Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikien alisuoriutuminen (aiempi keskustelu)
15.11.2018 |
Aiempi keskustelu poistettiin, toivoisin että tämä saisi olla. Tarkoituksena ei ole syyttää ja haukkua poikia, vaikka tekstissä saattaakin olla hieman katkera sävy, se ei kohdistu miehiin, vaan järjestelmään oman kokemuksen pohjalta. Se kokemus voi olla joillekkin erilainen.
Olen 90- ja 2000-luvulla peruskouluni käynyt nainen, jonka koulumenestys oli heikkoa, samaa luokkaa kuin luokkamme pojilla, ehkä kahta lukuunottamatta.
Huonosti pärjäävänä tyttönä sitä teki tietynlaisia huomioita siitä, miten eritavalla koulussa poikiin suhtauduttiin. Pojat olivat "hauskoja" ja "poikia", joten huono koemenestys, saati tunneilla häiriköinti ei ollut esteenä keskinkertaisille numeroille. Verratessani omia numeroitani samantasoiseen poikaan, olivat todistuksessa pojan numerot aina 1-2 numeroa parempia. Tätä saatettiin perustella mm. Tuntiaktiivisuudella, vaikka poikien "tuntiaktiivisuus" oli vitsien kertomista tunneilla, eikä opetukseen osallistumista.
Jos poika harrasti lätkää- tai jalkapalloa, sai koulusta olla poissa käytännössä vaikka kuinka paljon treenien varjolla ja liikunta oli tietenkin kymppi. Liikuntaa harrastavan tytön todistukseen ei liikuntaharrastus tuonut lisäpisteitä. Ei varmaankaan ollut oikeaa liikuntaa, kun ei kuulunut futisseuraan, saati pelannut jalkapalloa. Sama juttu amiksessa. Peruskoulussa eniten stipendejä kahmivat olivat aina poikia, ei siksi että tytöt olivat huonompia, vaan siksi, että koulussa menestyvänä poikana oli helppo erottua luokan menestyvistä tytöistä.
Ammattikoulussa taas pojat eivät vaivautuneet juurikaan osallistumaan opetukseen. Tunneille tultiin aina myöhässä, saatettiin lähteä kesken tuntia kauppaan jne. Ryhmätöissä pojat saattoivat käydä kertomassa mistä ryhmätyö tehtäisiin, jonka jälkeen ryhmän poikia näki seuraavan kerran kun oli aika esitellä työ, jolloin he sujuvasti kaappasivat muiden työn itselleen ja esittelivät sen kuin omanaan.
Kahtena viimeisenä koulupäivänä sitten tullaan ajoissa tunnille, palautetaan ensimmäistä kertaa joitakin kahden lauseen lopputöitä ja koulu myöntää pojille stipendit ja ylentävät arvosanoja kakkosista vitosiin kun ovat tsempanneet niin hienosti.
Hyvin alusta asti pärjänneelle tytölle selitetään, että todistukseen ei voi laittaa vitosia, koska ei ole näkynyt kehitystä tarpeeksi, kun kyse on kokonaisuudesta eikä siitä, että kurssien arvosanat ovat vitosia.
Pojat jotka selvisivät yliopistoon naisvaltaiselle alalle luovivat iloisesti ryhmätöiden lävitse panostamalla sen verran, että itsevaltiaana kerrottiin mikä aihe ja näkökulma valitaan, oma nimi kirjoitettiin työn alle ja kerättiin lopuksi kunnia työstä.
Vapaamatkustamiseen puututtiin herkemmin mikäli kyseessä oli nainen, jostakin syystä osa miehistä oli tämän suhteen lähes koskemattomia, miehillä kun on tunnetusti paljon "tärkeitä" menoja, joten ymmärtäähän sen ettei opiskeluun ehdi panostaa jne.
Tietenkin on olemassa aina poikkeuksia, mutta kaikki nämä tarinat ovat tosia. Kasvatamme pojista alisuoriutujia, joista iso osa on tottunut menestymään ilman, että mitään pitäisi tehdä sen eteen. Nyt kun työllisyystilanne on huono, alkavat nämäkin hedelmät tulla näkyviksi.
Kommentit (100)
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla enemmän miesopettajia kouluissa. Näin tytöt saisivat tasa-arvoisempaa kohtelua. Naisopettajat automaattisesti suosivat poikia hieman enemmän.
Mä kävin myös peruskoulun 90- ja 2000-luvulla Vantaalla ja Helsingissä, mutta en kyllä huomannut tuommosta. Saattaahan siinä olla koulukohtaisia eroja.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin myös peruskoulun 90- ja 2000-luvulla Vantaalla ja Helsingissä, mutta en kyllä huomannut tuommosta. Saattaahan siinä olla koulukohtaisia eroja.
Voi olla koulukohtaisia eroja, mutta väittäisin että monet sellaiset jotka ovat käyneet kanssani samaa koulua, samaan aikaan eivät välttämättä koe asiaa samoin.
Jos oli jokseenkin koulussa pärjäävä tyttö, ei välttämättä tullut kiinnittäneeksi huomiota samoihin seikkoihin kuin mitä itse, joka tavallaan oli samalla viivalla niiden heikoimpien poikien kanssa ja koki kohtelun räikeästi eriarvoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Mielestäni vitsien heittäminen ei ole varsinainen huumorintajun merkki. Vitsit voivat olla täysin ulkoa opeteltua ja loukkaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat jotka selvisivät yliopistoon naisvaltaiselle alalle luovivat iloisesti ryhmätöiden lävitse panostamalla sen verran, että itsevaltiaana kerrottiin mikä aihe ja näkökulma valitaan, oma nimi kirjoitettiin työn alle ja kerättiin lopuksi kunnia työstä.
Amiksesta AMK:hon sairaanhoitajaksi menneenä tämä pitää kyllä paikkaansa. 3,5 keskiarvolla valmistuin AMK:sta johon en panostanut pätkääkään, opinnäytetyön teki työparini lähes täysin ja ryhmätöihin en osallistunut juuri enempää kuin laitoin nimeni siihen työhön.
Ei tästä koskaan minulle mainittu, mutta kyllä sitä katsottiin sormien läpi ihan urakalla. Toisaalta ihan hyvä, että saataisiin tälle alalle lisää miehiä, että ne vähät ketkä tähän kouluun hakevat, eivät keskeyttäisi koulua sen vuoksi että eivät pärjää siellä, vähän semmonen tarkoitus pyhittää keinot -meininki jota ei ääneen vaan tunnusteta.
No onpas katkeraa vinkumista taas koko aloitus. Sen ymmärrän, että persuskoulussa pitäisi olla huomattavasti tasa-arvoisempi opetus jossain kohdissa, mutta jos yliopistotasolla ei saa suutaan auki ja antaa toisten viedä kunnian hommistaan, niin voi voi. Mitenkähän tulet pärjäämään työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Mielestäni vitsien heittäminen ei ole varsinainen huumorintajun merkki. Vitsit voivat olla täysin ulkoa opeteltua ja loukkaavia.
Tämä. Mun pomo (nainen) ainakin pyörittelee silmiään kun meidän uusi miesvahvistus kertoo niin itsestäänselviä vitsejä ja sata kertaa kuultuja juttuja ominaan. Kaikkein pahinta on se, että se varmaan luulee ettei me tajuta niitä kun ei jakseta kiinnittää niihin huomiota. Tiedän sen kärkkyvän esimiehen paikkaa ja jos tilannetaju on mitä on, niin tulee yllättymään vuoden vaihteessa kun siihen valitaankin joku muu, näillä näkymin nainen. Mutta en sinällään häntä syytä, koska tiedän että on ollut pitkään miesvaltaisella alalla jossa verkostoituminen on ammattitaitoa tärkeämpää. Ottaa varmaan aikansa oppia uusille tavoille.
Vierailija kirjoitti:
Lupaan että se muuttuu. Me kannamme väistämättä mukanamme edellisen sukupolven arvomaailmoja ja meidän vanhempamme ovat kuitenkin eläneet sellaista sovinismin riemuvoittoa ettei heiltä oikein muuta voi odottaa. Sukupuolittuneet normit ovat olleet niin syvällä, ettei niiden purkamiseen riitä pelkkä oivallus. Koska johtajat (eli rekrytoijat) ovat yhäkin vanhempaa ikäluokkaa, näkyy sukupuolirasismi työelämässä. Ilmaiseksi ei kuitenkaan mikään tule, niinkuin olet huomannut.
Väitän, että pojilla on kyse myös esimerkkien puutteesta. Julkisuudessa ei juurikaan ole sellaisia miehen malleja, jossa näytettäisiin positiivista esimerkkiä typerien houkutusten vastustamisesta ja ponnistelun tärkeydestä. Niinistö on presidentti vaikkei pärjännyt koulussa, Duudsonit saivat rasavilliydellä oman asemansa, urheilijoihin on vaikea samaistua jos ei itse ole urheilullinen. Ja jos oma isä on mitä on, niin aika helposti sitä lähtee itsevarmuuttaan huokuvien kavereiden matkaan, vaikka niiden seuraaminen veisi perikatoon.
Tässä on perää. On vain hieman hankalaa ymmärtää, että jopa akateeminen maailma naistutkimuksineen tuntuu vieläkin niin usein jättävän huomiotta tietyt rakenteet käytännössä.
Opiskelen itse naisvaltaisella alalla ja väkisinkin pistää välillä silmään miesten suosiminen, pieniä asioita toki, mutta mielestäni merkityksellisiä. Mutta ehkä olet oikeassa ja asiat tulevat vielä muuttumaan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpas katkeraa vinkumista taas koko aloitus. Sen ymmärrän, että persuskoulussa pitäisi olla huomattavasti tasa-arvoisempi opetus jossain kohdissa, mutta jos yliopistotasolla ei saa suutaan auki ja antaa toisten viedä kunnian hommistaan, niin voi voi. Mitenkähän tulet pärjäämään työelämässä?
Minä nimenomaan olen se, joka suunsa saa auki. Silti, monet muut eivät näe tässä ongelmaa.
Omilta kouluajoilta en muista tällaisia asioita mutta omat lapseni (poikia kaikki) ja heidän kaverinsa ovat jo peruskoulun alusta tuoneet esiin että opettajat suosivat tyttöjä. Tyttöjen häiriökäyttäytymistä katsotaan herkemmin sormien läpi, heitä ei rankaista samoista asioista kuin poikia jne. Vuosien varrella on ollut useita tapauksia missä kukaan ei ole puuttunut siihen että tyttö/tytöt kiusaa poikaa/poikia, silloin kun tilanne on ollut päinvastoin tulee välitön reaktio.
Viimeisini tältä viikolta, 3 poikaa ja 1 tyttö osallisena tiettyyn asiaan, pojille välitön merkintä wilmaan, tytölle ei mitään seuraamuksia. Tällaista toimintaa on erittäin vaikeaa perusteella omalle teinille joka oli asiasta aika hämmentynyt.
En tiedä mikä on aina asioiden totuuspohja mutta olen kuitenkin erittäin huolestuneena näitä kertomuksia kuunnellut, jossain on vika että pojat kokevat näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat jotka selvisivät yliopistoon naisvaltaiselle alalle luovivat iloisesti ryhmätöiden lävitse panostamalla sen verran, että itsevaltiaana kerrottiin mikä aihe ja näkökulma valitaan, oma nimi kirjoitettiin työn alle ja kerättiin lopuksi kunnia työstä.
Amiksesta AMK:hon sairaanhoitajaksi menneenä tämä pitää kyllä paikkaansa. 3,5 keskiarvolla valmistuin AMK:sta johon en panostanut pätkääkään, opinnäytetyön teki työparini lähes täysin ja ryhmätöihin en osallistunut juuri enempää kuin laitoin nimeni siihen työhön.
Ei tästä koskaan minulle mainittu, mutta kyllä sitä katsottiin sormien läpi ihan urakalla. Toisaalta ihan hyvä, että saataisiin tälle alalle lisää miehiä, että ne vähät ketkä tähän kouluun hakevat, eivät keskeyttäisi koulua sen vuoksi että eivät pärjää siellä, vähän semmonen tarkoitus pyhittää keinot -meininki jota ei ääneen vaan tunnusteta.
Varmaankin osa pitää kommenttia provona, ehkä se onkin, mutta tiedän vastaavan tarinan. Ystäväni opiskeli myös sairaanhoitajaksi ja samalla vuosikursilla oli poika, jolle luvattiin töitä jo suunnilleen samoin tein kun pääsi kouluun, vaikka koko valmistuminen oli kyseenalaista sillä oppimenestyksellä.
Sama juttu oli meillä amiksessa. Valmistumisen lähestyessä kouluun oli jokunenkin työnantaja ottanut yhteyttä ja luvannut työtä vastavalmistuville, epävirallisesti pojille, koulumenestyksestä viis.
Osittain naisvaltaisilla aloilla poikien suosimisessa on ollut ihan pointtia. Ollaan haluttu miehiä hoitotyöhön yms. Ihan siksikin, että myös miehillä ja pojilla olisi tasa-arvon nimissä mahdollisuus saada apua ja hoitoa omalta sukupuoleltaan ja siksi, että ollaan arvostettu "miehisiä" ominaisuuksia myös turvallisuusnäkökulmasta, esimerkiksi ajateltu, että mies pärjää paremmin mahdollisesti väkivaltaisten asiakkaiden kanssa.
Kuitenkaan tämän ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö pojilta saisi vaatia vähempää kuin tytöiltäkään valmistumisen eteen.
Kotoahan tuo lähtee. Meillä vaadittiin veljeltä aina vähemmän kuin hänen siskoiltaan. Paljon pienemmistä jutuista sai kaikenlaisia palkintoja ja sovittujen asioiden hoitamatta jättämistä katsottiin läpi sormien (esimerkiksi tilattiin pizzat jos veli oli jättänyt omalla vuorollaan ruoan laittamatta). Nykyisin veljellä on sitten nainen, joka omien sanojensa mukaan tykkää puuhata kotona, joten laiskottelu jatkuu entiseen malliin. Erittäin valitettava kehityssuunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lasten urheiluvalmentajana sanoisin, että keskimäärin tytöillä ja pojilla on iso ero ihan persoonallisuudessa. Tytöissä on paljon tyyppejä, jotka ovat todella tunnollisia, jolla esim. koulussa pärjää mainiosti. Pojat taas ovat usein kokeilevampia, eivätkä hyväksy valmiita ratkaisuja. Samoin heiltä pitää oman kokemukseni mukaan vaatia asioita paljon enemmän kuin tytöiltä. Vaikeinta on saada poika innostumaan jostakin, mutta kun hän innostuu, niin mikä tahansa on oikeastaan mahdollista. Melkein sanoisin, että siinä missä tytöt suorittavat tasaisesti, niin pojissa on aivan valtavat yksilökohtaiset erot - yhdet menee pitkälle ja toiset ei mihinkään.
Tiedän, että nämä ovat karkeita yleistyksiä, mutta silti väitän että niissä on jotain perää. Tasa-arvotyö ja ihmisten yksilöllisyyden kunnioittaminen on erittäin tärkeää, mutta silti minusta tulisi pitää mielestä, että tietyt sukupuoliset ja ihan sieltä biologiasta tulevat asiat määrittävät myös meitä vahvasti.
Tasa-arvotyöstä tiedetään jo sen verran, että mitä paremmat mahdollisuudet yksilöillä on toteuttaa itseään, niin sukupuolen sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee ja biologisen puolen merkitys suurenee. Veikkaan että nimenomaan tämä näkyy nyt meillä esim. peruskoulussa, jossa tyttöjen ja poikien suorituskykyerot ovat tätä nykyä huikeat.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jossain tilanteessa voi tuollaistakin olla, mutta ei tuo oikein uskottava selitys kokonaistilanteesta ole.
On myös sellaisia tutkimuksia, joiden mukaan pojat saavat huonompia arvosanoja samasta työstä.
Suurin osa opettajista on naisia, joille on opetettu feminististä ideologiaa. Feminismi näkyy myös soijahenkisissä miesopettajissa. Esim.minun opettajani koulussa yläasteella vertasi miehiä siittiöihin ja sanoi että vain yksi miljoonasta onnistuu tms.
Virallista syrjintää koulutusjutuissa on ainoastaan miehiä kohtaan naisten päästessä helpommin poliisiksi, merivartijaksi ja ainakin ensihoitajaksi. Poliisin sivulla miehet näytetään homeisissa mustavalkokuvissa Aatamin aikaisten välineiden kanssa ja naiset alan tulevaisuutena HD-kuvissa; naisten kuvia on myös koomisen paljon siihen verrattuna miten paljon heitä on oikeasti tuolla alalla, mutta esim.hoitajaliittojen sivut eivät pullistele miesten kuvia.
Toki vain pieni osa työvoimasta kuuluu noihin, mutta monellakohan 'miesten' alalla naiset pääsevät myös epävirallisesti helpommalla tai heille nakitetaan turvallisempia ja kevyempiä hommia. Oman ymmärrykseni mukaan hoitoalallakin miehet lähtevät oman terveytensä uhalla taltuttamaan riehuvia potilaita jos on varaa valita.
Harmillista että feminismi-käsitteen merkitys ei ole sinulle auennut. Hyvä uutinen on se, että opettajat ovat helposti saavutettava ja oppimiskykyinen ryhmä, joka on kykenevä arvioimaan omaa toimintaansa. Oman koulupolkuni varrella ei ollut sellaista yksiselitteistä sukupuolten suosimista mistä täällä palstalla puhutaan. Yksi opettaja saattoi laittaa pojan käytävään pienemmästä rikkeestä kuin tytön, toinen opettaja saattoi vaivihkaa vihjailla tytöille että heidän ainakin kannattaa ottaa kotsa valinnaiseksi, koska tarvitsevat sitä sitten kotiäitinä, tai että ei kannata käyttäytyä rumasti tai ei pääse naimisiin. Mutta kyllä se pitää sanoa, että sen tiesi jo ensimmäisellä luokalla ennen kun opettaja oli avannut edes suutaan, että kuka menestyy ja kuka syrjäytyy. Mun puolesta opettajaksi saisi pyrkiä enemmän miehiä, ihan vaan että niillä syrjäytyneiden perheiden poikalapsilla olisi edes joku läheinen miesaikuinen, joka näyttää esimerkkiä vastuullisuudesta ja työssäkäymisestä. Mutta väitän että miesopettajat eivät ratkaise niitä psykologisia ongelmia mitä alisuoriutujilla on. Se ei onnistu yksin mies- eikä naisopettajalta, vaan siinä tarvitaan kotia tai massiivisia sosiaalihuollon palveluita. Muuten se tulevaisuus on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Itse lasten urheiluvalmentajana sanoisin, että keskimäärin tytöillä ja pojilla on iso ero ihan persoonallisuudessa. Tytöissä on paljon tyyppejä, jotka ovat todella tunnollisia, jolla esim. koulussa pärjää mainiosti. Pojat taas ovat usein kokeilevampia, eivätkä hyväksy valmiita ratkaisuja. Samoin heiltä pitää oman kokemukseni mukaan vaatia asioita paljon enemmän kuin tytöiltä. Vaikeinta on saada poika innostumaan jostakin, mutta kun hän innostuu, niin mikä tahansa on oikeastaan mahdollista. Melkein sanoisin, että siinä missä tytöt suorittavat tasaisesti, niin pojissa on aivan valtavat yksilökohtaiset erot - yhdet menee pitkälle ja toiset ei mihinkään.
Tiedän, että nämä ovat karkeita yleistyksiä, mutta silti väitän että niissä on jotain perää. Tasa-arvotyö ja ihmisten yksilöllisyyden kunnioittaminen on erittäin tärkeää, mutta silti minusta tulisi pitää mielestä, että tietyt sukupuoliset ja ihan sieltä biologiasta tulevat asiat määrittävät myös meitä vahvasti.
Tasa-arvotyöstä tiedetään jo sen verran, että mitä paremmat mahdollisuudet yksilöillä on toteuttaa itseään, niin sukupuolen sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee ja biologisen puolen merkitys suurenee. Veikkaan että nimenomaan tämä näkyy nyt meillä esim. peruskoulussa, jossa tyttöjen ja poikien suorituskykyerot ovat tätä nykyä huikeat.
Miten ihmeessä näitä eroja voi väittää biologisiksi, jos on kuitenkin selvää että erot nimenomaan poikien välillä on kaikkein suurimmat? Pitääkö pojat jotenkin jakaa biologian perusteella kahteen eri ryhmään, joista sitten heikompi saa erityiskohtelua? Eikä me voida niitä sosiaalisten konstruktioiden merkityksiä väheksyä, kun tiedetään että sukupuoli vaikuttaa nimenomaan matalasti kouluttautuneen isän ja poikavauvan suhteeseen jo synnytyssalissa. Isät suhtautuvat tyttöihin suojelevasti ja kannustavat vapaammin toteuttamaan itseään, poikia yrittävät kasvattaa omaksi jatkeekseen, myös niiden huonojen puolien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Mielestäni vitsien heittäminen ei ole varsinainen huumorintajun merkki. Vitsit voivat olla täysin ulkoa opeteltua ja loukkaavia.
Tästä voisi tehdä oman ketjun mutta olen samaa mieltä huumorintajusta.
Harmi kun aloitusta voi yläpeukuttaa vain kerran.
Samanlainen kokemus itsellä, etenkin alakouluajoilta 2000-luvun alusta. Ennen opettajan luokkaan tuloa (ja usein sen jälkeenkin) pojat reuhoivat, repivät verhot alas, kaatoivat pulpetteja ja touhusivat kaikkea muuta kun istuivat paikallaan. Opettajat yleensä naureskelivat ja opastivat poikia vitsikkään äidillisesti/isällisesti että "noh noh Tuomas, älä nyt viitsi ihan kaikista köysistä lähteä irti. Nostapas nyt se pulpetti niin voidaan aloittaa."
Tytöt saivat laakista tunnin jälkkäriä jos lähetti kaverille vaikka viestilapun kesken tunnin tai kuiskasi jotain vieruskaverin korvaan.
Olin 10-vuotias kun ensimmäisen kerran yritimme saada jonkinlaista oikeutta koulussa. Jäimme viiden tytön voimin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta miksi pojat saavat tehdä mitä vain rangaistuksetta ja tyttöjä rankaistaan heti. Vastaus: "tytöt tytöt, teidän täytyy ymmärtää että olette paljon fiksumpia kuin pojat, teiltä voi odottaa kauniimpaa käytöstä. Älkää alentuko poikien tasolle, pojat ovat poikia."
Selvä. Ei silloinkaan ymmärretty tuota logiikkaa, ja kun näin myöhemmin kasvatustietelijänä asiaa pohdin niin tuossahan ammuttiin suoraan poikia jalkoihin. Miksi yksikään aktiivinen lapsi käyttäytyisi hyvin ellei heiltä edellytetä hyvää käytöstä? Miksi istua hiljaa pulpetissa kun voi pitää hauskaa ja lopputulos on sama?
Ja sitten tosiaan kun pojat kerrankin tsemppasivat tunnilla (kun opettaja uhkasi soittaa kotiin) niin kehut ja ylistys olivat ylitsevuotavia. Että hienoa kun pojat panostavat ja kehittyvät, mahtava juttu! Koko lukuvuoden paikallaan istuneet ja ahkerasti opiskelleet tytöt eivät koskaan saaneet tästä asiasta kehuja. Sehän oli itsestäänselvää että tytöt ovat hiljaa ja paikallaan.
Omien kokemuksien pohjalta en siis yhtään ihmettele alati kasvavia eroja tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä. Lapset ovat usein vilkkaita ja äänekkäitä sukupuolesta riippumatta. Jos vaatimukset olisivat molemmilla sukupuolilla samalla tasolla, koulumenestyserot tasottuisivat varmasti nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä näitä eroja voi väittää biologisiksi, jos on kuitenkin selvää että erot nimenomaan poikien välillä on kaikkein suurimmat? Pitääkö pojat jotenkin jakaa biologian perusteella kahteen eri ryhmään, joista sitten heikompi saa erityiskohtelua? Eikä me voida niitä sosiaalisten konstruktioiden merkityksiä väheksyä, kun tiedetään että sukupuoli vaikuttaa nimenomaan matalasti kouluttautuneen isän ja poikavauvan suhteeseen jo synnytyssalissa. Isät suhtautuvat tyttöihin suojelevasti ja kannustavat vapaammin toteuttamaan itseään, poikia yrittävät kasvattaa omaksi jatkeekseen, myös niiden huonojen puolien osalta.
Biologia antaa meille tietyt lähtökohdat, mutta ei toki määrää lopputulosta. Kokemus on omani, mutta on hämmästyttävää, miten lahjakkaatkin miehet saattavat epäonnistua elämässään ihan täysin, jos eivät vaan syystä tai toisesta löydä "omaa juttuaan". Ja tässä se iso ero minusta on - minä en tällaista ilmiötä naisissa tunnista. Miesten ja naisten preferensseissä elämän suhteen on mielestäni iso ero, ja tämä ero tulee persoonasta, joka on paljon enemmän biologinen konstruktio kuin mitä halutaan myöntää.
Toki tuolla sukupuolen sosiaalisella konstruktiolla on merkitystä, eikä se tule kokonaan poistumaan koskaan. Tarkoitin vaan, että se jo tiedetään (tästä on useita tutkimuksia), että mitä vapaampi yhteiskunta, niin sitä pienempi merkitys sosiaalisella konstruktiolla on, ja tämä meidän pitäisi kasvatustyössä ymmärtää. Ja mitä tulee matalaan koulutukseen, niin olen melko varma siitä, että myös sillä on vahva biologinen tausta.
Alue: Aihe vapaa
Lupaan että se muuttuu. Me kannamme väistämättä mukanamme edellisen sukupolven arvomaailmoja ja meidän vanhempamme ovat kuitenkin eläneet sellaista sovinismin riemuvoittoa ettei heiltä oikein muuta voi odottaa. Sukupuolittuneet normit ovat olleet niin syvällä, ettei niiden purkamiseen riitä pelkkä oivallus. Koska johtajat (eli rekrytoijat) ovat yhäkin vanhempaa ikäluokkaa, näkyy sukupuolirasismi työelämässä. Ilmaiseksi ei kuitenkaan mikään tule, niinkuin olet huomannut.
Väitän, että pojilla on kyse myös esimerkkien puutteesta. Julkisuudessa ei juurikaan ole sellaisia miehen malleja, jossa näytettäisiin positiivista esimerkkiä typerien houkutusten vastustamisesta ja ponnistelun tärkeydestä. Niinistö on presidentti vaikkei pärjännyt koulussa, Duudsonit saivat rasavilliydellä oman asemansa, urheilijoihin on vaikea samaistua jos ei itse ole urheilullinen. Ja jos oma isä on mitä on, niin aika helposti sitä lähtee itsevarmuuttaan huokuvien kavereiden matkaan, vaikka niiden seuraaminen veisi perikatoon.