Te joilla oli/on paskat surkeat vanhemmat, miten autoitte vanhusiässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot niille palveluntuottajille, että vanhempasi ovat olivat sadistisia teitä kohtaan, ettekä aio olla heidän edunvalvojia.

Että saa sossu hoitaa kuten haluaa.

Onko joku avautunut palveluntuottajille ja millä seurauksin?

Niin, se kunta ei välttämättä ota kuuleviin korviin sanoja”en aio auttaa”. Kun ne kuitenkin soittaaka vastiihoitokokouksiin yms jonkun omaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot niille palveluntuottajille, että vanhempasi ovat olivat sadistisia teitä kohtaan, ettekä aio olla heidän edunvalvojia.

Että saa sossu hoitaa kuten haluaa.

Onko joku avautunut palveluntuottajille ja millä seurauksin?

Niin, se kunta ei välttämättä ota kuuleviin korviin sanoja”en aio auttaa”. Kun ne kuitenkin soittaaka vastiihoitokokouksiin yms jonkun omaisen.

Ellei muita omaisia ole kuin patkattikohdellut lapset?

Mitä jos yrität hankkia edunvalvojan? Se maksaa mutta kannattaa varmaan selvittää mitä asioita sellainen normaalisti hoitaa. Ettei sun tarvitsisi aina olla pomppaamassa joka hoitosuunnitelman päivityksen sun muun perässä kun sellaisia kuitenkin hoitokodissa tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrität hankkia edunvalvojan? Se maksaa mutta kannattaa varmaan selvittää mitä asioita sellainen normaalisti hoitaa. Ettei sun tarvitsisi aina olla pomppaamassa joka hoitosuunnitelman päivityksen sun muun perässä kun sellaisia kuitenkin hoitokodissa tulee.

No mutta jos vanhus ei halua edunvalvojaa niin sitä ei tule. Sellaisen saa vasta kun vanhus on niin pöpi että joutuu holhoukseen.

En todellakaan auta mitenkään. Minulla myös väkivaltaiset, paljon alkoholia käyttäneet vanhemmat. Heittivät minut ulos kotoa 16-vuotiaana ja sen jälkeen pari kertaa äidiltä saanut puhelinsoiton miten huono lapsi olen.

Aikamoista alamäkeä ollut heidän vanhuutensa, mutta en puutu asiaan mitenkään. Asutaan samassa kaupungissa, mutta heidän asiansa ei kuulu minulle. En tunne pienintäkään määrää syyllisyyttä. En ole heille mitään velkaa.

Sanot vaan kunnalle suoraan ettet halua olla asian kanssa tekemisissä. Työskentelen itse osastolla, josta näitä tiedustelusoittoja tehdään. Osa omaisista on yllättävän aktiivisia vaikka yhteydenpito vanhukseen olisi ollut edeltä vähäistä, joten kyllä me kysytään kuitenkin.

Toisinaan taas omaiset ilmoittavat etteivät ole olleet vuosiin tekemisissä eivätkä toivo enempää kuin soittoa jos vanhus siirtyy hoitokotiin tai hauturille. Voin sanoa ettei me taivastella vaikka omaisia ei kiinnosta. Eihän me tosiaan tiedetä millainen hirviö se hauras herttainen vanhus on aiemmin ollut. Ei kaikki mulukut kuole nuorena vaan yhtä lailla siellä seassa on lapsenhakkaajaa, hyväksikäyttäjää, tai muuta rikollista taikka muuten vaan ikävää ihmistä kuin muussakin väestössä.

Itse pohdin vastaavia kuin sinä, mutta meillä ei edes ollut väkivaltaa, rakkauttakin välillä, mutta näin aikuisena tajuttuna pääosin välinpitämättömyyttä ja puhdasta itsekkyyttä. Sun tapauksessa jättäisin kyllä yhteydenpidon hyvällä omallatunnolla.

Lyhyesti, anna paskojen olla mehuissaan! Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta heitä nyt hoitaa/auttaa, ei.minkäänlaista!!

Seur kerran kun kiusaavat puheluillaan niin toteat kylmänviileästi, että "autan ja hoidan kuten sinä/te minua eli en lainkaan, hyvästi".

Ja vaihda puh.nro salaiseksi.

Isäni asuu 500km päässä, ikää 65v enkä tiedä miten voi, ei oikein kiinnosta. Äitini kuoli reilut 10v sitten 47v iässä.

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan kunnalle suoraan ettet halua olla asian kanssa tekemisissä. Työskentelen itse osastolla, josta näitä tiedustelusoittoja tehdään. Osa omaisista on yllättävän aktiivisia vaikka yhteydenpito vanhukseen olisi ollut edeltä vähäistä, joten kyllä me kysytään kuitenkin.

Toisinaan taas omaiset ilmoittavat etteivät ole olleet vuosiin tekemisissä eivätkä toivo enempää kuin soittoa jos vanhus siirtyy hoitokotiin tai hauturille. Voin sanoa ettei me taivastella vaikka omaisia ei kiinnosta. Eihän me tosiaan tiedetä millainen hirviö se hauras herttainen vanhus on aiemmin ollut. Ei kaikki mulukut kuole nuorena vaan yhtä lailla siellä seassa on lapsenhakkaajaa, hyväksikäyttäjää, tai muuta rikollista taikka muuten vaan ikävää ihmistä kuin muussakin väestössä.

Itse pohdin vastaavia kuin sinä, mutta meillä ei edes ollut väkivaltaa, rakkauttakin välillä, mutta näin aikuisena tajuttuna pääosin välinpitämättömyyttä ja puhdasta itsekkyyttä. Sun tapauksessa jättäisin kyllä yhteydenpidon hyvällä omallatunnolla.

Kiitos tästä vastauksesta, helpotti kovasti! Siis juuri tuo että vanhustyön sosiaalitekijät ei tuomitse tai painosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti, anna paskojen olla mehuissaan! Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta heitä nyt hoitaa/auttaa, ei.minkäänlaista!!

Seur kerran kun kiusaavat puheluillaan niin toteat kylmänviileästi, että "autan ja hoidan kuten sinä/te minua eli en lainkaan, hyvästi".

Ja vaihda puh.nro salaiseksi.

Isäni asuu 500km päässä, ikää 65v enkä tiedä miten voi, ei oikein kiinnosta. Äitini kuoli reilut 10v sitten 47v iässä.

Eikö sulle kunta tms ole soittanut koskaan? No, isäsi on tosiaan vasta 65, mutta entä mitä teet 10 v päästä kun soittoa alkaa pukkaamaan...

En olisi missään tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa, olisin katkaissut välit täysin jo aikaa sitten. Enkä olisi halunnut heidän koskaan tapaavan omia lapsiani.

Sinulla ei ole mitään moraalista velvollisuutta tehdä yhtään mitään vanhempiesi eteen. Neuvoisin sinua hakeutumaan terapiaan saamaan apua syyllisyydentunteisiisi ja rajojen vetämiseen.

Sillä välin, kunnes löydät kunnollista apua, toimi kuten intuitiosi sanoo ja pysy erossa heistä. Kun syyllisyys nousee niin anna sen tulla mutta älä tee mitään sen perusteella vaan odota että se menee ohi.

Jos viranomaiset soittavat niin älä suostu mihinkään mitä yrittävät sälyttää sinulle, sano vaikka että välinne ovat olleet poikki jo vuosia etkä aio (huom! sano että et aio, älä sano että "et halua" tms.) osallistua millään tavalla vanhempiesi hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

En olisi missään tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa, olisin katkaissut välit täysin jo aikaa sitten. Enkä olisi halunnut heidän koskaan tapaavan omia lapsiani.

Sinulla ei ole mitään moraalista velvollisuutta tehdä yhtään mitään vanhempiesi eteen. Neuvoisin sinua hakeutumaan terapiaan saamaan apua syyllisyydentunteisiisi ja rajojen vetämiseen.

Sillä välin, kunnes löydät kunnollista apua, toimi kuten intuitiosi sanoo ja pysy erossa heistä. Kun syyllisyys nousee niin anna sen tulla mutta älä tee mitään sen perusteella vaan odota että se menee ohi.

Jos viranomaiset soittavat niin älä suostu mihinkään mitä yrittävät sälyttää sinulle, sano vaikka että välinne ovat olleet poikki jo vuosia etkä aio (huom! sano että et aio, älä sano että "et halua" tms.) osallistua millään tavalla vanhempiesi hoitoon.

Kiitokset viestistä, olet ihan oikeassa. Varmaan terapia tekisi hyvää kun huomasn nyt itsekin että käyttäydyn epäloogisesti (juuri tuo syyllisyys ja ”miellyttämispakko”). Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku voi uskoa ketjun aloittajaa? Vaikka olisi minkä ikäinen, luunmurtumat olisi varmasti hoidettu. Kaikenlaista pskaa saa lukeakseen.

Ap tässä. Multa on jätetty kaikki sairaudet hoitamatta. Korvatulehduksesta ei viety lääkääriin, ei hammassärystä, ei vakavista infektioista. Sormien murtuma ja kylkiluun murtuma jätettiin hoitamatta, näkyy rtg kuvassa väärin luutuneena. 70-luvulla kaltoinkohdeltiin lapsia rajustikin. Useat pahoinpitelyvammat valehdeltiin ”portaissa kastumiseksi” jos neuvolassa kysyttiin niistä.

Naspurit ja suku tiesi että meitä pieksettiin, kukaan ei tehnyt mitään. Silloin sanottiin että perheen sisäinen asia, ei sovi puuttua. Mitään lasuja ei tehty silloin. Ajat oli tosi erit.

Ap, vm-74. Ja ei ole todellakaan provo... kunpa olisikin.

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Kyllä jotkut tajuaa.

Mieheni on erittäin hyvästä ja hyväosaisesta perheestä, se on kyllä ymmärtänyt oman perheeni tilanteen.

Mutta on kertonut ettei tiennyt ennen tapaamistani, että niin pahoja ihmisiä on vanhempina mitä omat vanhempani ovat, ei ole koskaan oikein ajatellut asiaa kuulemma ja jotenkin kuvitellut, että melkein kaikilla on hyvät, välittävät vanhemmat.

Omani heittivät aikoinaan pihalle. Ei tulisi mieleenkään ilmestyä paikalle... hädän ja avuntarpeen hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Miettinyt samaa. Mediassa ja joka paikassa lässytetään siitä miten vanhukset ovat yksin ja lapset eivät käy. Erikoista miten ei tule mieleen, että ehkä siihen on syynsä.

Täältäkin muistan nerokkaan avauksen aiheeseen liittyen joltain hyvän kodin mussukalta.

Psykoterapeutti Katriina Järvinen käsittelee kirjoissaan tulehtuneita suhteita vanhempiin. Ap, tutustu Järvisen kirjallisuuteen vertaistukena.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/katriina-jarvinen-eroon-vanhemmist…

Onko laiha sopu parempi?

Välien katkaiseminen vanhempiin on äärimmäinen keino yrittää vapautua ahdistuksesta. Harvoin ratkaisuun päädytään yhtäkkiä.

– Lapsen haavat eivät pääse arpeutumaan aikuisenakaan, jos vanhempi ei ymmärrä rajaa itsensä ja lapsensa välillä vaan mitätöi, moittii, arvostelee ja häpäisee lapsen persoonaa, ulkonäköä, elämänkumppanin valintaa tai seksuaalista suuntautumista.

Vanhempien aiheuttama ahdistus saattaa kroonistua ja sävyttää kaikkia ihmissuhteita.

Käsittelemätön viha voi muuttua itsetuhoisuudeksi.

Moni on kokeillut ratkaisuksi laihaa sopua: on jättänyt vastaamatta puhelimeen, muuttanut ulkomaille, käyttänyt lääkkeitä, paennut rakkaussuhteisiin, käynyt terapiassa tai yrittänyt itsemurhaa. Moni on halunnut antaa anteeksi, vaikkei sitä ole pyydettykään.

Uusia mahdollisuuksia on aina

Katriina järvinen soisi että ne, jotka päätyvät katkaisemaan välit vanhempiinsa, voisivat vihdoin huokaista helpotuksesta.

– On ihmisiä, jotka kokevat ratkaisunsa tervehdyttävänä. He uskaltavat rakastua ensimmäistä kertaa elämässään, paranevat kroonisena pidetystä sairaudesta, alkavat opiskella ja harrastaa. Heistä tulee sisäisesti vapaita.

Monia kuitenkin vaivaa suru ja syyllisyys myös välien katkaisemisen jälkeen. Ympäristön asenteet, syyllistävät kysymykset ja kommentit pitävät vereslihalla.

– Vertaistuki auttaa käsittelemään kokemuksia ja tunteita. Samoin auttaa psykoterapia, auttavat puhelimet ja itsensä ilmaiseminen.

On hyvä myös muistaa, että vaikka välit olisi pakko katkaista, suhteelle vanhempiin voi antaa uuden mahdollisuuden. Se edellyttää kuitenkin sitä, että vanhempi hoitaa ongelmansa ja alkaa kunnioittaa aikuisen lapsensa elämänvalintoja.

Asiantuntija: Katariina Järvinen, psykoterapeutti, Helsinki

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: vanhempani olivat aivan luokattoman paskat vanhemmat. Kaltoinkohtelivat ja hakkasivat meitä lapsia, pitivät nälässä, jättivät yksin yöksi taaperoikäisiä lapsia ilman hoitajaa, eivät vieneet sairaana koskaan lääkäriin (esim luunmurtuma jäi hoitamatta), olivat itsekkäitä ja piittaamattomia. Aikuisikäisenä eivät ikinä tukeneet tai välittäneet ja lapsenlapsiaan eivät ole nähneetkään kyin pari kertaa (heitä ei kiinnostanut lapsenlapset yhtään).

Nyt sitten homma menossa siihen että ovat raihnaisia, toinen joutui laitokseen ja toisesta tuli äkkiä avuton. Emme ole olleet oikein väleissä edes viimeiseen 20 vuoteen. Nyt alkoi yhtäkkiä puhelinterrori ja syyllistys. Pitäisi 150 km päästä hypätä tekemään sitä ja tätä. Olen hämmentynyt. Miten paskat kusipäät voi edes olettaa että alkaisin auttamaan? Miten voin kieltäytyä?

Tiedän että minussa on tietty syyllisyys, jo lapsena iskostettu, aina pitää olla vanhemmille mieliksi. Mutta kun en nyt enää JAKSA. Sama paska kohtelu ja vittuilu jatkuu ja en halua nähdä noita paskiaisia edes. Olen niin stressaantunut etten jaksa.

Sitten sekin perinteinen kuvio on että kaksi sisarustani ilmoittivat minulle että eivät aio auttaa. Olen esikoisena se kiltein ja vastuuntuntoisin joten minun päälle tää nyt kaatuu.

Miten te muut toimitte? Ja kysyn nimenomaan nyt niilä joilla kusipäävanhemmat. Hyviä vanhempia auttaisin ilman muuta (ja välitkin olis toistnlaiset).

Sitä ikäluokkaa itse olen, että hoidin vanhempani hautaan saakka. Kiva ylläri oli kyllä kun selvisi isän kuoleman jälkeen, että oli hyväksikäyttänyt siskojani. Äiti kielti kaiken tietenkin. Mutta eipä ol enää ikävä, kumpaakaan!

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Joo saman olen kokenut. Tai sitten tulee se, että ”no sun vanhemmilla on varmaan ollu muutenkin rankkaa niin älä oo niin ankara”, että mitä että!? Kaikkea ei voi kuitenkaan selittää sillä, että on kokenut kovia. Oma äitini istui kapakassa kaiket vapaa-aikansa ja kun oli kotona niin räyhäsi meille lapsille, toi juoppoäijiä p*ntavaksi kotiin ja meidän piti sitä touhua kuunnella. Lisäksi mitään tukea ei saanut, ainoastaan haukkumista ja lyttäämistä, tuttujen lapsiin vertaamista kuinka kaikki muut lapset ovat kilttejä ja hyviä ja me täysiä luusereita jne. Niin toki, pitäisihän se ymmärtää. Itse en koskaan kohtelisi muita ihmisiä tuolla tavalla, saati sitten omia lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan. 

En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin. 

Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!

Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. Ap

Ota sentään yhteyttä siihen palveluntarveyksikköön ja kerro tilanteesi. Sanot vaan rehellisesti, että kaikki lapset haluatte jättää vanhempienne hoivan yhteiskunnan haltuun. Sano myös, ettet voi alkaa edunvalvojaksi eikä toisetkaan sisarukset voi.

Joo , kaikista kunnista pitäisi löytyä vanhusten kotipalvelutarpeen yksikkö ja käyvät tarkistamassa hoivan ja palvelun tarpeen, kun joku ottanut sinne yhteyttä.

Yhteydenotto voi tulla itseltä, sukulaiselta, huolestuneelta naapurilta jne. En usko, että ketään voidaan pakottaa ottamaan vastuuta vanhemmistaan.