Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikien alisuoriutuminen (aiempi keskustelu)
15.11.2018 |
Aiempi keskustelu poistettiin, toivoisin että tämä saisi olla. Tarkoituksena ei ole syyttää ja haukkua poikia, vaikka tekstissä saattaakin olla hieman katkera sävy, se ei kohdistu miehiin, vaan järjestelmään oman kokemuksen pohjalta. Se kokemus voi olla joillekkin erilainen.
Olen 90- ja 2000-luvulla peruskouluni käynyt nainen, jonka koulumenestys oli heikkoa, samaa luokkaa kuin luokkamme pojilla, ehkä kahta lukuunottamatta.
Huonosti pärjäävänä tyttönä sitä teki tietynlaisia huomioita siitä, miten eritavalla koulussa poikiin suhtauduttiin. Pojat olivat "hauskoja" ja "poikia", joten huono koemenestys, saati tunneilla häiriköinti ei ollut esteenä keskinkertaisille numeroille. Verratessani omia numeroitani samantasoiseen poikaan, olivat todistuksessa pojan numerot aina 1-2 numeroa parempia. Tätä saatettiin perustella mm. Tuntiaktiivisuudella, vaikka poikien "tuntiaktiivisuus" oli vitsien kertomista tunneilla, eikä opetukseen osallistumista.
Jos poika harrasti lätkää- tai jalkapalloa, sai koulusta olla poissa käytännössä vaikka kuinka paljon treenien varjolla ja liikunta oli tietenkin kymppi. Liikuntaa harrastavan tytön todistukseen ei liikuntaharrastus tuonut lisäpisteitä. Ei varmaankaan ollut oikeaa liikuntaa, kun ei kuulunut futisseuraan, saati pelannut jalkapalloa. Sama juttu amiksessa. Peruskoulussa eniten stipendejä kahmivat olivat aina poikia, ei siksi että tytöt olivat huonompia, vaan siksi, että koulussa menestyvänä poikana oli helppo erottua luokan menestyvistä tytöistä.
Ammattikoulussa taas pojat eivät vaivautuneet juurikaan osallistumaan opetukseen. Tunneille tultiin aina myöhässä, saatettiin lähteä kesken tuntia kauppaan jne. Ryhmätöissä pojat saattoivat käydä kertomassa mistä ryhmätyö tehtäisiin, jonka jälkeen ryhmän poikia näki seuraavan kerran kun oli aika esitellä työ, jolloin he sujuvasti kaappasivat muiden työn itselleen ja esittelivät sen kuin omanaan.
Kahtena viimeisenä koulupäivänä sitten tullaan ajoissa tunnille, palautetaan ensimmäistä kertaa joitakin kahden lauseen lopputöitä ja koulu myöntää pojille stipendit ja ylentävät arvosanoja kakkosista vitosiin kun ovat tsempanneet niin hienosti.
Hyvin alusta asti pärjänneelle tytölle selitetään, että todistukseen ei voi laittaa vitosia, koska ei ole näkynyt kehitystä tarpeeksi, kun kyse on kokonaisuudesta eikä siitä, että kurssien arvosanat ovat vitosia.
Pojat jotka selvisivät yliopistoon naisvaltaiselle alalle luovivat iloisesti ryhmätöiden lävitse panostamalla sen verran, että itsevaltiaana kerrottiin mikä aihe ja näkökulma valitaan, oma nimi kirjoitettiin työn alle ja kerättiin lopuksi kunnia työstä.
Vapaamatkustamiseen puututtiin herkemmin mikäli kyseessä oli nainen, jostakin syystä osa miehistä oli tämän suhteen lähes koskemattomia, miehillä kun on tunnetusti paljon "tärkeitä" menoja, joten ymmärtäähän sen ettei opiskeluun ehdi panostaa jne.
Tietenkin on olemassa aina poikkeuksia, mutta kaikki nämä tarinat ovat tosia. Kasvatamme pojista alisuoriutujia, joista iso osa on tottunut menestymään ilman, että mitään pitäisi tehdä sen eteen. Nyt kun työllisyystilanne on huono, alkavat nämäkin hedelmät tulla näkyviksi.
Kommentit (100)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jossain tilanteessa voi tuollaistakin olla, mutta ei tuo oikein uskottava selitys kokonaistilanteesta ole.
On myös sellaisia tutkimuksia, joiden mukaan pojat saavat huonompia arvosanoja samasta työstä.
Suurin osa opettajista on naisia, joille on opetettu feminististä ideologiaa. Feminismi näkyy myös soijahenkisissä miesopettajissa. Esim.minun opettajani koulussa yläasteella vertasi miehiä siittiöihin ja sanoi että vain yksi miljoonasta onnistuu tms.
Virallista syrjintää koulutusjutuissa on ainoastaan miehiä kohtaan naisten päästessä helpommin poliisiksi, merivartijaksi ja ainakin ensihoitajaksi. Poliisin sivulla miehet näytetään homeisissa mustavalkokuvissa Aatamin aikaisten välineiden kanssa ja naiset alan tulevaisuutena HD-kuvissa; naisten kuvia on myös koomisen paljon siihen verrattuna miten paljon heitä on oikeasti tuolla alalla, mutta esim.hoitajaliittojen sivut eivät pullistele miesten kuvia.
Toki vain pieni osa työvoimasta kuuluu noihin, mutta monellakohan 'miesten' alalla naiset pääsevät myös epävirallisesti helpommalla tai heille nakitetaan turvallisempia ja kevyempiä hommia. Oman ymmärrykseni mukaan hoitoalallakin miehet lähtevät oman terveytensä uhalla taltuttamaan riehuvia potilaita jos on varaa valita.
Olen osittain samaa mieltä, mutta samon naisvaltaisilla aloilla on olemassa mieskiintiöt ja poikien työllistyminen lähes varmaa naisiin verrattuna.
Olen huomannut, että esim. Turvallisuusala suhtautuu ainakin nykyään suopeasti naisiin, varmaankin samojen perusteiden vuoksi kuin hoitoala suhtautuu suopeasti miehiin.
Jo ruumiintarkastuksien yms. Vuoksi on tärkeää, että alalla on myös naisia, sekä ainakin osittain sen sukupuolittuneen käsityksen vuoksi, että naiset eivät lähtökohtaisesti aiheuttaisi olemuksellaan niin vahvasti provosoitumista kuin mies pelkän sukupuolensa perusteella ja näin ollen selviäsivät joistakin tilanteista jopa miestä paremmin jne.
Toisaalta osalla miehistä aloista on edelleenkin sitä sukupolvea, joiden mielestä nainen ei alalla pärjää, vaikka tekisi saman ja enemmänkin kuin miehet, vaikka tämäkin on toivonmukaan jo pikkuhiljaa murentumassa.
Oma peruskoulu aikainen kokemukseni on siinä mielessä ehkä vaikeasti ymmärrettävä, että en ollut keskinkertainen tyttö. Vaan selkeästi huonompi, enkä pysty sanomaan millainen kokemus niillä on, jotka sinnittelivät keskinkertaisten poikien kanssa "samassa ryhmässä" tasa-arvoisuuden kannalta.
Sen sijaan myöhemmässä ammatillisessa- ja akateemisessa koulutuksessa eriarvoisuus on ollut jo paljon silmiin pistävämpää, enkä ole ainoa joka sen huomaa, monia naisia ei vain hetkauta. Ehkä siksi, että ovat tottuneet tekemään työtä menestyksen eteen ja kiinnittävät huomiota ainoastaan omaan panokseensa, eivätkä sukupuolittuneet roolit- ja odotukset herätä samalla tavalla huomiota kuin niillä, jotka eivät samaan tapaan ole täyttäneet kiltin ja tunnollisen tytön odotuksia, vaan ovat jääneet poikien jalkoihin tai vaihtoehtoisesti naiset jotka ovat kunnianhimoisia ja ahkeria ja kokevat joutuvansa tekemään tuplasti töitä ja todistelevansa itseään ansaitakseen paikkansa miehiin verrattuna vain koska ovat naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Tämä on totta. Olen ulkoisesti naisellinen mutta käytökseltäni hyvin miesmäinen: kerron vitsejä, esiinnyn mielelläni, vedän suuria linjoja ja jätän piperryksen muille, uskallan olla kova enkä pelkää ”taisteluita”. Ei liene yllätys että olen edennyt johtajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Tämä on totta. Olen ulkoisesti naisellinen mutta käytökseltäni hyvin miesmäinen: kerron vitsejä, esiinnyn mielelläni, vedän suuria linjoja ja jätän piperryksen muille, uskallan olla kova enkä pelkää ”taisteluita”. Ei liene yllätys että olen edennyt johtajaksi.
Johtaja työssä, av palstailija vapaa-ajalla. Tulee ne sukupuolten erot näkyviin tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Tämä on totta. Olen ulkoisesti naisellinen mutta käytökseltäni hyvin miesmäinen: kerron vitsejä, esiinnyn mielelläni, vedän suuria linjoja ja jätän piperryksen muille, uskallan olla kova enkä pelkää ”taisteluita”. Ei liene yllätys että olen edennyt johtajaksi.
Miksi määrittelet tuollaisen käytöksen miesmäiseksi? Moni nainen käyttäytyy noin, mutta usein heidät pyritään laittamaan kuriin syyttämällä pomottamisesta. Sama käytös hyväksytään yleensä miehiltä paremmin. Se ei välttämättä kerro sukupuolten erilaisista ominaisuuksista, vaan miesten valta-asemasta suhteessa naisiin.
Minä ainakin teen kaikkeni, ettei kukaan voi sanoa minusta, että olisin tällainen ""laiska ja saamaton" miesstereotyyppi. Kuntoilen, siivoan, laitan ruuat, huomioin kumppaniani, luen tentteihin ja hoidan muutkin velvollisuudet ajallaan ja ihan omasta tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osa tytöistäkin osaa olla vapaamatkustajia (eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään) koulussa mutta siitä huolimatta menestyvät myöhemmin elämässään. Samoin monet pojat menestyvät myöhemmin vaikka eivät ole koulussa panostaneet. Toki riskit kasvaa syrjäytymiseen, jos ei koulussa panosta.
Pojat ovat usein huumorintajuisempia eli heittävät vitsejä jne. Tytöt ovat useimmiten ihan erilaisia käytökseltään. Jos joku tyttö käyttäytyy kuitenkin samoin kuin pojat, niin saa samanlaista kohteluakin kuin pojat. Väitän ettei kyseessä ole pelkästään sukupuoleen sidottu asia, vaan myös ihan käyttäytymiseen sidottu asia. Ihmiset kun ovat (myös opettajat) sosiaalisia olentoja.
En sano kuitenkaa että tämä on reilua.
Myös työelämässä itsevarmuutta ja verbaalista huumoria arvostetaan sosiaalisesti korkealle. Jos joku nainen osoittaa näitä ominaisuuksia, hän saa arvostusta todennäköisesti osakseen.
Tämä on totta. Olen ulkoisesti naisellinen mutta käytökseltäni hyvin miesmäinen: kerron vitsejä, esiinnyn mielelläni, vedän suuria linjoja ja jätän piperryksen muille, uskallan olla kova enkä pelkää ”taisteluita”. Ei liene yllätys että olen edennyt johtajaksi.
Jostain toisesta sukupuolittuneesta näkökulmasta noi ominaisuuden onkin naisellisuutta. Vitsit edellyttää sosiaalista tilannetajua ja yleensä verbaalisia kykyä, esiintyminen on niinikään sosiaalinen tapahtuma. Saavutuksesi ja ominaisuutesi voidaan myös mitätöidä miesdiskurssilla: Miehet keskittyvät jäyhinä asiaihmisinä puhumaan asiaa eikä vitsailemaan, puhumaan toisilleen eikä vetämään show'ta, ja miehet hahmottavat hienosti yksityiskohtien hienomekaniikkaa kun taas naiset ajattelevat vähän enemmän laajoja kaaria. Miehet osaavat valita taistelunsa, naiset eivät pelkää taistella mistä vaan.
Ehkä tästä johtuen toivoisi että mitään ihmisten luonteenpiirteitä ei nimettäisi "miesten" tai "naisten" ominaisuuksiksi.
Miksi määrittelet tuollaisen käytöksen miesmäiseksi? Moni nainen käyttäytyy noin, mutta usein heidät pyritään laittamaan kuriin syyttämällä pomottamisesta. Sama käytös hyväksytään yleensä miehiltä paremmin. Se ei välttämättä kerro sukupuolten erilaisista ominaisuuksista, vaan miesten valta-asemasta suhteessa naisiin.
Koska tuo käytös on tyypillisempää miehille. Miehillä ja naisilla on todella suuri ero tietyissä persoonallisuuden piirteissä. Ja se uutinen tässä on se, että tuo ei ole sosaalinen konstruktio, niin kuin on tavallisesti luultu, vaan biologiasta tuleva. Se tiedetään siitä, että meillä pohjoismaissa miesten ja naisten persoonallisuuksien erot korostuvat, koska tasa-arvotyön ansiosta sosiaalisen puolen vaikutusta on pystytty pienentämään merkittävästi. Tätä ei varmasti kukaan pystynyt ennustamaan, mutta niin on joka tapauksessa tapahtunut.
Oletko ikinä ihmetellyt miksi meillä on esim. tekniikan ala täynnä miehiä ja toisaalta hoivatyö täynnä naisia, vaikka ihmiset voivat valita vapaammin kuin missään muualla? Premissihän on ollut se, että miehet ja naiset valitsevat samalla tavalla jos sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee. Mutta, onkin käynyt toisinpäin, erot valinnoissa ovat suurentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla enemmän miesopettajia kouluissa. Näin tytöt saisivat tasa-arvoisempaa kohtelua. Naisopettajat automaattisesti suosivat poikia hieman enemmän.
Tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa vaan päinvastoin. Naisopettajat suosii tyttöjä arvostelussaan ja poikien arvosanat nousee ja tyttöjen laskee, jos heidän kokeitaan arvostellaan anonyymisti. Feminismi jyllää koululaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun aloitusta voi yläpeukuttaa vain kerran.
Samanlainen kokemus itsellä, etenkin alakouluajoilta 2000-luvun alusta. Ennen opettajan luokkaan tuloa (ja usein sen jälkeenkin) pojat reuhoivat, repivät verhot alas, kaatoivat pulpetteja ja touhusivat kaikkea muuta kun istuivat paikallaan. Opettajat yleensä naureskelivat ja opastivat poikia vitsikkään äidillisesti/isällisesti että "noh noh Tuomas, älä nyt viitsi ihan kaikista köysistä lähteä irti. Nostapas nyt se pulpetti niin voidaan aloittaa."
Tytöt saivat laakista tunnin jälkkäriä jos lähetti kaverille vaikka viestilapun kesken tunnin tai kuiskasi jotain vieruskaverin korvaan.
Olin 10-vuotias kun ensimmäisen kerran yritimme saada jonkinlaista oikeutta koulussa. Jäimme viiden tytön voimin tunnin jälkeen kyselemään opettajalta miksi pojat saavat tehdä mitä vain rangaistuksetta ja tyttöjä rankaistaan heti. Vastaus: "tytöt tytöt, teidän täytyy ymmärtää että olette paljon fiksumpia kuin pojat, teiltä voi odottaa kauniimpaa käytöstä. Älkää alentuko poikien tasolle, pojat ovat poikia."
Selvä. Ei silloinkaan ymmärretty tuota logiikkaa, ja kun näin myöhemmin kasvatustietelijänä asiaa pohdin niin tuossahan ammuttiin suoraan poikia jalkoihin. Miksi yksikään aktiivinen lapsi käyttäytyisi hyvin ellei heiltä edellytetä hyvää käytöstä? Miksi istua hiljaa pulpetissa kun voi pitää hauskaa ja lopputulos on sama?
Ja sitten tosiaan kun pojat kerrankin tsemppasivat tunnilla (kun opettaja uhkasi soittaa kotiin) niin kehut ja ylistys olivat ylitsevuotavia. Että hienoa kun pojat panostavat ja kehittyvät, mahtava juttu! Koko lukuvuoden paikallaan istuneet ja ahkerasti opiskelleet tytöt eivät koskaan saaneet tästä asiasta kehuja. Sehän oli itsestäänselvää että tytöt ovat hiljaa ja paikallaan.
Omien kokemuksien pohjalta en siis yhtään ihmettele alati kasvavia eroja tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä. Lapset ovat usein vilkkaita ja äänekkäitä sukupuolesta riippumatta. Jos vaatimukset olisivat molemmilla sukupuolilla samalla tasolla, koulumenestyserot tasottuisivat varmasti nopeasti.
"Ihanaa", että joku muukin jakaa saman kokemuksen ja vaikka asiat eivät onnistuneetkaan, niin hienoa, että uskalsitte tyttöjen kanssa käydä puhumassa asiasta.
Itse sain tytöiltä kyllä hiljaista tukea, mutta asioita ei koskaan nostettu esille. Luokalla tytöt kyllä huomasivat epätasa-arvoisen kohteluni suhteessa poikiin, mutta pojat uskoakseni pitivät itseään minua parempana, miten toisaalta olisivat muuta voineet kuivtellakkaan kun koulusta tuli kokoajan viestiä siitä, että ovat "parempia".
En ollut häirikkö tms. Mutta en muuten vain istunut niihin odotuksiin joita tytöille asetettiin, joten minut nostettiin koulussa aina esimerkiksi siitä, miten ei pitäisi tehdä- ja miten olla, joka heijastui kaikkien aineiden arviointiin. Esimerkiksi olin luokaltani ainoa, jolla kuvis oli vitonen, kun muilla vähintään seiska, vaikka mahdollisimman objektiivisesti arvioituna en ollut sen huonompi kuin seiskan pojatkaan ja sain töistäni positiivista palautetta luokkalaisiltani, sekä ulkopuolisilta. Pojilta ei "voitu" odottaa tiettyä huolellisuutta ja "siistiä" jälkeä, joten ankeimmatkin räpellykset olivat seiskan arvoisia, kun taas itselläni huolellisuus ja töiden "siisteys" (selkeät viivat, huolellinen väritys, työpisteen siistinä pito yms.) Nousivat tärkeimmiksi arviointikriteereiksi siitä huolimatta, että työni noudattivat ohjeita, olivat kekseliäitä ja luovia (ainakin oppilaiden mielestä) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alisuoriutuminen on aloituksen mukaan käytännössä sitä, ettei kiinnostua alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla enemmän miesopettajia kouluissa. Näin tytöt saisivat tasa-arvoisempaa kohtelua. Naisopettajat automaattisesti suosivat poikia hieman enemmän.
Tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa vaan päinvastoin. Naisopettajat suosii tyttöjä arvostelussaan ja poikien arvosanat nousee ja tyttöjen laskee, jos heidän kokeitaan arvostellaan anonyymisti. Feminismi jyllää koululaitoksessa.
Feminismihän puuttuu kaikkeen sukupuoleen perustuvaan syrjintään, tarkoitit siis selvästi että lisää feminismiä koululaitokseen! Toivottavasti sinua lohduttaa tieto siitä, että pojan ja tytön elämässä muut asiat kuin opettajan sukupuoli tai arviointiperusteet vaikuttavat paljon enemmän, räikeimpiä ylilyöntejä suhteessa kumpaankaan sukupuoleen ei juuri tapahdu, ja enemmistö saa yhäkin omaa osaamistaan vastaavaa arviointia. Siis reaalimaailmassa. Lassukoiden kehittämässä fantasiamaailmassa tietenkin kiltti ja hyvä poika ruoskitaan poikkeuksetta torahampaisen tiukkanutturan toimesta alimpaan helvettiin, vaikka poika itse niin kovasti yritti parhaansa ja luki läksynsä. Tärkeintä on syyttää naisia, tavalla tai toisella.
Voin myös suositella lassukoille muita fantasiaolentoja. Esimerkiksi keittäjät, hehän tekevät vieläkin terveellistä ruokaa vaikka poikien koulussakäymismotivaatiota nostaisivat paljon enemmän pitsa ja burgerit. Myös siivoojat ovat tyttöjen asialla, aina pyyhkivät poikien taululle piirtämät asiattomuudet, kun taas tyttöjen piirtämät eläimet saavat olla vielä seuraavaankin päivään. Kuinka ne kehtaavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluissa syrjintä ei kyllä perustu sukupuoleen, vaan siihen millaiseen perheeseen olet syntynyt, sekä siihen kuinka lähelle opettajien omia saunakaveripiirejä vanhemmat ovat. Peruskoulussa varakkaiden ja "parempien piirien" vanhempien mukulat saavat aina erityiskohtelua. Lääkärien, juristien, kunnanvaltuutettujen, jne jne, koska tässä on ihan kyse ihan rehtorin omista etenemismahdollisuuksista, jotka voidaan viedä, jos tiettyjen piirien mukuloiden öykkäröintiä ja diivailua ei katsota koulussa läpi sormien. Jos yrität oppilaana puolustautua näintä oppilailta, aletaan uhkailemaan jälki-istunnoilla ja tarkkiksella ja vika on aina sussa eikä siinä "parempien piirien" mukulassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi määrittelet tuollaisen käytöksen miesmäiseksi? Moni nainen käyttäytyy noin, mutta usein heidät pyritään laittamaan kuriin syyttämällä pomottamisesta. Sama käytös hyväksytään yleensä miehiltä paremmin. Se ei välttämättä kerro sukupuolten erilaisista ominaisuuksista, vaan miesten valta-asemasta suhteessa naisiin.
Koska tuo käytös on tyypillisempää miehille. Miehillä ja naisilla on todella suuri ero tietyissä persoonallisuuden piirteissä. Ja se uutinen tässä on se, että tuo ei ole sosaalinen konstruktio, niin kuin on tavallisesti luultu, vaan biologiasta tuleva. Se tiedetään siitä, että meillä pohjoismaissa miesten ja naisten persoonallisuuksien erot korostuvat, koska tasa-arvotyön ansiosta sosiaalisen puolen vaikutusta on pystytty pienentämään merkittävästi. Tätä ei varmasti kukaan pystynyt ennustamaan, mutta niin on joka tapauksessa tapahtunut.
Oletko ikinä ihmetellyt miksi meillä on esim. tekniikan ala täynnä miehiä ja toisaalta hoivatyö täynnä naisia, vaikka ihmiset voivat valita vapaammin kuin missään muualla? Premissihän on ollut se, että miehet ja naiset valitsevat samalla tavalla jos sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee. Mutta, onkin käynyt toisinpäin, erot valinnoissa ovat suurentuneet.
Monissa suomalaisissa suvuissa nainen on se aktiivisempi osapuoli perheenjäsenistä. Mies on passiivinen ja vetäytynyt. Tämä on vahvojen naisten ja heikkojen miesten luvattu maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lasten urheiluvalmentajana sanoisin, että keskimäärin tytöillä ja pojilla on iso ero ihan persoonallisuudessa. Tytöissä on paljon tyyppejä, jotka ovat todella tunnollisia, jolla esim. koulussa pärjää mainiosti. Pojat taas ovat usein kokeilevampia, eivätkä hyväksy valmiita ratkaisuja. Samoin heiltä pitää oman kokemukseni mukaan vaatia asioita paljon enemmän kuin tytöiltä. Vaikeinta on saada poika innostumaan jostakin, mutta kun hän innostuu, niin mikä tahansa on oikeastaan mahdollista. Melkein sanoisin, että siinä missä tytöt suorittavat tasaisesti, niin pojissa on aivan valtavat yksilökohtaiset erot - yhdet menee pitkälle ja toiset ei mihinkään.
Tiedän, että nämä ovat karkeita yleistyksiä, mutta silti väitän että niissä on jotain perää. Tasa-arvotyö ja ihmisten yksilöllisyyden kunnioittaminen on erittäin tärkeää, mutta silti minusta tulisi pitää mielestä, että tietyt sukupuoliset ja ihan sieltä biologiasta tulevat asiat määrittävät myös meitä vahvasti.
Tasa-arvotyöstä tiedetään jo sen verran, että mitä paremmat mahdollisuudet yksilöillä on toteuttaa itseään, niin sukupuolen sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee ja biologisen puolen merkitys suurenee. Veikkaan että nimenomaan tämä näkyy nyt meillä esim. peruskoulussa, jossa tyttöjen ja poikien suorituskykyerot ovat tätä nykyä huikeat.
Näin "tyttönä" sanoisin, että tekstisi kertoo enemmän sinusta kuin sukupuolista.
Olen kohdannut elämässäni jonkin verran kaltaisiasi (usein mies) opettajia ja kokenut olevani selkeästi alakynnessä juuri kuvaamiesi oletuksien vuoksi.
Koska tyttönä en kuulunut niihin keskinkertaisiin hiljaisiin ja tunnollisiin, olin uppiniskainen ja tyhmä. Minuun suhtauduttiin aivan eritavalla kuin vastaavasti käyttäytyviin poikiin, en ollutkaan "rohkea", "kokeilun haluinen", "idearikas", "nerokas" tms. Vain ja ainoastaan huolimaton ja laiska tyttö.
Mikäli kotikasvatukseni olisi ollut erilainen, olisin ehkä voinut hautautua itsekkin sinne kilttityttö-kategoriaan, mutta koska kotikasvatus oli mitä oli yhdistettynä persoonaani jäin vain pudokkaaksi. Siinä missä poikia rohkaistiin ja ymmärrettiin, minut taas pyrittiin laittamaan ruotuun, olinhan tyttö jonka pitäisi "ymmärtää paremmin", "pystyä olemaan huolellisempi" ja jonka kokeiluvuutta oli turha ainakaan rohkaista, koska biologiset ominaisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa syrjintä ei kyllä perustu sukupuoleen, vaan siihen millaiseen perheeseen olet syntynyt, sekä siihen kuinka lähelle opettajien omia saunakaveripiirejä vanhemmat ovat. Peruskoulussa varakkaiden ja "parempien piirien" vanhempien mukulat saavat aina erityiskohtelua. Lääkärien, juristien, kunnanvaltuutettujen, jne jne, koska tässä on ihan kyse ihan rehtorin omista etenemismahdollisuuksista, jotka voidaan viedä, jos tiettyjen piirien mukuloiden öykkäröintiä ja diivailua ei katsota koulussa läpi sormien. Jos yrität oppilaana puolustautua näintä oppilailta, aletaan uhkailemaan jälki-istunnoilla ja tarkkiksella ja vika on aina sussa eikä siinä "parempien piirien" mukulassa.
Kuvaamasi ilmiö on kyllä ainakin alueellisesti todellinen, se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että myös sukupuolinen syrjintä on todellinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä näitä eroja voi väittää biologisiksi, jos on kuitenkin selvää että erot nimenomaan poikien välillä on kaikkein suurimmat? Pitääkö pojat jotenkin jakaa biologian perusteella kahteen eri ryhmään, joista sitten heikompi saa erityiskohtelua? Eikä me voida niitä sosiaalisten konstruktioiden merkityksiä väheksyä, kun tiedetään että sukupuoli vaikuttaa nimenomaan matalasti kouluttautuneen isän ja poikavauvan suhteeseen jo synnytyssalissa. Isät suhtautuvat tyttöihin suojelevasti ja kannustavat vapaammin toteuttamaan itseään, poikia yrittävät kasvattaa omaksi jatkeekseen, myös niiden huonojen puolien osalta.
Biologia antaa meille tietyt lähtökohdat, mutta ei toki määrää lopputulosta. Kokemus on omani, mutta on hämmästyttävää, miten lahjakkaatkin miehet saattavat epäonnistua elämässään ihan täysin, jos eivät vaan syystä tai toisesta löydä "omaa juttuaan". Ja tässä se iso ero minusta on - minä en tällaista ilmiötä naisissa tunnista. Miesten ja naisten preferensseissä elämän suhteen on mielestäni iso ero, ja tämä ero tulee persoonasta, joka on paljon enemmän biologinen konstruktio kuin mitä halutaan myöntää.
Toki tuolla sukupuolen sosiaalisella konstruktiolla on merkitystä, eikä se tule kokonaan poistumaan koskaan. Tarkoitin vaan, että se jo tiedetään (tästä on useita tutkimuksia), että mitä vapaampi yhteiskunta, niin sitä pienempi merkitys sosiaalisella konstruktiolla on, ja tämä meidän pitäisi kasvatustyössä ymmärtää. Ja mitä tulee matalaan koulutukseen, niin olen melko varma siitä, että myös sillä on vahva biologinen tausta.
Et tunnista naisissa lahjakkuutta vai epäonnistumista?
Näin "tyttönä" sanoisin, että tekstisi kertoo enemmän sinusta kuin sukupuolista.
Olen kohdannut elämässäni jonkin verran kaltaisiasi (usein mies) opettajia ja kokenut olevani selkeästi alakynnessä juuri kuvaamiesi oletuksien vuoksi.
Koska tyttönä en kuulunut niihin keskinkertaisiin hiljaisiin ja tunnollisiin, olin uppiniskainen ja tyhmä. Minuun suhtauduttiin aivan eritavalla kuin vastaavasti käyttäytyviin poikiin, en ollutkaan "rohkea", "kokeilun haluinen", "idearikas", "nerokas" tms. Vain ja ainoastaan huolimaton ja laiska tyttö.
Mikäli kotikasvatukseni olisi ollut erilainen, olisin ehkä voinut hautautua itsekkin sinne kilttityttö-kategoriaan, mutta koska kotikasvatus oli mitä oli yhdistettynä persoonaani jäin vain pudokkaaksi. Siinä missä poikia rohkaistiin ja ymmärrettiin, minut taas pyrittiin laittamaan ruotuun, olinhan tyttö jonka pitäisi "ymmärtää paremmin", "pystyä olemaan huolellisempi" ja jonka kokeiluvuutta oli turha ainakaan rohkaista, koska biologiset ominaisuudet.
Ymmärrän kyllä mitä haluat sanoa - ongelma ja oikeastaan se iso virhe on se, että monet kasvattajat/valmentajat eivät tajua, ettei sukupuolinen yleistys päde jokaiseen yksilöön. Jos sinua on esim. kohdeltu täysin sukupuolesi edustajana, niin väärinhän se on mennyt ja se on valitettavaa.
Silti on minusta hyödyllistä ymmärtää miten iso joukot toimivat. Esim. koko alkuperäinen ongelma liittyy isoon joukkoon - eli se tiedetään, että poikien koulumenestys on paljon huonompi kuin tytöillä. Tästä on pakko seurata se, että pojilla on keskimäärin oltava joku piirre, joka poikkeaa tytöistä. Tällöin vastaukseksi ei käy se, että kieltää sukupuoleen liittyvien biologisten tekijöiden olemassaolon, varsinkin kun tiede pystyy todistamaan niiden olemassaolon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä näitä eroja voi väittää biologisiksi, jos on kuitenkin selvää että erot nimenomaan poikien välillä on kaikkein suurimmat? Pitääkö pojat jotenkin jakaa biologian perusteella kahteen eri ryhmään, joista sitten heikompi saa erityiskohtelua? Eikä me voida niitä sosiaalisten konstruktioiden merkityksiä väheksyä, kun tiedetään että sukupuoli vaikuttaa nimenomaan matalasti kouluttautuneen isän ja poikavauvan suhteeseen jo synnytyssalissa. Isät suhtautuvat tyttöihin suojelevasti ja kannustavat vapaammin toteuttamaan itseään, poikia yrittävät kasvattaa omaksi jatkeekseen, myös niiden huonojen puolien osalta.
Biologia antaa meille tietyt lähtökohdat, mutta ei toki määrää lopputulosta. Kokemus on omani, mutta on hämmästyttävää, miten lahjakkaatkin miehet saattavat epäonnistua elämässään ihan täysin, jos eivät vaan syystä tai toisesta löydä "omaa juttuaan". Ja tässä se iso ero minusta on - minä en tällaista ilmiötä naisissa tunnista. Miesten ja naisten preferensseissä elämän suhteen on mielestäni iso ero, ja tämä ero tulee persoonasta, joka on paljon enemmän biologinen konstruktio kuin mitä halutaan myöntää.
Toki tuolla sukupuolen sosiaalisella konstruktiolla on merkitystä, eikä se tule kokonaan poistumaan koskaan. Tarkoitin vaan, että se jo tiedetään (tästä on useita tutkimuksia), että mitä vapaampi yhteiskunta, niin sitä pienempi merkitys sosiaalisella konstruktiolla on, ja tämä meidän pitäisi kasvatustyössä ymmärtää. Ja mitä tulee matalaan koulutukseen, niin olen melko varma siitä, että myös sillä on vahva biologinen tausta.
Et tunnista naisissa lahjakkuutta vai epäonnistumista?
Kerro nyt jo mitä se epäonnistuminen topikin kriteereillä on? Sitä, ettei halua päntätä kouluissa ja mennä töihin? Puhutaan jostain mystisestä epäonnistumisesta, mutta mitään määrittelyjä sille ei anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi määrittelet tuollaisen käytöksen miesmäiseksi? Moni nainen käyttäytyy noin, mutta usein heidät pyritään laittamaan kuriin syyttämällä pomottamisesta. Sama käytös hyväksytään yleensä miehiltä paremmin. Se ei välttämättä kerro sukupuolten erilaisista ominaisuuksista, vaan miesten valta-asemasta suhteessa naisiin.
Koska tuo käytös on tyypillisempää miehille. Miehillä ja naisilla on todella suuri ero tietyissä persoonallisuuden piirteissä. Ja se uutinen tässä on se, että tuo ei ole sosaalinen konstruktio, niin kuin on tavallisesti luultu, vaan biologiasta tuleva. Se tiedetään siitä, että meillä pohjoismaissa miesten ja naisten persoonallisuuksien erot korostuvat, koska tasa-arvotyön ansiosta sosiaalisen puolen vaikutusta on pystytty pienentämään merkittävästi. Tätä ei varmasti kukaan pystynyt ennustamaan, mutta niin on joka tapauksessa tapahtunut.
Oletko ikinä ihmetellyt miksi meillä on esim. tekniikan ala täynnä miehiä ja toisaalta hoivatyö täynnä naisia, vaikka ihmiset voivat valita vapaammin kuin missään muualla? Premissihän on ollut se, että miehet ja naiset valitsevat samalla tavalla jos sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee. Mutta, onkin käynyt toisinpäin, erot valinnoissa ovat suurentuneet.
Monissa suomalaisissa suvuissa nainen on se aktiivisempi osapuoli perheenjäsenistä. Mies on passiivinen ja vetäytynyt. Tämä on vahvojen naisten ja heikkojen miesten luvattu maa.
Tämä on ilmeisesti sota-ajan peruja. Rintamalta tulleista traumatisoituneista miehistä ei ollut perheenisän rooliin, joten naiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kannatella perhettään miehen psyykkisestä oireilusta huolimatta. Henkinen perintö seuraa yhä mukana ja naiset vaativat yhä itseltään huomattavan paljon.
Alue: Aihe vapaa
Tämän olen huomannut yliopistoissakin. Yksi kurssilaiseni(poika) on yksinkertaisesti sanottuna kyvytön itsenäiseen työskentelyyn. Kovasti on panostavinansa koulutyöhön mutta varsinainen työmotivaatio on nolla. Jos tehdään koululla jotain tehtäviä kurssia varten, siis sellasia jotka jokaisen pitää tehdä ja palauttaa itse, niin tämä hemmo ei mukamas osaa mitään. Kaikesta pitää kysyä, eikä siis kirjoitettuja ohjeita muka osaa lukea. Tuijottaa vaan ruutua eikä osaa seurata ohjeita pätkääkään vaan heti pitää kysyä minulta. Minä en vastauksiani hänelle anna joten vastaan aina vain jotain erittäin epäselvää -ja tyyppi kehtaa vielä VALITTAA kun saa huonompia arvosanoja näistä tehtävistä kuin minä. Ryhmätöissä on kyvytön tekemään yhtään mitään kuten suurin osa muistakin kurssin pojista joten teen työn mieluummin itse.
Ongelma ei siis ole älykkyydessä vaan sisun ja motivaation puutteesta. Eivät osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan vaan sälyttävät sen paremmin pärjäävien tyttöjen harteille. Ihan törkeästi jotkut "lainaavat" vastauksia, tai se tyypillinen "anna mä katon laitoinko mä saman ku sä". Mutta olkoot, nämä sankarit eivät kokeistansa pääse läpi ja tämä tietty tyyppi ei luokan parhaaksi pääse ikinä vaikka sitä kovasti hinkuu.