Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn itsekin töissä ja onneksi minulla on sellainen tukiverkosto, etten joudu olemaan yksin, kun mies on reissussa. Se raha minkä mies sieltä kotiin kantaa on kyllä sellainen summa, millä reissataan pari kertaa vuodessa ja saadaan lainaa maksettua pois. Ei minun edes tarvitsisi töissä käydä, mutta haluan, koska muuten lahoaisi pää.

Mä oon sinkkuna reissannut niin paljon että naurattaa ihmiset joille reissaaminen on niin iso juttu että jättää mieluusti puolison pyörittämään arkea yksin siksi aikaa.

Maailma on nähty ja parasta on mies, joka on kotona yhtä paljon kuin minäkin...jakaa yövalvomiset, kuskaa lasta hoitoon ja harrastuksiin, on mun rinnalla arjessa ja elämässä. Entiset maailmanympärimatkat ei oo mitään tähän verrattuna.

Tarkennettu

Tää oli jonkun randomin oma tarkennus, ei mun. -ex-reissaaja

Vierailija kirjoitti:

näinpä kirjoitti:

Se ero tuskin tuohon auttaa, jos vielä miestäsi rakastat tai haluat hänen kanssaan olla. Nyt kannattaa miettiä, miten sitä arkea saisi helpommaksi. Esim. siivojaan käynti kerran viikossa helpottaa huomattavasti arkea, minkä lisäksi sen saa kotitalousvähennyksiin verotuksessa, joten loppusumma ei hurja ole. Jos vain hieman rahaa on, vaikka jostain muusta nipistäen, se kannattaa sijoittaa arjen sujumiseen. Siivoojan lisäksi voisi olla vaihtoehtona lasten harrastukset tai lastenhoitaja ajoittain, jotta saat hetken vapaaksi.

Kannattaa miettiä aika äkkiä. Nimittäin ap:n mies tuskin ajattelee kovin rakkaudellisin tuntein kotona murjottavaa valittajaa. Itse matkatöitä tekevänä naisena nostattaa karvat pystyyn ajatuskin, jos kotona joku lussuttaisi, nalkuttaisi ja näyttäisi naamaansa, kun tulen kotiin.

Jooo... kommenttisi paljastaakin sen itsekkään ajatusmallin, joka näillä reissutöitä tekevillä on. Minä ja minun ura. Ja minä olen väsynyt kun tulen kotiin. Entä se, joka on koko reissun ajan käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset?

Minä käyn työmatkalla ulkomailla 2-4 kertaa vuodessa (muutama yö kerrallaan), sekä suurinpiirtein kahden käden sormilla laskettavat kotimaan matkapäivät päälle. Vaimo on tästä ihan hajallaan ja valittaa asiasta paljon. Tällaista keskustelua lukiessa sitä toivoisi omalta puolisolta pikkuisen suhteellisuudentajua.

Missä kaikki ystävät on ? Vai jäikö ne pois kuvioista miehen ja lasten tultua?

Käykää ulkona, tilatkaa ruokaa, eineksiä. Ei aina tarvitse olla pullan tuoksuinen super-äiti, asunnon jaan ei tarvitse olla tip top, ja lapset myös siivoaa omat jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinpä kirjoitti:

Se ero tuskin tuohon auttaa, jos vielä miestäsi rakastat tai haluat hänen kanssaan olla. Nyt kannattaa miettiä, miten sitä arkea saisi helpommaksi. Esim. siivojaan käynti kerran viikossa helpottaa huomattavasti arkea, minkä lisäksi sen saa kotitalousvähennyksiin verotuksessa, joten loppusumma ei hurja ole. Jos vain hieman rahaa on, vaikka jostain muusta nipistäen, se kannattaa sijoittaa arjen sujumiseen. Siivoojan lisäksi voisi olla vaihtoehtona lasten harrastukset tai lastenhoitaja ajoittain, jotta saat hetken vapaaksi.

Kannattaa miettiä aika äkkiä. Nimittäin ap:n mies tuskin ajattelee kovin rakkaudellisin tuntein kotona murjottavaa valittajaa. Itse matkatöitä tekevänä naisena nostattaa karvat pystyyn ajatuskin, jos kotona joku lussuttaisi, nalkuttaisi ja näyttäisi naamaansa, kun tulen kotiin.

Jooo... kommenttisi paljastaakin sen itsekkään ajatusmallin, joka näillä reissutöitä tekevillä on. Minä ja minun ura. Ja minä olen väsynyt kun tulen kotiin. Entä se, joka on koko reissun ajan käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset?

Häh? Käsittämättömän tyhmä kommentti, onko reissusta tulija muka väsynyt? Eikö aapeenkin mies osallistunut arjenpyöritykseen kotona ollessa?

Reissusta on todella kiva tulla aina kotiin tuliaisten kanssa kun lapset on innoissaan ja akka vaan vit*uilee naama norsunvitulla, tuollaisten joka asiasta loukkaantujien ei pitäisi ikinä perustaa perhettä koska kaikki on loppujen lopuksi päin vit*ua ja vika on aina muissa kuin itsessään.

Exä aina sanoi että tykkää laittaa kotia ja on kiva kun on siistiä ym.ym.ym. ja sitten kun lapsi tuli kuvioihin, alkoi jatkuva itkeminen kun on sotkuista, aina väsytti ja joutui muka kaiken tekemään yksin, siivous muuttui pakkomielteeksi.

Akka kun tuli iltavuorosta ja jostain löytyi vaikka leivänmurunen alkoi KOKO kämpän imurointi ja vi*un huuto kun on sotkettu, samoin lapsen leluja ei saanut olla missään näkyvillä,jos lapsi meni vaikka pissalle, akka siivosi sillä aikaa nopeasti kaikki lelut pois. Ym.ym.

Sitten mökötti sohvannurkassa puhelin kädessä ja lopulta valtasi lastenhuoneen missä istui tuijottamassa televisiota, digiboxilta nauhoituksia, vei ruuat ja kaikki aina sinne vaikka lapsia opetettu ettei syödä muualla kuin ruokapöydässä.

Sitten muutti pois ja vei lasten kaikki muut tavarat paitsi lelut.

Nyt käräjillä riidellään huoltajuudesta, vaikka akka ei ole lasten kanssa ikinä edes leikkinyt, talvella ei ole vienyt kertaakaan ulos. Ym.ym.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kummallakin vanhemmalla ollut matkatyöt vuosia. Meillä on kolme lasta ja olen mm. ollut kaksi puolen vuoden jaksoa päikseen lasten kanssa, hoitaen heidät, heidän harrastuksensa ja koulunsa, huushollin ja oman työni.  Hyvin pärjättiin.

Mitähän alapeukuttamista tässä oli?

Jos me on pärjätty, niin valtaosa muistakin kyllä pärjää, kun asennoituu oikein. Nykyaikana on helppo pitää yhteyksiä skypen jne. kautta. Aikaero voi vähän aiheuttaa haastetta, mutta kyllä siinä pystyy selvittämään kaikenlaiset probleemat lämmitysjärjestelmän hienouksista alkaen.

Reissumies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinpä kirjoitti:

Se ero tuskin tuohon auttaa, jos vielä miestäsi rakastat tai haluat hänen kanssaan olla. Nyt kannattaa miettiä, miten sitä arkea saisi helpommaksi. Esim. siivojaan käynti kerran viikossa helpottaa huomattavasti arkea, minkä lisäksi sen saa kotitalousvähennyksiin verotuksessa, joten loppusumma ei hurja ole. Jos vain hieman rahaa on, vaikka jostain muusta nipistäen, se kannattaa sijoittaa arjen sujumiseen. Siivoojan lisäksi voisi olla vaihtoehtona lasten harrastukset tai lastenhoitaja ajoittain, jotta saat hetken vapaaksi.

Kannattaa miettiä aika äkkiä. Nimittäin ap:n mies tuskin ajattelee kovin rakkaudellisin tuntein kotona murjottavaa valittajaa. Itse matkatöitä tekevänä naisena nostattaa karvat pystyyn ajatuskin, jos kotona joku lussuttaisi, nalkuttaisi ja näyttäisi naamaansa, kun tulen kotiin.

Jooo... kommenttisi paljastaakin sen itsekkään ajatusmallin, joka näillä reissutöitä tekevillä on. Minä ja minun ura. Ja minä olen väsynyt kun tulen kotiin. Entä se, joka on koko reissun ajan käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset?

Häh? Käsittämättömän tyhmä kommentti, onko reissusta tulija muka väsynyt? Eikö aapeenkin mies osallistunut arjenpyöritykseen kotona ollessa?

Reissusta on todella kiva tulla aina kotiin tuliaisten kanssa kun lapset on innoissaan ja akka vaan vit*uilee naama norsunvitulla, tuollaisten joka asiasta loukkaantujien ei pitäisi ikinä perustaa perhettä koska kaikki on loppujen lopuksi päin vit*ua ja vika on aina muissa kuin itsessään.

Exä aina sanoi että tykkää laittaa kotia ja on kiva kun on siistiä ym.ym.ym. ja sitten kun lapsi tuli kuvioihin, alkoi jatkuva itkeminen kun on sotkuista, aina väsytti ja joutui muka kaiken tekemään yksin, siivous muuttui pakkomielteeksi.

Akka kun tuli iltavuorosta ja jostain löytyi vaikka leivänmurunen alkoi KOKO kämpän imurointi ja vi*un huuto kun on sotkettu, samoin lapsen leluja ei saanut olla missään näkyvillä,jos lapsi meni vaikka pissalle, akka siivosi sillä aikaa nopeasti kaikki lelut pois. Ym.ym.

Sitten mökötti sohvannurkassa puhelin kädessä ja lopulta valtasi lastenhuoneen missä istui tuijottamassa televisiota, digiboxilta nauhoituksia, vei ruuat ja kaikki aina sinne vaikka lapsia opetettu ettei syödä muualla kuin ruokapöydässä.

Sitten muutti pois ja vei lasten kaikki muut tavarat paitsi lelut.

Nyt käräjillä riidellään huoltajuudesta, vaikka akka ei ole lasten kanssa ikinä edes leikkinyt, talvella ei ole vienyt kertaakaan ulos. Ym.ym.

Oma kommenttisi on käsittämättömän tyhmä. Ap:n mies on poissa suurimman osan viikosta. Ei sellaisella miehellä mitään tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kummallakin vanhemmalla ollut matkatyöt vuosia. Meillä on kolme lasta ja olen mm. ollut kaksi puolen vuoden jaksoa päikseen lasten kanssa, hoitaen heidät, heidän harrastuksensa ja koulunsa, huushollin ja oman työni.  Hyvin pärjättiin.

Mitähän alapeukuttamista tässä oli?

Jos me on pärjätty, niin valtaosa muistakin kyllä pärjää, kun asennoituu oikein. Nykyaikana on helppo pitää yhteyksiä skypen jne. kautta. Aikaero voi vähän aiheuttaa haastetta, mutta kyllä siinä pystyy selvittämään kaikenlaiset probleemat lämmitysjärjestelmän hienouksista alkaen.

Pärjäähän sitä ihminen, mutta miksi pitäisi? Minä en haluaisi elää tuollaista elämää eli siitä alapeukut. Tahdon elää arkea yhdessä puolisoni ja lasten kanssa. Ja siksi muuten jätinkin pitkäaikaisen seurustelukumppanini, joka oli uramies. Totesin etten halua lapsia siihen kuvioon. Nyt on pethekeskeinen mies jonka kanssa lapsen halusinkin saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi huolehtivainen ja kohtelias vai välinpitämätön ja siksi purnaat?

Huolehtivainen mies ei jätä vaimoaan pyörittämään yksin arkea.

Niin, aina sitä toki voi heittäytyä pahimmillaan työttömäksi kun työnantaja sanoo, että ei ole muuta sitten jos reissutyö ei maistu. Akka hommatkoon rahat taloon.

--> ja taas on suu väärinpäin kun "mies ei edes perhettään osaa elättää"

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tuttu, jonka mies on jatkuvasti työmatkoilla ympäri maailmaa. Suurimman ajan tämä nuori äiti on lapsien kanssa yksin kotona. Ei koskaan voi mennä minnekään tai tehdä mitään muuta kuin hoitaa lapsia. Anoppi tulee joskus avuksi pariksi tunniksi. Lapset on hedelmöityshoidoilla saatu ja kaikki vastuu heistä näyttää olevan peökästään äidillä. Sääliksi käy, hän tuntuu olevan aivan loppu tilanteeseen.

Miten hedelmöityshoito tähän liittyy?

Ja miten tuo eroaa YH:iden tilanteesta?

Yleensä se mies haluaa olla siellä reissutyössä kun ei tarvi hoitaa kotia ja lapsia. Saa nukkua yönsä rauhassa, syödä hyvin ja pitää toista suhdetta. Kotiin tulee sitten valmiille. Näin se on usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi huolehtivainen ja kohtelias vai välinpitämätön ja siksi purnaat?

Huolehtivainen mies ei jätä vaimoaan pyörittämään yksin arkea.

Niin, aina sitä toki voi heittäytyä pahimmillaan työttömäksi kun työnantaja sanoo, että ei ole muuta sitten jos reissutyö ei maistu. Akka hommatkoon rahat taloon.

--> ja taas on suu väärinpäin kun "mies ei edes perhettään osaa elättää"

No jotkut meistä on tottuneet ihan tasa-arvoiseen perhemalliin, jossa kumpikaan ei ehdoin tahdoin hakeudu työhön, jonka takia joutuu olemaan paljon poissa perheen luota. Tietysti tilapäisesti toinen voi joutua kantamaan suurempaa taakkaa, mutta jos tietää että toinen koko ajan yrittää muuttaa tilannetta eikä vain itsekkytttään uran vuoksi ole reissussa, se on vielä ok.

Iloitse asemastasi. Olet kuin äiti miehelle. Miehellä on viikolla ihanaa elämaa muikkelin kanssa. Sinä olet turvasatama kotona.

Vierailija kirjoitti:

Iloitse asemastasi. Olet kuin äiti miehelle. Miehellä on viikolla ihanaa elämaa muikkelin kanssa. Sinä olet turvasatama kotona.

Eikö teillä vatipäillä ole mitään muuta mielessä kuin "mies=pettäjä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloitse asemastasi. Olet kuin äiti miehelle. Miehellä on viikolla ihanaa elämaa muikkelin kanssa. Sinä olet turvasatama kotona.

Eikö teillä vatipäillä ole mitään muuta mielessä kuin "mies=pettäjä"?

Eiköhän tuo ole yksittäinen sekopää joka spämmää ketjun täyteen noita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloitse asemastasi. Olet kuin äiti miehelle. Miehellä on viikolla ihanaa elämaa muikkelin kanssa. Sinä olet turvasatama kotona.

Eikö teillä vatipäillä ole mitään muuta mielessä kuin "mies=pettäjä"?

Tämä foorumi kuhisee katkeria äm*miä jotka ovat nalkuttaneet itsensä ulos omista parisuhteistaan. Sellaisten naisten silmissä reissutyössä oleva mies on itsekäs narsisti pettäjä.

Nyt rupeat AP vaan rohkeasti dokaamaan. Känni päälle niin murheet ja huolet unohtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että olen tähän vuosien saatossa jo tottunut, hoidan arkea ja lapsia yksin, kunnes hän taas torstaina tai perjantaina kotiutuu. Näin on menty kolmisen vuotta, välillä reissussa enemmän, joskus vähemmän.

Tänä aamuna myöhästyin töistä, kun tuntui että kamelin selkä katkesi. Jäin makuuhuoneen lattialle istumaan ja itkemään kun mies lähti. Olen niin väsynyt tähän arjen pyörittämiseen yksin. Tuntui, että nyt tulee ero, en jaksa enää tätä yksinäistä arkea. Viikonloppu ei korvaa muuta menetettyä yhteistä aikaa. Taidan ottaa loppuviikon saitsua.

??? Ja erolla se yksinäisyys paranisi...? Vai lankesinko provoon...?

Oli miten oli, pitäisi varmaan pitää neuvonpitoa sen miehen kanssa, kun se kotiutuu.

No siis aloittajahan joka tapauksessa tekee melkein kaiken yksin jo nyt. Eron jälkeen muuttuisi lähinnä se, että ei tarvitsisi enää stressata tilanteen epäreiluudesta tai käyttää energiaa miehen poissaolon murehtimiseen. Tilanne olisi jotenkin mutkattomampi. Että sikäli eron jälkeen voisi olla kevyempi olo, vaikka arki pysyisi käytännössä samanlaisena.

Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa aluksi keskustella asiasta miehen kanssa. Eikö hän itse näe tilanteessa mitään pahaa? Luulisi hänen huomaavan ja ymmärtävän, kuinka väsynyt olet. Voi toki olla, että hän on itsekin niin väsynyt reissaamisesta, ettei tule ajatelleeksi sinun näkökulmaasi. Oli miten oli, keskustelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoaako teidän kunta jotain kotiapua? Kannattaa tiedustella mahdollisuuksia!

Yksikään kunta ei tarjoa kotiapua terveiden, työssäkäyvien vanhempien perheelle, kun ei se tarjoa sitä edes yksinasuville sairaille vanhuksille riittävästi. Ei vanhan ajan kodinhoitajia ole enää olemassakaan. Mutta aloittajan perhe voisi ostaa apua arkeen.

Minä oon siinä käsityksessä että Oulussa aloitettiin vasta joku kokeilu, missä ilmeisesti maksutta saa jonkin verran lastenhoito-/siivousapua. En laita päätäni pantiksi tästä, kertokoon joku tietävempi lisää.

Mutta siis tarkoitinkin alunperin että ostaa apua. Kyllähän uupumus on kelpo syy siihen.

Vantaalla on edullista lastenhoitoapua saatavilla kunnalta. Siivousta ei tietääkseni.

Reissumies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinpä kirjoitti:

Se ero tuskin tuohon auttaa, jos vielä miestäsi rakastat tai haluat hänen kanssaan olla. Nyt kannattaa miettiä, miten sitä arkea saisi helpommaksi. Esim. siivojaan käynti kerran viikossa helpottaa huomattavasti arkea, minkä lisäksi sen saa kotitalousvähennyksiin verotuksessa, joten loppusumma ei hurja ole. Jos vain hieman rahaa on, vaikka jostain muusta nipistäen, se kannattaa sijoittaa arjen sujumiseen. Siivoojan lisäksi voisi olla vaihtoehtona lasten harrastukset tai lastenhoitaja ajoittain, jotta saat hetken vapaaksi.

Kannattaa miettiä aika äkkiä. Nimittäin ap:n mies tuskin ajattelee kovin rakkaudellisin tuntein kotona murjottavaa valittajaa. Itse matkatöitä tekevänä naisena nostattaa karvat pystyyn ajatuskin, jos kotona joku lussuttaisi, nalkuttaisi ja näyttäisi naamaansa, kun tulen kotiin.

Jooo... kommenttisi paljastaakin sen itsekkään ajatusmallin, joka näillä reissutöitä tekevillä on. Minä ja minun ura. Ja minä olen väsynyt kun tulen kotiin. Entä se, joka on koko reissun ajan käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset?

Häh? Käsittämättömän tyhmä kommentti, onko reissusta tulija muka väsynyt? Eikö aapeenkin mies osallistunut arjenpyöritykseen kotona ollessa?

Reissusta on todella kiva tulla aina kotiin tuliaisten kanssa kun lapset on innoissaan ja akka vaan vit*uilee naama norsunvitulla, tuollaisten joka asiasta loukkaantujien ei pitäisi ikinä perustaa perhettä koska kaikki on loppujen lopuksi päin vit*ua ja vika on aina muissa kuin itsessään.

Exä aina sanoi että tykkää laittaa kotia ja on kiva kun on siistiä ym.ym.ym. ja sitten kun lapsi tuli kuvioihin, alkoi jatkuva itkeminen kun on sotkuista, aina väsytti ja joutui muka kaiken tekemään yksin, siivous muuttui pakkomielteeksi.

Akka kun tuli iltavuorosta ja jostain löytyi vaikka leivänmurunen alkoi KOKO kämpän imurointi ja vi*un huuto kun on sotkettu, samoin lapsen leluja ei saanut olla missään näkyvillä,jos lapsi meni vaikka pissalle, akka siivosi sillä aikaa nopeasti kaikki lelut pois. Ym.ym.

Sitten mökötti sohvannurkassa puhelin kädessä ja lopulta valtasi lastenhuoneen missä istui tuijottamassa televisiota, digiboxilta nauhoituksia, vei ruuat ja kaikki aina sinne vaikka lapsia opetettu ettei syödä muualla kuin ruokapöydässä.

Sitten muutti pois ja vei lasten kaikki muut tavarat paitsi lelut.

Nyt käräjillä riidellään huoltajuudesta, vaikka akka ei ole lasten kanssa ikinä edes leikkinyt, talvella ei ole vienyt kertaakaan ulos. Ym.ym.

Kuulostaa tutulta, tosin oma ex-vaimo ei siivonnut, koska oli niin ”uupunut” ”lastenhoidosta”. Kiva oli tulla työreissulta väsyneenä kotiin kun kämppä on kuin sikolätti, lapset juoksentelevat ympäriinsä pelkissä täysissä vaipoissa ja akka istuu yöpaidassa sohvalla katellen jotain aivotonta realityä. Ja saman tien alkaa huuto ja rääkyminen siitä, kuinka itsekäs ja paska mies minä olen kun olen taas ”lomaillut” päiväkausia reissussa.

Puistattaa nuo muistot, hyi helvata.