Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikien alisuoriutuminen (aiempi keskustelu)
15.11.2018 |
Aiempi keskustelu poistettiin, toivoisin että tämä saisi olla. Tarkoituksena ei ole syyttää ja haukkua poikia, vaikka tekstissä saattaakin olla hieman katkera sävy, se ei kohdistu miehiin, vaan järjestelmään oman kokemuksen pohjalta. Se kokemus voi olla joillekkin erilainen.
Olen 90- ja 2000-luvulla peruskouluni käynyt nainen, jonka koulumenestys oli heikkoa, samaa luokkaa kuin luokkamme pojilla, ehkä kahta lukuunottamatta.
Huonosti pärjäävänä tyttönä sitä teki tietynlaisia huomioita siitä, miten eritavalla koulussa poikiin suhtauduttiin. Pojat olivat "hauskoja" ja "poikia", joten huono koemenestys, saati tunneilla häiriköinti ei ollut esteenä keskinkertaisille numeroille. Verratessani omia numeroitani samantasoiseen poikaan, olivat todistuksessa pojan numerot aina 1-2 numeroa parempia. Tätä saatettiin perustella mm. Tuntiaktiivisuudella, vaikka poikien "tuntiaktiivisuus" oli vitsien kertomista tunneilla, eikä opetukseen osallistumista.
Jos poika harrasti lätkää- tai jalkapalloa, sai koulusta olla poissa käytännössä vaikka kuinka paljon treenien varjolla ja liikunta oli tietenkin kymppi. Liikuntaa harrastavan tytön todistukseen ei liikuntaharrastus tuonut lisäpisteitä. Ei varmaankaan ollut oikeaa liikuntaa, kun ei kuulunut futisseuraan, saati pelannut jalkapalloa. Sama juttu amiksessa. Peruskoulussa eniten stipendejä kahmivat olivat aina poikia, ei siksi että tytöt olivat huonompia, vaan siksi, että koulussa menestyvänä poikana oli helppo erottua luokan menestyvistä tytöistä.
Ammattikoulussa taas pojat eivät vaivautuneet juurikaan osallistumaan opetukseen. Tunneille tultiin aina myöhässä, saatettiin lähteä kesken tuntia kauppaan jne. Ryhmätöissä pojat saattoivat käydä kertomassa mistä ryhmätyö tehtäisiin, jonka jälkeen ryhmän poikia näki seuraavan kerran kun oli aika esitellä työ, jolloin he sujuvasti kaappasivat muiden työn itselleen ja esittelivät sen kuin omanaan.
Kahtena viimeisenä koulupäivänä sitten tullaan ajoissa tunnille, palautetaan ensimmäistä kertaa joitakin kahden lauseen lopputöitä ja koulu myöntää pojille stipendit ja ylentävät arvosanoja kakkosista vitosiin kun ovat tsempanneet niin hienosti.
Hyvin alusta asti pärjänneelle tytölle selitetään, että todistukseen ei voi laittaa vitosia, koska ei ole näkynyt kehitystä tarpeeksi, kun kyse on kokonaisuudesta eikä siitä, että kurssien arvosanat ovat vitosia.
Pojat jotka selvisivät yliopistoon naisvaltaiselle alalle luovivat iloisesti ryhmätöiden lävitse panostamalla sen verran, että itsevaltiaana kerrottiin mikä aihe ja näkökulma valitaan, oma nimi kirjoitettiin työn alle ja kerättiin lopuksi kunnia työstä.
Vapaamatkustamiseen puututtiin herkemmin mikäli kyseessä oli nainen, jostakin syystä osa miehistä oli tämän suhteen lähes koskemattomia, miehillä kun on tunnetusti paljon "tärkeitä" menoja, joten ymmärtäähän sen ettei opiskeluun ehdi panostaa jne.
Tietenkin on olemassa aina poikkeuksia, mutta kaikki nämä tarinat ovat tosia. Kasvatamme pojista alisuoriutujia, joista iso osa on tottunut menestymään ilman, että mitään pitäisi tehdä sen eteen. Nyt kun työllisyystilanne on huono, alkavat nämäkin hedelmät tulla näkyviksi.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Näin "tyttönä" sanoisin, että tekstisi kertoo enemmän sinusta kuin sukupuolista.
Olen kohdannut elämässäni jonkin verran kaltaisiasi (usein mies) opettajia ja kokenut olevani selkeästi alakynnessä juuri kuvaamiesi oletuksien vuoksi.
Koska tyttönä en kuulunut niihin keskinkertaisiin hiljaisiin ja tunnollisiin, olin uppiniskainen ja tyhmä. Minuun suhtauduttiin aivan eritavalla kuin vastaavasti käyttäytyviin poikiin, en ollutkaan "rohkea", "kokeilun haluinen", "idearikas", "nerokas" tms. Vain ja ainoastaan huolimaton ja laiska tyttö.
Mikäli kotikasvatukseni olisi ollut erilainen, olisin ehkä voinut hautautua itsekkin sinne kilttityttö-kategoriaan, mutta koska kotikasvatus oli mitä oli yhdistettynä persoonaani jäin vain pudokkaaksi. Siinä missä poikia rohkaistiin ja ymmärrettiin, minut taas pyrittiin laittamaan ruotuun, olinhan tyttö jonka pitäisi "ymmärtää paremmin", "pystyä olemaan huolellisempi" ja jonka kokeiluvuutta oli turha ainakaan rohkaista, koska biologiset ominaisuudet.
Ymmärrän kyllä mitä haluat sanoa - ongelma ja oikeastaan se iso virhe on se, että monet kasvattajat/valmentajat eivät tajua, ettei sukupuolinen yleistys päde jokaiseen yksilöön. Jos sinua on esim. kohdeltu täysin sukupuolesi edustajana, niin väärinhän se on mennyt ja se on valitettavaa.
Silti on minusta hyödyllistä ymmärtää miten iso joukot toimivat. Esim. koko alkuperäinen ongelma liittyy isoon joukkoon - eli se tiedetään, että poikien koulumenestys on paljon huonompi kuin tytöillä. Tästä on pakko seurata se, että pojilla on keskimäärin oltava joku piirre, joka poikkeaa tytöistä. Tällöin vastaukseksi ei käy se, että kieltää sukupuoleen liittyvien biologisten tekijöiden olemassaolon, varsinkin kun tiede pystyy todistamaan niiden olemassaolon.
Kummasti on sitten poikien biologia muuttunut vuosien saatossa, kun ennen kurissa ja nuhteessa pärjäsivät hyvin, ja nyt kurin puuttuessa menestys heikkenee.
Se on nimenomaan todistettu, ettei sukupuolten välillä ole mitään merkittäviä biologisia eroja, jotka selittäisivät erot koulumenestyksessä. Ennen luultiin, että tytöt eivät biologisista syistä osaa matematiikkaa. Sitten selvisi, että osaavathan ne, kunhan vaan saavat saman kannustuksen ja tuen kuin pojatkin. Ja hops, tytöt ovat menossa matematiikassa(kin) poikien ohi.
Kyllä kyse nyt on sosiaalisista rakenteista, ja niihin on tultava muutos ennen kuin pojat tippuvat kelkasta kokonaan.
Kannustakaa poikianne opiskelemaan ja ennen kaikkea lukemaan! Se kun on suoraan yhteydessä tulevaan akateemiseen suoriutumiseen.
/20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin "tyttönä" sanoisin, että tekstisi kertoo enemmän sinusta kuin sukupuolista.
Olen kohdannut elämässäni jonkin verran kaltaisiasi (usein mies) opettajia ja kokenut olevani selkeästi alakynnessä juuri kuvaamiesi oletuksien vuoksi.
Koska tyttönä en kuulunut niihin keskinkertaisiin hiljaisiin ja tunnollisiin, olin uppiniskainen ja tyhmä. Minuun suhtauduttiin aivan eritavalla kuin vastaavasti käyttäytyviin poikiin, en ollutkaan "rohkea", "kokeilun haluinen", "idearikas", "nerokas" tms. Vain ja ainoastaan huolimaton ja laiska tyttö.
Mikäli kotikasvatukseni olisi ollut erilainen, olisin ehkä voinut hautautua itsekkin sinne kilttityttö-kategoriaan, mutta koska kotikasvatus oli mitä oli yhdistettynä persoonaani jäin vain pudokkaaksi. Siinä missä poikia rohkaistiin ja ymmärrettiin, minut taas pyrittiin laittamaan ruotuun, olinhan tyttö jonka pitäisi "ymmärtää paremmin", "pystyä olemaan huolellisempi" ja jonka kokeiluvuutta oli turha ainakaan rohkaista, koska biologiset ominaisuudet.
Ymmärrän kyllä mitä haluat sanoa - ongelma ja oikeastaan se iso virhe on se, että monet kasvattajat/valmentajat eivät tajua, ettei sukupuolinen yleistys päde jokaiseen yksilöön. Jos sinua on esim. kohdeltu täysin sukupuolesi edustajana, niin väärinhän se on mennyt ja se on valitettavaa.
Silti on minusta hyödyllistä ymmärtää miten iso joukot toimivat. Esim. koko alkuperäinen ongelma liittyy isoon joukkoon - eli se tiedetään, että poikien koulumenestys on paljon huonompi kuin tytöillä. Tästä on pakko seurata se, että pojilla on keskimäärin oltava joku piirre, joka poikkeaa tytöistä. Tällöin vastaukseksi ei käy se, että kieltää sukupuoleen liittyvien biologisten tekijöiden olemassaolon, varsinkin kun tiede pystyy todistamaan niiden olemassaolon.
Poikien älykkyysosamäärässä on enemmän vaihtelua kuin tytöillä. Pojissa on siis enemmän tyhmiä, jotka eivät pärjää elämässä. Älykkyydestä kun puhutaan, niin sehän vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin eikä pelkästään koulunkäyntiin. Kun pää on jähmeä, niin ei luonnistu oivaltavien vitsien heitto, ei sosiaalinen kanssakäyminen, eikä minkään asian oppiminen. Oppimiseen perustuva koulujärjestelmä on hankala tälle massalle. Samaan syssyyn heikkolahjaisuuden kanssa osuu myös välittömiin palkkioihin perustuva kasvatus, joka ei osaa tukea pitkäjänteistä ponnistelua. Olen samaa mieltä siitä, että nykymallinen koululaitos ei osaa vastata heidän tarpeisiin. Mielestäni koululaitosta ei tarvitse itsessään muuttaa tämän vähemmistön vuoksi, mutta heille pitäisi olla omia kouluja tai luokkia, missä panostetaan onnistumisen kokemuksiin ja itsetuntoon oppimisen ohella. Ylipäätään jo pelkästään epämotivoituneet olisi tärkeä saada pois tavanomaisesta luokkaopetuksesta, koska he eivät siitä hyödy, ja muut häiriintyvät epäoppijoista.
Minä olin huithapeli adhd tyttö työläisperheestä. Silti menin lukioon ja yliopistoon ja nyt opetan alakouluikäisiä oppilaita. En ole ikinä minkään antanut estää minua. Vaadin luokassa samaa tytöiltä ja pojilta, mutta neuropsykiatrisena valmentajana olen oppinut myös havaitsemaan milloin oppilaalla on oman toiminnanohjauksen, itsesäätelytaitojen tai keskittymisen pulmaa. Jos koulussa asiat syystä tai toisesta tuntuvat liian vaikeilta, on lähes poikkeuksetta lopputulos se että meuhkaamisella ja pelleilyllä tätä yritetään peitellä omaa epävarmuutta.
Ja sitten on ne jumit. Kun fiksu oppilas jumittaa jossain eikä pääse eteenpäin yksinkertaisemmassakaan asiassa. Myös aistisäätelyssä voi olla problematiikkaa niin että kuormittuminen kasvaa pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että oppilas menettää kontrollin, eli saa melttarit. Luokallani on 17 tyttöä, ei yhtään poikaa ja kaikki edellämainitut ilmiöt löytyvät silti luokasta.
Et tunnista naisissa lahjakkuutta vai epäonnistumista?
En siis omalla suppealla otannalla ole havainnut sellaista ilmiötä, että vahvan lahjakkuuspotentiaalin omaava nainen epäonnistuisi elämässään samalla tavalla kuin vastaava mies voi epäonnistua. Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa ja lahjakkuuspotentiaalilla sitä, että on esim. koulussa tai harrastuksissaan osoittanut jonkinlaista lahjakuutta ja erityisesti tulosta.
No mutta, tämä on vahvasti mutua, ja ymmärrän jos olette eri mieltä. Niin, ja mistään syrjnnästä en usko olevan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Näin "tyttönä" sanoisin, että tekstisi kertoo enemmän sinusta kuin sukupuolista.
Olen kohdannut elämässäni jonkin verran kaltaisiasi (usein mies) opettajia ja kokenut olevani selkeästi alakynnessä juuri kuvaamiesi oletuksien vuoksi.
Koska tyttönä en kuulunut niihin keskinkertaisiin hiljaisiin ja tunnollisiin, olin uppiniskainen ja tyhmä. Minuun suhtauduttiin aivan eritavalla kuin vastaavasti käyttäytyviin poikiin, en ollutkaan "rohkea", "kokeilun haluinen", "idearikas", "nerokas" tms. Vain ja ainoastaan huolimaton ja laiska tyttö.
Mikäli kotikasvatukseni olisi ollut erilainen, olisin ehkä voinut hautautua itsekkin sinne kilttityttö-kategoriaan, mutta koska kotikasvatus oli mitä oli yhdistettynä persoonaani jäin vain pudokkaaksi. Siinä missä poikia rohkaistiin ja ymmärrettiin, minut taas pyrittiin laittamaan ruotuun, olinhan tyttö jonka pitäisi "ymmärtää paremmin", "pystyä olemaan huolellisempi" ja jonka kokeiluvuutta oli turha ainakaan rohkaista, koska biologiset ominaisuudet.
Ymmärrän kyllä mitä haluat sanoa - ongelma ja oikeastaan se iso virhe on se, että monet kasvattajat/valmentajat eivät tajua, ettei sukupuolinen yleistys päde jokaiseen yksilöön. Jos sinua on esim. kohdeltu täysin sukupuolesi edustajana, niin väärinhän se on mennyt ja se on valitettavaa.
Silti on minusta hyödyllistä ymmärtää miten iso joukot toimivat. Esim. koko alkuperäinen ongelma liittyy isoon joukkoon - eli se tiedetään, että poikien koulumenestys on paljon huonompi kuin tytöillä. Tästä on pakko seurata se, että pojilla on keskimäärin oltava joku piirre, joka poikkeaa tytöistä. Tällöin vastaukseksi ei käy se, että kieltää sukupuoleen liittyvien biologisten tekijöiden olemassaolon, varsinkin kun tiede pystyy todistamaan niiden olemassaolon.
Kävisikö vastaukseksi se, että koska pojilta ei ole vaadittu samanlaista suoritumista kuin tytöiltä vaan päästetty helpolla?
Ja nyt kun yhteiskunta on osaltaan tasa-arvoistumassa ja koulutusta ja oppimenestystä vaaditaankin koulu/työpaikan saamiseen monesti pen istä enemmän pojat ovatkin hukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla enemmän miesopettajia kouluissa. Näin tytöt saisivat tasa-arvoisempaa kohtelua. Naisopettajat automaattisesti suosivat poikia hieman enemmän.
Tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa vaan päinvastoin. Naisopettajat suosii tyttöjä arvostelussaan ja poikien arvosanat nousee ja tyttöjen laskee, jos heidän kokeitaan arvostellaan anonyymisti. Feminismi jyllää koululaitoksessa.
Feminismihän puuttuu kaikkeen sukupuoleen perustuvaan syrjintään, tarkoitit siis selvästi että lisää feminismiä koululaitokseen! Toivottavasti sinua lohduttaa tieto siitä, että pojan ja tytön elämässä muut asiat kuin opettajan sukupuoli tai arviointiperusteet vaikuttavat paljon enemmän, räikeimpiä ylilyöntejä suhteessa kumpaankaan sukupuoleen ei juuri tapahdu, ja enemmistö saa yhäkin omaa osaamistaan vastaavaa arviointia. Siis reaalimaailmassa. Lassukoiden kehittämässä fantasiamaailmassa tietenkin kiltti ja hyvä poika ruoskitaan poikkeuksetta torahampaisen tiukkanutturan toimesta alimpaan helvettiin, vaikka poika itse niin kovasti yritti parhaansa ja luki läksynsä. Tärkeintä on syyttää naisia, tavalla tai toisella.
Voin myös suositella lassukoille muita fantasiaolentoja. Esimerkiksi keittäjät, hehän tekevät vieläkin terveellistä ruokaa vaikka poikien koulussakäymismotivaatiota nostaisivat paljon enemmän pitsa ja burgerit. Myös siivoojat ovat tyttöjen asialla, aina pyyhkivät poikien taululle piirtämät asiattomuudet, kun taas tyttöjen piirtämät eläimet saavat olla vielä seuraavaankin päivään. Kuinka ne kehtaavat!
Olen rajusti eri mieltä feminismin käytännön toteuksesta kuin sinä ja itsekin sitä korostat omassakin kirjoituksessa kuinka tytöt tekee näin ( hyvin) ja pojat näin ( huonosti). Eli ei feministi pysty edes yhtä kirjoitusta kirjoittaa ilman "miesvihaa".
Arvosanojen merkitys on suorastaan kohtalokas elämänkulun kannalta. Esim jopa 3/4 alle 7. keskiarvon pojista syyllistyy rikoksiin. Keskiarvo tässä ei tietenkään ole se itseiarvo vaan sen huonon koulumenestyksen aiheuttama syrjäytyminen. Ei pääse kouluihin. Sitten peruskoulun huono keskiarvo--> ei asiaa lukioihin ja kaikki tietää miten yksi piste pääsykokeissa voi olla niin ratkaiseva kun haetaan yliopistoon. Se että sinä sanot että sen merkitys on pikkiriikkinen on yksiselitteisesti väärä.
Vierailija kirjoitti:
Kannustakaa poikianne opiskelemaan ja ennen kaikkea lukemaan! Se kun on suoraan yhteydessä tulevaan akateemiseen suoriutumiseen.
Miksi? Siksikö, että ne on sitten myöhemmin helppo orjuuttaa yhteiskunnan hyväksikäytettäväksi, raatamaan arkisin? Onko tullut mieleen, että kaikkia ei ehkä kiinnosta? Eikä siinä ole kyse mistään epäonnistumisista tai kasvatuksista, vaan siitä, että jotkut valitsee toisin.
Mikä ihme siinä on, että naisista joku 90% yrittää joukkovoimalla pakottaa miehet yhteen tiettyyn muottiin ja ovat pöyristyneitä, jos kaikki ei siihen alistu? Miehissäkin näitä pakottajia kyllä on, mutta luvut kääntyvät niin päin, että niitä on ehkä 10%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tismalleen samanlaisia kokemuksia.
Minä olen myös riitaantunut monen miehen kanssa siksi, että olen tehnyt stopin tuolle pelleilylle. Muistan yhden ryhmätyön, josta johdollamme heivasimme miehen nimen veks ja sanoimme että "Tätä osaa beethovenin elämästä emme voi esittää, koska herra Risto Reipas ei sitä tänne ajoissa toimittanut". Muissa ryhmissä tytöt kiltisti suostuivat moiseen, itse en sulattanut.
Työhaastattelussa moni nuori mies loisti toisten heikkoudella, ja sen huomasivat rekrytoijatkin. Yksikin selitti, että kirjoitti vastauksensa nopeasti lyhyesti ja ytimekkäästi, ja kysyin häneltä pokerina että korotatko aina itseäsi toisten kustannuksella. Mahtava työilmapiiri ja silleen. Tyyppi hiljeni, rekrytoija tirskahti - ja tuo tyyppi on nyt myymässä sisustussälää, kun itse lähdin jatkamaan opiskeluita koska työpaikka meni siinä. Ei harmita, koska pääsen pidemmälle kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi määrittelet tuollaisen käytöksen miesmäiseksi? Moni nainen käyttäytyy noin, mutta usein heidät pyritään laittamaan kuriin syyttämällä pomottamisesta. Sama käytös hyväksytään yleensä miehiltä paremmin. Se ei välttämättä kerro sukupuolten erilaisista ominaisuuksista, vaan miesten valta-asemasta suhteessa naisiin.
Koska tuo käytös on tyypillisempää miehille. Miehillä ja naisilla on todella suuri ero tietyissä persoonallisuuden piirteissä. Ja se uutinen tässä on se, että tuo ei ole sosaalinen konstruktio, niin kuin on tavallisesti luultu, vaan biologiasta tuleva. Se tiedetään siitä, että meillä pohjoismaissa miesten ja naisten persoonallisuuksien erot korostuvat, koska tasa-arvotyön ansiosta sosiaalisen puolen vaikutusta on pystytty pienentämään merkittävästi. Tätä ei varmasti kukaan pystynyt ennustamaan, mutta niin on joka tapauksessa tapahtunut.
Oletko ikinä ihmetellyt miksi meillä on esim. tekniikan ala täynnä miehiä ja toisaalta hoivatyö täynnä naisia, vaikka ihmiset voivat valita vapaammin kuin missään muualla? Premissihän on ollut se, että miehet ja naiset valitsevat samalla tavalla jos sosiaalisen konstruktion merkitys pienenee. Mutta, onkin käynyt toisinpäin, erot valinnoissa ovat suurentuneet.
Toisaalta tutkimukset osoittavat, että sukupuolet biologisesti mallioppivat nimenomaan omalta sukupuoleltaan. Esimerkiksi uros simpanssinpoikanen oppii käyttämään tikkuja työkaluina toisilta uroksilta, ei niinkään omalta emolta vaikka emo osaakin kaivella hyönteisiä tikun avulla. Samaan tapaan tytöillä ei ole geeniä joka saa tytöt pitämään vaaleanpunaisesta, tytöt vain oppivat pienestä pitäen että vaaleanpunainen on tyttöjen juttu ja siten he oppivat pitämään samasta asiasta. Toinen esimerkki voisi olla hevosratsastus joka kautta historian on ollut nimenomaan miehistä toimintaa. Nykyään äärimmäisen harvaa poikaa kiinnostaa hevoset, johtuen nimenomaan siitä että pojat eivät näe muiden poikien harrastavan sitä joten itsekään ei sitten kiinnostuta. Eli eri aloille suuntautumisella on kyllä biologinen pohja mutta mekanismi ei välttämättä ole ihan sellainen kuin yleensä ajatellaan. En silti sano että kaikkia naisten ja miesten kiinnostuksen kohteita voisi selittää tällä, mutta se on hyvä ottaa huomioon joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustakaa poikianne opiskelemaan ja ennen kaikkea lukemaan! Se kun on suoraan yhteydessä tulevaan akateemiseen suoriutumiseen.
Miksi? Siksikö, että ne on sitten myöhemmin helppo orjuuttaa yhteiskunnan hyväksikäytettäväksi, raatamaan arkisin? Onko tullut mieleen, että kaikkia ei ehkä kiinnosta? Eikä siinä ole kyse mistään epäonnistumisista tai kasvatuksista, vaan siitä, että jotkut valitsee toisin.
Mikä ihme siinä on, että naisista joku 90% yrittää joukkovoimalla pakottaa miehet yhteen tiettyyn muottiin ja ovat pöyristyneitä, jos kaikki ei siihen alistu? Miehissäkin näitä pakottajia kyllä on, mutta luvut kääntyvät niin päin, että niitä on ehkä 10%.
Ei, eivät naiset halua pakottaa ketään yhtään mihinkään. Kaikkien ei todellakaan tarvitse pärjätä akateemisesti tai korkeakouluttautua. Tai pärjätä edes peruskoulussa.
Ongelma nyt kuitenkin on se, että tytöt pärjäävät paremmin kuin pojat. Diskurssi aiheesta kulkee tällä hetkellä ympyrää: tytöt syrjäyttävät pojat korkeakouluista. Todellisuudessa pojat syrjäyttävät itse itsensä, mutta koska kyse on suuresta ryhmästä (toinen sukupuoli melkein kokonaan) on tajuttu että systeemissä on oltava vikaa.
Epäilen vahvasti, että sinä itsekään toivot tulevaisuuden päättäjien, suunnittelijoiden ja päällikköjen olevan yksinomaan naisia. Myös miehet haluavat pysyä korkeilla palleillaan, mutta tämä ei kauaa ole mahdollista ellei poikien koulumenestystä saada taas nousuun. Pojat alisuoriutuvat, mutta haluavat silti korkeisiin asemiin. Ne jotka eivät edes halua suoriutua, saavat olla suoriutumatta.
/20
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa ja lahjakkuuspotentiaalilla sitä, että on esim. koulussa tai harrastuksissaan osoittanut jonkinlaista lahjakuutta ja erityisesti tulosta.
No niin, tulihan se sieltä.
Olet epäonnistunut, jos et halua elää kuten yhteiskunta käskee, ts. mene töihin, yrität koko ajan kähmiä vain lisää ja lisää tuloja, ota lainoja autoon, omakotiloon ja pidä elämä sitä, että koitat haalia itsellesi koko ajan lisää materiaa.
"Epäonnistumisia" voi tosiaan olla nykyajan libeeralimmassa maailmassa paljon, kun oma kriteeri onnistumiselle noin suppea, lähinnä jotain "teh ämerican dream" propagannan ohjaamaa sanelua.
Monet ehkä vaan tykkää rennosti, rauhallisesti, turhaan stressaamatta itseään millään turhilla asioilla ja ottamatta turhaan paineita sun kaltaisilla, yksisilmäisiltä hessuhopoilta. Yritä laajentaa omaa vanhanaikaista arvomoralismiasi, siitä lähtee se lähtee. Ehkä sitten tajuat kuinka tyhmältä kuulostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tunnista naisissa lahjakkuutta vai epäonnistumista?
En siis omalla suppealla otannalla ole havainnut sellaista ilmiötä, että vahvan lahjakkuuspotentiaalin omaava nainen epäonnistuisi elämässään samalla tavalla kuin vastaava mies voi epäonnistua. Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa ja lahjakkuuspotentiaalilla sitä, että on esim. koulussa tai harrastuksissaan osoittanut jonkinlaista lahjakuutta ja erityisesti tulosta.
No mutta, tämä on vahvasti mutua, ja ymmärrän jos olette eri mieltä. Niin, ja mistään syrjnnästä en usko olevan kyse.
Vai voisiko kyse olla vain siitä, että naisilla ko. Ilmiö tunnistetaan huonosti?
Ei meillä ole samanlaista julkista keskustelua niistä koulussa, saati elämässä pärjäämättömistä "adhd" tytöistä kuin pojista kuin ainoastaan sellaisina julkituloina kun menestymätön tyttö antaa aikuisena haastattelun "miten elämä yhtäkkiä kirkastui (yleensä keski-iän kieppeillä)" .
Se ei silti tarkoita, etteikö heitä olisi. Ja mistäkö tiedän? Koska kuulun itse siihen joukkoon.
Kummasti on sitten poikien biologia muuttunut vuosien saatossa, kun ennen kurissa ja nuhteessa pärjäsivät hyvin, ja nyt kurin puuttuessa menestys heikkenee.
Se on nimenomaan todistettu, ettei sukupuolten välillä ole mitään merkittäviä biologisia eroja, jotka selittäisivät erot koulumenestyksessä. Ennen luultiin, että tytöt eivät biologisista syistä osaa matematiikkaa. Sitten selvisi, että osaavathan ne, kunhan vaan saavat saman kannustuksen ja tuen kuin pojatkin. Ja hops, tytöt ovat menossa matematiikassa(kin) poikien ohi.
Kyllä kyse nyt on sosiaalisista rakenteista, ja niihin on tultava muutos ennen kuin pojat tippuvat kelkasta kokonaan.
Sepä se, biologia ei muuttunut, mutta lasten kohtelu kyllä. Tapahtui se, että koulu muuttui vaatimisesta kannustavampaan, mutta vaatimustasoltaan löysempään suuntaan, joka heikentää poikien menestystä, mutta parantaa tyttöjen. Muutoksen vaikutus oli suuri, koska biologiset erot ovat olemassa. Jos biologisia eroja ei olisi olemassa, niin tytöt ja pojat pärjäisivät yhtä hyvin. Huomautan edelleen, että meillä pohjoismaissa on tasa-arvotyö paljon pidemmällä kuin muualla, joten meillä toteutuu samankaltainen kohtelu tyttöjen ja poikien välillä melko hyvin. Silti erot ovat kasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa ja lahjakkuuspotentiaalilla sitä, että on esim. koulussa tai harrastuksissaan osoittanut jonkinlaista lahjakuutta ja erityisesti tulosta.
No niin, tulihan se sieltä.
Olet epäonnistunut, jos et halua elää kuten yhteiskunta käskee, ts. mene töihin, yrität koko ajan kähmiä vain lisää ja lisää tuloja, ota lainoja autoon, omakotiloon ja pidä elämä sitä, että koitat haalia itsellesi koko ajan lisää materiaa.
"Epäonnistumisia" voi tosiaan olla nykyajan libeeralimmassa maailmassa paljon, kun oma kriteeri onnistumiselle noin suppea, lähinnä jotain "teh ämerican dream" propagannan ohjaamaa sanelua.
Monet ehkä vaan tykkää rennosti, rauhallisesti, turhaan stressaamatta itseään millään turhilla asioilla ja ottamatta turhaan paineita sun kaltaisilla, yksisilmäisiltä hessuhopoilta. Yritä laajentaa omaa vanhanaikaista arvomoralismiasi, siitä lähtee se lähtee. Ehkä sitten tajuat kuinka tyhmältä kuulostat.
Älä nyt jaksa mesota ja provota. Teet vain itsestäsi naurunalaisen. Joko et osaa lukea tai sitten ymmärsit tahallaan aivan väärin.
"Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa."
Tämä ei ole sama kuin tuo sinun mainitsemasi rikkauksiin pyrkivä ja materialistinen elämä.
Sinä saat elää elämäsi ihan niin kuin tahdot. Fakta on kuitenkin se, että monet pojat haluavat pärjätä koulutuksessa, mutta eivät pärjää. Asialle on tehtävä jotain siitä huolimatta, että sinä tykkäät elämästäsi sossun loisena.
/20
Vierailija kirjoitti:
Kummasti on sitten poikien biologia muuttunut vuosien saatossa, kun ennen kurissa ja nuhteessa pärjäsivät hyvin, ja nyt kurin puuttuessa menestys heikkenee.
Se on nimenomaan todistettu, ettei sukupuolten välillä ole mitään merkittäviä biologisia eroja, jotka selittäisivät erot koulumenestyksessä. Ennen luultiin, että tytöt eivät biologisista syistä osaa matematiikkaa. Sitten selvisi, että osaavathan ne, kunhan vaan saavat saman kannustuksen ja tuen kuin pojatkin. Ja hops, tytöt ovat menossa matematiikassa(kin) poikien ohi.
Kyllä kyse nyt on sosiaalisista rakenteista, ja niihin on tultava muutos ennen kuin pojat tippuvat kelkasta kokonaan.
Sepä se, biologia ei muuttunut, mutta lasten kohtelu kyllä. Tapahtui se, että koulu muuttui vaatimisesta kannustavampaan, mutta vaatimustasoltaan löysempään suuntaan, joka heikentää poikien menestystä, mutta parantaa tyttöjen. Muutoksen vaikutus oli suuri, koska biologiset erot ovat olemassa. Jos biologisia eroja ei olisi olemassa, niin tytöt ja pojat pärjäisivät yhtä hyvin. Huomautan edelleen, että meillä pohjoismaissa on tasa-arvotyö paljon pidemmällä kuin muualla, joten meillä toteutuu samankaltainen kohtelu tyttöjen ja poikien välillä melko hyvin. Silti erot ovat kasvussa.
Ei toteudu, ja sehän se ongelma tässä onkin.
Biologisia eroja ei tosiaan ole olemassa. Tytöillä ja pojilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä koulussa. Asenteet, tuki ja kannustus ovat ratkaisevassa asemassa. Miten pojat voisivatkaan pärjätä, kun heiltä ei vaadita puoliakaan siitä mitä tytöiltä vaaditaan.
/20
Vierailija kirjoitti:
Et tunnista naisissa lahjakkuutta vai epäonnistumista?
En siis omalla suppealla otannalla ole havainnut sellaista ilmiötä, että vahvan lahjakkuuspotentiaalin omaava nainen epäonnistuisi elämässään samalla tavalla kuin vastaava mies voi epäonnistua. Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa ja lahjakkuuspotentiaalilla sitä, että on esim. koulussa tai harrastuksissaan osoittanut jonkinlaista lahjakuutta ja erityisesti tulosta.
No mutta, tämä on vahvasti mutua, ja ymmärrän jos olette eri mieltä. Niin, ja mistään syrjnnästä en usko olevan kyse.
Voi taustalla olla kunniakysymykset? Joku oikein etevä nuori mies ei välttämättä halua asettua vähemmän etevän henkilön johdettavaksi, koska kokee sen nöyryytyksenä. Koko länsimainen kulttuuri tuntuu perustuvan siihen ajatukseen, että miehet kilpailevat keskenään statuksesta ja vähempiarvoinen on sitten huonompi ihminen. Naisten kohdalla on on kehno naisesimies ja etevämpi naisalainen, ei se välttämättä johda siihen että kumpikaan kokee asemaansa uhatuksi tai että tilanteessa tulisi konflikti. Nämä etevät miehet haluavat itse määrittää mitä tekevät, kenelle tekevät ja millä palkalla tekevät. Jostain syystä semmoinen terve nöyrtyminen omaan asemaan ei luonnistu. Siitä seuraa sitten päteminen kantakuppilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustakaa poikianne opiskelemaan ja ennen kaikkea lukemaan! Se kun on suoraan yhteydessä tulevaan akateemiseen suoriutumiseen.
Miksi? Siksikö, että ne on sitten myöhemmin helppo orjuuttaa yhteiskunnan hyväksikäytettäväksi, raatamaan arkisin? Onko tullut mieleen, että kaikkia ei ehkä kiinnosta? Eikä siinä ole kyse mistään epäonnistumisista tai kasvatuksista, vaan siitä, että jotkut valitsee toisin.
Mikä ihme siinä on, että naisista joku 90% yrittää joukkovoimalla pakottaa miehet yhteen tiettyyn muottiin ja ovat pöyristyneitä, jos kaikki ei siihen alistu? Miehissäkin näitä pakottajia kyllä on, mutta luvut kääntyvät niin päin, että niitä on ehkä 10%.
Eli siis mielestäsi ongelma ei ole se, että pojat eivät pärjää koulussa, vaan se, että poikien pitää ylipäänsä käydä koulua?
On sekin kai ratkaisu. Pojat pois kouluista niin ei ole enää koulussa pärjäämis-ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
"Epäonnistumisella tarkoitan sitä, että ihmisellä on vaikeuksia ihan perustoimeentulossa ja itsestään huolehtimisessa."
Niin, niillä sun yksilmäisillä kriteereillä, millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut saman asian kokevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustakaa poikianne opiskelemaan ja ennen kaikkea lukemaan! Se kun on suoraan yhteydessä tulevaan akateemiseen suoriutumiseen.
Miksi? Siksikö, että ne on sitten myöhemmin helppo orjuuttaa yhteiskunnan hyväksikäytettäväksi, raatamaan arkisin? Onko tullut mieleen, että kaikkia ei ehkä kiinnosta? Eikä siinä ole kyse mistään epäonnistumisista tai kasvatuksista, vaan siitä, että jotkut valitsee toisin.
Mikä ihme siinä on, että naisista joku 90% yrittää joukkovoimalla pakottaa miehet yhteen tiettyyn muottiin ja ovat pöyristyneitä, jos kaikki ei siihen alistu? Miehissäkin näitä pakottajia kyllä on, mutta luvut kääntyvät niin päin, että niitä on ehkä 10%.
Eli siis mielestäsi ongelma ei ole se, että pojat eivät pärjää koulussa, vaan se, että poikien pitää ylipäänsä käydä koulua?
On sekin kai ratkaisu. Pojat pois kouluista niin ei ole enää koulussa pärjäämis-ongelmaa.
No mun mielestä nykytilanteessa ei ole mitään ongelmaa mihinkään suuntaan. Täällä nyt jotkut keksivät ongelmia omasta päästään ja logiikka tuntuu olevan se, että koska kaikkia ei kiinnosta opiskelu, arki, raataminen, "menestyminen", niin se on sitten suurikin ongelma näille tyypeille.
Alue: Aihe vapaa
Nyt heti alkuun, että ei tietenkään "kaikki" ja että laumakäyttäytyminen ei aina korreloi sen kanssa mitä ihminen oikesti ajattelee tai miten fiksu on.
Mutta koulussa, työssä, ihan vain kaverusten illanvietossa silloin kun kyseessä on isompi porukka, on todella, todella harvinaista, että nainen olisi se, jota lauma kuuntelee korvat innostuksesta hehkuen vaan suhtautuminen naisen sanomisiin ja keskusteluun osaanottamiseen on vähintääkin alentuvaa.
Tarvitaan se valkoritari kertomaan, että "Maijallakin on hyvä ajatus", jotta se muuttuisi muiden korvissa uskottavaksi tai sanomaan, että "hyshys, kuunnellaan mitä Maijalla on sanottavaa".
Meillä on myös vahva kuva "epäonnistuneista" mahdollisesti lahjakkaista miehistä näkyvänä päihdeongelmana yms. Kun taas naiset hautautuvat helpommin seinien sisälle, eivätkä ole samalla tavalla olemassa muuten kuin keskusteluissa "typerinä, mt-ongelmaisina naisina keksityillä sairauksilla", ilman että siihen vahingossakaan liittyisi turhia oletuksia älykkyydestä tai lahjakkuudesta, toisin kuin miesparkojen kohdalla.