Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset perheelliset: mitä luulette kuinka helppoa olisi löytää uusi hyvä puoliso?
04.11.2018 |
Millainen fiilis teillä huonoissa parisuhteissa olevilla on: olisiko helppoa löytää mieluinen puoliso?
Itse olen vielä naimisissa, 2 lasta jne. Avioero mietinnässä.
Oma puoliso on hyvä, mutta sanoo ettei rakasta minua sellaisena ihmisenä kuin olen eikä ole onnellinen kanssani. Mietin, että kuinka kauan oma pää tätä rakkaudettomuutta kestää. Olisiko vain parempi lähteä itse jos toinen ei lähde. Vai muuttuuko tilanne. Onko kyse vain toisen 40 v kriisistä tms..
En osaa kuvitella elämää yksin/osa-aikaisena yksinhuoltajana.
Kuinka helppoa oikeasti on löytää hyvä, rakastava puoliso ja hyvä parisuhde?
Onko se vain sattuman kysymys?
Mitä itse luulet, kuinka helppoa olisi löytää ihana puoliso jos perheellisenä eroasit ja haluaisit uuden parisuhteen?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä jos alkaisit lähestyä asiaa toiselta kantilta. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ei miehesi tai kukaan mahdollinen puolisoehdokas. Kuulostaa siltä, että vaadit aika paljon. Se on meidän naisten helmasynti aika usein, meidäthän kasvatetaan prinsessasatujen keskellä, joissa jostain tulee prinssi ja pelastaa. Ei se ihan niin mene. Elämä ei ole sattumankauppaa, vaan omiin kokemuksiin vaikuttaa ehkä eniten oma asenne. Miten havaitset asiat? Mitä teet niille? Oletko elämässäsi aktiivinen toimija vai passiivinen sivustaseuraaja?
Ero on perheen kuolema, josta seuraa suruaika, jonka jälkeen on mahdollista ja välttämätöntä rakentaa jotakin uutta. Muista kuitenkin tuo kuolema, sillä sitä se oikeasti on niin sinulle, miehellesi kuin lapsillennekin. Ei se ole kevyt päätös, vaikka ihmiset niin usein eroavatkin. Se on todella rankkaa. Pohdi, onko nykyinen parisuhteesi sitä rankempaa tai olisivatko ne ponnistukset, joita sinun tulisi sen parantamisen eteen tehdä rakempia kuin ero.
Älä mieti sitä prinssiä. Se on satua.
Sinut ainakin on kasvatettu ihan kiitettävän tehokkaasti siihen, että naiset ovat yksi yhtenäinen massa vailla omia ajatuksia. Sekä naiset että miehet selittävät väsymättä naisille, että naisen vaatimukset ovat aina liikaa. Tätä ei selitetä yhtä paljon miehille. Ja tämähän johtuu siitä, että naisille ei haluta suoda oikeutta esittää vaatimuksia. Naisen tehtäväksi yritetään tyrkyttää sopeutumista muiden vaatimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hoikka, naisellinen, kaunis, iloinen ja aktiivinen niin mahdollisuudet ovat kohtalaiset. Muuten on melko turha haaveilla.
Mun tuttuni on juuri tuollainen ja on ollut melkein 10 vuotta yh:na.
Epäilen, että miehet eivät uskalla lähestyä kaunista naista. Eikä varmaan moni voi päätellä mistään että olisi vapaa ellei itse aktiivisesti hakeudu ja etsi seuraa?
Olen 36v ja naimisissa, suhde kestänyt 10vuotta. En tiedä mikä minussa on, mutta jatkuvasti on minusta kiinnostuneita miehiä ympärillä, joten sinkkuna ei varmaan tarvitsisi olla. Käyn terapiassa erään traumaattisen kokemuksen takia ja jopa terapeuttini sanoi, että valaisen huoneen ja olen mielenkiintoinen ihminen.
En ole ura-ohjus, en kunnianhimoinen ainoastaan sosiaalinen, muut huomioiva, ystävällinen ja hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 vuotias nainen ja naimisissa oleva kolmen teinin äiti. En ole todellakaan eroamassa, mutta jos ero tulisi, niin uskon, että uusi hyvä mies löytyisi jopa liian pian. Olen sellainen ihminen, että minun on hyvin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ystäviä.
En kuitenkaan pitäisi suhteen kanssa kiirettä ja en muuttaisi yhteen välttämättä vuosiin. Pitäisin omani ja lasteni kodin vielä sittenkin, kun lapset ovat muuttaneet pois, sillä tarvitsen työhälinän jälkeen omaa rauhaa ja tilaa. Missään tapauksessa en lähtisi perustamaan mitään uusioperhettä, se olisi täydellinen kammotus jo ajatuksenakin.
Niin on moni muukin, mutta rehellisesti sanottuna, kuinka moni näistä sinun tuntemistasi ihmisistä joihin niin helposti tutustut on sinun ikäisiä kunnollisia sinkkumiehiä?
Miksi luulet, että joku heistä haluaisi 3 pojan, eronneen äidin uudeksi puolisoksi? Koska olet niin kiva, älykäs tai kaunis?
Olipa katkerasti kirjoitettu. :D Itse asiassa vaikka olenkin hyvässä avioliitossa, niin tunnen muutamankin oikein mukavan miehen, jotka olisivat enemmän kuin valmiita seurustelemaan kanssani, jos eroaisin. Eivät he lapsistani (kaksi tyttöä ja poika) ole tähänkään mennessä säikähtäneet, vaan ovat tunteneet lapset pienestä pitäen. Mutta älä huoli minun puolestani, en ole eroamassa ja aloittamassa uutta suhdetta vielä toistaiseksi. Yritä sinä hieman hillitä sitä katkeruuttasi, se ei kaunista sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä jos alkaisit lähestyä asiaa toiselta kantilta. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ei miehesi tai kukaan mahdollinen puolisoehdokas. Kuulostaa siltä, että vaadit aika paljon. Se on meidän naisten helmasynti aika usein, meidäthän kasvatetaan prinsessasatujen keskellä, joissa jostain tulee prinssi ja pelastaa. Ei se ihan niin mene. Elämä ei ole sattumankauppaa, vaan omiin kokemuksiin vaikuttaa ehkä eniten oma asenne. Miten havaitset asiat? Mitä teet niille? Oletko elämässäsi aktiivinen toimija vai passiivinen sivustaseuraaja?
Ero on perheen kuolema, josta seuraa suruaika, jonka jälkeen on mahdollista ja välttämätöntä rakentaa jotakin uutta. Muista kuitenkin tuo kuolema, sillä sitä se oikeasti on niin sinulle, miehellesi kuin lapsillennekin. Ei se ole kevyt päätös, vaikka ihmiset niin usein eroavatkin. Se on todella rankkaa. Pohdi, onko nykyinen parisuhteesi sitä rankempaa tai olisivatko ne ponnistukset, joita sinun tulisi sen parantamisen eteen tehdä rakempia kuin ero.
Älä mieti sitä prinssiä. Se on satua.
Sinut ainakin on kasvatettu ihan kiitettävän tehokkaasti siihen, että naiset ovat yksi yhtenäinen massa vailla omia ajatuksia. Sekä naiset että miehet selittävät väsymättä naisille, että naisen vaatimukset ovat aina liikaa. Tätä ei selitetä yhtä paljon miehille. Ja tämähän johtuu siitä, että naisille ei haluta suoda oikeutta esittää vaatimuksia. Naisen tehtäväksi yritetään tyrkyttää sopeutumista muiden vaatimuksiin.
Uskaltaisin sanoa, että maailmankatsomukseeni vaikuttaa nykyään enemmän elämänkokemukseni kuin kasvatukseni. Eivät kaikki naiset vaadi liikaa, mutta olen huomannut sen tavan aika monella, ja minusta se paistaa läpi ap:nkin teksteistä.
Vaatimuksia saa olla, mutta kannattaa miettiä kenelle ne esittää. Myös itseltä kannattaa vaatia. Ihan vaan sen takia, että oma elämä muistuttaisi enemmän sitä, millaiseksi sen toivoisimme tulevan. En puhu tuosta vaatimisesta syyllistääkseni, vaan siksi että jos muiden kanssa toimiessa jaksaa silittää elämää myötäkarvaan, vaikka se tuntuisi epäreilultakin, voi lopulta päästä haluamaansa tulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.
Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.
Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.
Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää.
Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole, mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla. Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.
ap
Tämän kuvauksen perusteella tulisit olemaan todella heikoilla.
Itse tunnen kaksi nelikymppistä naista joilla olisi mahdollisuudet löytää kuvaamasi mies. Molemmat olivat nuorina mallitasoa. Toinen upeavartaloinen, oikealla tavalla kurvikas. Toinen samoissa mitoissa kuin 17-vuotiaana ja huippukunnossa. Molemmat panostavat terveyteen ja ulkonäköön todella paljon, jo siksikin että toinen heistä on pienimuotoinen julkkis. Toisella 2 lasta, toisella ei lapsia.
Sen lisäksi he ovat fiksuja, mukavia, empaattisia ja hauskoja. Sillä mitä he tienaavat, ei juuri ole merkitystä koska se ei ole mitä parempituloiset miehet ensisijaisesti katsovat.
Yllätkö samaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet hoikka, naisellinen, kaunis, iloinen ja aktiivinen niin mahdollisuudet ovat kohtalaiset. Muuten on melko turha haaveilla.
Eivät tavalliset miehet mitään hoikkuutta ja ulkoista kauneutta niin kaipaa, eiväthän he itsekään sellaisia ole. Nelikymppinen mies arvostaa mielen kauneutta, hyviä elämäntapoja ja mukavaa luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.
Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.
Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.
Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää.
Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole, mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla. Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.
ap
Tämän kuvauksen perusteella tulisit olemaan todella heikoilla.
Itse tunnen kaksi nelikymppistä naista joilla olisi mahdollisuudet löytää kuvaamasi mies. Molemmat olivat nuorina mallitasoa. Toinen upeavartaloinen, oikealla tavalla kurvikas. Toinen samoissa mitoissa kuin 17-vuotiaana ja huippukunnossa. Molemmat panostavat terveyteen ja ulkonäköön todella paljon, jo siksikin että toinen heistä on pienimuotoinen julkkis. Toisella 2 lasta, toisella ei lapsia.
Sen lisäksi he ovat fiksuja, mukavia, empaattisia ja hauskoja. Sillä mitä he tienaavat, ei juuri ole merkitystä koska se ei ole mitä parempituloiset miehet ensisijaisesti katsovat.
Yllätkö samaan?
Voi herranjestas. Pinnallinen ei saisi olla, mutta silti saa pokkana väittää, että vain tällaiseen muottiin mahtuvilla on mahdollisuus löytää hyvä mies. Ap, etköhän sä jonkun löydä.
No tuossahan se tuli.
Miesten silmissä kaunein nainen on parikymppinen. Naisessa tärkeimmät omionaisuudet ovat hoikkuus ja kauneus, ja mitä komeampi/menestyneempi mies on, sitä enemmän näiden painoarvo nousee.
Lähteet: Chapman university, Åbo Akademi, maalaisjärki.
Tarkoittaa sitä että mitä enemmän naisella on ikää, sitä lähempänä oman ikäluokan kärkeä pitää olla. Siksi kun ap oli nuori, hän sai komeita ja menestyviä kolmekymppisiä. Nyt niitä viisikymppisiä. Nelikymppiset katselee parikymppisiä/kolmekymppisiä, ja ehkä ihan huippuluokan nelikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.
Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.
Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.
Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää.
Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole, mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla. Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.
ap
Tämän kuvauksen perusteella tulisit olemaan todella heikoilla.
Itse tunnen kaksi nelikymppistä naista joilla olisi mahdollisuudet löytää kuvaamasi mies. Molemmat olivat nuorina mallitasoa. Toinen upeavartaloinen, oikealla tavalla kurvikas. Toinen samoissa mitoissa kuin 17-vuotiaana ja huippukunnossa. Molemmat panostavat terveyteen ja ulkonäköön todella paljon, jo siksikin että toinen heistä on pienimuotoinen julkkis. Toisella 2 lasta, toisella ei lapsia.
Sen lisäksi he ovat fiksuja, mukavia, empaattisia ja hauskoja. Sillä mitä he tienaavat, ei juuri ole merkitystä koska se ei ole mitä parempituloiset miehet ensisijaisesti katsovat.
Yllätkö samaan?Voi herranjestas. Pinnallinen ei saisi olla, mutta silti saa pokkana väittää, että vain tällaiseen muottiin mahtuvilla on mahdollisuus löytää hyvä mies. Ap, etköhän sä jonkun löydä.
"Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi." -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä jos alkaisit lähestyä asiaa toiselta kantilta. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ei miehesi tai kukaan mahdollinen puolisoehdokas. Kuulostaa siltä, että vaadit aika paljon. Se on meidän naisten helmasynti aika usein, meidäthän kasvatetaan prinsessasatujen keskellä, joissa jostain tulee prinssi ja pelastaa. Ei se ihan niin mene. Elämä ei ole sattumankauppaa, vaan omiin kokemuksiin vaikuttaa ehkä eniten oma asenne. Miten havaitset asiat? Mitä teet niille? Oletko elämässäsi aktiivinen toimija vai passiivinen sivustaseuraaja?
Ero on perheen kuolema, josta seuraa suruaika, jonka jälkeen on mahdollista ja välttämätöntä rakentaa jotakin uutta. Muista kuitenkin tuo kuolema, sillä sitä se oikeasti on niin sinulle, miehellesi kuin lapsillennekin. Ei se ole kevyt päätös, vaikka ihmiset niin usein eroavatkin. Se on todella rankkaa. Pohdi, onko nykyinen parisuhteesi sitä rankempaa tai olisivatko ne ponnistukset, joita sinun tulisi sen parantamisen eteen tehdä rakempia kuin ero.
Älä mieti sitä prinssiä. Se on satua.
Sinut ainakin on kasvatettu ihan kiitettävän tehokkaasti siihen, että naiset ovat yksi yhtenäinen massa vailla omia ajatuksia. Sekä naiset että miehet selittävät väsymättä naisille, että naisen vaatimukset ovat aina liikaa. Tätä ei selitetä yhtä paljon miehille. Ja tämähän johtuu siitä, että naisille ei haluta suoda oikeutta esittää vaatimuksia. Naisen tehtäväksi yritetään tyrkyttää sopeutumista muiden vaatimuksiin.
Samaa mieltä viestistä jota kommentoit. Kaikki naiset eivät etsi prinssejä, ja nekin jotka etsivät, prinssi voi olla hyvinkin millainen vain. Nainenkin saa vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viime vuosi rankka ja ero oli mietinnässä. Silloin pohdin tätäkin asiaa. En usko että olisi valmis suhteeseen pitkään aikaan eron jälkeen. Hoitaisin lapset ja laittaisin oman elämän kivaksi, siten että onni on itsestä kiinni ei muista. Joku mukava mies sitten joskus voisi olla kiva lisä arkeen mutta en usko että sitä kaipaisin vielä pitkään aikaan.
En usko ettenkö kelpaisi kenellekkään. Eihän tuollaista voi tietää. Ulkoisesti olen ok ja sisältä kultaa, tottakai joku sen huomaa ;) itse olisin varmasti miehen suhteen todella valikoiva, en tosiaan kelpuuta epävakaita tai muuten elämä solmussa olevia. Oma ikäluokka on nyt sitä ikää että alkaa nähdä elämän vaikutuksen, osa pärjää ja osa ei niinkään.
Ainut ongelma olisi varmaan se että rakastan hyvää seksiä jossa vallitsee luottamus, mistä sellaista löytää jos kumppania ei ole vailla.
onko se joku pakko löytää se kumppani?miehenkipeyttä monilla.
vai elättäjääkö Ap halajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyvät ovat alusta loppuun naimisissa saman ihmisen kanssa. Toisinaan voi kuolema erottaa ja silloin hyvä tulee saataville. Muutoin kyse on kierrätetyistä ja sieluttomista ihmisistä, jotka hakevat hyötyä toisesta ihmisestä.
Hah mitä paskaa. Kyllä niissä pitkissä liitoissakin kärsitään ja kidutaan, ja just siksi kun kuvitellaan että siinä on jotain erityistä arvoa.
Oikeasti ihmiset kasvaa ja kehittyy. Joskus hyvällä tuurilla samaan suuntaan sen nuorena valitun kumppanin kanssa, usein ei kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan se tuli.
Miesten silmissä kaunein nainen on parikymppinen. Naisessa tärkeimmät omionaisuudet ovat hoikkuus ja kauneus, ja mitä komeampi/menestyneempi mies on, sitä enemmän näiden painoarvo nousee.
Lähteet: Chapman university, Åbo Akademi, maalaisjärki.
Tarkoittaa sitä että mitä enemmän naisella on ikää, sitä lähempänä oman ikäluokan kärkeä pitää olla. Siksi kun ap oli nuori, hän sai komeita ja menestyviä kolmekymppisiä. Nyt niitä viisikymppisiä. Nelikymppiset katselee parikymppisiä/kolmekymppisiä, ja ehkä ihan huippuluokan nelikymppisiä.
Pätee varmaan seksiseuran hakuun ja palkintovaimon etsintään. Mitään tekemistä noilla arvioille ei ole enää pitkäaikaisen parisuhteen kanss,a varsinkaan keski-ikäistyttäessä, jolloin takana on jo kokemuksia epäonnistuneista pitkistä parisuhteista tai valtava epätoivo, jos ei kokemuksia ole.
Yli 35v naiset joilla on lapsia kuvittelee olevansa haluttuja jos joku markku 40v lähestyy heitä änkyräkännissä.
Harvassa on komeat miehet joita kiinnostaa oikeesti kohta 40v nainen jolla lapsia, se on pian 50. Kuka haluaa siihen sirkukseen.
Tinderissä olevat komeat on yleensä oikeesti lyhyitä, photosopannu kuvansa, kuvat vanhoja, huono ryhti, jotain mielenterveysongelmia tms. Ei ne muuten siellä olisi jos olisivat haluttuja.
Etkö itse tarvitse/kaipaa kumppania elämään?
Usemmat ihmiser kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan se tuli.
Miesten silmissä kaunein nainen on parikymppinen. Naisessa tärkeimmät omionaisuudet ovat hoikkuus ja kauneus, ja mitä komeampi/menestyneempi mies on, sitä enemmän näiden painoarvo nousee.
Lähteet: Chapman university, Åbo Akademi, maalaisjärki.
Tarkoittaa sitä että mitä enemmän naisella on ikää, sitä lähempänä oman ikäluokan kärkeä pitää olla. Siksi kun ap oli nuori, hän sai komeita ja menestyviä kolmekymppisiä. Nyt niitä viisikymppisiä. Nelikymppiset katselee parikymppisiä/kolmekymppisiä, ja ehkä ihan huippuluokan nelikymppisiä.
Katsellahan voi mitä vaan, mutta kun ei niitä 20-30-vuotiaita naisia nyt vaan riitä kaikille 20-60-vuotiaille miehille.
Tosin mun lähipiirissä eronneet naiset on poikkeuksetta löytäneet itseään reilusti nuoremman miehen, yksi 8v, toinen 10v ja yksi 16v nuoremman. Ja onnellisilta vaikuttavat. Ja näistä kahdella on 2 lasta ja yhdellä 3.
Elämä kun ei ole niin yksioikoista kun täällä Av:lla yritetään esittää.
Olen kaunis ja hoikka kolmekymppinen sinkkunainen ja hiljaista on.