Köyhien perheiden ahdinko pahenee: lasten talvivaatteisiin ei ole rahaa, kirpputoreillakin liian kallista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.

Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.

Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.

Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.

Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.

Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.

Mikään haalari ei ole kokonaan vedenkestävä jos lapsi konttaa lätäköissä. Sen takia Suomessa käytetään kurahousuja. Vesi/hiekkaliemessä möyriminen kuluttaa kalliitkin haalarit nopeasti pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Voi sitä töitä yrittää hakea vaikka olisi vain peruskoulutodistus(?). Aina voi opiskella vaikka olis vanhempikin. Joo ei se aina helppoa ole, ensin kannattaa aikuisopiskella.

Mutta kolmas lapsi tolla ikäerolla tuollaiseen taloustilanteesen on aivan käsittämätöntä. Luotatte siihen että yhteiskunta elättää kun on saanut lapsia ulos tuutattua!

Olen tehnyt määräaikaisilla soppareilla töitä. Mulla on sellainen tapa, että töissä ollessani ostan melko herkästi kaikkea sellaista mitä en voi sitten työttömänä hankkia. Aina ei tiedä miten pitkä aika menee kun saa töitä seuraavan kerran. Jos nyt jäisin työttömäksi, ei tarvitsisi ostaa vaatteita, kenkiä, talvitakkia ym eikä mitään tavaraa pitkään aikaan. Köyhyys alkaisi näkymään esim vaatteista vasta parin vuoden päästä.

Tarjosin työttömälle tuttavalleni Jonathanin vedenpitävää haalaria, joka oli uusi, lamppuineen päivineen. Jäikin pojalle pieneksi, kun olin ostanut kesän alesta talveen. Ei kelvannut, sanoi ”jos sattuisi olemaan Reimarecciä, niin otan kyllä!”. Olin pöyristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin työttömälle tuttavalleni Jonathanin vedenpitävää haalaria, joka oli uusi, lamppuineen päivineen. Jäikin pojalle pieneksi, kun olin ostanut kesän alesta talveen. Ei kelvannut, sanoi ”jos sattuisi olemaan Reimarecciä, niin otan kyllä!”. Olin pöyristynyt.

Tietenkin tarkoitin Reimatecciä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin työttömälle tuttavalleni Jonathanin vedenpitävää haalaria, joka oli uusi, lamppuineen päivineen. Jäikin pojalle pieneksi, kun olin ostanut kesän alesta talveen. Ei kelvannut, sanoi ”jos sattuisi olemaan Reimarecciä, niin otan kyllä!”. Olin pöyristynyt.

Tietenkin tarkoitin Reimatecciä.

Ja lappuineen, ei lamppuineen, kiitos autocorrect.

Kyllä köyhän perheen lapsille pitäisi antaa harkinnan varausta tt- tukea lasten vaatteisiin. Kyllä sitä rahaa jaetaan ihan turhanpäiväisiin hömpätyksiin!

Mun sisko oli aina sellainen luuseri. 20 vuotiaana oli 3 lapsen yh, tarkoitus olla työtön koko ikänsä. Aina haukkui valtiota, halusi töihin, mutta puheet olivat kovia ja vaatimukset.

Pääsi työttömän työharjoitteluun ja toiseenkin, sai potkuja persuksille ja 25 vuotiaana valmistui amk.sta ja on nyt tilitoimistossa töissä. Maksaa itse vuokran ja säästää omaan kotiin.

Työkaverin isä väitteli tohtirilsi 70 vuotiaana.

Kotiin ei tarvi jäädä.

Lapsilisät pois ja jo alkaa työ maistua.

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin työttömälle tuttavalleni Jonathanin vedenpitävää haalaria, joka oli uusi, lamppuineen päivineen. Jäikin pojalle pieneksi, kun olin ostanut kesän alesta talveen. Ei kelvannut, sanoi ”jos sattuisi olemaan Reimarecciä, niin otan kyllä!”. Olin pöyristynyt.

Minulla on valitettavasti täysin sama kokemus. Tarjosin uudenveroista Lassien toppahaalaria, mutta kuosi ei miellyttänyt. Myös sisävaatteet eivät kelvanneet. Kolmen lapsen yh. Kyllä tuilla pystyy näköjään ostamaan kallista :/

Minä olen tullut siihen tulokseen, että monen "köyhän" ja "köyhyyden" takana on vain elämän hallinnan puute. Ei ymmärretä rahan päälle, ei osata suhteuttaa kuluja käytettäväissä oleviin rahoihin, ei  yksinkertaisesti osata elää.

Tunnen paremmin yhden "köyhän" perheen. Äiti, isä, neljä lasta, kaksi koiraa ja kani tms. karvapallo. Äiti "ei ole työelämässä" niin kuin sanonta kuuluu, on jotain kiputiloja ja koulutus tasolla yo, ei ole ehtinyt opiskelemaan kun perheen perustaminen oli tärkeää. Isäntä käy jossain tukitöissä, tai ainakin on päivät poissa. Äiti polttaa silloin tällöin, isä säännöllisesti, ja toki se kaljakin isälle aina välillä maistuu ja viini äidille. 

Käsittääkseni perheen tulot koostuvat lapsilisistä, asumistuesta, isän pienistä tuloista ja ties mistä avustuksista. Kitinää köyhyydestä ja siitä miten rahat ei riitä mihinkään kuulee lähes joka kerta kun tämän äidin kanssa on tekemisissä. Ei ole kuulema varaa "syödä hyvin", ruoka tuntuukin koostuvan lähinnä eineksistä ja mm. lähipitserian tuotteista. Kirpputoreilla myydään kuulema vain paskaa, helpompaa on pyytää apua alueen FB-ryhmissä jne.  Oma lukunsa on tietysti ne sairastelevat koirat ja kalliit eläinlääkärit. 

Keksin viime kesänä kysyä tältä äidiltä lähtisikö hän minun ja vaimon kanssa kerämään mansikoita. Oltiin menossa tuttuun mansikkapaikkaan kerämään marjoja säilömistä varten, sieltä saa itse kerättynä marjat edullisesti. Keskustelu kääntyi niin, että minä olen lähinnä idiootti kun olen menossa niin kuumalla jonnekin mansikkamaalla :D. Tämän tyyppisiä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, mikään helppo tapa helpottaa ahdinkoa ei tunnu kelpaavan. Onneksi lapset vaikuttavat sen verran täyspäsiltä, heillä on ehkä vielä tulevaisuus edessä. 

Tämä on tietysti vain yksi esimerkki, mutta kun seuraa keskusteluja ja lukee "köyhien" perheiden tilanteista, nämä samat asiat tulevat usein vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Mikä ihmeen peruste, on jättää menemättä töihin jos koulutus on pelkkä peruskoulu? Iso osa tälläkin hetkellä mukaanlukien minä itse tekee töitä peruskoulupohjalta. Ei sillä isoihin ansioihin pääse, mutta töitä on riittänyt AINA. Jos teidän valintannne on tietentahtoen elää yhteiskunnan tuilla, niin kyllä nimenomaan teidänlaisenne, minä pienipalkkainen töissä käyvä , ilman tukia elävä tuomitsen ja todella jyrkästi. Tässä maassa on ihan riittävästi myös sellaisia, jotka tarvitsevat OIKEASTI niitä tukia esim. työkyvyttömyyden takia. Ja tekin tungette lisää jälkikasvua tuilla elätettäväksi. 

Mä en vaan tajua tota, että lapsille ei sais tulla tunne, ettei ne saa tehdä kaikkea mitä muut lapset. Miksi ei sais tajuta asiaa? Sehän on ihan normaalia, ettei kaikkeen ole varaa aina, joskus on heikompia kausia taloudellisesti. Ja jos se on jossain perheessä pysyvä tila niin 99,9 prosenttisesti johtuu vanhempien kyvystä hoitaa taloutta ja jos lapset sen huomaa niin harmi, mutta se on totuus. Joka voi motivoida lasta pärjäämään itse aikuisena paremmin. Olen itsekin elänyt tt-tuella lapsen kanssa ja kyllä siitä vei lapsen hesburgeriin tai lintsille. Hyvin riitti.

Tällä hetkellä opiskelen ja raha on tiukassa. Ei se meillä näy muuten kun juuri, ettei nyt oikeen huvittelurahoja heru. Ihan onnellinen lapsi tuo näyttää silti olevan. Keväällä valmistun ja jahka työpaikan löydän niin sitten pääsee leffaan ja syömään ulos kavereiden kanssa. Silloinkaan ei kuitenkaan mitään älyttömiä summia tuollaiseen tipu, koska pitää säästääkkin.

Tiedän lähipiiristä enemmän niitä, jotka ovat hyvätuloisia, mutta elävät luotolla ja kuussa jää 200-300 e ruokaan.

Tehdään kalliita matkoja, suunnitellaan esim. maatilan ostoa, muttei saada edes omaa sen hetkistä taloa myydyksi, kun yritetään myydä liian kovalla hinnalla ja huoneet olisvat remontin tarpeessa, jos sillä hinnalla myy, mutta ollaan kuitenkin liian laiskoja itse remppaamaan.

Kuvitellaan, että ”kaikkeen on varaa, kaiken olen ansainnut”, ”me ollaan parhaita”, ”me ostetaan vain parasta”, ”meidän talon joku ostaa kun se vaan on niin hyvä”. Harhakuvitelmat?

Ja hyvätuloisenkin kulutusjuhla päättyy seinään, jos ei aseta itselleen rajoja.

Veronpalautusten aikana huomaa suurten kuluttajien riemurallin.

Toiset ostavat 10 000 auton, joka on perus työläiselle iso raha, vaikka kannattaisi laittaa rahaa säästöön pahan päivän varalle, toiset sijoittavat sen 10 000, kuten minä, vaikka tuloni ovat kokoajan kasvussa.

En tarvitse juuri nyt uutta autoa, uutta laukkua, uutta ISOA asiaa, jolla voin todistaa olevani hyvätuloinen.

Tietenkin joskus pitää hemmoitella itseään, mutten usko, että se tarkoittaa uuden auton ostoa omalla kohdallani.

On jotenkin niin ällöttävää kuunnella niitä hyvätuloisia, jotka valittavat ”köyhille annetaan kaikki”, hitto.

Minäkin olen ollut köyhä.

Mutten ole katkera tai kateellinen köyhille, koska ei ole tarvetta.

Kateellisia ovat ne, joilla on ongelmia omassa rahankäytössään.

Kukaan ei haluaisi oikeasti toimeentulotukiluukulle. Varmasti jokainen haluaisi saada ihan oikeaa palkkaa.

Syitä on monia, miksi luukulla käydään.

Kun tuloni kasvavat tiettyyn pisteeseen alan laittamaan tietyn summan omista tuloistani hyväntekeväisyyteen. Vielä ei ole se hetki, mutta joskus sitten.

Ymmärrän, että ihmiset eivät pidä järjestelmän väärinkäytöstä.

Moni ajattelee, että ollaan tahallaan köyhiä ja kipeitä ja laiskoja, mutta totuus on, että harva on laiska. Se voi näyttää ulospäin laiskuutena, useilla kuitenkin on taustalla mt-ongelmaa tai muuta.

Ja kuten yllä kirjoitin, myös hyvätuloiset voivat olla niin hiton laiskoja, ettei vaan nähdä omaa käytöstä ja sitä että aina se oma kuviteltu ”kimallus” ei ole muuta kuin sitä itteään..

Kirppareiden hinnat ihan valtavia. Me asutaan maaseudulla jossa tosin ei oikein edes kulje vaatteet, niin ihmiset joutuu pakosta pyytää paljon. Meillä ostetaan alesta seuraavan vuoden vaatteet tai nettikirppiksiltä. Alesta löytyy vaattteita nelkein halvemmalla kuin kirpparilta. Otetaan vastaan mitä saadaan. Omat lasten vaatteet annan eteenpäin tai myyn Facebookissa. Meillä lapset (3) saa hieman rahaa synttäri- ja jouluaikaan lahjaksi. Näitä ei ole varaa laittaa säästöön. Tällä rahalla ostetaan ne puuttuvat vaatteet. Tietyissä vaatteissa suosin mustaa niin saan kierrättää sisaruksien kesken (tyttö, poika,tyttö).

Kummallista keskustelua, ympäristö ei kestä mässäilyä. Peiliin katsomisen aika kaikilla!!! Vähätuloisilla pienempi hiilijalanjälki kun ei pääse niin usein lentelemään. Kyllä viitseliäisyydellä saa rahat riittämään kaikkeen perus juttuun. Mutta hymy ja ilo syntyy muusta kun rahasta.

Kyllä se osattomuuden tunne tulee helposti lapsille, vaikka kukaan ei kiusaisi tai sanoisi pahasti. Ei lapset ole tyhmiä, vaan huomaavat sen, että toisella on enemmän. Ja kuka vanhempi ei haluaisi antaa vaikka kuuta ja tähtiä taivaalta lapsilleen, jos pystyisi. Tavallaan siis ymmärrän tämän, että köyhät haluaisivat antaa lapsilleen kaikki samat asiat kuin rikkaammilla on. Toki on tyhmää elää yli varojensa, mutta psykologisella tasolla ymmärrän miksi näin käy.

Itse olen rikkaan perheen lapsi ja oma lapseni on vanhempieni ainoa lapsenlapsi. Isovanhempien mahdollistamana lapsella on aina ollut kaikki mitä on halunnut tai tarvinnut. Kesälomilla on päässyt kaksi kertaa ulkomaille ja haluamansa huvitukset Suomessa. On iphonet ja kaikki muu viimeisen päälle. Joululahjaksi tulee taas vuoren verran Legoja. En usko, että lapseni leveillee näillä, koska hän on vasta kahdeksan. Mutta huomaahan kaverit sen, että toinen saa kaiken.

On helppoa huudella tältä puolelta missä kaikki on hyvin eikä ole syrjäytymistä ja elämänhallintavaikeuksia monessa polvessa. Jos on ollut lapsena se, jolla ei ole koskaan mitään (niin kuin moni meistä ysärin laman lapsista on ollut), niin on ihan loogista, että haluaa itse aikuisena kaiken ja samalla lapsilleen sen. Ei kukaan jaksa olla ikuisesti se penninvenyttäjä, jolla ei ole koskaan mihinkään kivaan varaa. Ei niille ihmisille ole opetettu kotona tai missään samoja elämänhallintataitoja kuin meille hyväosaisille. Köyhyys on monessa perheessä myös henkistä köyhyyttä. Minusta köyhien haukkuminen voisi jo loppua ja tilalle tulla oikeaa keskustelua siitä, miten syrjäytymisen ja elämänhallintaongelmien kierre katkaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä oikeasti köyhiä lapsiperheitä on. Mieheni on rekkakuski, itse sairastuin reumaan ja nivelpsoriakseen ja olen sairauspäivärahalla toistaiseksi. Lääkkeet ovat todella kalliita. Lapsia meillä on 2. Me elämme vaatimattomasti, emme ostele turhia. En kerjää avustuksia mistään, en edes kuulu facebookiin. Lapsille kelpaavat halvatkin lahjat. Me aikuiset emme mitään tarvitse, joulun voi luoda vähemmälläkin. Onnellisuus on tärkeintä.

Mekin olemme "köyhiä" näillä yhteiskunnan mittareilla mitattuna. Mutta emme nosta tukia tai hae avustuksia. Pärjäämme omalla työllämme. Emme halua uhrata kaikkea aikaamme ja voimiamme paiskimalla töitä yhtään ylimääräistä, kuin on tarvis. Haluamme, että aikaa jää perheelle.

Perheemme nettotulot ovat 2100e/kk. 2 aikuista ja 2 lasta.

Asumme ok-talossa, joka on kohta velaton.

Asumme suuressa kaupungissa.

Omistamme uudehkon auton. Käymme muutaman kerran vuodessa ulkomailla.

Lapsemme harrastavat kumpikin yhtä harrastusta. Säästöjä on myös pahan päivän varalle.

En todellakaan ymmärrä tuota "ei oo rahaa" valittamista. Mihin nämä sitä tuhlaavat?

Meille on vallan hyvin riittänyt tuo summa.

Mielestämme elämme hyvää ja terveellistä elämää. Emme ole askeetteja. Pidän kauniista kodista, ja laadukkaista vaatteista. Mutta ostan kaikkea hyvin harkitsevasti ja harvoin.

Tänä syksynä tarvitsin merinovillaisen kaulahuivin, joka kestäisi vuosia. Sellainen olisi ollut kohtuu hinnalla Stockkan Hullareilla, mutta päätin etsiä kirpputoreilta.

Löysin Marja Kurjen beigen villahuivin 1e kierrätyskeskuksesta. Olin erittäin tyytyväinen.

Lomamatkamme suunnittelen mahdollisimman edullisesti, esim Thaimaan lomamme maksoi kaikkiaan 690e. Syömiset ja kuljetukset sekä lennot ja majoitus siis. Eli säästin n.70e/kk vuoden ajan.

Pienet tulot vaativat kekseliäisyyttä. Mutta kyllä niillä voi pärjätä.

Nämä ovat myös arvokysymyksiä.

"Asumme ok-talossa, joka on kohta velaton" ja lapset on ilmeisesti vielä pieniä? Muuten tekstisi kuullostaa keksityltä.

Olemme asuneet tässä talossa 17v., joten 20 vuoden laina-ajalla tämä on kohta maksettu.

Lapsettomuudesta kärsineinä olemme saaneet lapsemme vasta lähempänä 40v.

Joten en ole mitenkään " keksinyt" tätä meidän elämää.

Ei täällä kukaan mielestäni varsinaisesti hauku köyhiä. Moni on sanonut, että elämänhallintaongelmiin pitäisi nimenomaan sitä apua antaakin, eikä vain tukia lisätä. Se tässä yhteiskunnassa on juurikin vikana, että maksetaan tukia tukien päälle ja jätetään ne ihmiset oman onnensa nojaan sen jälkeen. Tiettyjen tukien saamiseen pitäisi ehdottomasti liittää se elämäntapahallinta ohjaus. Kaikki tukirahat kuitenkin maksetaan yhteisistä verovaroista, ja varmaan jokainen sen ymmärtää, että se raja mihin ne riittää on aika lähellä. Tukia aivan varmasti tarvitaan tulevaisuudessakin, varsinkin niiden kohdalla, jotka oikeasti eivät esimerkiksi kykene sairauden/vamman vuoksi palkkatyötä tekemään, mutta niiden terveiden ihmisten kohdalla pitää järjestelmää muuttaa ja sitä elämänhallinta apua antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä oikeasti köyhiä lapsiperheitä on. Mieheni on rekkakuski, itse sairastuin reumaan ja nivelpsoriakseen ja olen sairauspäivärahalla toistaiseksi. Lääkkeet ovat todella kalliita. Lapsia meillä on 2. Me elämme vaatimattomasti, emme ostele turhia. En kerjää avustuksia mistään, en edes kuulu facebookiin. Lapsille kelpaavat halvatkin lahjat. Me aikuiset emme mitään tarvitse, joulun voi luoda vähemmälläkin. Onnellisuus on tärkeintä.

Mekin olemme "köyhiä" näillä yhteiskunnan mittareilla mitattuna. Mutta emme nosta tukia tai hae avustuksia. Pärjäämme omalla työllämme. Emme halua uhrata kaikkea aikaamme ja voimiamme paiskimalla töitä yhtään ylimääräistä, kuin on tarvis. Haluamme, että aikaa jää perheelle.

Perheemme nettotulot ovat 2100e/kk. 2 aikuista ja 2 lasta.

Asumme ok-talossa, joka on kohta velaton.

Asumme suuressa kaupungissa.

Omistamme uudehkon auton. Käymme muutaman kerran vuodessa ulkomailla.

Lapsemme harrastavat kumpikin yhtä harrastusta. Säästöjä on myös pahan päivän varalle.

En todellakaan ymmärrä tuota "ei oo rahaa" valittamista. Mihin nämä sitä tuhlaavat?

Meille on vallan hyvin riittänyt tuo summa.

Mielestämme elämme hyvää ja terveellistä elämää. Emme ole askeetteja. Pidän kauniista kodista, ja laadukkaista vaatteista. Mutta ostan kaikkea hyvin harkitsevasti ja harvoin.

Tänä syksynä tarvitsin merinovillaisen kaulahuivin, joka kestäisi vuosia. Sellainen olisi ollut kohtuu hinnalla Stockkan Hullareilla, mutta päätin etsiä kirpputoreilta.

Löysin Marja Kurjen beigen villahuivin 1e kierrätyskeskuksesta. Olin erittäin tyytyväinen.

Lomamatkamme suunnittelen mahdollisimman edullisesti, esim Thaimaan lomamme maksoi kaikkiaan 690e. Syömiset ja kuljetukset sekä lennot ja majoitus siis. Eli säästin n.70e/kk vuoden ajan.

Pienet tulot vaativat kekseliäisyyttä. Mutta kyllä niillä voi pärjätä.

Nämä ovat myös arvokysymyksiä.

-----

Miten on mahdollista lomailla 690€:lla Thaimaassa 2aik+2lasta??

Tätä meidän budjettimatkailua ihmetellään usein.

Skyscanner on esim hyvä halpojen lentojen hakukone. Tietysti on oltava valmis muutamiin vaihtoihin ja odotuksiin. Eihän tuolla summalla suoria lentoja saa.

Airbnb on se, mistä majoitukset aina varaamme. Käymme syömässä siellä, mssä paikalliset. Ja kartamme kaikki turistirysiä, jossa vain rahastaan.

Ja jos matkustaa muullloin kuin suosituimmilla lomaviikoilla niin on aina halvempaa.

Viimeksi kävimme Irlannissa. Saimme sentin lennot, kun pysähdyimme Lontoon Standstedissa 10 tuntia. Eihän tämä kaikille sovi, mutta lähinnä ajatukseni oli, että kyllä "köyhäkin" pystyy matkustamaan.