Lue keskustelun säännöt.
Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?
31.10.2018 |
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä katuu, ei ollut ruoho vihreämpää aidan takana. Mutta teki valinnan ja sen kanssa elää. Uuden suhteensa alkuhuumassa vaan unohti että hänellä on kolme lasta joista kaksi vanhinta kyllä tajusivat mistä oli kyse kun isästä ei kuulunut mitään kuukausiin, ei vastannut puheluihin, ei tullut rippijuhliin, syntymäpäiville jne.
Uusi nainen menikin takaisin oman miehensä luo, välit lapsiin on pilattu ja entiseen elämään ei ole asiaa. Mies on itse sanonut että kaduttaa.Onpa surullista luettavaa. Ehkä joskus vielä näet selvemmin ja yrität ajatella lastesi parasta auttamalla heitä löytämään yhteyden isäänsä. Nyt varmasti "mitäs minä sanoin!"-fiilis on vielä päällimmäisenä sinulla. Mutta lapsilla olsii vielä vuosikausia mahdollisuus rakentaa suhde isäänsä vaikka hän ei täydellinen olekaan.
Höpö höpö, ei kuulu lähteneen miehen elämä exälle enää mitenkään, ei tarvitse auttaa. Tuskin ne lapsetkaan tuollaisesta isästä iloa saavat.
Ei tietenkään saa vaikeuttaa isän ja lasten suhdetta, mutta jos isä itse hylkää lapsensa niin omapa on vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Miksi ei voisi? Mieti nyt vähän!
Kukaan mies ei halua ryppyistä vaihdevuosiongelmaista akkaa, jos voi saada nuoremman ja kauniimman naisen. Moni nainen alkaa rupsahtaa jo nelikymppisenä, kun taas miehet kukoistaa vielä kuusikymppisinäkin. Kun nainen tulee viiskymppiseksi, häntä lakkaa seksi kiinnostamasta, kun taas miehiä se kiinnostaa hautaan asti.
Eikä miehet jaksa sitä ikuista kiukuttelua ja komentelua, jota vaihdevuodet vaan pahentaa.
Miehillä on perimässä määrättynä se, että yrittää lisääntyä viimeiseen asti ja ei se onnistu noiden vanhenevien vaimojen kanssa. Nuoret naiset ovat paljon rennompia ja seksiin halukkaampia kuin vanhat ja kiukkuiset kurpat.
Mitä sinä naisista tiedät, sinulla ei sellaista ole, ei nuorta eikä vanhaa. Ja parempi niin.
Täysipäiset miehet eivät epätoivoisesti yritä lisääntyä jokaisen kanssa, tulee kovin kalliiksikin. Lapsia sinulla ei ainakaan voi olla, kun arvelet juuri lapsen saaneen olevan innokas seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Miksi ei voisi? Mieti nyt vähän!
Kukaan mies ei halua ryppyistä vaihdevuosiongelmaista akkaa, jos voi saada nuoremman ja kauniimman naisen. Moni nainen alkaa rupsahtaa jo nelikymppisenä, kun taas miehet kukoistaa vielä kuusikymppisinäkin. Kun nainen tulee viiskymppiseksi, häntä lakkaa seksi kiinnostamasta, kun taas miehiä se kiinnostaa hautaan asti.
Eikä miehet jaksa sitä ikuista kiukuttelua ja komentelua, jota vaihdevuodet vaan pahentaa.
Miehillä on perimässä määrättynä se, että yrittää lisääntyä viimeiseen asti ja ei se onnistu noiden vanhenevien vaimojen kanssa. Nuoret naiset ovat paljon rennompia ja seksiin halukkaampia kuin vanhat ja kiukkuiset kurpat.
Sitten kun saat sen ensimmäisen akan, nuoren tai vanhan, kommentoi vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Miksi ei voisi? Mieti nyt vähän!
Kukaan mies ei halua ryppyistä vaihdevuosiongelmaista akkaa, jos voi saada nuoremman ja kauniimman naisen. Moni nainen alkaa rupsahtaa jo nelikymppisenä, kun taas miehet kukoistaa vielä kuusikymppisinäkin. Kun nainen tulee viiskymppiseksi, häntä lakkaa seksi kiinnostamasta, kun taas miehiä se kiinnostaa hautaan asti.
Eikä miehet jaksa sitä ikuista kiukuttelua ja komentelua, jota vaihdevuodet vaan pahentaa.
Miehillä on perimässä määrättynä se, että yrittää lisääntyä viimeiseen asti ja ei se onnistu noiden vanhenevien vaimojen kanssa. Nuoret naiset ovat paljon rennompia ja seksiin halukkaampia kuin vanhat ja kiukkuiset kurpat.
Siis mikä joukkoharha miehillä on, kun kuvittelevat kukoistavansa vielä ikäloppuina? Itse en koskaan ole nähnyt hyvännäköistä yli 30-vuotiasta miestä. Komeimmillaan miehet ovat siinä 18-25-vuotiaana.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuuko kukaan - no ihan varmasti joku katuu. Tai ehkä jotkut. Suurin osa tuskin ei, koska lähtöön on varmasti ollut hyvät syyt. Yleensä ne syyt toki lähtijässä itsessään, hänen keski-iän kriisissään, ei niinkään jätetyssä. Mutta silti tuskin suurin osa katuu sitä, että tekin sen, johon koki sisäisen pakon.
Jos ei kadu, niin erosta ei vain ole tarpeeksi aikaa. Kaikki katuu ennemmin tai myöhemmin, koska niin makaa kuin petaa. Lapset kasvaa, tulee tyttö/poikaystäviä näytille, lapsenlapsia, perhejuhlia. Lapset luovat uraa ja ovat osana yhteiskuntaa. Perheen jättäneellä miehellä taas ei ole muuta kuin yksinäisyys ja rahatkin menivät elareihin.
Perheen jättäminen on heikkolahjaisen lyhytnäköinen päätös. Eri asia tietenkin, os puoliso pettää, juo tai on väkivaltainen. Mutta joku pillun ja "oman elämän" perässä juokseminen, ei voi ymmärtää...
Jätetty vaimo puhuu ja puutaheinää ja kymmenen peukutusta ylös. Ajattelin, että ompa tyhmästi kirjoitettu, mutta näköjään moni ajattelee noin tyhmästi. Ainoa katuja mahtaa olla jätetty vaimo. Ja jos mies jotain katuu, niin varmaan sitä, miksi parisuhde kuoli. Tuskin monikaan katuu sitä, että on lähtenyt huonosta parisuhteesta. Se on vain jätetyn vaimon itsepetosta, ajatella , että mies varmasti katuu.
Sintti puhuu, neitsyt ja syystä. Ei tajua että ikääntyminen koskee kaikkia, paitsi että miesten terveys reistaa ja kuolema korjaa aiemmin.
Parisuhde kuolee, koska toinen parisuhteessa olleista sen suhteen jättää. Luullen saavansa oman nuoruutensa takaisin nuoremmalla puolisolla ja uudella perheellä.
No yleensä noin tekevä saa tasan elatusvelvollisuuden kaksiin lapsiin, nuori nainen ei katsele kauan papparaista, ja vanha ei kelpuuta enää takaisin. Joku presidentti on aika erilainen tapaus kun perusPertti, eikä vielä ole sanottu, etteikö hänen vaimonsa hyvinkin voisi katua noin paljon itseään vanhemman miehen ottamista.
En tunne yhtään naista joka ei olisi saanut rakennettua uutta elämää sen jälkeen kun mies jätti, mutta useamman alkoholisoituneen, yksinäisen ja jopa itsemurhan tehneen miehen, josta ei sitten kuitenkaan ollut toipumaan ja elämään yksin kun uusi rakkaus ei kestänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Miksi ei voisi? Mieti nyt vähän!
Kukaan mies ei halua ryppyistä vaihdevuosiongelmaista akkaa, jos voi saada nuoremman ja kauniimman naisen. Moni nainen alkaa rupsahtaa jo nelikymppisenä, kun taas miehet kukoistaa vielä kuusikymppisinäkin. Kun nainen tulee viiskymppiseksi, häntä lakkaa seksi kiinnostamasta, kun taas miehiä se kiinnostaa hautaan asti.
Eikä miehet jaksa sitä ikuista kiukuttelua ja komentelua, jota vaihdevuodet vaan pahentaa.
Miehillä on perimässä määrättynä se, että yrittää lisääntyä viimeiseen asti ja ei se onnistu noiden vanhenevien vaimojen kanssa. Nuoret naiset ovat paljon rennompia ja seksiin halukkaampia kuin vanhat ja kiukkuiset kurpat.
Siis mikä joukkoharha miehillä on, kun kuvittelevat kukoistavansa vielä ikäloppuina? Itse en koskaan ole nähnyt hyvännäköistä yli 30-vuotiasta miestä. Komeimmillaan miehet ovat siinä 18-25-vuotiaana.
N27
Se on just se harha, joka saa 50+ miehen yrittämään nuoria naisia. Ollaan täysin sokeita omalle vanhenemiselle. Sitten ihmetellään kun ei löydä enää vanhaakaan naista passaamaan, ollaan katkeria ja kuollaan varhain ihan siksi, ettei tule mentyä ajoissa lääkäriin kun ei ole kotona akkaa asiasta muistuttamassa.
Ehkä tämä keski-iän kriisissä nuoremman naisen mukaan lähteminen ei ole ihan niin yleistä, mitä ketjun perusteella voisi päätellä. Itse en tiedä ainuttakaan tapausta ja tunnen/tiedän sentään hyvin paljon pariskuntia ja perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Ihmettelyn aihetta vähän lisää; sit on niitä miehiä jotka lähtevät liitoista eikä ole mitään uutta heilaa katsottuna valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä keski-iän kriisissä nuoremman naisen mukaan lähteminen ei ole ihan niin yleistä, mitä ketjun perusteella voisi päätellä. Itse en tiedä ainuttakaan tapausta ja tunnen/tiedän sentään hyvin paljon pariskuntia ja perheitä.
Tuo on kyllä harvinaistunut, kun naiset eivät enää tarvitse elättäjää, ei houkuta vanha mies edes sillä rahalla ja asemalla. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Ihmettelyn aihetta vähän lisää; sit on niitä miehiä jotka lähtevät liitoista eikä ole mitään uutta heilaa katsottuna valmiiksi.
Toi on tosi harvinaista, mies lähtee kun on katsottuna uusi, ei juuri aiemmin. Naisilla tämä on paljon harvinaisempaa, tarvitaan aikaa edellisestä suhteesta toipumiseen, tai eletään onnellisena sen kissan kanssa.
Joku 50+ on just siinä iässä kun alkaa krempat, pumppu reistaa, hiukset harvenevat, eturauhanen kiusaa. Kun takana on yhteinen elämä sellaista hoivaa vikoineenkin. Mutta ei tuon ikäistä riesakseen enää ottaisi, jos nyt pitäisi tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuu.
A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.
B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.
Meillä lasten teko nuoruuden pöljyyksissä oli hyvä vaihtoehto; keski-iän kriisin koittaessa oltiin jo työ tehty, ja ainoa, mikä tuli jätetyksi oli työelämä. Jos elettäisiin vielä ruuhkavuosia tähän päälle, tulos olisi voinut olla toisenlainen, huh.
Tai sitten ei olisi tullut kriisiä lainkaan, kun olisi eletty ensin pitkä nuoruus ilman lapsia (ja huolia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni rakastui 35vuotiaana 49vuotiaaseen mieheen, joka oli kyllä juuri eronnut eli tässä tapauksessa mies ei jättänyt perhettään. Alku oli onnellinen, kuhertelua ja matkustelua, moottoripyöräilyä . Pian kuitenkin taivaalle tuli mustia pilviä, kun miehen terveys alkoi pettää. Pikkujuttuja, mutta kun ne kasaantuivat yhteen: Korkea verenpaine, rytmihäiriöitä, tinnitus, diabetes. Kerran humalassa ystäväni avautui, ettei miehellä enää seiso kunnolla . Asunnossa alkoi olla sellainen, miten sen nyt kuvaisi, pappahaju ellei mies ollut ruiskinut päälleen litraa partavettä. Miehen ääni, joka oli aiemmin ollut matala ja minunkin täytyy myöntää, seksikäs muuttui jotenkin narisevaksi. Otsaan ilmestyi isoja maksaläiskiä ja hiukset lähtivät. Ryhti painui kumaraan.
Muutos oli pelottavan nopea, kuin jokin ketjureaktio olisi käynnistynyt tietyn ajan umpeuduttua ja kyse ei ollut pelkästään ulkonäöstä tai terveydestä vaan myös käytöksestä, miehestä tuli kotihiiri. Että emmä jaksa , emmä viitsi, ollaan kotona ja syödään pullaa ja nari nari.
Täytettyään 50vuotta ystäväni otti eron tajuttuaan, ettei voi nauttia loppuelämästään siinä suhteessa. Sanoo, ettei kenenkään pitäisi ottaa itseään( liikaa) vanhempaa äijää koska siinä ei lopulta hyvä heilu.
Sori, vähän out of topic mutta pakko oli kertoa .
Tämä on totta, mutta tuo voi käydä vaikka olisivat samaikäisiä. Nelikymppisenä toiset alkaa vanheta nopeasti toiset vanhenevat tasaisesti loppuun asti.
En ymmärrä. Eräs tuttu oli naimisissa melkein 20 vuotta ja lapset 16-17 vuotiaita. Mies läheni 50 ja kriisiä pukkasi. Ei kestänyt enää perhe-elämää. Ei muutenkaan koskaan ollut mikään osallistuva isä.. Tapasin nuoremman naisen, jätti vaimonsa ja lapsensa ja aloitti uuden elämän tämän naisen kanssa. Nainen alkoi vaatimaan avioliittoa ja lapsia, mies joutui nyörtymään. Nyt lähemmäs 60 vuotiaana, koti-isänä (koska YT:t) kahdelle päiväkoti-ikäiselle. Ei todellakaan ole onnellinen :) Ex-vaimo elää vapaata ja kivaa elämää, kun omat lapset jo lähemmäs 30 vuotiaita ja voi nauttia rauhallisesta elämästä.
Miksi aloittaa se hiton rumba alusta jos ekalla kerralla se ei tuntunut kivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä olen itse miettinyt että ymmärrän ettei rakkaus katso ikää. Kuitenkin jos mietin että olen elänyt saman ikäisen miehen kanssa nyt yhdessä jo 20 vuotta. En olisi halunnut elää omaa elämääni vanhemman miehen kanssa ja kamalaa olisi ajatella että nyt kun itse on 40 vuotias niin vierelläni olisi joku 50-60 vuotias. Nyt jos mieheni minut nuorempaan haluaa vaihtaa niin se on hänen päätöksensä. Toisaalta tämä nainen saisi miehestä rippeet kun itse on saanut ne parhaat palat. Mies on kaljuuntunut, maha kasvanut, välillä on alkanut olla kestävyydessä ongelmia, ei jaksa entiseen malliin valvoa jne.
Tätä kuvioo ei moni nuori nainen tajua, ne saa valmiiksi vanhasta miehestä huonomman version ja koko ajan huononee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuu.
A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.
B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.
Meillä lasten teko nuoruuden pöljyyksissä oli hyvä vaihtoehto; keski-iän kriisin koittaessa oltiin jo työ tehty, ja ainoa, mikä tuli jätetyksi oli työelämä. Jos elettäisiin vielä ruuhkavuosia tähän päälle, tulos olisi voinut olla toisenlainen, huh.
Tai sitten ei olisi tullut kriisiä lainkaan, kun olisi eletty ensin pitkä nuoruus ilman lapsia (ja huolia).
Meillä ei ollut nuoruutta ilman (isoja) huolia ja kriisiä, ihan lapsista riippumattomista syistä (terveys).
Niitä jättämisiä ja lähtemisiä on monenlaisia. Yleisin syy on se, että nainen antaa monoa, miehen on siis pakko lähteä. Naisella voi myös olla uusi rakkaus siinä missä miehelläkin.
Sellaisesta liitosta jossa on alaikäisiä, pieniä lapsia, niin niistä miehellä on paljon suurempi kynnys lähteä. Ihan vaan sen vuoksi, että on suuri vaara menettää myös lapset.
Tietysti on miehiä jotka ehkä hieman kevyesti jättävät kotinsa, perheensä, lapsensa rakkauden huumassa. Näistä sitten jaksetaan kirjoitella ja naiset uhriutuvat mielellään lehdissä (tulee mieleen eräskin tangolaulaja). Miehet pysyvät hiljaa. Edelleen tuntuu olevan voimakkaana ajatus - jos mies jättää vaimonsa, hän on sika. Jos nainen jättää miehen, hän on tehnyt rohkean ratkaisun.
Jos oikein muistan, niin juuri vanhempien, pitkään yhdessä eläneiden keskuudessa erot ovat lisääntyneet. Useimmiten aloite tulee naiselta eikä sitä kukaan kauhistele.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Eräs tuttu oli naimisissa melkein 20 vuotta ja lapset 16-17 vuotiaita. Mies läheni 50 ja kriisiä pukkasi. Ei kestänyt enää perhe-elämää. Ei muutenkaan koskaan ollut mikään osallistuva isä.. Tapasin nuoremman naisen, jätti vaimonsa ja lapsensa ja aloitti uuden elämän tämän naisen kanssa. Nainen alkoi vaatimaan avioliittoa ja lapsia, mies joutui nyörtymään. Nyt lähemmäs 60 vuotiaana, koti-isänä (koska YT:t) kahdelle päiväkoti-ikäiselle. Ei todellakaan ole onnellinen :) Ex-vaimo elää vapaata ja kivaa elämää, kun omat lapset jo lähemmäs 30 vuotiaita ja voi nauttia rauhallisesta elämästä.
Miksi aloittaa se hiton rumba alusta jos ekalla kerralla se ei tuntunut kivalta?
Käykö ikinä mielessä, että se ”rumba” voi tuntua erilaiselta, kun vierellä on oikeanlainen puoliso? Parisuhteesta se kaikki lähtee.
Paras päätös ikinä. Viikko-viikko-systeemillä suhde lapsiin on pelkästään parantanut entisestä, välit ex-vaimoonkin ovat paremmat kuin vuosiin ja sain elämäniloni takaisin. En edes itse tajunnut kuinka nujerrettu ja masentunut olin ennen kuin olin asunut muutaman kuukauden yksikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Eräs tuttu oli naimisissa melkein 20 vuotta ja lapset 16-17 vuotiaita. Mies läheni 50 ja kriisiä pukkasi. Ei kestänyt enää perhe-elämää. Ei muutenkaan koskaan ollut mikään osallistuva isä.. Tapasin nuoremman naisen, jätti vaimonsa ja lapsensa ja aloitti uuden elämän tämän naisen kanssa. Nainen alkoi vaatimaan avioliittoa ja lapsia, mies joutui nyörtymään. Nyt lähemmäs 60 vuotiaana, koti-isänä (koska YT:t) kahdelle päiväkoti-ikäiselle. Ei todellakaan ole onnellinen :) Ex-vaimo elää vapaata ja kivaa elämää, kun omat lapset jo lähemmäs 30 vuotiaita ja voi nauttia rauhallisesta elämästä.
Miksi aloittaa se hiton rumba alusta jos ekalla kerralla se ei tuntunut kivalta?
Käykö ikinä mielessä, että se ”rumba” voi tuntua erilaiselta, kun vierellä on oikeanlainen puoliso? Parisuhteesta se kaikki lähtee.
Just noin. Eikö kukaan muu kuule noista ex vaimojen selityksistä, että elämä oli paskaa, mutta miehen olisi kuulunut kantaa puolet paskasta. Mutta kun mies päättää , että nyt riittää, kantaa paskansa kaatikselle, niin vaimollahan on täysi oikeus tehdä samoin, mutta vaimo ei sitä tee, vaan jää elämään niihin vanhoihin kaavoihin ja katkeroituu ja jatkaa oman shittinsä kantamista. En syyllistäisi miestä yhtään, jos hän haluaisi tästä meidän avioliitosta lähteä. Se olisi varmasti hyvä meille kaikille, jos hän kokisi olevansa väärässä suhteessa. Ja kääntäisin itsekin uuden sivun. Ja se "rumba" ei todellakaan tunnu taakalta ja paskalta, kun vierellä on oikea puoliso/henkilö jakamassa sen kanssasi.
Miksi ei voisi? Mieti nyt vähän!
Kukaan mies ei halua ryppyistä vaihdevuosiongelmaista akkaa, jos voi saada nuoremman ja kauniimman naisen. Moni nainen alkaa rupsahtaa jo nelikymppisenä, kun taas miehet kukoistaa vielä kuusikymppisinäkin. Kun nainen tulee viiskymppiseksi, häntä lakkaa seksi kiinnostamasta, kun taas miehiä se kiinnostaa hautaan asti.
Eikä miehet jaksa sitä ikuista kiukuttelua ja komentelua, jota vaihdevuodet vaan pahentaa.
Miehillä on perimässä määrättynä se, että yrittää lisääntyä viimeiseen asti ja ei se onnistu noiden vanhenevien vaimojen kanssa. Nuoret naiset ovat paljon rennompia ja seksiin halukkaampia kuin vanhat ja kiukkuiset kurpat.