Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?

Miehen ex-vaimo soitteli kovasti takaisin mieheni ja minun suhteen alkuaikoina ja kertoi tosi intiimejä juttuja mm. vahinkoraskaudestaan, jostain kohdunkaulan muutoksesta yms, sitten sanoin miehelleni että sen pitää vetää raja, jos haluaa minut pitää, koska liehittelyä ja sellaista läpinäkyvää ”ota mut takaisin” -meininkiä ei voinut olla huomaamatta.

Me molemmat säälimme sitä naista, niin jommankumman oli pakko tehdä jotain.

Mutta sääli on sairautta, ja hyvin pian kun raja oli vedetty ja ymmärsi, ettei saa exäänsä takaisin muuttui säälittävästä ilkeilijäksi.

Siihen tosin loppui minunkin auttavan käden tarjoaminen ja sai hommata omalla lapsiviikollaan lapselleen ulkopuolisen hoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Katuu.

A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.

B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.

Jep, minulla on tämä. Akkaa en ottaiai takaisin vaikka viimeinen ihminen universumissa olisi, ja oksettaa ajatellakin miten olen ikinä koskaan voinut yhtyä häneen niin, että lapset on saatu aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ex-vaimo soitteli kovasti takaisin mieheni ja minun suhteen alkuaikoina ja kertoi tosi intiimejä juttuja mm. vahinkoraskaudestaan, jostain kohdunkaulan muutoksesta yms, sitten sanoin miehelleni että sen pitää vetää raja, jos haluaa minut pitää, koska liehittelyä ja sellaista läpinäkyvää ”ota mut takaisin” -meininkiä ei voinut olla huomaamatta.

Me molemmat säälimme sitä naista, niin jommankumman oli pakko tehdä jotain.

Mutta sääli on sairautta, ja hyvin pian kun raja oli vedetty ja ymmärsi, ettei saa exäänsä takaisin muuttui säälittävästä ilkeilijäksi.

Siihen tosin loppui minunkin auttavan käden tarjoaminen ja sai hommata omalla lapsiviikollaan lapselleen ulkopuolisen hoitajan.

Ja tosiaan tämä nainen oli siis pettänyt miestä lähes koko suhteensa ajan. Jäi kiinni tekstiviesteistä ja siitä, kun oli profiili deittisivustolla 👌

Nykyään tällä naisella niin laiska mies, joka ei edes osaa imuria korjata, niin täytyy vaan sanoa, että kaduttaa sitä varmaan vielä tänä päivänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Sivusta, näinhän siinä ihan väistämättä käy kun ottaa itseään huomattavasti nuoremman naisen. Toki jos pitää huolta että nainen on vakaumuksellinen vela tuolta voi välttyä, mutta suurin osa ei ole, eikä kukaan nainen jätä lapsia tekemättä siksi että viisikymppinen jamppa saisi helpon elämän. Jostain syystä miehet jättää voimafantasioissaan nuoremmista naisista tämän tosiasian aina huomiotta. Ja jos nuorempi nainen on joku lapseton 30+, niin sittenhän vauvoja alkaa tulla ihan välittömästi. Tai jopa yh:nkin kanssa. Tuttu mies on juuri tuossa tilanteessa 10+ vuotta nuoremman naisensa kanssa. Naisella oli entisestä liitosta useampi lapsi, miehellä pari murrosikäistä kotona asuvaa lasta ja uuden kanssa lisääntyminen alkoi alle puolen vuoden sisään vaikka talo oli alunperinkin täynnä lapsia. Nyt on sitten entisten päälle pari omaa lasta ja mies ensimmäistä kertaa elämässään ulosoton asiakas. Näin sivusta katsoen hirvittää koska putki josta keski-ikäiset yleensä pääsee uuteen rennompaan elämään alkaa tällä kun hän on pitkästi yli kuusikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miehen joka 45-vuotiaana jätti vaimon 30 tai 31-vuotiaan naisen takia, muuttivat toiseen kaupunkiin. Kun mies täytti 50-vuotta, puhkesi parkinson. Avovaimo ei aikonyt alkaa omaishoitajaksi ja otti hatkat, ex-vaimo ei halunnut takaisin joten nyt mies asuu siskonsa luona erillisessä pikku yksiössä . Kaksi jo aikuista lasta eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä ,eikä mies ole mukana myöskään lastenlastensa elämässä.

Siis ihanko oikeesti mies yritti takaisin? Viisi vuotta erosta kuitenkin.

Kyllä, lähinnä siis hoitajaa olisi kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Tämä!

En ymmärrä miksi joku nainen alkaa tehdä uuden kierroksen lapsia vanhalle ukolle! Lapsettomat leikkikööt keskenään ja lapselliset keskenään. Muuten tulee ongelmia.

Vanhakin isä jaksaa yövalvomiset hyvin silloin kun sen kokee ekaa kertaa! Mutta jos on jo valvonut yönsä 20 vuotta aiemmin niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuu.

A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.

B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.

Jep, minulla on tämä. Akkaa en ottaiai takaisin vaikka viimeinen ihminen universumissa olisi, ja oksettaa ajatellakin miten olen ikinä koskaan voinut yhtyä häneen niin, että lapset on saatu aikaiseksi.

Tämä lienee todennäköisin skenaario. Suurin osa ihmisistä ihmettelee, miksi venytti eroa niin kauan kun olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Tätä mäkin olen ihmetellyt, että mitä ihmettä siinä tapahtuu!!??

Ensin halutaan eroon siitä tylsästä lapsiperhearjesta, ja sitten aletaankin tekemään uuden kassa LISÄÄ lapsia, mikä järki?!?  Vai onko se sitten siinä että se morsmaikku on sitten niin paljon nuorempi että hän sen lapsen haluaa ja mies sitten "antaa siinä periksi" kun on niin rakastunut? Vai haluaako mies sittenkin sen "oikean" perheen, mitä ei saanut eksän kanssa vaikka ne lapset tehtiin? Eli liitto ei loppunutkaan siihen mitä mies väitti. Sitä en ymmärrä miksi pitää valehdella eron syyt. Jos ei halua olla vaimon kanssa eikä rakasta tätä, vaan haluaa etsiä uuden rakkauden, niin kyllä se pitäisi sanoa suoraan eikä keksiä mitään valheita tyyliin: "haluan nyt olla itsekseni" "en jaksa enää perhearkea", kun kyllähän se tulee heti viikon päästa selville että mies valehteli, ja näin ollen hän on tissiposkiluuserivätyksen lisäksi myös valehtelija.

Katuuko kukaan - no ihan varmasti joku katuu. Tai ehkä jotkut. Suurin osa tuskin ei, koska lähtöön on varmasti ollut hyvät syyt. Yleensä ne syyt toki lähtijässä itsessään, hänen keski-iän kriisissään, ei niinkään jätetyssä. Mutta silti tuskin suurin osa katuu sitä, että tekin sen, johon koki sisäisen pakon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuu.

A: Lapsien tekoa nuoruuden pöljyyksissään ja "rakkaudesta" mitään tietämättömänä.

B: Sitä ettei lähtenyt jo aiemmin.

Jep, minulla on tämä. Akkaa en ottaiai takaisin vaikka viimeinen ihminen universumissa olisi, ja oksettaa ajatellakin miten olen ikinä koskaan voinut yhtyä häneen niin, että lapset on saatu aikaiseksi.

Olisit tullut kaapista ajoissa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Tämä!

En ymmärrä miksi joku nainen alkaa tehdä uuden kierroksen lapsia vanhalle ukolle! Lapsettomat leikkikööt keskenään ja lapselliset keskenään. Muuten tulee ongelmia.

Vanhakin isä jaksaa yövalvomiset hyvin silloin kun sen kokee ekaa kertaa! Mutta jos on jo valvonut yönsä 20 vuotta aiemmin niin...

Se nuorempi/uusi nainen on yleensä joku isäongelmainen mt-tapaus: "hei katsokaa, osaan minäkin leikkiä kotista!" Varatut miehet houkuttelevat juuri sitä heikompaa naisainesta.

Vierailija kirjoitti:

Katuuko kukaan - no ihan varmasti joku katuu. Tai ehkä jotkut. Suurin osa tuskin ei, koska lähtöön on varmasti ollut hyvät syyt. Yleensä ne syyt toki lähtijässä itsessään, hänen keski-iän kriisissään, ei niinkään jätetyssä. Mutta silti tuskin suurin osa katuu sitä, että tekin sen, johon koki sisäisen pakon.

Voi se syy olla jätettävässä vaimossa myös. Varmasti moni mies lähee suhteesta ihan oikeasti hyvästä syystä. Aika iso kynnys kuitenkin jättää joku jota on joskus oikeasti rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Katuuko kukaan - no ihan varmasti joku katuu. Tai ehkä jotkut. Suurin osa tuskin ei, koska lähtöön on varmasti ollut hyvät syyt. Yleensä ne syyt toki lähtijässä itsessään, hänen keski-iän kriisissään, ei niinkään jätetyssä. Mutta silti tuskin suurin osa katuu sitä, että tekin sen, johon koki sisäisen pakon.

Jos ei kadu, niin erosta ei vain ole tarpeeksi aikaa. Kaikki katuu ennemmin tai myöhemmin, koska niin makaa kuin petaa. Lapset kasvaa, tulee tyttö/poikaystäviä näytille, lapsenlapsia, perhejuhlia. Lapset luovat uraa ja ovat osana yhteiskuntaa. Perheen jättäneellä miehellä taas ei ole muuta kuin yksinäisyys ja rahatkin menivät elareihin.

Perheen jättäminen on heikkolahjaisen lyhytnäköinen päätös. Eri asia tietenkin, os puoliso pettää, juo tai on väkivaltainen. Mutta joku pillun ja "oman elämän" perässä juokseminen, ei voi ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Tätä mäkin olen ihmetellyt, että mitä ihmettä siinä tapahtuu!!??

Ensin halutaan eroon siitä tylsästä lapsiperhearjesta, ja sitten aletaankin tekemään uuden kassa LISÄÄ lapsia, mikä järki?!?  Vai onko se sitten siinä että se morsmaikku on sitten niin paljon nuorempi että hän sen lapsen haluaa ja mies sitten "antaa siinä periksi" kun on niin rakastunut? Vai haluaako mies sittenkin sen "oikean" perheen, mitä ei saanut eksän kanssa vaikka ne lapset tehtiin? Eli liitto ei loppunutkaan siihen mitä mies väitti. Sitä en ymmärrä miksi pitää valehdella eron syyt. Jos ei halua olla vaimon kanssa eikä rakasta tätä, vaan haluaa etsiä uuden rakkauden, niin kyllä se pitäisi sanoa suoraan eikä keksiä mitään valheita tyyliin: "haluan nyt olla itsekseni" "en jaksa enää perhearkea", kun kyllähän se tulee heti viikon päästa selville että mies valehteli, ja näin ollen hän on tissiposkiluuserivätyksen lisäksi myös valehtelija.

Olisiko siinä mukana sitä illuusiota, että kun ottaa nuoremman naisen ja tekee lapsen, luulee että itsekin jotenkin nuortuisi. Menee pari vuotta, huomaa että ei nuortunutkaan vaan nuoren naisen mukana pysyminen vaatii jatkuvaa ponnistelua jota ei jaksakaan, talous on kuralla kun menot ovat tuplaantuneet vaikka tulot eivät, ja niskassa uudet lainat.  Ja taas eletään sitä rankinta pikkulapsiaikaa, sen sijaan että olisi vain kuumaa romanttista rakkautta ilman tylsiä velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuuko kukaan - no ihan varmasti joku katuu. Tai ehkä jotkut. Suurin osa tuskin ei, koska lähtöön on varmasti ollut hyvät syyt. Yleensä ne syyt toki lähtijässä itsessään, hänen keski-iän kriisissään, ei niinkään jätetyssä. Mutta silti tuskin suurin osa katuu sitä, että tekin sen, johon koki sisäisen pakon.

Jos ei kadu, niin erosta ei vain ole tarpeeksi aikaa. Kaikki katuu ennemmin tai myöhemmin, koska niin makaa kuin petaa. Lapset kasvaa, tulee tyttö/poikaystäviä näytille, lapsenlapsia, perhejuhlia. Lapset luovat uraa ja ovat osana yhteiskuntaa. Perheen jättäneellä miehellä taas ei ole muuta kuin yksinäisyys ja rahatkin menivät elareihin.

Perheen jättäminen on heikkolahjaisen lyhytnäköinen päätös. Eri asia tietenkin, os puoliso pettää, juo tai on väkivaltainen. Mutta joku pillun ja "oman elämän" perässä juokseminen, ei voi ymmärtää...

Kyllä se on ihan pätevä syy jatkaa elämäänsä yksin, ettei rakasta puolisoaan.

Minä jätin lapseni isän. Ja elän nyt kymmenen vuoden jälkeen yksin. Ex on uusissa naimisissa. En mistään hinnasta haluaisi olla hänen kanssaan enää, en ollut tyytyväinen suhteeseen silloin enkä olisi koskaan, vaikka ex olikin ihan hyvä mies. Näin sen kuului mennä. Minulle on tärkeää, että takaraivossa on oikea tunne ja exän kanssa sitä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. Tilastojen mukaan mies löytää varsin nopeasti uuden nuoremman kumppanin toisin  kuin 50v nainen joka on pahasti väliinputoaja.

Höpsistä! Viiskymppiset miehensä jättävät vaimot jättävät miehen juuri siksi että eivät enää halua mieslasta paapoa, kun ei tarvitse enää pesästä jo lentäneiden lasten takia olla yhdessä.Eivät nämä ex-rouvat enää halua uutta passattavaa. Eli toisin kuin sinä päättelet, he eivät ole mitään väliinputoajaressukoita, vaan saavat juuri sen mitä itse haluavatkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on ne, jotka sitten perustavat uuden perheen saman tien, uudet vauvavalvomiset ja perhe-elämän sitovuus tulee samaan aikaan kun lapset ensimmäisestä liitosta aikuistuvat, ja ex-vaimolle jää oikeasti aikaa myös itselleen.

Sitten huomaa, ettei se vanha patu kuitenkaan pysy sen nuoren naisen matkassa, tulee jätetyksi ja saa maksaakseen kunnon elatusmaksut lapsista. Siinä vaiheessa edellisen liiton lapsetkin heivaavat "isukin".

Sitten ei ole naista, ei lapsia, mutta elatusmaksut. No, sitä saa, mitä tilaa.

Vaikka näinkin on varmaan tapahtunut, niin kuulostaa kyllä katkeran exän voimafantasialta. Näitä naisia, joilla on aikaa, kun lapset on aikusia. Ja se aika käytetään vatvomalla eksien oikeita tai kuvitteellisia parisuhdekuvioita. 

Minä olen eksä, mutta en katkera sellainen. Mutta noin tapahtui meillekin, mitä ylläoleva maalaili.

Eksällä oli siis keski-iänkriisi, ja hän poti pari vuotta sitä, että kyllästyttää käydä vain töissä, kaupan kautta ruokaa, ja sitten nukkumaan. Mutta sellaistahan se elämä lasten kanssa on. Lapset olivat alaluokkalaisia.

Hän vaihtoi minut nuorempaan, ja teki uuden lapsen. 50-vuotiaana aloitti saman rumban alusta.... en voi tajuta! Varsinkin, kun uudellakin puolisolla oli jo lapsia.

Tämä!

En ymmärrä miksi joku nainen alkaa tehdä uuden kierroksen lapsia vanhalle ukolle! Lapsettomat leikkikööt keskenään ja lapselliset keskenään. Muuten tulee ongelmia.

Vanhakin isä jaksaa yövalvomiset hyvin silloin kun sen kokee ekaa kertaa! Mutta jos on jo valvonut yönsä 20 vuotta aiemmin niin...

Se nuorempi/uusi nainen on yleensä joku isäongelmainen mt-tapaus: "hei katsokaa, osaan minäkin leikkiä kotista!" Varatut miehet houkuttelevat juuri sitä heikompaa naisainesta.

No kyllä, ne fiksuimmat ja tasapainoisimmat ja omillaan toimeentulevat  nuoret naiset valitsevat ikäisensä miehen, ei isänsä ikäistä.

Noita miehiä on käytännössä kahta lajia:

- panomiehet joilla käy huono tuuri (nainen hankkiutuu "vahingossa" raskaaksi)

- nössömiehet, jotka ovat menneet naimisiin ekan naisen kanssa jonka ovat saaneet, ja menestyttyään urallaan pääsevätkin aivan eri luokan naisten pariin

ensimmäisiä kaduttaa, sen verran kuin persoonallisuushäiriöistä voi kaduttaa, eli kokevat olevansa uhreja. sekä vaimon, joka jätti, että uuden vaimon, joka huijasi isäksi. ja lasten, jotka hylkäsivät.

toisia ei kaduta ainakaan heti. kauniin naisen kanssa on elämä vihdoin niin mahtavaa. kyllä kannatti lukea koulussa!

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.

Ihan yhtä hyvin kuin tuhlata sitä ennen pari vuosikymmentä jonkun naikkosen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. Tilastojen mukaan mies löytää varsin nopeasti uuden nuoremman kumppanin toisin  kuin 50v nainen joka on pahasti väliinputoaja.

Höpsistä! Viiskymppiset miehensä jättävät vaimot jättävät miehen juuri siksi että eivät enää halua mieslasta paapoa, kun ei tarvitse enää pesästä jo lentäneiden lasten takia olla yhdessä.Eivät nämä ex-rouvat enää halua uutta passattavaa. Eli toisin kuin sinä päättelet, he eivät ole mitään väliinputoajaressukoita, vaan saavat juuri sen mitä itse haluavatkin!

Jep, 50 +naisilla vaihdevuodet tekevät sen ettei yleensä ole hirveää libidoa tai tarvetta kiihkeälle rakastajalle, ja aivan varmasti ei ole tarvetta ruveta omaishoitajaksi jollekulle, joka on kohdellut huonosti. Ne joilla on tarvetta kiihkeälle rakastajalle, varaavat matkalipun etelään. Ne jotka haluavat juttuseuraa, löytävät sitä ikäisistään.

Minä rakastan ukkoani eikä hän ole petollista lajia, mutta silti joskus tulee mieleen kuinka helpolla pääsisi kun eläisi yksin. Ruuanlaitosta luopuisin lähes kokonaan, minulle riittää valmissalaatti/työpaikkalounas, ja sotkuakin tulee miehen poissaollessa tosi vähän. Teen sitä ruokaa koska rakastan, mutta jos mies nyt pian kuolisi, en tahtoisi hänen tilalleen enää ketään.