisestaan huolehtimisesta.
Mutta kuunnellaan nyt taas päivä tätä. Jostain syystä ihmisiä näyttää lämmittävän ajatus lapsettomien tyhmyydestä. Niin kauan ei kyllä tulee mitään muutosta mihinkään, mutta pääpointti näyttää kyllä olevan se omassa erinomaisuudessa patsastelu.
Kommentit (84)
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005902088.html
"Emme yksinkertaisesti uskalla hankkia toista lasta – työelämä on liian vaativaa
Emme osanneet ennakoida perheen ja työn yhteensovittamisen olevan näin vaikeaa."
Niin, ei omilla vanhemmilla ainakaan ollut tällainen elämä kun siihen synnyin, vaikea on ajatella antavansa lapsilleen huonompaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vdvdd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko huonon huoltosuhteen syy se ettei nyt tehdä lapsia vai sen että suurten ikäluokkien aikaan tehtiin paljon? Vai sekä-että?
Varmaankin molempia. Eihän syntyvyyden lasku ole oikeasti seurausta vain siitä, että itsekkäät minäminäminä- kolmikymppiset eivät halua minkäänlaista häiriötä nykyiseen elämäntyyliinsä, vaan kuvittelevat elävänsä siinä ikuisessa biletysputkessa shoppailuineen ja etelänlomineen ja nauttivansa siitä vielä viisikymppisinäkin. Ennemmin muutoksia on tapahtunut useammalla suunnalla ja nämä äänekkäimmät tollot jotka ovat enemmän huolissaan alapäänsä ulkonäöstä kuin elämän jatkuvuudesta ovat vain se näkyvin jäävuoren huippu. Joka tapauksessa kestää vuosikymmeniä ennen kuin epäsuhta huoltosuhteessa tasoittuu.
Itse asiassa lapsettomat ovat epäitsekkäämpiä kuin ne lapselliset. Lapsen tahtominen lähtee aina tahtomisesta, MINÄ ITSE tahdon lapsen. Oletko tullut ajatelleeksi? Minä en biletä vapaa-ajalla vaan nautin muuten elämästä miehen ja lemmikkien kanssa. Ihanaa, rauhallista, ei vaiponvaihtoja ja kuolaa, ihanaa. Ottaako päähän? ;)
Lapsen haluattomuus lähtee ihan yhtä itsekkäistä tahtomisista, kuin mitä lapsen haluaminenkin.
Ja miksi lapsellista ottaisi päähän? Elämä lapsen/lapsien kanssa on se mitä haluamme, itselleni ainakin (tahattomasti) lapsettomaksi jääminen olisi ollut todella surullinen ajatus.
- Nainen 27v, puoliso vuoden vanhempi, tutustuimme 1,5v sitten. Parisuhde on hyvä, mutta niin vähän aikaa olemme olleet yhdessä, että haluamme molemmat nauttia vain toisistamme vielä pitkään. Minulla ei ole vakituisia parisuhteita takanakaan, en löytänyt ketään aikaisemmin. Molempien perhetausta köyhä ja rikkonainen.
- Olen enimmän osan elämästäni ajatellut, etten halua lapsia IKINÄ. Olen suurperheestä, pienempiä sisaruksia on useita, ja inhoan lasten aiheuttamaa meteliä yli kaiken. En ole ikinä pitänyt vauvoja söpöinä, lapset ovat minusta kivoja 2-5-vuotiaina, sitä ennen ja sen jälkeen kamalia. Olen taipuvainen stressaamiseen, masennukseen ja ahdistukseen ja ärsyynnyn herkästi.
- Olen aina pelännyt synnytystä kivun ja komplikaatioiden takia. Pidän seksistä hyvin paljon enkä kestäisi ottaa sitä riskiä, että nautintokyky menisi tai huonontuisi. Äitini muistan aina inhonneen raskauksista ja synnytyksistä muuttunutta vartaloaan, nuorena hän oli mallinmitoissa. On varmasti siirtänyt kehohäpeän minuun, en osaa pitää roikkuvia tissejä tai vatsanahkaa normaaleina saati kauniina, kun oma äiti on niitä aina inhonnut. En kehtaa edes nykyisillä mitoillani (160/58) käydä uimarannalla.
- Lapsuuteni oli köyhä, ainakin kun osasin verrata sitä varakkaampien perheiden tilanteeseen. Emme matkustelleet ikinä, toisin kuin muut perheet, ja pienestä lapsesta asti olen ollut kiinnostunut ulkomaista ja halunnut nähdä maailmaa. Joku väitti ettei lapsi ehkä osaa kaivata sitä mitä ei ole, mutta kyllä osaa. Lapsilla on hyvä mielikuvitus, havainnoivat ympäristöään, osaavat lukea. Olin katkera jo lapsena.
- Olen määräaikaisessa työssä, mies osa-aikaisessa. Minulla on maisterintutkinto taustalla, miehellä 2. asteen tutkinto. Asumme kalliisti vuokralla ja halvempaa emme ole saaneet. Säästöön ei jää niin paljon, että voisi kuvitellakaan mitään asunnon ostamista, mutta sen verran kuitenkin, että emme ole kiireellisiä saati erittäin kiireellisiä kaupungin asunnon haussa.
- En biletä enkä matkustele juurikaan, ensimmäinen ei kiinnosta ja jälkimmäiseen ei ole varaa.
- Minulle ei ole suuri katastrofi, jos jään lapsettomaksi. En ole ikinä haaveillut lapsiperhe-elämästä, oli elämäni suurin helpotus päästä muuttamaan lapsuudenkodin lapsiperheestä pois. Olemme mieheni kanssa molemmat sitä mieltä, että lasta ei edes harkita jos ei ole taloudellista varmuutta eikä sosiaalisia tukiverkostoja. Ei näytä todennäköiseltä, että näitä ikinä muodostuisi. Tiedetään hyvin, että 10v päästä hedelmällisyys varsinkin minun osaltani on heikompi kuin nyt, mutta jos silloin onkin tilanne muutoin parempi, niin ehkä yritetään. Ei haittaa jos ei onnistu.
En usko että tällainen elämäntarina on ikäluokassani kovinkaan harvinainen.
Mites noi miehet ja niiden vastuut...