Lue keskustelun säännöt.
Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?
31.10.2018 |
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Miksi hmeessä haluaisin enää olla miehen kanssa joka haluaa lähteä pois luotani?? Mues ei olisi enää onnellinen joten saisi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Tämä. Demonisoidaan se sairas ihminen sen sijaan, että hankittaisiin apua ja tukea. Kylläpä siinä perhe osoitti välittämistä ja rakkautta äidille.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
No niin varmaan, mikset käytä kristallipalloasi lottoriviin?
Minä en pelkää mieheni lähtevän, minun kokemukseni on isästä, joka keksi jättää yhden perheen kun oli tylsää, ja perusti uuden perheen johon minä synnyin. Ja taas tuli elämä tylsäksi.
Ukko kuoli yksin alkoholistina ja soitteli meille lapsille vaatimuspuheluita, häntä olisi pitänyt lasten hoitaa ja tukea. Lasten, jotka hän jätti kun nallin kalliolle, kun paikallisräkälässä vähän hameenhelma heilahti ja perhe-elämä oli tylsää. Olisi edes jättänyt yhteen perheeseen, kun kerran huomasi ettei perhe-elämä sovi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
No ei näköjään riittävästi, jos maailmankuva on noin mustavalkoinen. Kyllä niitäkin perheitä on, joissa kaikki on jättäjänkin mukaan ihan hyvin, seksiä ja rakkautta piisaa ja puheyhteys kunnossa, mutta sitten iskee se jalat alta vievä salamarakastuminen. Kun se hyväkin pitkä parisuhde voi tuntua laimealta kun sitä vertaa alkuhuumaan. Eikä mikään parisuhde ole joka ikinen hetki parhaimmillaan, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Hyvään ja toimivaankin pitkään suhteeseen kuuluu niitä laskusuhdanteita, joiden aIkaan suhde on hauraampi ja alttiimpi lisäongelmille. Se on ihmisestä itsestään kiinni millainen kynnys on hypätä siihen uuteen kyytiin. Jotkut pysyvät vanhassa liitossa vaikka tulisi millainen houkutus eteen, toiset taas pettävät varsin matalalla kynnyksellä ja vaihto tulee sitten kiinni jäämisen jälkeen pakon edessä.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että takaisin ei kannata ottaa jos on kerran toisen matkaan lähtenyt. Mutta ei sen rakkauden puutteen takia, vaan sen takia, ettei selkärangattomaan ihmiseen voi luottaa vaikka se kuinka rakastaisikin.
Palstatussukoiden mukaan miehet ovat niin paskoja, haisevia ja tyhmiä ihmisiä että jokainen jättänyt nainen nauttii uudesta elämästään ja naiset taas ovat niin ihanan laadukkaita, kauniita ja kivoja ihmisiä, että jokainen mies katuu kun oikein naisen menetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Kyllä jaksoi henkistä piinaa harrastaa miestään kohtaan. Ei ollut sairas muuten kuin ehkä masentunut, kun ei ollut ystäviä, eikä harrastanut mitään. Ja miehen olisi pitänyt masentua mukana. Ymmärrätkö, ettei mies enää osannut rakastaa vaimoaan, oli alkanut vihaamaan tätä.
Ai masennusko ei ole sairaus?
Kaduttaa. Uusi nainen on 15 vuotta nuorempi, mutta ei parempi missään asiassa. Laiska , itsekäs ja ahne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstatussukoiden mukaan miehet ovat niin paskoja, haisevia ja tyhmiä ihmisiä että jokainen jättänyt nainen nauttii uudesta elämästään ja naiset taas ovat niin ihanan laadukkaita, kauniita ja kivoja ihmisiä, että jokainen mies katuu kun oikein naisen menetti.
Mitä ketjua sinä olet lukenut? Tässä ketjussa on kyllä tullut varsin selväksi, että hän osa katuu ja osa ei. Oliko yllättävää?
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
No itse olen se 55v nainen, joka uskoo parisuhteeseen. Itse olen ollut hyvässä parisuhteessa yli 35 v ja tiedän sen siis mahdolliseksi. Ihmetyttää kyllä tämä sarjamonogamia eli ajetaan suhde umpikujaan ja sitten vaan aletaan uusi ja kohta ollaan taas samassa pisteessä. Mitään kehitystä ei siellä korvien välissä tapahdu. Toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen sen sijaan , että kukin miettisi sitä omaa panostaan ja vastuutaan tilanteen kehittymisessä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö huonosta suhteesta saisi lähteä. Nykyisin vaan se tuntuu olevan se helpoin tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Tuo on just se ero miehen ja naisen välillä. Mies haluaa elämän olevan hauskaa ja ottaa silti vastuun lapsista, mutta nainen ajattelee lapset vastuuna, joka ei ole kiva asia. Ja sittenkun mies lähtee, niin vaimosta tuntuu, että mies vain pakoilee vastuita.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa. Uusi nainen on 15 vuotta nuorempi, mutta ei parempi missään asiassa. Laiska , itsekäs ja ahne
Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
No itse olen se 55v nainen, joka uskoo parisuhteeseen. Itse olen ollut hyvässä parisuhteessa yli 35 v ja tiedän sen siis mahdolliseksi. Ihmetyttää kyllä tämä sarjamonogamia eli ajetaan suhde umpikujaan ja sitten vaan aletaan uusi ja kohta ollaan taas samassa pisteessä. Mitään kehitystä ei siellä korvien välissä tapahdu. Toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen sen sijaan , että kukin miettisi sitä omaa panostaan ja vastuutaan tilanteen kehittymisessä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö huonosta suhteesta saisi lähteä. Nykyisin vaan se tuntuu olevan se helpoin tie.
Luulen että se 35 vuoden avioliitto on tulos juuri siitä, ettei kehitystä siellä korvien välissä tapahdu ja toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Tuo on just se ero miehen ja naisen välillä. Mies haluaa elämän olevan hauskaa ja ottaa silti vastuun lapsista, mutta nainen ajattelee lapset vastuuna, joka ei ole kiva asia. Ja sittenkun mies lähtee, niin vaimosta tuntuu, että mies vain pakoilee vastuita.
Naiset ajattelevat perhe-elämästä paljon mustavalkoisemmin. Syynä varmaan kohtu, äiteys ja se, että naisten suurin avu elämässä on ollut ja on vieläkin, uusien ihmisten tekeminen ja hoiva. Kun on perhe perustettu niin oikein mitään muuta ei saisi olla. Onhan se nähty täällä esimerkiksi kymmenissä ketjuissa joissa ruoditaan miehen omia reissuja jätkien kanssa. (kerran vuodessa, kahdessa) Joka toinen nainen kirjoittaa "miksi edes haluta perhettä joka ei merkitse mitään ja kaikki muu vaan menee sen edelle".
Keskustele nyt tuommoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Tuo on just se ero miehen ja naisen välillä. Mies haluaa elämän olevan hauskaa ja ottaa silti vastuun lapsista, mutta nainen ajattelee lapset vastuuna, joka ei ole kiva asia. Ja sittenkun mies lähtee, niin vaimosta tuntuu, että mies vain pakoilee vastuita.
Taatusti jokaikinen nainen joka lapsen synnyttää ,tajuaa viimeistään sillä hetkellä, että pallo on jalassa lopun elämää. Viimekädessä se lapsi jää aina sen äidin vastuulle. On toki harvinaisia poikkeuksia, mutta yleensä miehen näyttää olevan helpompi se vastuu lapsesta sysätä muiden huoleksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Tuo on just se ero miehen ja naisen välillä. Mies haluaa elämän olevan hauskaa ja ottaa silti vastuun lapsista, mutta nainen ajattelee lapset vastuuna, joka ei ole kiva asia. Ja sittenkun mies lähtee, niin vaimosta tuntuu, että mies vain pakoilee vastuita.
Naiset ajattelevat perhe-elämästä paljon mustavalkoisemmin. Syynä varmaan kohtu, äiteys ja se, että naisten suurin avu elämässä on ollut ja on vieläkin, uusien ihmisten tekeminen ja hoiva. Kun on perhe perustettu niin oikein mitään muuta ei saisi olla. Onhan se nähty täällä esimerkiksi kymmenissä ketjuissa joissa ruoditaan miehen omia reissuja jätkien kanssa. (kerran vuodessa, kahdessa) Joka toinen nainen kirjoittaa "miksi edes haluta perhettä joka ei merkitse mitään ja kaikki muu vaan menee sen edelle".
Keskustele nyt tuommoisen kanssa.
Tuosta tulee mieleen eräs, jonka mielipiteet järkyttävät minua vieläkin. He olivat uusperhe, jossa naisella oli lapsi vuoroviikoin. Uusi mies keksi aina omia menoja, kun lapsi oli paikalla, ja nainen poti, että heidät pitää ottaa koko pakettina, ja yhdessä pitää tehdä asioita, ja miehen pitää ottaa lapsi kuin omakseen.
Huh, vieläkin puistattaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
No itse olen se 55v nainen, joka uskoo parisuhteeseen. Itse olen ollut hyvässä parisuhteessa yli 35 v ja tiedän sen siis mahdolliseksi. Ihmetyttää kyllä tämä sarjamonogamia eli ajetaan suhde umpikujaan ja sitten vaan aletaan uusi ja kohta ollaan taas samassa pisteessä. Mitään kehitystä ei siellä korvien välissä tapahdu. Toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen sen sijaan , että kukin miettisi sitä omaa panostaan ja vastuutaan tilanteen kehittymisessä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö huonosta suhteesta saisi lähteä. Nykyisin vaan se tuntuu olevan se helpoin tie.
Luulen että se 35 vuoden avioliitto on tulos juuri siitä, ettei kehitystä siellä korvien välissä tapahdu ja toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Kyllä tässä yhdessä on monet vaikeudet koettu ja niistä selvitty, koska molemmilla on ollut halu pysyä yhdessä. Ongelmat on ratkaistu, perhe kasvatettu jne yhdessä. Toki olemme myös ihmisinä kasvaneet ja muuttuneet. Tämä ei ole johtanut eroon vaan siihen, että osaamme ottaa toisrmme paremmin huomioon, tukea toisiamme ja nauttia toisistamme. Kummastakin on ne pahimmat kulmat hioutuneet. Suhde on kehittynyt ja meillä on tosi mukavaa ja hauskaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
No itse olen se 55v nainen, joka uskoo parisuhteeseen. Itse olen ollut hyvässä parisuhteessa yli 35 v ja tiedän sen siis mahdolliseksi. Ihmetyttää kyllä tämä sarjamonogamia eli ajetaan suhde umpikujaan ja sitten vaan aletaan uusi ja kohta ollaan taas samassa pisteessä. Mitään kehitystä ei siellä korvien välissä tapahdu. Toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen sen sijaan , että kukin miettisi sitä omaa panostaan ja vastuutaan tilanteen kehittymisessä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö huonosta suhteesta saisi lähteä. Nykyisin vaan se tuntuu olevan se helpoin tie.
Luulen että se 35 vuoden avioliitto on tulos juuri siitä, ettei kehitystä siellä korvien välissä tapahdu ja toistetaan samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Toinen pitkässä liitossa elävä. Meidän kohdalla asia on niin että sama kuvio ei toistu, vaan elämme suhteessamme eri vaiheita. Alun huuma ja tutustuminen toiseen ihmiseen, yhdessä olon rakentaminen ja samaan aikaan opiskelut ym., lapset ja työelämään siirtyminen, hieman myöhemmin vakaampi talous, työvuosia takana ja yksi lapsi lisää. Hetken aikaa pienlapsi elämää ja sitä perusarkea. Sitten lapset ovatkin jo isompia ja huomaa että talous on parantunut ja alkaa ihana vaihe matkusteluineen, perheen ja kahden kesken, iltamenoja taas jaksaa harrastaa kahdestaan ja välillä seksilomia hotellissa. Seurataan lasten kasvua aikuisuuteen, kannustamme heitä eri elämän osa-alueissa ja kannustamme opiskelemaan ahkerasta. Harrastamme yhdessä ja erikseen. Suunnittelemme mitä teemme tänään, huomenna, viikonloppuna, ensi kesänä ja jopa mitä silloin kun täytemme pyöreitä vuosia seuraavan kerran. Ja seksielämä, se jos mikä, on taas huippua. Olemme päässet toteuttamaan uusia juttuja ja olemme jälleen kuin nuoret, seksiä on jopa 4-5 kertaa viikossa.
Voisi siis sanoa että olen nauttinut kaikista vaiheista parisuhteemme aikana, jokaisessa on sitä jotakin. Nyt on kyllä ihana vaihe menossa ja en malta odotaa myös sitä vaihetta kun lapset ovat lähteneet ja pääsemme toteuttamaan mieheni kanssa niitä asioita mitä tällä hetkellä suunnittelemme.
Mun miessukulainen sai lapsen suht nuorena. Kun lapsi oli vasta taaperoikäinen, hän jätti avovaimon ja alkuun hän tapasi lasta säännöllisesti vähän aikaa, mutta sitten lopetti tapaamiset ja kaikenlaisen yhteydenpidon, kun ilmeisesti oli parempaakin tekemistä. Nyt lapsi on 12-vuotias eikä sukulaiseni ole nähnyt lastaan tyyliin 9 vuoteen, vaikka asuu samalla paikkakunnalla. Alkuun mies maksoi elareita tyyliin puolen vuoden ajan, sitten hän soitti lapsen äidille ja kysyi, että onko hänen pakko maksaa elareita, kun hän ei haluaisi. Tähän lapsen äiti oli vastannut, että ei sitten tarvitse. Mitään kirjallista sopimusta he eivät tietenkään tehneet. No, nyt 10 vuoden päästä, tämä naine oli ottanut yhteyttä johonkin sosiaaliviranomaiseen ja ilmoittanut, että lapsen isä ei ole kymmeneen vuoteen maksanut elareita, että nyt hän haluaa lapselle elarit takautuvasti ja että isä alkaa tästä lähtien maksaa elareita. No, isä on sitten nyt alkanut maksaa elareita 100€/kk ja lisäksi saanut kai Kelalta tai jostakin sosiaalitoimistosta 10 000€ laskun, joka on maksettava kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Mun miessukulainen sai lapsen suht nuorena. Kun lapsi oli vasta taaperoikäinen, hän jätti avovaimon ja alkuun hän tapasi lasta säännöllisesti vähän aikaa, mutta sitten lopetti tapaamiset ja kaikenlaisen yhteydenpidon, kun ilmeisesti oli parempaakin tekemistä. Nyt lapsi on 12-vuotias eikä sukulaiseni ole nähnyt lastaan tyyliin 9 vuoteen, vaikka asuu samalla paikkakunnalla. Alkuun mies maksoi elareita tyyliin puolen vuoden ajan, sitten hän soitti lapsen äidille ja kysyi, että onko hänen pakko maksaa elareita, kun hän ei haluaisi. Tähän lapsen äiti oli vastannut, että ei sitten tarvitse. Mitään kirjallista sopimusta he eivät tietenkään tehneet. No, nyt 10 vuoden päästä, tämä naine oli ottanut yhteyttä johonkin sosiaaliviranomaiseen ja ilmoittanut, että lapsen isä ei ole kymmeneen vuoteen maksanut elareita, että nyt hän haluaa lapselle elarit takautuvasti ja että isä alkaa tästä lähtien maksaa elareita. No, isä on sitten nyt alkanut maksaa elareita 100€/kk ja lisäksi saanut kai Kelalta tai jostakin sosiaalitoimistosta 10 000€ laskun, joka on maksettava kerralla.
Kuinka typerä tuo mies on? "En haluaisi maksaa elareita, onko pakko?"
Tuskin se miehelle on "joku naikkonen vaan", jos vaimonsa hänen takiaan jättää. Vaimon näkökulmasta voi olla. Mutta miehelle tod.näk. suuri rakkaus ja uusi mahdollisuus ja nainen, jonka kanssa viettää ja jakaa loppuelämä. Katkera ex voi keksiä vaikka mitä nimityksiä, se jätetyn pahaolohan pitää johonkin purkaa.