Te joilla oli/on paskat surkeat vanhemmat, miten autoitte vanhusiässä?

En ole missään tekemisissä ollut vuosikausiin, se ihminen on mulle täysin ilmaa. Ihan sama miten sille käy ja miten se selviää tai on selviämättä, ei kiinnosta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Joo saman olen kokenut. Tai sitten tulee se, että ”no sun vanhemmilla on varmaan ollu muutenkin rankkaa niin älä oo niin ankara”, että mitä että!? Kaikkea ei voi kuitenkaan selittää sillä, että on kokenut kovia. Oma äitini istui kapakassa kaiket vapaa-aikansa ja kun oli kotona niin räyhäsi meille lapsille, toi juoppoäijiä p*ntavaksi kotiin ja meidän piti sitä touhua kuunnella. Lisäksi mitään tukea ei saanut, ainoastaan haukkumista ja lyttäämistä, tuttujen lapsiin vertaamista kuinka kaikki muut lapset ovat kilttejä ja hyviä ja me täysiä luusereita jne. Niin toki, pitäisihän se ymmärtää. Itse en koskaan kohtelisi muita ihmisiä tuolla tavalla, saati sitten omia lapsiani.

Jep, lapsenhakkaajan ”ymmärtäminen” diksi, kun silläkin oli rankkaa, on väärin. Se että vanhemmilla oli paska lapsuus ei oikeuta hammaakasn omia lapsia. Silloinhan sama teoria toimisi niin että mullakin olisi oikeus hakata silmittömästi lapsiani kun mullakin oli vaikea lapsuus.

Minä pystyin lopettamaan kaltoinkohtrlun ketjun kun PÄÄTIN niin tehdä. Ihan samat mahdollisuudet oli mun vanhemmilla, nekin ois tän päätöksen voineet tehdä. Eivätpä vaan viitsineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: vanhempani olivat aivan luokattoman paskat vanhemmat. Kaltoinkohtelivat ja hakkasivat meitä lapsia, pitivät nälässä, jättivät yksin yöksi taaperoikäisiä lapsia ilman hoitajaa, eivät vieneet sairaana koskaan lääkäriin (esim luunmurtuma jäi hoitamatta), olivat itsekkäitä ja piittaamattomia. Aikuisikäisenä eivät ikinä tukeneet tai välittäneet ja lapsenlapsiaan eivät ole nähneetkään kyin pari kertaa (heitä ei kiinnostanut lapsenlapset yhtään).

Nyt sitten homma menossa siihen että ovat raihnaisia, toinen joutui laitokseen ja toisesta tuli äkkiä avuton. Emme ole olleet oikein väleissä edes viimeiseen 20 vuoteen. Nyt alkoi yhtäkkiä puhelinterrori ja syyllistys. Pitäisi 150 km päästä hypätä tekemään sitä ja tätä. Olen hämmentynyt. Miten paskat kusipäät voi edes olettaa että alkaisin auttamaan? Miten voin kieltäytyä?

Tiedän että minussa on tietty syyllisyys, jo lapsena iskostettu, aina pitää olla vanhemmille mieliksi. Mutta kun en nyt enää JAKSA. Sama paska kohtelu ja vittuilu jatkuu ja en halua nähdä noita paskiaisia edes. Olen niin stressaantunut etten jaksa.

Sitten sekin perinteinen kuvio on että kaksi sisarustani ilmoittivat minulle että eivät aio auttaa. Olen esikoisena se kiltein ja vastuuntuntoisin joten minun päälle tää nyt kaatuu.

Miten te muut toimitte? Ja kysyn nimenomaan nyt niilä joilla kusipäävanhemmat. Hyviä vanhempia auttaisin ilman muuta (ja välitkin olis toistnlaiset).

Sitä ikäluokkaa itse olen, että hoidin vanhempani hautaan saakka. Kiva ylläri oli kyllä kun selvisi isän kuoleman jälkeen, että oli hyväksikäyttänyt siskojani. Äiti kielti kaiken tietenkin. Mutta eipä ol enää ikävä, kumpaakaan!

Järkyttävää :(. Ovatko siskosi väleissä sinuun? Koittakaa nyt saada sukuyhteyttä takaisin tuollaisen jälkeen, sisaruksesi varmaan tarvitsevat tukeasi...

Vaihda tosiaan numero salaiseksi. Katsotaan ottavatko viranomaiset sitten yhteyttä. Et todellakaan ole velvollinen auttamaan ja tekemään äidin/isän elämää helpommaksi. Kyllä kunnan luulisi jotenkin asian hoitavan, ei kai sinne ketään kuolemaan jätetä. Vaikka olisi varmaan kaikille helpompi ratkaisu. Onko muuten perintöä tulossa, että edes vähän saisit jotain hyötyä?

Jos noin surkeita olivat ja nytkään eivät kadu vaan syyllistävät (niin mistä edes?) niin en auttaisi. Nyt on se hetki kun pitää kuunnella järkeä ja omaa jaksamista.

Tässäkin ketjussa käy ilmi että ne ”hylätyt, hauraat, pelokkaat yhksinäiaet vanhukset”, joista media säälien kirjoittaa (tietenkin samalla omaisia syyllistäen), ovat olleet aikanaan kovastikin voimiensa tunnossa viattomia puolustuskyvyttömiä lspsia hakatessaan.

Minuakin hakattiin nyrkillä, risulla, harjanvarrella, mattopiiskalla, sähköjohdolla, mittanauhalla, polttopuulla, vyöllä ja henkarilla. Ei ollut isällä mielikuvituksesta puutetta kun mietti miten oman turhautumisrnsa purkaisi lapseen. Sain siis selkään siitä syystä kun isää joku v*tutti. En siksi että olisin ollut tuhma tai kuriton. Mielivaltainen arvaamaton väkivalta on vielä paljon pahempaa kuin ns tuhmuuksista tuleva kuritus.

Vierailija kirjoitti:

En pidä mitään yhteyttä!

Oikein hyvin menee, enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä.

Sama. Olen vieläpä ainoa lapsi, joten siinä yrittävät sitten pärjäillä.

Kieltäydy menemästä kokouksiin ja vanhemmille. Sanot EI kaikille niin kauan kunnes itsekin uskot sen. Olen elänyt saman tyyppisen lapsuuden ja jos uudestaan lähdet hyväksikäytettäväksi on riski, että itse tuhoudut. Muita vaihtoehtoja ei ole.

T kusipääperheen kiltti esikoistyttö

Mun isä kuoli yksin asunnossaan, kukaan ei ollut kuukauteen kaivannut. Ei pitänyt muhun yhteyttä aikaisemmin, satikaan sitten kuoleman tullessa. En saanut edes mahdollisuutta auttaa.

Jos mä olisin sä, antaisin vielä viimeisen mahdollisuuden anteeksipyyntöön, jos sitä ei tulisi, ilmoittaisin sen jälkeen välit lopullisesti poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku voi uskoa ketjun aloittajaa? Vaikka olisi minkä ikäinen, luunmurtumat olisi varmasti hoidettu. Kaikenlaista pskaa saa lukeakseen.

Ap tässä. Multa on jätetty kaikki sairaudet hoitamatta. Korvatulehduksesta ei viety lääkääriin, ei hammassärystä, ei vakavista infektioista. Sormien murtuma ja kylkiluun murtuma jätettiin hoitamatta, näkyy rtg kuvassa väärin luutuneena. 70-luvulla kaltoinkohdeltiin lapsia rajustikin. Useat pahoinpitelyvammat valehdeltiin ”portaissa kastumiseksi” jos neuvolassa kysyttiin niistä.

Teen työtä jossa kohtaan pahoinpideltyjä ja kaltoinkohdeltuja lapsia. Sitä, että lapsi jätetään viemättä lääkäriin vakavastikin sairaana tai loukkaantuneena, tapahtuu vielä nykypäivän Suomessakin.

Naspurit ja suku tiesi että meitä pieksettiin, kukaan ei tehnyt mitään. Silloin sanottiin että perheen sisäinen asia, ei sovi puuttua. Mitään lasuja ei tehty silloin. Ajat oli tosi erit.

Ap, vm-74. Ja ei ole todellakaan provo... kunpa olisikin.

Sori, meni tuo kommenttini vähän hassusti keskelle ap kirjoitusta. t; Aria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot niille palveluntuottajille, että vanhempasi ovat olivat sadistisia teitä kohtaan, ettekä aio olla heidän edunvalvojia.

Että saa sossu hoitaa kuten haluaa.

Onko joku avautunut palveluntuottajille ja millä seurauksin?

Niin, se kunta ei välttämättä ota kuuleviin korviin sanoja”en aio auttaa”. Kun ne kuitenkin soittaaka vastiihoitokokouksiin yms jonkun omaisen.

Miksi alapeukutettu? Velvoittaako kunta omaisia? T epätietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydy menemästä kokouksiin ja vanhemmille. Sanot EI kaikille niin kauan kunnes itsekin uskot sen. Olen elänyt saman tyyppisen lapsuuden ja jos uudestaan lähdet hyväksikäytettäväksi on riski, että itse tuhoudut. Muita vaihtoehtoja ei ole.

T kusipääperheen kiltti esikoistyttö

Olet oikeassa, ja tätä uudelleen uhriksi joutumista pelkään itsekin (ja sitä vanhemmat minulta jotenkin sanattomasti kai toivovatkin). Tämä kuristava tunne kurkussa varmaan johtuu juuri tästä. Eli lasso on nyt kiristetty jo kaulan ympärille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun isä kuoli yksin asunnossaan, kukaan ei ollut kuukauteen kaivannut. Ei pitänyt muhun yhteyttä aikaisemmin, satikaan sitten kuoleman tullessa. En saanut edes mahdollisuutta auttaa.

Jos mä olisin sä, antaisin vielä viimeisen mahdollisuuden anteeksipyyntöön, jos sitä ei tulisi, ilmoittaisin sen jälkeen välit lopullisesti poikki.

Eivät pyydä anteeksi, päin vastoin odottavat että minun pitäisi pyytää heiltä anteeksi sitä miten kiittämätön ja paha lapsi olen.

Kiistävät siis kaiken tapahtuneen väkivallan, väittävät lapsiaan hulluiksi jotka omasta päästä keksivät valheita vanhemmistaan.

Ei taida mitään viimeistä mahdollisuutta näiden kanssa tulla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuten erehtykö hyvien vanhempien lapsille ikinä kertomaan surkeista taustoista ja siitä että ette ole väleissä (tai ette auta vanhana). Tulee sellainen paskalasti ettei mitään rajaa. Tässä ketjussa voi sanoa kun on sellaisia joilla paska lapsuus, mutta hyväosaiset ei tajua tätä ollenkaan. Vertaavat vaan omaan tilanteeseensa ja ihmettelevät miten kukaan voi laittaa välit poikki rakkaisiin vanhempiin. Ei ne tajua että joillain on ihmishirviöt vanhempina....

Kyllä jotkut tajuaa.

Mieheni on erittäin hyvästä ja hyväosaisesta perheestä, se on kyllä ymmärtänyt oman perheeni tilanteen.

Mutta on kertonut ettei tiennyt ennen tapaamistani, että niin pahoja ihmisiä on vanhempina mitä omat vanhempani ovat, ei ole koskaan oikein ajatellut asiaa kuulemma ja jotenkin kuvitellut, että melkein kaikilla on hyvät, välittävät vanhemmat.

Miten sait tuollaisen miehen? Hyväosaiset usein haluaa toisen hyväosaisen, luulisin.

Ilmottaisin, että ottaa sossuun yhteyttä. kiittäisin surkeasta lapsuudesta ja toteaisin, että näin se elämä kuljettaa loppuun saakka.

Laita vanhempien puhelinnumerot kännykässä estoon/mustalle listalle. Kunnan soitellessa ilmoita vaan ettet aio osallistua mitenkään mihinkään.

Sinulla on oikeus omaan hyvään elämään ilman huonoa omatuntoa asiasta. Olet arvokas juuri tuollaisena! Et voi vaikuttaa menneeseen mutta voit antaa itsellesi mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen ilman jatkuvaa vanhempien aiheuttamaa mielipahaa.

Aloittaja pitää nyt vaan pään kylmänä ja antaa vanhempien hoitaa itse itsensä.

Eli vastaus aloittajan tilanteessa en auttaisi mitenkään, itse ovat soppansa keittäneet.

Omat vanhemmat ei ihan pahoja, mutta riittävän hankalia, että oman mielenterveyteni vuoksi en ole juuri missään tekemissä. Olen miettinyt jo etukäteen, että sama linja jatkuu sittenkin kun ovat sairaalassa tai vanhainkodissa, yhteiskunta hoitakoon, ovat veroja maksaneet.

Oma mielenterveys ja oma lapseni on ne, mitkä ovat tärkeimpiä.

Tuttuni on katkaissut välinsä isäänsä 20 vuotta sitten. Oli kuulemma tuttuni lapsuudessa juoppo paskiainen, joten häntä ei kiinnosta tippaakaan onko äijä elossa vai ei. Ei edes tiedä missä isänsä asuu, tuntemattomille sanoo olevansa isätön.

Myöskään omia lapsia ei ole hankkinut eikä aiokaan hankkia, ei halua ottaa mitään riskiä että kuspäisyys olisikin periytynyt. En kyllä usko, on todella mukava ja rauhallinen ihminen, absolutisti.

Suosittelen ap:lle samaa. Käsittele syyllisyyden tunteesi terapiassa ja laita vanhempien numerot estoon. Sano selvästi, jos kunnalta soittelevat, ettei kiinnosta, älkää soittako enää ikinä. Ja sitten jos soittavat, lyö vaan luuria korvaan.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pitää nyt vaan pään kylmänä ja antaa vanhempien hoitaa itse itsensä.

Eli vastaus aloittajan tilanteessa en auttaisi mitenkään, itse ovat soppansa keittäneet.

Omat vanhemmat ei ihan pahoja, mutta riittävän hankalia, että oman mielenterveyteni vuoksi en ole juuri missään tekemissä. Olen miettinyt jo etukäteen, että sama linja jatkuu sittenkin kun ovat sairaalassa tai vanhainkodissa, yhteiskunta hoitakoon, ovat veroja maksaneet.

Oma mielenterveys ja oma lapseni on ne, mitkä ovat tärkeimpiä.

Tämä on erittäin hyvin ajateltu ja näin minunkin pitää ajatella. En vain ymmärrä miten minusta, fiksusta koulutetusta ihmisestä, kuitenkin tuli syyllistynyt surkimus joka ei osaa pitää puoliaan paskavanhempiaan vastaan. Luulin jo että olen itseni vetänyt kuiville tuosta hullusta lapsuudenperheestä, mutta nyt näyttää että en ehkä olekaan onnistunut täysin. Hämmentävää! Ap