Köyhien perheiden ahdinko pahenee: lasten talvivaatteisiin ei ole rahaa, kirpputoreillakin liian kallista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheiden kanssa työskennellessä erottuu selvästi kaksi rahankäytön arkkityyppiä. Hyvätuloinen pihi perhe varjelee rahojaan paljon fiksummin kun köyhät vanhemmat. Pihit ostaa käytettyjä puhelimia, köyhät kytkyllä uusia. Pihit ostaa suojakuoret niihin käytettyihin puhelimiinsa, köyhät ostaa sitten uuden kytkyn kun puhelimen näyttö hajoaa. Pihit syö aamulla puuroa, köyhät jugurttia, leipää ja leikkeleitä, pihit tekee kotona nyhtöpossua, köyhät menee koko perheen kanssa Rossoon, pihit pitää yhtä maksukanavaa kerrallaan, köyhät kaikkea mitä vaan keksii pitää, pihit ostaa lastenvaatteet kirpparilta, köyhät tilaa merkkituotteita netistä. Pihit kävelee ja pyöräilee, köyhät autoilee osamaksuautolla. Pihit tekee kotona eväät töihin, köyhät käy lounaan snägäriltä. Pihit pitää samaa talvitakkia ja talvikenkiä muutaman vuoden, köyhät ostaa muodin mukaan. Pihi käy itse poimimassa marjat ja sienet, köyhät ostaa torilta (jos ostaa ollenkaan). Pihit ottaa kaupasta karkit elokuviin, köyhät sitten finnkinon paljon kalliimmeista laareista. Pihit myy tarpeettomia tavaroita pois jatkuvasti, köyhät hamstraa kaappeihin. Pihit leipoo itse sämpylät, köyhät ostaa valmiina. Pihit ostaa leluja lapselle tarpeen mukaan, köyhä heti kun löytää jotain mielenkiintoista. Pihit vie lapsia puistoon ja uimaan, köyhät hoploppiin. Mutta sitten kun pitäisi maksaa perheen asuminen tai lapselle harrastus, niin meneekin köyhällä sormi suuhun.

En vaan voi ymmärtää, miten voi hyvätuloisillakin ne menot olla pienemmän kun köyhällä. Välillä tuntuu että lapsilla pitäisi olla oma edunvalvoja pitämässä huolta, että vanhemmat eivät omalla rahankäytöllään aiheuta lapselle haittaa. Toistaiseksi lapset on kuitenkin vanhempiensa armoilla. Surullista.

Mutta onko se lapsen elämä parempaa jos syökin puuroa joka päivä tai ei saa jouluna vaikka leluja lahjaksi? Kuka äiti tekisi lapselleen niin?

Voipa hyvin ollakin. Vuodessa on 365 päivää, 52 viikkoa. Jos jugurtteja, leipää ja leikkeleitä syö vain sunnuntaisin ja muina aamuina puuroa, rahaa säästyy jo siinä sen verran, ettei pukinkontti ole ihan tyhjä. Lisäksi lapsen elämä ei ole tasapaksua arkea vaan viikossa on yksi erilainen päivä. Kananmunat eivät ole kalliita ja tuoremehujakin saa välillä tarjouksesta, joten kun perhe nukkuu sunnuntaiaamuna tavallista pidempään ja lapset sekä vanhemmat syövät yhdessä kaikessa rauhassa aamiaista, joka sisältää jugurttia, leipää, leikkeleitä, keitetyn kananmunan ja tuoremehua, lapsi oppii arvostamaan yhteisiä sunnuntaiaamiaisia sekä odottamaan. Viikko on kohtuullisen lyhyt aika pienellekin lapselle ja lisäksi tällä tavalla luodaan lapsille perinne, jota voi itsekin aikuisena jatkaa ja josta jää mukava muisto. 

Köyhyyteen liittyy hyvin usein tietty ankeus. Kaikki päivät on samanlaisia. Samaa tasapaksua mitäänsanomattomuutta. Köyhän lapsi jos kuka tarvitsee ne arkea ihanammat sunnuntaiaamut. 

äiti89 kirjoitti:

Me on miehen kanssa vuorotellen käyty töissä ja hoidettu lapsia kotona. Ongelma on mielestäni juuri se, että työssäkäyväkään ei välttämättä saa kuin 1500€/kk käteen, jos lisäksi toinen on kotihoidontuella niin köyhiä olette ja sillä selvä. Tämä on kuitenkin usein tilapäinen ajanjakso johon tulisi, jos suinkin mahdollista, varautua jo ennen lasten saamista. Ja älkää naiset hankkiko lapsia ennen kuin on vakiduuni! Ihan sama mikä koulutus. Viimestään siinä vaiheessa, kun lapset menee tarhaan ootte kusessa niitten pätkätöidenne kanssa, kun koko ajan lapset on kipeenä, ei paljon jatketa sopimuksia. (itse olen nyt koko viikon kotona yhden ripulipotilaan kanssa)

Kesällä mun palkka oli nettona 1500€(kesämestarina kunnallisella). Mies sai kotihoidontukea 500€ ja lapsilisät kahdesta lapsesta 200€. Onneksi tilanne oli väliaikainen, koska perheen talous ei olisi pitkään pyörinyt noilla luvuilla.

Mun netto palkka on 1400€ kk ja olen kokopäivätyötä tekevä mies. Ei ole naista mutta ei sillä ole väliäkään kun en pystyisi elättämään perhettä.

Vierailija kirjoitti:

ihmetyttää köyhien jatkuva tavaran tarve. Teen vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestössä ja moni vakioasiakas hankkii jatkuvasti lisää tavaraa sekä lahjoitusten että kirppisostosten muodossa.

oikeasti kiinostaisi nähdä, miltä näiden hamsterien kämpät näyttävät kun sinne raahataan pari-kolme kassillista vaatetta, pyyhettä, verhoa, lelua, kirjaa ja koriste-esinettä jopa useana päivänä viikossa

Hurstin jonossa muuten on kurjalla kelillä vain mummoja, hyvällä säällä jono ylettää parin korttelin mittaiseksi. Mielenkiintoinen ilmiönä että köyhillä on ruoka-avun tarvetta vain aurinkoisena, lämpimänä päivänä.

Moni toki varmaan hamstraa ihan hamstraamisen ilosta, mutta varmaan jotkut vaihtelevat vaatteita ja sisustusta ilokseen ja myyvät eteenpäin kirppiksellä kun kyllästyvät. Tuollainen vaihtelu voi olla muuten näköalattomassa tilanteessa mukava harrastus.

Toki se on ikävää, että tällaiseen lyhytsykliseen tavaran kiertoon on tottunut. Se on itsessään ikävä ajattelutapa, josta meidän kaikkien kannattaisi oppia eroon - mutta se on kyllä tuhoisampaa ihmisillä, jotka ostavat jatkuvasti uutta.

Vierailija kirjoitti:

Tein kelan laskurilla laskelman asumistuesta ja tulos 0e.

Vuokramenot (vesi, lämmitys ja sähkö mukaan) 980e/kk ja joku omavastuu olis 917e/kk ja hyväskyttävät asumismenot 723e/kk. Yhtään vuokrakolmiota en löytänyt täältä tuohon 723 euron hintaan. Milloin sitä asumistukea sitten saa?

T. Se 2500e käteen tienaava perhe.

Voi olla totta tai sitten ei. Aina kannattaa käydä kelan toimistolla laskettamassa asumisen tuki jos hiemankin luulee, ettei laskuri näytä totta.

Mutta käteen jäävä tulo vaikuttaa suht suurelta jos vertaa todella pienituloiseen perheeseen.

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole suomessa köyhyyttä lapsiperheillä. On huonosti raha-asioita ja taloutta hoitavia keskenkasvuisia, kaikki-mulle-tänne-heti-vanhempia.

Itse pienipalkkaisena yh:na saan itseni ja lapseni elätettyä ilman mitään tukia ja elareita, ja rahaa jää jopa säästöön. Vaatii toki kieltäytymistä kaikista turhista mielihaluista, kampaaja, kauneushoidot, uudet vaatteet, sisustaminen ja "huvinvuoksi-ostelu" on pannassa. Lapsillekin opetan, että kaikkea ei tarvitse saada, ja muistutan että olemme siltikin etuoikeutettuja ja "rikkaita", meillä on katto pään päällä, sisällä lämmintä, luku- ja kirjoitustaito, tarpeeksi lämmintä vaatetta ja mukuloilla jopa ylellisyyksiä kuten polkupyörät ja kännykät.

Vierestä seuraan useampiakin tuttuja perheitä, joissa ainainen rahapula ja yhteiskunnalta vaaditaan avustuksia. Omat rahat tuhlataan juurikin edellä mainittuihin, on sisustettu ja sisustusta vaihdetaan usein, tilataan verhoja ja koriste-esineitä. Laitatetaan pigmentoidut kulmakarvat ja geelikynnet. Ostetaan uusia vaatteita, käydään baareissa, poltetaan tupakkaa ja juodaan saunakaljoja ja viiniä. Ja matkustellaan ja yövytään hotelleissa. Ja opetetaan sama elämäntyyli lapsillekin, jotka valittavat että eivät suostu käyttämään kirppikseltä ostettuja vaatteita ja h&m-vaatteetkaan eivät kelpaa kun ei ole "merkkiä".

Kampaaja ei ole turhuutta, kyllä mun on siellä käytävä köyhimpiäkin aikoina, koska itse ei saa niin siististi tukkaa leikattua. Mutta uudet vaatteet yms turhuutta toki.

Onko sitä tukkaa pakko leikata? Mulla alkaa olla hiukset polviin, ku en oo 5 vuoteen opiskellessani voinut käydä kampaajalla.

Mä leikkaan itse, vaikka käyn töissä. Olen aika laiska varaamaan aikaa kun itse voi leikata milloin huvittaa. YouTubessa on ohjeita miten onnistuu, kun vain heittää hiukset pään yli ja rapsii menemään. Tulee kerrostettu latva ja mielestäni ihan kivan näköinen. Huolehtii vain siitä, ettei mene niin niin lyhyeksi, ettei hätätilanteessa saa hiuksia ponnarille tai nutturalle. Kerran onnistuin kiireessä sössimään niin, että piti käydä kampaajalla korjaamassa, mutta olen kuitenkin aika monta satasta säästänyt vuosien varrella. Pitkät hiukset on ehdottomasti köyhän ihmisen valinta:)

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla tilastoidaan ihmisten elintasoa ja tuloja neljän elintasoluokan avulla.

1 = äärimmäinen köyhyys

2 = köyhyys

3 = kohtalainen/hyvä elintaso

4 = hyvä/korkea eliontaso

Suomessa ja muissa pohjoismaissa jokainen kuuluu luokkaan 4 ja kansalliset köyhyysrajan alla elävätkin ovat vielä luokassa 4.  

Hyvää ja tervettä elämää elääkseen ihminen ei tosiaan tarvitse kampaajaa, kummoista kosmetiikkaa, meikkejä, savukkeita, koriste-esineitä, montaa talvitakkia tai kenkäparia, televisiota, kallista puhelinta, ravintoloissa ja baareissa käymistä, merkkivaatteita, moccamasteria, astianpesukonetta, suoratoistopalvelua, lihaa joka päivä, takeaway-kahveja, lomamatkaa...

Ongelmamme on suhteellinen köyhyys ja se että tasa-arvoajattelu on viety liian pitkälle. Me opetamme lapsemme kiusaamaan niitä, joilla ei ole iPhonea tai Adidaksen verkkareita ja voimme myös opettaa toisin paitsi sanoin myös omalla esimerkillä. Omalla esimerkillämme opetamme lapsemme myös tavoittelemaan parempaa tai tyytymään osaansa sekä säästämään tai elämään kädestä suuhun. 

Liian moni aikuinen suomalainen on opetettu elämään kädestä suuhun.

Tuo on kyllä totta, että täällä on totuttu monenlaiseen luksukseen, ja hankkimaan sitä kädestä suuhun elämällä.

Mutta mikä huolestuttaa itseäni pienituloisena, on tietty perusturvallisuuden puute, mikä on tullut ihan viime vuosina. Tunne siitä, että apua ei luultavasti saisi, ainakaan kunnollista apua, jos jotain sattuisi. Ennen luotin aina siihen, että apua kyllä saa ja esim. sairaudet hoidetaan, vaikkei rikas olisikaan. Nykyään ahdistaa sellainen ajatus, että pitäisi rikastua, jotta itse ja omat läheiset olisivat turvassa - koska hoito täytyisi pahimmassa tapauksessa hakea yksityiseltä, tai sitten jätetään kuolemaan.

Tämä saattaa olla ihan irrationaalinen pelko, en tiedä onko esimerkiksi terveydenhuolto oikeasti niin huonolla tolalla nykyään, mutta luottamukseni järjestelmään on kokenut viime vuosina muutaman kolauksen. Läheinen lähetetty pari kertaa kotiin hengenvaarallisen sairauden kanssa (on tuuria, ettei kuollut), kunnon hoitoa ei saa ellei itse asiaa selvittele netissä (tästähän aina potilaita haukutaan, mutta perheenjäsenelleni annettiin väärä lääkitys ennen kuin asiasta huomautettiin lääkäreille - siis useammille lääkäreille, keikkalääkäreitä tuntuu nykyään suurin osa olevan), tutkimuksia ei tehdä vaikka huolestuttavia oireita olisi, koska säästöt (etenkin jos on vähänkin vanhempi ihminen kyseessä), kunnon hoitosuhdetta hoitavaan lääkäriin ei enää synny (kts. keikkalääkärit), ja niin edelleen.

Terveydenhuolto on toki vain yksi (merkittävä) osa sitä perusturvallisuuden tunnetta, mutta se on vaikuttanut kaikkeen. On sellainen pieni pelko ja ahdistus mukana arkipäivässä, että miten kaikesta selviää.

Säästäminen ja penninvenytys ei haittaisi yhtään, jos tuntisi elämänsä olevan turvallisella pohjalla.

Niin. Verotuksella pyritään tasaamaan tuloja. Kuitenkin on myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat lehtien verokalenterissa ja joissa kulutus on jotain aivan käsittämätöntä.

Eikö näiltä voisi ottaa toisten puutteeseen?

Maapallo ei kestä kerskakulutusta.

Eikö kohtuuden raja mene jossakin 100 000 euron vuosituloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä oikeasti köyhiä lapsiperheitä on. Mieheni on rekkakuski, itse sairastuin reumaan ja nivelpsoriakseen ja olen sairauspäivärahalla toistaiseksi. Lääkkeet ovat todella kalliita. Lapsia meillä on 2. Me elämme vaatimattomasti, emme ostele turhia. En kerjää avustuksia mistään, en edes kuulu facebookiin. Lapsille kelpaavat halvatkin lahjat. Me aikuiset emme mitään tarvitse, joulun voi luoda vähemmälläkin. Onnellisuus on tärkeintä.

Mekin olemme "köyhiä" näillä yhteiskunnan mittareilla mitattuna. Mutta emme nosta tukia tai hae avustuksia. Pärjäämme omalla työllämme. Emme halua uhrata kaikkea aikaamme ja voimiamme paiskimalla töitä yhtään ylimääräistä, kuin on tarvis. Haluamme, että aikaa jää perheelle.

Perheemme nettotulot ovat 2100e/kk. 2 aikuista ja 2 lasta.

Asumme ok-talossa, joka on kohta velaton.

Asumme suuressa kaupungissa.

Omistamme uudehkon auton. Käymme muutaman kerran vuodessa ulkomailla.

Lapsemme harrastavat kumpikin yhtä harrastusta. Säästöjä on myös pahan päivän varalle.

En todellakaan ymmärrä tuota "ei oo rahaa" valittamista. Mihin nämä sitä tuhlaavat?

Meille on vallan hyvin riittänyt tuo summa.

Mielestämme elämme hyvää ja terveellistä elämää. Emme ole askeetteja. Pidän kauniista kodista, ja laadukkaista vaatteista. Mutta ostan kaikkea hyvin harkitsevasti ja harvoin.

Tänä syksynä tarvitsin merinovillaisen kaulahuivin, joka kestäisi vuosia. Sellainen olisi ollut kohtuu hinnalla Stockkan Hullareilla, mutta päätin etsiä kirpputoreilta.

Löysin Marja Kurjen beigen villahuivin 1e kierrätyskeskuksesta. Olin erittäin tyytyväinen.

Lomamatkamme suunnittelen mahdollisimman edullisesti, esim Thaimaan lomamme maksoi kaikkiaan 690e. Syömiset ja kuljetukset sekä lennot ja majoitus siis. Eli säästin n.70e/kk vuoden ajan.

Pienet tulot vaativat kekseliäisyyttä. Mutta kyllä niillä voi pärjätä.

Nämä ovat myös arvokysymyksiä.

-----

Miten on mahdollista lomailla 690€:lla Thaimaassa 2aik+2lasta??

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Miksi olette tehneet lapset noin vanhoina? Siis jos miehesi on liian vanha nostamaan peruskoulun arvosanoja (tälle ei ole mitään yläikärajaa, mutta toki jos on jo päälle viiskymppinen, ei ehkä enää kannata), hakeutumaan opiskelemaan ammattiin ja menemään töihin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Aikuisenakin voi opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Ööö, kyllä esimerkiksi opiskelu onnistuu nuoruusiän jälkeenkin. Ihan käsittämätöntä selittelyä ja uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä köyhiä perheitä on ja paljon. Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti ja lapset 2 ja 4. Tammikuussa meitä on jo viisi. Mies ei ole työelämässä osin nuoruuden hölmöyksien vuoksi ja minulla epäsäännölliset tulot. Meille kaikki apu on tervetullutta, kiitollisena otamme vastaan. Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä miehen pitäisi mennä töihin vaan kun tehtyjä ja tekemättä jättämistä(koulu) ei voi enää muuttaa. Miestäni ja lapsiani rakastan. Tämä on meidän elämä ja valintamme. Älkää tuomitko, rakastakaa ja huomioikaa myös vähempiosaiset.

Mikähän estää sun miestä menemästä kouluun? Aikuislukio ja iltalukio on keksitty. Amiksessa on iltalinjoja ja aikuislinjoja. Käsittääkseni herralla ei ole ihan hirvittävästi muita kiireitä. Ja se, että jostan syystä punotte lisää lapsia köyhyytenne keskelle ja käytätte niitä tekosyynä sille, että ette kykene muuttamaan tilannettanne (aistin että puolustus on "Mutta kun meillä on lapsia!") , on äärimmäisen typerää. Lisäksi tunnen useita opiskelijoita, joilla on pieniä lapsia. Mitä jos kokeilisitte joskus auttaa itse itseänne?

Sossu voisi antaa suoraan osan etuuksista maksitoomuksena niihin vaatteisiin lapselle, tähän pitäisi tietysti rajata ostosten hinta, nykyään rahaa saa tilille milloin mistäkin syystä eikä kukaan tiedä mihin se menee ja kokoajan on puutetta jostain, niin epäilen että se talouden hallinta on vaan ihmisillä täysin hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Verotuksella pyritään tasaamaan tuloja. Kuitenkin on myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat lehtien verokalenterissa ja joissa kulutus on jotain aivan käsittämätöntä.

Eikö näiltä voisi ottaa toisten puutteeseen?

Maapallo ei kestä kerskakulutusta.

Eikö kohtuuden raja mene jossakin 100 000 euron vuosituloissa?

Tuo on oikein hyvä kysymys. Olen aikoinaan ollut pienituloinen ja nyt suurituloinen. Aikoinaan ajattelin, että olen tyytyväinen elintasooni sitten, kun ruokakaupassa ei enää tarvitse katsoa hintoja. Se päivä koitti jo noin 15 vuotta sitten. Muistan vielä hyvin ensimmäiset hullut vuodet, kun minä ja lapset söimme naudan sisäfilettä, kampasimpukoita, tiikerirapuja, peuraa yms kallista ihan joka päivä. Ja minä vielä lasillisen laadukasta viiniä ruuan kanssa. Ostin kaikki ruokani Stockan Herkusta. Koska mä voin! Vihdoinkin voin! Yhtenä päivänä piti miettiä, millaisella ruualla juhlistaisin erästä mulle tärkeää päivää. Enkä keksinyt yhtään mitään. Meidän arkemmehan oli aiempaan verrattuna yhtä juhlaa. Silloin tajusin, että jos arkiruokani on yhtä juhlaa, mitä mun juhlaruokani sitten on? 

Toki paiskin hulluna 80-tuntisia työviikkoja monta vuotta ja sen vuoksi etenin ja saavutin kaiken mukavan. Olen ihan tietoisesti vähentänyt työntekoa. Ei enää pitkiä työpäiviä. Mieluummin vielä normaalia lyhyempiä ja pari kuukautta vuodessa voi ottaa ylimääräistä lomaa palkattomanakin. Nyt oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun nimeni ei ollut tämän kuun ekan päivän iltapäivälehdissä eli tienasin viime vuonna pitkästä aikaa vähän alle 100 000 €. Lapset ovat aikuisia, asuntolainat maksettu...mihin mä enää rahaa tarvitsen? En paljon mihinkään. Eräänlaista downshiftaamista tämäkin. Ei materia ja jatkuva kuluttaminen oikeasti tee erityisen onnelliseksi. Hetken huuma ja sitten se on taas ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Professorit huutaa lehdissä, että lapsia pitäs tehdä enemmän. Eka jokainen hallitus ajaa perheiltä kaiken alas ja silti köyhyyden keskelle pitäs vääntää uusia veronmaksajia. Sillähän ei ole väliä miten ihmiset pärjää, pääasia on että niitä tehtäis enemmän.

Aika harva täällä on köyhä. Ei köyhien syvntyvyyden lisääminen vaikuta mitään koko maan syntyväisyyden kannalta. Ongelma on, että työssäkäyvät ei enää tee lapsia, duunarimiehet ovat lopettaneet vissiin sänkyhommat kokonaan. Ei niiden lasten tekoa meille varakkaille yksinään kannata jättää, jos haluaa, että köyhistä pidetään jatkossakin huolta. Ja mitä tulee niihin toppavaatteisiin, niin toimeentulotukiperheet voivat hakea täydentävästä toimeentulotuesta rahaa lasten talvivaatteisiin.

Täydentävää toimeentulotukea talvivaatteisiin ei todellakaan saa tosta noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Professorit huutaa lehdissä, että lapsia pitäs tehdä enemmän. Eka jokainen hallitus ajaa perheiltä kaiken alas ja silti köyhyyden keskelle pitäs vääntää uusia veronmaksajia. Sillähän ei ole väliä miten ihmiset pärjää, pääasia on että niitä tehtäis enemmän.

Kukaan ei halua että lapsiaan elättämään kykenemättömät lisääntyy. Halutaan, että elämässä pärjäävät tekisivät lisää lapsia ja jatkaisivat geenejään. Rupusakin ei haluta jatkavan geenejään. Valitettavasti nykyinen tukisysteemi kannustaa niitä vasemman puolitason ihmisiä lisääntymään, ei pärjääjiä.

Lapsilisien ym. pitäisi olla sidottu vanhempien tuloihin. Jos ei esimerkiksi ole koskaan ollut töissä, ei pitäisi saada mitään. Lapsi huostaan synnärillä.

Tukisysteemissä vika juuri onkin. Se passivoi. Kaikki tuet vastikkeellisiksi olisi hyvä. Ja asumistuet pois: ihmiset asumaan just sinne, mihin omat rahat riittää. Nyt maksetaan järjettömät määrät lisiä että ihmiset voi asua pääkaupunkiseudulla. Työttömänä voit asua vaikka missä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti näiltä köyhiltä perheiltä löytyy mm. samaa teknologiaa, mitä löytyy hyvin toimeentulevilta. Ei osata elää "omassa kastissaan"

Minä en välitä teknologiasta, mutta lapsi usein pyytää mummilta jotain laadukasta lahjaksi ja mummi mielellään ostaa. Pitäiskö mun myydä pojan lahjat ja vaihtaa halvempaan, niin oltaisiin kunnon vähävaraisia?

On teidänkin mummolla prioriteetit kunnossa, jos lapsen perhe niin köyhä että perusasioihin ei varaa mutta lapselle ostetaan kalliita puhelimia tmv. No ehkä se kallis teknologia tuo sitten jotain. iPhonen hinnalla lähtee kaksi ihmistä etelään lomalle äkkilähdöllä...

"...lapsi usein pyytää mummilta jotain laadukasta lahjaksi..."

Vanhemmatko näin on neuvoneet lasta tekemään?

Mä mieluummin suon lapselleni sen iphonen kuin tuhlaisin sen kahden ihmisen etelänmatkaa, mutta jokaisella omat prioriteettinsä.

Nippanappa tullaan toimeen, mutta oma äitini on ilmoittanut, että tuhlaa mielellään rahojaan lapsenlapsiinsa eli mun lapsiin, koska haluaa niin.

En ole pyytänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirpparilla saa parilla eurolla toppapukuja kun merkillä ei ole väliä ja pieni naarmu polvessa ei haittaa. Mä en edes viitsi ostaa mitään parempia pukuja, pihalla se lapsi rymyää kuitenkin suurimman osan ajasta.

No tämäpä se onkin. Jostain syystä se pienituloinen haluaa lapsilleen kaikkein kalleimmat Molot. Monesti talous on ihan kuralla mutta lapsilla on joka vuosi uudet Molot ja Gugguut. Meillä oli naapurissa tällainen perhe, jotuivat sitten muuttamaan kaupungin vuokrakämppään kun ei ollut varaa asua. Ei ikinä niiden lapsilla olisi ollut mitään kirpputorikamaa todellakaan.

Mä en koskaan ostanut lapsilleni kirppikseltä toppavaatteita, koska oli tärkeää, että ne nimenomaan kestäisi sen koko talven niin kuin pitääkin. Uutena ostetut sitten meni vielä pikkuveljelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten on niin vaikea tajuta, että köyhyys on suhteellista? Ei suomalaista köyhää voi verrata nigerialaiseen köyhään, sillä elintaso ja odotukset ovat aivan erilaiset. Suomessa köyhä on se, jolla ei ole rahanpuutteen takia samoja mahdollisuuksia kuin keskivertokansalaisella. Ymmärrättekö? 

Itse olen köyhä, tuloni jäävät köyhyysrajan alapuolelle. En matkustele koskaan, en voi edes haaveilla sellaisesta, koska rahaa ei ole. Suurin osa keskituloisista pystyy matkustamaan ainakin kerran vuodessa. En käy ikinä kampaajalla, koska rahaa ei ole. Miten moni keskituloinen leikkaa itse hiuksensa? Uusia vaatteita ostan vain silloin, kun on aivan pakko ja nekin ovat lähes aina kirppareilta. Alusvaatteet on pakko ostaa uusina, mutta esimerkiksi nyt mulla ei ole varaa rintsikoihin, vaikka ainoani ovat jo niin surkeassa kunnossa, etteivät pysy päällä. Ja ei, en osta kalliita liivejä liiviliikkeestä, vaan halpiksia ketjuliikkeistä, vaikka oikeasti rintavarustukseni tarvitsisi laadukkaat liivit. Vaan kun ei ole rahaa. 

Käyn ulkona syömässä ja leffassa korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Ajan 20 vuotta vanhalla autonromulla, koska töihin on pakko päästä, eikä julkinen liikenne pelaa täällä, missä asun. En polta, enkä juuri juokaan, sillä alkoholi on liian kallista. Teen kaiken ruuan itse alusta asti, tavallista kasvispainotteista kotiruokaa, kasvikset kun ovat edullisempia kuin lihatuotteet. Mulle ei tule aikakauslehtiä, joskus aniharvoin ostan irtonumeroita, jos on edullisella hinnalla. En meikkaa, koska meikit ovat liian kalliita. Kaikki käyttämäni koskmetiikka on halvinta, mitä saa, vaikka ostaisin mieluummin ekologisia, eläinkokeettomia tuotteita. Sellaiseen luksukseen mulla ei kuitenkaan ole rahaa.

Harrastukset on ilmaisia; kirjasto, luonnossa liikkuminen... Ystäviä ei ole, mikä on hirveän hyvä, koska mulla ei olisi varaa vaikkapa osallistua polttareihin, vauvakutsuille tai lähteä edes baarikierrokselle viikonloppuna, tai kahville, lounaalle jne. Kaikki raha menee asumiseen, muihin laskuihin, ruokaan ja bensaan, eikä se yleensä riitä näihinkään, jolloin ruuasta on pakko nipistää. 

Alkaako vihdoin raksuttaa? Suomalainen köyhyys on sitä, ettei ole varaa tavallisiin, arkipäiväisiin asioihin. Se on sitä, että ruokakaupassa ei ikinä saa, mitä haluaa, vaan on ostettava halvinta. Se on sitä, että talvitakin hajoaminen tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia, kun ne käytettyinäkin ovat liian kalliita. Nigerialaiseen köyhään verrattuna suomalainen köyhä on tottakai sikarikas, mutta ei suomalaista köyhyyttä kuulu verrata mihinkään muuhun kuin suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon. Ihan niinkuin varakkuuttakin verrataan suomalaiseen keskimääräiseen elintasoon, ei venäläiseen, ruotsalaiseen tai intialaiseen.

Näin! Mä tiedän että on aika monta maata, jonka asukkaat olisivat vaan kiilto silmissä tulossa Suomeen kun kuulevat että vaikka ei tienaa mitään, asunto maksetaan ja kaupan päälle n. 500€ käyttörahaa. Terveyskulut ja lääkkeet maksetaan myös. Täällä asuttuaan karu totuus iskee vähitellen. Sillä 500€ voi asua heidän maassaan kun hyvätuloinen ja täällä olet köyhä. Sama se on kun eri sukupolvien väliset käsitykset elämänlaadusta on niin erilaiset. Vanhan ihmisen aikoina sai olla ehkä tyytyväinen että ei joutunut syömään pettuleipää ja hyvä jos kengät oli. Totta kai tällainen henkilö voi pitää jopa pröystäilynä sitä, että ei halua lapsilleen vain pari numeroa liian isoja, kuluneita vaatteita tai kenkiä kirpparilta. Tai halua ostaa sitä 120€ likaista kulunutta sohvaa kirpparilta kun kaupasta saa uuden 160€.

Minusta alkaa tuntua, että käytetyn tavaran ostaminen on taitolaji. Jos joku antaisi minulle pari kymppiä käteen ja käskisi ostaa lapselle tai aikuiselle sopivan vaatekaapillisen talveksi, löytäisin aivan varmasti. Kerran löysin itselleni koko kesän vaatteet 10 eurolla. 0,50 sentin tai 1 euron uudenveroisia puseroita ja farkkuja.

Vai onko siinä jokin sellainen, että väheksytään lähtökohtaisesti kirpputorien tarjontaa, kaikki näyttää jotenkin ällöttävältä kun se on käytettyä, niin ei edes katsota kunnolla millaisia helmiä sieltä löytyy? Kannattaisi muistaa, että pyykkikonekin ON keksitty, jos kirppiksen pöpöjä pelkää...

Mistä kaupasta saa uuden sohvan 160 eurolla? Ikeassakin näkyvät olevan n. 300 euroa halvemman hintaluokan sohvat. Tori.fi:stä sen sijaan saisi 160 eurolla ja todella hienoja sohvia. 50 eurolla saa jo kivan sohvan, joskus ilmaiseksi (sohvia annetaan ilmaiseksi tosi paljon, monet niistä ovat tietysti vanhempaa mallia tai kuluneita, mutta jos malttaa odottaa niin tekee kyllä löytöjäkin).

Pakko sanoa, että lapsen talvivaatteiden osto kirppikseltä on riskipeliä. Jos haalaria on pesty usein, niin vedenpitävä ominaisuus heikkenee, samoin ei välttämättä kovin lämpimänä enää pidä.

Kengissä taas riski, että vetävät kasvavat jalat virheasentoon.

Uutena ostettuna eitosin tarvitse olla mitään huippumerkkiä, itse maksoin lapsen haalarista n. 45€, kun oli cittarissa plussatarjouksessa. Perushyvä, eli lämmin ja vedenpitävä. Kengiksi ostin Kuomat n. 35 €urolla.

Hanskoja löytyi jesperjuniorin -50% alelaarista. Pipoja ostin muutaman jo kesällä, kun eräässä kaupassa oli poistomyynti, maksoivat euron kappaleelta.

Villasukkia neulon itse, lankoja haalin alelaareista.

Minua välillä pienen lapsen vanhempana ihmetyttää nuo ”ominaisuudet” mitä ulkoiluvaatteilta vaaditaan. Omassa lapsuudessani leikittiin kunnes haalari kastui, sitten se pantiin kuivumaan ja vaihdettiin toinen. Eka oli käyttökunnossa taas huomenna. Nykyään lasten vaatteissa pitäisi olla kertoimia kuin naparetkelle lähtiessä. Vesipilarit ja biofinityt ja ties mitä. Välillä tuntuu että kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ihan hyvin mun muksuille riittää kirppishaalarit, vaikka olisi pariin kertaan pestykin. Tänä talvena molemmilla Reimatecit, toinen kirppikseltä 5€ ja toinen ilmaisena kierrätystapahtumasta. Ja juu, olen keskituloinen korkeakoulutettu.

Tämä. Sitäpaitsi jokainen vähänkin ulkona liikkuva tietää, että vedenpitävät vaatteet tarkoittaa enimmäkseen sitä, että kastutaan sisältäpäin hiestä. Kastuminen on melkein väistämätöntä, mistä suunnasta kosteus tulee on jossain määrin valittavissa. Lapset yleensä touhuaa ulkona hiki päässä, hiekkalaatikon reunalla istuva viluinen äiti ei tajua sitä.

Lapset ei mene rikki siitä jos ne vähän kastuu, vallankin jos aluskerrasto on hyvä. Eikä muuten aikuisetkaan. Mikäpä olisi ihanampaa kuin tulla märkänä sisään lämpimään, vaihtaa kuivat vaatteet ja ottaa vähän lämmintä juomaa?

Itselläni tekee pahaa katsella miten paksuja ja hautovia hanskoja lapset pakotetaan pitämään vaikka olisi plussakeli. Mutta kun on "märkää", on pidettävä vedenpitäviä hanskoja, vaikka lapsi luultavasti pärjäisi ilmankin hanskoja mainiosti.

Sulla ei ilmeisesti ole lasta, joka on sairastelukierteessä kesät talvet ja kuumeessa heti pienestä flunssasta. Olisit kiitollinen, että olet päässyt helpolla, etkä yleistämässä miten ihanaa on tulla kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet ja juomaan kaakaota. Kaikilla näet ei näin ole.