Nelikymppiset perheelliset: mitä luulette kuinka helppoa olisi löytää uusi hyvä puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.

Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää. 

Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole,  mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla.  Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

ap

En tiedä, kun luin tämän niin mä aloin jotenkin ymmärtää sun miestä ja sitä miksi hänen rakkautensa on loppunut.

Ei kuitenkaan millään pahalla, ethän sinä sille mitään voi millainen olet ja ehkä löydät erottuasi samanhenkisen miehen itsellesi.

pakko kompata tätä, vähän golddiggeriltä haiskahtaa. Ja luulenpa, että ap:lla saattaa olla ainakin aavistus siitä, miksi puolison tunteet ovat hiipuneet. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole mitään aikomusta muuttua tai muuttaa tapojaan, jotta edes jotain tapahtuisi?

Aika suoraa ja rajua puhetta tuo miehen ilmoitus, ettei enää rakasta vaimoaan eikä ole onnellinen tämän kanssa. :O Miksi ap roikkuu tällaisessa kuviossa edelleen? Löytääkseen samanlaisen miehen (= ap:n mukaan fiksu, varakas, komea, älykäs, hoitaa kodin ja lapset jne) tai jopa paremman? Siis mieshän on täydellinen timantti! Luulisi, että ap:kin olisi jollain lailla panostanut suhteeseen? Jos mies tosiaan on sanonut, ettei rakasta eikä ole onnellinen, niin aika ilmeistä on, että myös miehellä on skannaus käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.

Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää. 

Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole,  mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla.  Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

ap

Olen samanikäinen, mutta eimua viisikymppiset yökötä. Pelkäätkö erektio-ongelmia ja omaishoitajuutta vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kirjoittaa pitkän sepustuksen, mutta mietti oikeasti miksi haluaisit uuden miehen?

Itse olen päätynyt yksin/lasten kanssa elämään, mukavuuden halusta, saan elää ja olla niinkuin haluan, ei tarvitse ottaa kenenkään ajatuksia huomioon, ei kenenkään exiä, vieraita lapsia, anoppeja, uusia sukulaisia, joiden kanssa ei ole samat ajatukset. Kun lapset ovat kasvaneet saa mennä ja tulla huomioimatta toista.

Haluan rakkautta ja säännöllistä seksiä elämääni. Seksi on mulle tosi tärkeää, enkä haluaisi sitä millään irtopanoilla hankkia (naisena kuvittelen, että saisin mutta eihän sitäkään tiedä).

Haluan myös sosiaalisen elämän perheiden ja parien kanssa. En halua sinkun sosiaalista elämää. Ehkä vähän aikaa olisi hauskaa mutta itseni tuntien aika nopeasti haluaisin olla itsekin parisuhteessa.

Jos parisuhteessa molemmat haluaa samoja asioita, niin en usko että elämä on yhtä venymistä vaan antaa itselle enemmän kuin yksinolo.

ap

Hups, onkohan tämä provo? Mutta hyvästä aiheesta. Kuinka hypätä erosta suoraan uuteen suhteeseen mitään oppimatta ja kokematta? Monet yrittävät tätä - ja käsittelevät sitten rysäyksessä useammat erot samassa paketissa kun ei se elämä onnellistunutkaan ja samat ongelmat kummallisesti seuraa suhteesta toiseen. Toinen ajatus täsät: kuinka selvitä läpi elämän kevyttuntein, ulkoisiin puitteisiin keskittyen: elintaso, sosiaaliset raamit, mukavuus. Todellisuus saattaa iskeä joskus aika rajusti, niissä tilanteissa on se mahdollisuus aidosti oppia jotain uutta itsestään ja elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kirjoittaa pitkän sepustuksen, mutta mietti oikeasti miksi haluaisit uuden miehen?

Itse olen päätynyt yksin/lasten kanssa elämään, mukavuuden halusta, saan elää ja olla niinkuin haluan, ei tarvitse ottaa kenenkään ajatuksia huomioon, ei kenenkään exiä, vieraita lapsia, anoppeja, uusia sukulaisia, joiden kanssa ei ole samat ajatukset. Kun lapset ovat kasvaneet saa mennä ja tulla huomioimatta toista.

Haluan rakkautta ja säännöllistä seksiä elämääni. Seksi on mulle tosi tärkeää, enkä haluaisi sitä millään irtopanoilla hankkia (naisena kuvittelen, että saisin mutta eihän sitäkään tiedä).

Haluan myös sosiaalisen elämän perheiden ja parien kanssa. En halua sinkun sosiaalista elämää. Ehkä vähän aikaa olisi hauskaa mutta itseni tuntien aika nopeasti haluaisin olla itsekin parisuhteessa.

Jos parisuhteessa molemmat haluaa samoja asioita, niin en usko että elämä on yhtä venymistä vaan antaa itselle enemmän kuin yksinolo.

ap

Entäs lapset? Luuletko että heille se olisi ihan pikkujuttu vaihtaa iskä uuteen puolisoon ja aloittaa tuosta noin vain  uusi sosiaalisempi uusperhe-elämä?

No ei varmasti olisi helppoa kummallekaan lapselle!

Itse en haluaisi erotakaan, mutta lähinnä mietin miten saisin oman pääni kuntoon jos toinen sanoo ettei rakasta ja arvosta minua sellaisena kuin olen tarpeeksi. Ei tällaiset tunteet tule yhtäkkiä eikä häivy yhtäkkiä. 

Jotenkin mun pitäisi vaan sinnitellä tässä parisuhteessa ja uskoa että jossain vaiheessa tulee parempaa. Mies sanoi, että on tuntenut niin ehkä 3 vuotta, mutta omasta kokemuksestani 5-7 vuotta ainakin. Ellei koko yhdessäoloajan.

Tottakai haluaisin olla rakastettu ja pitää oman parisuhteeni. Mutta millä saada mies vielä rakastamaan?

Seksiä meillä on mutta hänen arvonsa ja tunteensa ovat muuttuneet. Arvostaa erilaista ihmistä mitä minä olen ja olin silloin 20 vuotta sitten. En ole kuulemma tarpeeksi vaatimaton, pyyteetön, antelias, hyvä ihminen. Eli sellainen tossukka kai olisi hänen mieleen, joka pistää aina omat tarpeensa sivuun jos mies haluaa jotain muuta. Olen siis kamala ihminen, kun mulla on omia toiveita tässä elämässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, vaikutat aika naiivilta etkä läheskään niin fiksulta kuin itse kuvittelet olevasi. Onko sinulla ollut elämässä mitään kasvun paikkoja?

Voi kunpa tietäisit. Ehkä liiankin paljon tämän ikäiseksi. Mutta ehkä en sitten ole oppinut niistä tarpeeksi vaan elämä tarjoaa kakkaa niskaan koko ajan lisää.

ap

Miehet ovat alkoholisteja, eivät jaa arkea naisen kanssa tasapuolisesti vaan hakevat kodinhoitajaa. Seksiongelmat yleisiä. Joillain väkivalta, kiusaamis-, rasismitaipumuksia.

Naiset kaipaa toisaalta miehistä miestä joka käyttäytyisi herrasmiesmäisesti, huomioisi. Toisaalta pitäisi olla tasa-arvoinen ja kantaa vastuuta kodista ja antaa naiselle oma vapaus ja tukea hänen kiinnostuksen kohteita.

Voi helvata.

Tuskin löytyy uutta aitoa rakkautta ihan helposti. Sulla vielä noi mukulatkin tossa.

Ja vuoden sisään pitäs löytyä.. ku täällä ei ees lapsettomat sinkut löydä.

Kuka haluaa just eronneen jolla kaks lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.

Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää. 

Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole,  mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla.  Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

ap

Olen samanikäinen, mutta eimua viisikymppiset yökötä. Pelkäätkö erektio-ongelmia ja omaishoitajuutta vai?

Koen itseni vaan nuoremmaksi. Ja jos mua lähestyy sellainen esim. 10-20 vuotta vanhempi, niin usein tuntuu vaan jotenkin niin vanhalta. Itse koen itseni nuorekkaaksi ja noista 50-60 v ei voi sanoa samaa. Tuntuu vaan liian vanhalta. Sängyssä varmaan voisi olla ok, mutta en halua parisuhteen miestä joka voisi olla melkein isäni. Vaikka olisi kuinka samanlainen kuin itse olen, niin se fyysinen eri-ikäisyys näkyy useimmilla 50-60 v. Ei ne näytä eikä vaikuta samanikäisiltä ja samanlaista elämää eläneiltä.

ap

Provoketju.

Ei kukaan ole noin totaalisen sekaisin oikeesti kuin ap. Kuvittelee itsestään ties mitä.

40 vuotiaista aika paljon on avioliitossa / parisuhteessa. Sinkkuja on varmaan aika vähän, eli olisi varmaankin vaikea löytää mieleinen kumppani. Ja toisena naisena eläminen ei kiinnosta sen alentavuuden ja moraalittomuuden takia.

Pitkässä suhteessa/avioliitossa on niitäkin kausia kun se oma puolisko ei tunnukaan yhtä kiinnostavalta kuin ennen. Varsinkin silloin kun lapset on pieniä ja rakkaus, huolenpito ja ajankäyttö kohdistuu vanhemmilla varsinkin äidillä pääosin lapsiinsa. Silloin toinen vanhemmista voi tuntea jäävänsä rakkaudessa ja huomiossa vähemmälle kuin ennen ja se viilentää tunteita ja välejä. Mutta teidänkin tilanne voi vielä korjaantua. Rakkaus ei ole mikään vakio joka pysyisi koko ajan samanlaisena vaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna se on pikemminkin aaltoileva käyrä.

Mä voin kyllä sanoa tällaisena kierrätettynä eukkona, että kyllä se hyvin epätodennäköistä on. Mun ex-mies on ainakin sellainen, että hyvin todennäköistä ettei tule kestävää suhdetta löytämään ellei muuta toimintatapojansa paljon. Itselläni kävi tuuri, löysin itseäni huomattavasti nuoremman miehen, joka hyväksyi mun menneisyyteni (avioliitto ja lapset) ja on valmis katsomaan tulevaisuutta yhdessä. Ja tämä mies on todella hyvä ja rakastava puoliso. Mutta kyllä suurimmassa osassa eronneista on jotain ”vikaa”, kauhea sanoa näin. Toki voi olla, että tuurilla löytyy joku samanhenkinen eronnut.

Tuntuu jotenkin että tuo aloitus on ihan eri henkilön kirjoittama kuin nuo nimimerkillä ap kirjoitetut viestit.

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Kadulla kun kulkee silmät auki niin ei siellä hirveesti näy niitä urheilullisia komeita 35-40v miehiä.. jos näkyy niin kainalossa on yleensä 10v nuorempi supermimmi.

Koita ap ymmärtää että et ole välttämättä mitään haluttua riistaa muiden ku känniläisten keskuudessa.

Jotkut pariutuvat todella nopeasti. Ehkä he ovat niitä parisuhdeihmisiä jotka erittää jotain sitoutumisferomonia. Ihan tavallisen oloiset ihmisetkin löytää heti puolison kun eroavat. En tiedä miksi joillain se on niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyvät ovat alusta loppuun naimisissa saman ihmisen kanssa. Toisinaan voi kuolema erottaa ja silloin hyvä tulee saataville. Muutoin kyse on kierrätetyistä ja sieluttomista ihmisistä, jotka hakevat hyötyä toisesta ihmisestä.

Puuuhhh, kyllä täällä miettii, että millaisia ihmisiä on kommentoimassa. Välillä saa silmiä hieroa, että luinko oikein. Luokitteletko itsesi tuollaiseksi hyväksi? Entä ihminen, jonka puoliso vaikka hakkaa henkihievereihin ja ero tulee. Onko tämä uhri sieluton toisten hyväksikäyttäjä?

Ei, uusperheitä taas tekemässä. Ole sinkku siihen saakka ainakin kun lapset on aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Tähän on ihan pakko tarttua: miljonäärejä en kaipaa todellakaan. Oma mieheni on fiksu/älykäs, komea, varakas, hoitaa kodin ja lapset tasaveroisesti eli näistä asioista en tinkisi. Komeudesta ehkä vähäsen, jos/kun tarpeeksi kolahtaisi. Ja oikeastaan luulen, ettei sillä ulkonäöllä ole niin kauheasti merkitystä rakkaudessa.

Itse olen tavis, mutta nuorempana vedin jostain kummaan syystä aika paljon komeita ja tavallisiakin miehiä puoleeni. Nyt nelikymppisenä tuntuu, että yli viiskymppiset ovat monesti kiinnostuneita -joka yököttää mua. Itseäni yli 5 vuotta vanhempaa en huolisi enkä paljon nuorempaakaan. Krattu olen ja siksi tiedän että vaikea löytää hyvää. 

Mitään vaatimuslistoja päässäni ei sinänsä ole,  mutta huomaan että älykkäät ja itseäni vähän parempituloiset ovat vaan jees. Itse olen sen verran älykäs, että mies saa ihan oikeasti olla fiksu monella tavalla.  Ja fyysisesti miellyttävä, puoleensavetävä. Ja sillä ei aina ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

ap

Olen samanikäinen, mutta eimua viisikymppiset yökötä. Pelkäätkö erektio-ongelmia ja omaishoitajuutta vai?

Koen itseni vaan nuoremmaksi. Ja jos mua lähestyy sellainen esim. 10-20 vuotta vanhempi, niin usein tuntuu vaan jotenkin niin vanhalta. Itse koen itseni nuorekkaaksi ja noista 50-60 v ei voi sanoa samaa. Tuntuu vaan liian vanhalta. Sängyssä varmaan voisi olla ok, mutta en halua parisuhteen miestä joka voisi olla melkein isäni. Vaikka olisi kuinka samanlainen kuin itse olen, niin se fyysinen eri-ikäisyys näkyy useimmilla 50-60 v. Ei ne näytä eikä vaikuta samanikäisiltä ja samanlaista elämää eläneiltä.

ap

Minä koen itseni oman ikäisekseni, mutta minua lähestyvät usein kymmenen vuotta nuoremmat tai omani ikäiset miehet. Vanhempia en juuri huomaa, kun eivät kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luulet että löydät nuoren miljonäärihughgrantin jonka kartanoon voit erakoitua rauhassa ja kiusata siten vapaa-aikasi kuluksi exääsi lasten tapaamisoikeuksien määrällä ja aikatauluilla niin harkitsepa vielä ihan rauhassa.

Suurin osa naisistahan yllättyy jo siitä kun eivät tyydy mihin tahansa ja sitten kolmevitosena itkevät että "minne kaikki hyvät miehet on kadonneet". Eli valikoima ei ole alkujaankaan kovin kaksinen, saati sitten tuossa iässä.

Kadulla kun kulkee silmät auki niin ei siellä hirveesti näy niitä urheilullisia komeita 35-40v miehiä.. jos näkyy niin kainalossa on yleensä 10v nuorempi supermimmi.

Koita ap ymmärtää että et ole välttämättä mitään haluttua riistaa muiden ku känniläisten keskuudessa.

No sehän mua tässä huolettaakin. En kaipaa mitään 50 v känniääliöitä perääni.

Mulle riittäisi 40 v -alle 50 v mies joka on fiksu. Ei tarvitse ole mikään erikoinen komistus. Tavallinen, fiksu, fyysisesti miellyttävä (kivasti pukeutunut ja oikean kokoinen). Ehkä se äly on kuitenkin kaikista tärkein. Että mitä puhuu kun avaa suunsa. Ja siitä ulkonäöstä vaan näkee että elää suunnilleen saman tasoista/tyylistä elämää kuin itse.

En todellakaan kuvittele itsestäni liikaa. Ei mun perässä miehet juokse ja jos juoksee niin yleensä juuri sellaiset vanhat kännissä olevat miehet. Ja erilaisia miehiä tulee iskemään oudoissa paikoissa, mutta harvan kanssa voisin edes kuvitella olevani mitenkään kiinnostunut romanttisesti tai seksuaalisesti. Ihmisenä kyllä.

Siksi kysynkin ihan aidosti kun en ole kokenut aitoa sinkkuelämää pitkään aikaan, että onko helppo löytää fiksuja miehiä vai ei? Vaisto jotenkin sanoo että tarvitaan kauhea sattuma ja tuuri että niin kävisi. Varatuissa heitä kyllä kohtaa ja eihän sitä koskaan tiedä jos molemmat elää samanlaista elämää että ero mielessä. 

Mutta lähinnä vapaista miehistä nyt mietin että millaisia 40-50 haarukassa ovat. Tinderin kurkkasin ja sieltä tuli vastaan vain "komeita" lihaskimppuja. Sellaiset mua ei todellakaan kiinnosta. Haluan kuitenkin tavallisena naisena tavallisen fiksun miehen.

ap

ap

Jos olet hoikka, naisellinen, kaunis, iloinen ja aktiivinen niin mahdollisuudet ovat kohtalaiset. Muuten on melko turha haaveilla.

Ap, mitä jos alkaisit lähestyä asiaa toiselta kantilta. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, ei miehesi tai kukaan mahdollinen puolisoehdokas. Kuulostaa siltä, että vaadit aika paljon. Se on meidän naisten helmasynti aika usein, meidäthän kasvatetaan prinsessasatujen keskellä, joissa jostain tulee prinssi ja pelastaa. Ei se ihan niin mene. Elämä ei ole sattumankauppaa, vaan omiin kokemuksiin vaikuttaa ehkä eniten oma asenne. Miten havaitset asiat? Mitä teet niille? Oletko elämässäsi aktiivinen toimija vai passiivinen sivustaseuraaja?

Ero on perheen kuolema, josta seuraa suruaika, jonka jälkeen on mahdollista ja välttämätöntä rakentaa jotakin uutta. Muista kuitenkin tuo kuolema, sillä sitä se oikeasti on niin sinulle, miehellesi kuin lapsillennekin. Ei se ole kevyt päätös, vaikka ihmiset niin usein eroavatkin. Se on todella rankkaa. Pohdi, onko nykyinen parisuhteesi sitä rankempaa tai olisivatko ne ponnistukset, joita sinun tulisi sen parantamisen eteen tehdä rakempia kuin ero.

Älä mieti sitä prinssiä. Se on satua.