Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu pilasi elämäni
13.10.2024 |
Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä. Lukiossa ajattelin, että tämä on nyt sitä raskainta aikaa elämässä ja kun vain pääsen opiskelemaan ja muuttamaan kotoa pois asiat helpottuu (nyt lähinnä huvittaa tämä ajatuksenkulku). Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon alalle jolle halusin, ajattelematta sen tarkemmin mitä maisterin tutkinto alalla jossa palkka on huonoa ja palkkakehitys olematonta tulisi tarkoittamaan tulevaisuuteni kannalta. Opiskeluaika ei ole ollut hienoa aikaa, aloitin korona-aikana etäopetuksessa uudessa kaupungissa enkä solminut juuri mitään uusia ihmissuhteita lukuunottamatta toksista suhdetta joka vuosien jälkeen päättyi kuin päättyikin. Nyt olen pian valmistumassa yli 30 tuhannen euron opintolainan kera, jolla olen maksanut pelkästään elämiseen liittyviä pakollisia kuluja kuten ruokaa, lääkärikuluja sekä vuokraa kalliista yksiöistä koska opiskelija-asuntoa en koskaan saanut (ja kyllä, olen lisäksi jatkuvasti käynyt töissä). Parisuhdetta ei ole enkä jaksa sellaista enää edes etsiä. Suurimpia unelmia esim. harrastusten suhteen en pääse vieläkään toteuttamaan, sillä tulen maksamaan suurikorkoista opintolainaani pois kymmenien vuosien ajan jolloin pienestä palkasta jäänee käteen vähemmän kuin kouluttamattomalle siivojalle. Kaduttaa että ikinä menin opiskelemaan. Nyt olen vain velkaantunut ja uupunut raskaista opinnoista ja valmistuminen ei tule tätä tilannetta helpottamaan mitenkään. Jotenkin melkein huijattu olo. Hävettää oma elämäntilanne ja surettaa että olen hukannut nuoruuteni tähän. Samalla tuntuu että monilla muilla ystäväpiirissäni on asiat moninkerroin paremmin. Vanhemmilta on saatu isot säästöt joten opintolainalta on voitu välttyä, valmistutaan hyväpalkkaisiin ammatteihin ja elämästä nautitaan matkustelun, parisuhteiden ja harrastusten merkeissä. Itselläni ei ole enää mitään odotettavaa. En pysty tekemään mitään niistä asioista joita haluaisin tehdä ja joita kohtaan tunnen paloa. Nyt valmistun vain ikuiseen oravanpyörään jossa käyn töissä elääkseni ja muuta ei ole. Miten ihmeessä tällaista elämää jaksaa elää?
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli isompi opintolaina muttei sitten ollutkaan??? Ota lääkkeet ja mene nukkumaan,
SInulla ainakin on töitä. Sama tilanne ja ei ole töitä
Minulla oli samankaltainen tilanne, nuorena ja tyhmänä opiskelin alaa jolla ei ollut töitä. Otin myös opintolainaa.
Opiskelin myöhemmin lähihoitajaksi ja nyt minulla on vakituinen työ vanhuspuolella. Ei tämä kaksista ole, mutta jaksan kunhan palkka tulee tilille joka kuukausi.
(vinkkinä: kannattaa tehdät harkat hyvin, niin pääsee jo ensimmäisen jälkeen tekemään työtä koulun ohella)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina pitää haukkua siivoajia? Meinasin tsempata mutta ei tuon takia enää huvittanut.
Ymmärrän, että opiskelujen jälkeen tuntuu, että voimat ovat loppu ja elämä ei ollut ehkä sitä, mitä toivoit.
Ensiksi sanon, että koeta välttää itsesi vertaamista muihin. Se auttaa.
Opintolaina tuntuu painavan hartioita kasaan, mutta hyvä puoli on se, ettei sitä tarvitse maksaa kerralla ja se on suhteessa varsin turvattua lainaa :)
Kun pääse töihin, budjetoi ja säästä unelmiisi, kuten matkusteluun.
Ihan vilpittömästi haluan jakaa vain omia vinkkejäni samassa tilanteessa olleena. Olet nuori, joten sinulla on aikaa rakentaa itsesi näköistä elämää ja sen ei tarvitse olla heti valmis.
Asioilla on tapana järjestyä jollain tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaikki haaveet eivät toteudu välttämättä koskaan, mutta se on valitettavasti ihmisenä elämisen ominaisuuksia. Myös he, ketkä tuntuvat elävän unelmaelämääsi, heilläkin on omat ongelmansa.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi. Olet arvokas ja tehnyt ison työn jo sen eteen, mitä olet tänään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKÄ ON ALASI? MITÄ OLET OPISKELLUT?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 000 on pieni laina. Asuntolainat on helposti kymmenenkertaisia ja niissä on korkeampi korko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää haukkua siivoajia? Meinasin tsempata mutta ei tuon takia enää huvittanut.
Mitä haukkumista on se, että jää käteen vähemmän, kuin siivoojalle? Niin minullakin jää vähemmän käteen, kuin siivoojalle. Arvostan siivoojan työtä, mutta faktat ovat faktoja. Enkö saisi sanoa ääneen, että palkkani on pienempi, kuin siivoojalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kummassa opiskelit, kun et joutunut kappalejakoon tutustumaan?
Minä myös valmistuin juuri ja saman verran on lainaa matksettavana, ja olen jo nelikymppinen. Onneksi korot nyt kuitenkin ovat tulossa alaspäin. Juuri oli korontarkistus ja laski lähes prosenttiyksiköllä.
Ota tarpeeksi pitkä takaisinmaksuaika, niin kuukausierä ei nouse liian suureksi ja jää rahaa muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 000 on pieni laina. Asuntolainat on helposti kymmenenkertaisia ja niissä on korkeampi korko.
Ihan sama korko taitaa olla (12 kk euribor), marginaali saattaa olla pienempi (mulla 0,5)
Ap, rauhoitu! Akateeminen koulutus on itsearvo, iso kunnia ja saavutus. Voit saada hieman erilaisen, ei- koulutusta vastaavan työn, johon tarvitaan kuitenkin sitä diplomiasikin. Kaikki ovet ovat auki, älä masennu, vaan katsoo positiivisin mielin eteenpäin. Menestystä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
30 000 on pieni laina. Asuntolainat on helposti kymmenenkertaisia ja niissä on korkeampi korko.
Miten pihalla oikein olet? Ihan sama korko on asuntolainassa. Se opintolaina ei vapauta ihmistä asuntolainasta vaan se asuntolaina tulee siihen päälle jos asunnon ostaa. Kyllä se on merkittävä taloudellinen rasite.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että opiskelujen jälkeen tuntuu, että voimat ovat loppu ja elämä ei ollut ehkä sitä, mitä toivoit.
Ensiksi sanon, että koeta välttää itsesi vertaamista muihin. Se auttaa.
Opintolaina tuntuu painavan hartioita kasaan, mutta hyvä puoli on se, ettei sitä tarvitse maksaa kerralla ja se on suhteessa varsin turvattua lainaa :)
Kun pääse töihin, budjetoi ja säästä unelmiisi, kuten matkusteluun.
Ihan vilpittömästi haluan jakaa vain omia vinkkejäni samassa tilanteessa olleena. Olet nuori, joten sinulla on aikaa rakentaa itsesi näköistä elämää ja sen ei tarvitse olla heti valmis.
Asioilla on tapana järjestyä jollain tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaikki haaveet eivät toteudu välttämättä koskaan, mutta se on valitettavasti ihmisenä elämisen ominaisuuksia. Myös he, ketkä tuntuvat elävän unelmaelämääsi, heilläkin on omat ongelmansa.
Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi. Olet arvokas j
Tyttäreni, jolla yliopisto- tutkinto, virka, eli myös vakiopalkka jotain 4500/kk- ssa, maksaa opintolainaa takaisin vain 50 e kk/ erissä! Eli ei se nyt niin kamala ole!
Minustakin tuntuu huijatulta. Opiskelen taidealan yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että opiskelujen jälkeen tuntuu, että voimat ovat loppu ja elämä ei ollut ehkä sitä, mitä toivoit.
Ensiksi sanon, että koeta välttää itsesi vertaamista muihin. Se auttaa.
Opintolaina tuntuu painavan hartioita kasaan, mutta hyvä puoli on se, ettei sitä tarvitse maksaa kerralla ja se on suhteessa varsin turvattua lainaa :)
Kun pääse töihin, budjetoi ja säästä unelmiisi, kuten matkusteluun.
Ihan vilpittömästi haluan jakaa vain omia vinkkejäni samassa tilanteessa olleena. Olet nuori, joten sinulla on aikaa rakentaa itsesi näköistä elämää ja sen ei tarvitse olla heti valmis.
Asioilla on tapana järjestyä jollain tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaikki haaveet eivät toteudu välttämättä koskaan, mutta se on valitettavasti ihmisenä elämisen ominaisuuksia. Myös he, ketkä tuntuvat elävän unelmaelämääsi, heilläkin on omat ongelmansa.
Eli sun tytöllä on paljon pienempi laina. 50 euroa kk ei riitä edes ap:n lainan korkoihin... lainaa on kuitenkin myös lyhennettävä korkojen maksun lisäksi.
Mitä opiskelet?