Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle
05.11.2018 |
Luulin että olen tähän vuosien saatossa jo tottunut, hoidan arkea ja lapsia yksin, kunnes hän taas torstaina tai perjantaina kotiutuu. Näin on menty kolmisen vuotta, välillä reissussa enemmän, joskus vähemmän.
Tänä aamuna myöhästyin töistä, kun tuntui että kamelin selkä katkesi. Jäin makuuhuoneen lattialle istumaan ja itkemään kun mies lähti. Olen niin väsynyt tähän arjen pyörittämiseen yksin. Tuntui, että nyt tulee ero, en jaksa enää tätä yksinäistä arkea. Viikonloppu ei korvaa muuta menetettyä yhteistä aikaa. Taidan ottaa loppuviikon saitsua.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Tulen pahalle tuulelle tällaisista elämäntapaulisijoista, joilla on asiat todella hyvin ja eikun jaksetaan valittaa.
Sääliksi käy näiden miehiä, eivät saa edes töitään hoitaa rauhassa kun joku riivinrauta on jatkuvasti valittamassa. Luultavasti raha kuitenkin kelpaa.
Ihminen joka väittää tuota hyväksi ei tiedä mitään hyvästä. Ihan oikeasti on miehiä, jotka hoitaa lasta ja pyörittää arkea yhdessä naisensa kanssa. Ja molemmat myös tienaa tai se kumpi kulloinkin enemmän kotona vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte syyttää aina muita? Ap mielestä tämäkin on miehen syy. Joskus elämässä tulee erilaisia aikoja, jotka pitää sisäällään erilaisia haasteita. Ei toisen syyksi voi näitä laittaa, varsinkin jos kyseessä on työ, millä maksetaan se elintaso, jota monesti se kotona oleva osapuoli pitää itsestäänselvyytenä. Luuleeko joku tosiaan että reissuhommat on kivoja ja hauskoja? Luuletteko että on mukava olla erossa perheestä? Olisitteko itse valmiita kustantaamaan toisen elämisen omalla työllä, missä näkisitte vain vähän omia lapsianne? Netissä on niin helppo moralisoida toisia, mutta tosielämässä nämä ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle.
Idiootti. Ap käy töissä, ei ole kotirouva.
Mitä sitten? Ei rahat riitä elintasoon. Turha kitistä.
Ap ei kaivannut elintasoa. Mitä iloa siitä yksin on.
Itse en ole koskaan halunnut uramiestä. Oon yhdessä miehen kanssa, jolle aika perheen kanssa tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen pahalle tuulelle tällaisista elämäntapaulisijoista, joilla on asiat todella hyvin ja eikun jaksetaan valittaa.
Sääliksi käy näiden miehiä, eivät saa edes töitään hoitaa rauhassa kun joku riivinrauta on jatkuvasti valittamassa. Luultavasti raha kuitenkin kelpaa.
Ihminen joka väittää tuota hyväksi ei tiedä mitään hyvästä. Ihan oikeasti on miehiä, jotka hoitaa lasta ja pyörittää arkea yhdessä naisensa kanssa. Ja molemmat myös tienaa tai se kumpi kulloinkin enemmän kotona vaihtelee.
Ap:n mies on su-ke tai ma-to työmatkoilla (onko edes joka viikko?). Onko se jotain läheisriippuvuutta vai pelkkää avuttomuutta, että uupuu totaalisesti muutamassa päivässä omien lastensa hoitoon? Aina voi valita miehen, joka ei reissaa. Erotkoon sitten jos on noin loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taas voi uskoa lukemaani. Onko tämä provo?
Siis itkua tuhrustaa lattialla, kun mies käy työmatkoilla? Miten avuttomia voitte olla?
Minä hoidan suurimman osan ajasta lapsia yksin, käyn kokopäivätyössä ja hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat yksin. Teen kaiken yksin auton renkaiden vaihtamisesta harrastuksiin kuskaamisiin. Kukaan ei ole koskaan auttamassa. Eikä mitään ongelmaa ole, ihan on iloista perusarkea.
En ymmärrä, naurattaa jopa hieman.
Piti vielä lisätä, että joudun lisäksi venyttämään penniä eikä meillä juuri matkustella eikä lomia pidetä. Kyllä on oikeasti toisilla pienet murheet, kun joutuu ihan monta päivää hoitamaan lapsia itsekseen.
Täysin samaa mieltä. Ja tuo saikkujuttu myös, voi tsiisus. On vissiin leidi päässy helpolla elämässään, jos ongelmat ovat tuota luokkaa.
Toinen huvittava on tämä "Minä en olekkaan mikään yksinhuoltaja, koska minä olen valinnut hyvän miehen ja tiennyt täten elämän kulun niinku 4-eva loppuun asti" Onneksi näihin pätee usein tämä ylpeys käy lankeamuksen edellä lausahdus :'D Ja juu ette todellakaan ole yhäreitä vaan kädettömiä egopaviaaneja joita käy sääliksi. Ja joku jo sanoikin, että kysymys ei ole siitä että oletteko vai ettekö vaan siitä, että asiat voi aina olla pahemminkin.
Minä ainakin olen kiitollinen hiton monesta asiasta päivittäin: ruoasta, puhtaasta vedestä, lämpimästä asunnosta, rahasta, kauniista asunnosta, kauniista lapsesta, hyvästä sängystä ja peitosta jne, lista loputon. Kun se todellakaan ei ole mikään itsestäänselvyys maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Vaikka olen yh ja raskaita hetkiä on ollut, niin ei ole kauheasti mieltä valittaa edes niistä "suuristakaan" vastoinkäymisistä.
En yhtään ihmettele, miksi niin moni mies on onneton liittoonsa ja pettää. Ihan uskomattomia valittajia suurin osa ämmistä. Ottakaa siihen joku 8-16 perusinsinööri, jos elämä on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taas voi uskoa lukemaani. Onko tämä provo?
Siis itkua tuhrustaa lattialla, kun mies käy työmatkoilla? Miten avuttomia voitte olla?
Minä hoidan suurimman osan ajasta lapsia yksin, käyn kokopäivätyössä ja hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat yksin. Teen kaiken yksin auton renkaiden vaihtamisesta harrastuksiin kuskaamisiin. Kukaan ei ole koskaan auttamassa. Eikä mitään ongelmaa ole, ihan on iloista perusarkea.
En ymmärrä, naurattaa jopa hieman.
Piti vielä lisätä, että joudun lisäksi venyttämään penniä eikä meillä juuri matkustella eikä lomia pidetä. Kyllä on oikeasti toisilla pienet murheet, kun joutuu ihan monta päivää hoitamaan lapsia itsekseen.
Täysin samaa mieltä. Ja tuo saikkujuttu myös, voi tsiisus. On vissiin leidi päässy helpolla elämässään, jos ongelmat ovat tuota luokkaa.
Toinen huvittava on tämä "Minä en olekkaan mikään yksinhuoltaja, koska minä olen valinnut hyvän miehen ja tiennyt täten elämän kulun niinku 4-eva loppuun asti" Onneksi näihin pätee usein tämä ylpeys käy lankeamuksen edellä lausahdus :'D Ja juu ette todellakaan ole yhäreitä vaan kädettömiä egopaviaaneja joita käy sääliksi. Ja joku jo sanoikin, että kysymys ei ole siitä että oletteko vai ettekö vaan siitä, että asiat voi aina olla pahemminkin.
Minä ainakin olen kiitollinen hiton monesta asiasta päivittäin: ruoasta, puhtaasta vedestä, lämpimästä asunnosta, rahasta, kauniista asunnosta, kauniista lapsesta, hyvästä sängystä ja peitosta jne, lista loputon. Kun se todellakaan ei ole mikään itsestäänselvyys maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Vaikka olen yh ja raskaita hetkiä on ollut, niin ei ole kauheasti mieltä valittaa edes niistä "suuristakaan" vastoinkäymisistä.
Aamen! Kädetön egopaviaani on oikea ilmaisu kuvaamaan näitä :D Tuon tyylin naiset eivät edes pärjäisi yksinhuoltajina, päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen pahalle tuulelle tällaisista elämäntapaulisijoista, joilla on asiat todella hyvin ja eikun jaksetaan valittaa.
Sääliksi käy näiden miehiä, eivät saa edes töitään hoitaa rauhassa kun joku riivinrauta on jatkuvasti valittamassa. Luultavasti raha kuitenkin kelpaa.
Ihminen joka väittää tuota hyväksi ei tiedä mitään hyvästä. Ihan oikeasti on miehiä, jotka hoitaa lasta ja pyörittää arkea yhdessä naisensa kanssa. Ja molemmat myös tienaa tai se kumpi kulloinkin enemmän kotona vaihtelee.
Ap:n mies on su-ke tai ma-to työmatkoilla (onko edes joka viikko?). Onko se jotain läheisriippuvuutta vai pelkkää avuttomuutta, että uupuu totaalisesti muutamassa päivässä omien lastensa hoitoon? Aina voi valita miehen, joka ei reissaa. Erotkoon sitten jos on noin loppu.
Jotkut vaan on niin tottuneita siihen että hoitavat yksin kaiken. Ehkä se sitten purkautuu katkeruutena meitä kohtaan, jotka halutaan parempi mies ja elää parempaa elämää. En ole ap ja varmaan jaksaisin tuollaista elämää, mutta miksi hitossa pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen pahalle tuulelle tällaisista elämäntapaulisijoista, joilla on asiat todella hyvin ja eikun jaksetaan valittaa.
Sääliksi käy näiden miehiä, eivät saa edes töitään hoitaa rauhassa kun joku riivinrauta on jatkuvasti valittamassa. Luultavasti raha kuitenkin kelpaa.
Ihminen joka väittää tuota hyväksi ei tiedä mitään hyvästä. Ihan oikeasti on miehiä, jotka hoitaa lasta ja pyörittää arkea yhdessä naisensa kanssa. Ja molemmat myös tienaa tai se kumpi kulloinkin enemmän kotona vaihtelee.
Minä haluaisin sellaisen naisen, joka mahdollistaa minulle huomattavasti korkeamman elintason ja on viikot työmatkoilla. Olisi myös mukava kun saisin itse sisustaa kodin mieleisekseni ja nainen veisi minua ja lapsiamme etelään. Olen yhisä ja tämä ei enää voi toteutua, mutta tuo olisi minusta mitä parhain kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen pahalle tuulelle tällaisista elämäntapaulisijoista, joilla on asiat todella hyvin ja eikun jaksetaan valittaa.
Sääliksi käy näiden miehiä, eivät saa edes töitään hoitaa rauhassa kun joku riivinrauta on jatkuvasti valittamassa. Luultavasti raha kuitenkin kelpaa.
Ihminen joka väittää tuota hyväksi ei tiedä mitään hyvästä. Ihan oikeasti on miehiä, jotka hoitaa lasta ja pyörittää arkea yhdessä naisensa kanssa. Ja molemmat myös tienaa tai se kumpi kulloinkin enemmän kotona vaihtelee.
Ap:n mies on su-ke tai ma-to työmatkoilla (onko edes joka viikko?). Onko se jotain läheisriippuvuutta vai pelkkää avuttomuutta, että uupuu totaalisesti muutamassa päivässä omien lastensa hoitoon? Aina voi valita miehen, joka ei reissaa. Erotkoon sitten jos on noin loppu.
Jotkut vaan on niin tottuneita siihen että hoitavat yksin kaiken. Ehkä se sitten purkautuu katkeruutena meitä kohtaan, jotka halutaan parempi mies ja elää parempaa elämää. En ole ap ja varmaan jaksaisin tuollaista elämää, mutta miksi hitossa pitäisi?
Ei pidä. Jos on onneton, eroaa. As simple as that. Tyhjästävalittajat on kuitenkin erittäin raskasta sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero. Miehesi pääsee tekemään työnsä rauhassa. Voit sitten lopettaa itkemisen.
Mieheni tekee paljon reissutyötä ja on pitkän aikaa aina viikot poissa. Se on välillä todella raskasta, koska siihen yksinhuoltajuuteen ei pääse tottumaan. Lisäksi itselläni on tosi ikävä miestäni ja kaipaan häntä paljon. Kyllä mietin usein viime talvena, kun kaivoin autoa aina seiskan aikaan pimeässä esiin viedäkseni kolme lasta päiväkotiin, että mies ei tiedä minkä palveluksen hänelle teen. Joskus itkin työmatkalla vähän.
Eniten ärsyttää, ettei koskaan ole vapaata tai lomaa. Jos olisi yh, voisin ehkä olla joka toisen viikonlopun yksin. Kun mies on viikonloppuna kotona, on jotenkin vaikea lähteä mihinkään, kun kaikki yhteinen aika on niin arvokasta. Koko ajan saa lasten kanssa olla vilkuttamassa heipat miehelle. Seksielämäkin kärsii, kun itseni on yhtäkkiä vaikea muuttua läheiseksi, kun ollaan jatkuvasti viikot erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Miehesi pääsee tekemään työnsä rauhassa. Voit sitten lopettaa itkemisen.
Luulen, että se ero on tulossa kyllä miehen puolelta ennenpitkää. Miettikää tilannetta, että teet raskasta reissutyötä ja tulet väsyneenä kotiin, niin luultavasti siellä joku vaan ulisee ja valittaa. Täydellinen helvetti. Ja sama ulina alkaa, kun olet lähdössä taas reissuun. Varmasti on jo silmät auki toisten naisten suuntaan. Eli kyllä sä ap pääset pian viettämään toisenlaista elämää, älä huoli :)
Vierailija kirjoitti:
Päivärahat ovat verottomia, ei niitä verottaja mihinkään vie.
Ehkä mies on sanonut noin, pitää toista perhettä muualla... Sillä kuka aikuinen ei tiedä päivärahojen verottomuudesta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, palkkaa ihmeessä apua itsellesi. Esimerkiksi lastenhoitaja tiistai-illoiksi ja siivooja torstaiksi. Näin sinulla on yksi ilta viikossa omaa aikaa eikä viikonloppuisin tarvitse käyttää monta tuntia siivoamiseen. Miehesi voi varmaan kustantaa nämä (tai ainakin puolet) päivärahoistaan korvaukseksi siitä, että hän ei pysty osallistumaan arjen pyöritykseen tarpeeksi.
Tiukkaa se tekee väillä olla naisesta erossa pitkään : (
Vierailija kirjoitti:
Ap, palkkaa ihmeessä apua itsellesi. Esimerkiksi lastenhoitaja tiistai-illoiksi ja siivooja torstaiksi. Näin sinulla on yksi ilta viikossa omaa aikaa eikä viikonloppuisin tarvitse käyttää monta tuntia siivoamiseen. Miehesi voi varmaan kustantaa nämä (tai ainakin puolet) päivärahoistaan korvaukseksi siitä, että hän ei pysty osallistumaan arjen pyöritykseen tarpeeksi.
Mites ne to, pe,la ja su-illat, kun mies on kotona? Sen lisäksi pitäisi saada ti-ilta omaa aikaa? Ja siivota ei voi viikolla ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap, palkkaa ihmeessä apua itsellesi. Esimerkiksi lastenhoitaja tiistai-illoiksi ja siivooja torstaiksi. Näin sinulla on yksi ilta viikossa omaa aikaa eikä viikonloppuisin tarvitse käyttää monta tuntia siivoamiseen. Miehesi voi varmaan kustantaa nämä (tai ainakin puolet) päivärahoistaan korvaukseksi siitä, että hän ei pysty osallistumaan arjen pyöritykseen tarpeeksi.
Voisiko ap nostaa kermaperseensä sohvalta, pakata muksut autoon ja ajella vaikka lähimpään kuntokeskukseen jossa lastenhoitopalvelu. Ei, kyllä tähänkin tarvitaan mies ja on sen miehen vika, kun ap on kotinsa vanki pari iltaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Miehesi pääsee tekemään työnsä rauhassa. Voit sitten lopettaa itkemisen.
Luulen, että se ero on tulossa kyllä miehen puolelta ennenpitkää. Miettikää tilannetta, että teet raskasta reissutyötä ja tulet väsyneenä kotiin, niin luultavasti siellä joku vaan ulisee ja valittaa. Täydellinen helvetti. Ja sama ulina alkaa, kun olet lähdössä taas reissuun. Varmasti on jo silmät auki toisten naisten suuntaan. Eli kyllä sä ap pääset pian viettämään toisenlaista elämää, älä huoli :)
Ap:n miehen pitää vaihtaa reissuttomaan työhön. Nuo ovat yhteisiä päätöksiä, miten perheessä toimitaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten? Ei rahat riitä elintasoon. Turha kitistä.