Sairastuin vakavasti - voinko olla masentunut tietämättäni?
Sairastuin vakavasti. Tulen olemaan loppuelämäni sairas, sairaudesta ei parane ja elinajanodote on alentunut terveeseen ikäiseeni verrattuna. Olen nyt kolmekymppinen.
Sairastumisen myötä monet aiemmat murheet alkoi tuntua tosi pieniltä ja monet asiat ei enää kiinnosta. Töissä aiemmin ärsyttäneet asiat tuntuvat nyt täysin merkityksettömiltä. Teen työtä, mutta en jaksa enää stressata asioista, enkä varsinkaan rehki töissä mitään ylimääräistä. Se riittää, että jaksan töissä niin kauan kuin terveyttä riittää työntekoon. Aiemmin koin itseni yksinäiseksi ja surin yksipuolisia kaverisuhteita, sairastumisen myötä annoin noiden yksipuolisten kaverisuhteiden olla ja olen paljon onnellisempi ilman tuollaisia "kavereita". Olen jättänyt sairauden vuoksi kaikki "ylimääräiset" asiat, joita en jaksa tehdä ja jotka eivät tuo minulle iloa. En jaksa enää miellyttää ketään ja yrittää suorittaa. En jaksa potea turhautumista siitä, että sairaus on vienyt monet aiemmat harrastukset ja en kykene enää kaikkiin asioihin, joita tein aiemmin. Tällaista tämä minun elämäni nyt vain on. Enää ei kiinnosta mitkään erikoisemmat menot tai muut. En kaipaa maailmalle matkustelemaan, en festareille, en juhliin jne. Olen tyytyväinen, kun saan viettää aikaa muutaman läheiseni kanssa ja tehdä pieniä arkisia asioita. Lisäksi lääkehoito ja omasta terveydestä huolehtiminen kiinnostaa, vaikka se ei sairauttani parannakaan. Syön säännöllisesti, käyn kävelyllä vaihtelevasti jaksamisen rajoissa ja nukun mielestäni ihan hyvin. Päihteitä en käytä, enkä kaipaa. Ei ole mitään itselle vahingollisia ajatuksia ja koen olevani elämänhaluinen.
En koe itseäni masentuneeksi, mutta voinko tietämättäni olla masentunut tässä tilanteessa? Siksi pohdin asiaa, kun olen menettänyt mielenkiintoni moniin asioihin, jotka aiemmin olivat tärkeitä. Olen myös aikaisemmin ollut tarkka ja jossain määrin suorittajaluonne ja nykyään ei kiinnosta tuollaiset asiat enää ollenkaan.
Kommentit (12)
Olet vain ymmärtänyt, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä eivät. Onnea siitä!
Et kuulosta masentuneelta, jos et ole itse t. uhoinen etkä koe mielialaasi matalaksi.
Ainakin tuntemani masentuneet tiedostavat kyllä itsekin olevansa masentuneita.
Et vaikuta siltä, että olisit masentunut. Mutta eikö tuollainen sairaus ole ylipäätään yleensä kriisi vaikkei masentuisikaan?
Sama kävi, kun sairastuin syöpään kolmekymppisenä. Täytyy sanoa, että elämä on nyt onnellisempaa, kuin ennen sairastumista, kun elin suoritus- ja miellyttämiskeskeistä elämää.
Masennus on nykyajan muoti"sairaus". Kaikki ongelmat voidaan laittaa jonkun mystisen "masennussairauden" piikkiin. Olemme nyt jopa tietämättämme masentuneita ja siis "sairaita". Ihmiset ovat seonneet totaalisesti. Kaikki oma tyhmyytemme, kyvyttömyytemme, lahjattomuutemme ja hölmöytemme on nyt aina jonkun muun syytä, tai sitten jonkun "sairauden" syytä, ei omaa syytämme.
Et ole masentunut jos jaksat huolehtia terveydestäsi, ruoka maistuu, nukut hyvin, jaksat käydä ulkona kävelyllä ja viettää aikaa läheistesi kanssa.
Ehkä olet nyt tekemässä elämästäsi omannäköistä? uusia mielenkiinnon kohteita voi ilmaantua ja nyt ne on todennäköisesti sellaisia jotka aidosti kiinnostaa sinua, ei sellaisia joita tehdään vain koska se on normin mukaista. Masennuksesta en osaa sanoa.
Olen tehnyt tuon masennustestin, saan siinä 5 pistettä eli ei viittaa masennukseen.
Tottakai sairaus on kriisi, mutta en minä tätä kriisiä ole masennukseksi kokenut. Ihan normaalia, että sairaus muuttaa elämää.
Ap
Et ole masentunut kuten et minäkään. Mulla alkaa toinen kierros dialyysia. oon siis joskus ollut 4 v diassa ja sain siirteen mutta dia alkaa nyt uudelleen kun siirre brakas. Oon just jättänyt kaikki turhat pois ja keskityn vain niihin juttuihin jotka tuo iloa. Tuo on nimenomaan sitä ei-masennusta. Voihan sitä toki masentua sairastuessa, mutta aina se ei tarkoita että pitää olla myös masentunut ja (fyysisesti) sairas.
mun mielestä toi kuulostaa erittäin terveeltä
Normi meininki.