Lue keskustelun säännöt.
Katuuko kukaan keski-iässä perheensä jättänyt mies lähtöään?
31.10.2018 |
Ihmettelen suuresti, miten voi kaiken jättää parin vuosikymmenen jälkeen jonkun naikkosen vuoksi.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että mieheni katuu. Exänsä on edelleen niin hirveä akka, että littovoitto taisi olla miehelle kun hänestä vihdoin pääsi. Lapsiaan kaipaa. Mun ex ei varmaan kadu myöskään, ei oltu onnellisia, nykyään ollaan. Ja kukaan ei jättänyt perhettään. Minä ja ex EROSIMME. Samoin mieheni ja hänen ex. Vaikka hänen exänsä jaksaa kyllä syyttää muita kaikesta, myös varmaan perheen jättämisestä, kun on valinnut uhriutumisen tien
Kyllä se on perheen jättämistä, jos ei enää yhteistä perhettä halua. Sen voi kuorrutella ihan miten itse haluaa, mutta se joka eroaa omasta tahdostaan, rikkoo sen lasten perheen, jossa lapsilla on isä ja äiti, ja lapset, eli perhe.
Perhe-elämä lakkautetaan erossa. Lapsensa sitten jättää joku, ja toivottavasti yhä harvempi nykyään, mutta perhe siinä silti jätetään.
Kyllä monelle lapselle on etu, että huonosti toimiva liitto päätetään. Lapset vaistoavat huonon ilmapiirin ja rakkaudettomuuden.
Lapselle olisi etu, että se suhde ja ilmapiiri laitetaan kuntoon. Ei vätystellä ja petetä siinä toivossa, että pääsee suhteesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että mieheni katuu. Exänsä on edelleen niin hirveä akka, että littovoitto taisi olla miehelle kun hänestä vihdoin pääsi. Lapsiaan kaipaa. Mun ex ei varmaan kadu myöskään, ei oltu onnellisia, nykyään ollaan. Ja kukaan ei jättänyt perhettään. Minä ja ex EROSIMME. Samoin mieheni ja hänen ex. Vaikka hänen exänsä jaksaa kyllä syyttää muita kaikesta, myös varmaan perheen jättämisestä, kun on valinnut uhriutumisen tien
Kyllä se on perheen jättämistä, jos ei enää yhteistä perhettä halua. Sen voi kuorrutella ihan miten itse haluaa, mutta se joka eroaa omasta tahdostaan, rikkoo sen lasten perheen, jossa lapsilla on isä ja äiti, ja lapset, eli perhe.
Perhe-elämä lakkautetaan erossa. Lapsensa sitten jättää joku, ja toivottavasti yhä harvempi nykyään, mutta perhe siinä silti jätetään.
Kyllä monelle lapselle on etu, että huonosti toimiva liitto päätetään. Lapset vaistoavat huonon ilmapiirin ja rakkaudettomuuden.
Lapselle olisi etu, että se suhde ja ilmapiiri laitetaan kuntoon. Ei vätystellä ja petetä siinä toivossa, että pääsee suhteesta eroon.
Juuri näin. Kuten Einsteinkin on todennut, niin missä on tahtoa, siellä on tie.
Kun näitä teidän naisten kommentteja lukee, niin onko mikään ihme että mies pettää ja jättää tuollaiset miesvihan mädättämät syöjättäret? Syyttäkää itseänne.
Vierailija kirjoitti:
On noita katuvia ihmisiä pubien nurkat täynnä. Hetken huumassa on lähdetty "rakkauden" perään, joka ei sitten kestänytkään. Sitten vasta on tajunnut, mitä menetti - miten hyvää se elämä perheen kanssa oli.
Just joo. Kyllä siellä pubien nurkassa taitavat nyyhkiä ne, joilla elämänhallinta on hukassa, ja kaduttaa lähinnä se, kun entinen akka piti huolta toisin kuin ne uudet. Ei semmoiset pubin nurkassa itsesäälissa kaljaa lipittävät 24/7hoidokit oo oikein korkeessa kurssissa miesmarkkinoilla.
Sovimies kirjoitti:
Kun näitä teidän naisten kommentteja lukee, niin onko mikään ihme että mies pettää ja jättää tuollaiset miesvihan mädättämät syöjättäret? Syyttäkää itseänne.
Mikä kommentti koskee noin kovasti, sekö että jos menee lapsia tekemään, ei voi enää palata vapaaseen poikamieselämään? Vai sekö, että jos kerran ei lapsia ja vastuuta halua, niin ihan yksinkertaisesti vaan jättää tekemättä. Se on nykyään täysin hyväksyttyä, elelee vapaana ja ajelee prätkällään vaan, kaikki voittavat.
Mutta kun pitäisi saada sekä lapset että vapaa poikamieselämä. Aikuisen pitäisi ymmärtää ettei tuo onnistu muuta kun lasten selkänahasta. Mieslapsi ei tajua, hänen maailmassaan vain hänellä on oikeuksia, ei hänen lapsillaan.
Hupaisia luulo, että täällä kommentoivat olisi kaikki jätettyjä, eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero ja avioliitosta lähteminen harvoin on kenenkään ulkopuolisen syy kuitenkaan. Kyllä se halu lähtä on ollut pitkään mielessä, se päätös vaan tarvii jonkin sysäyksen. Se voi olla uusi kumppani, yhtähyvin se voi olla sairastuminen tai muu elämänmuutos. Mielestäni jätetyn tulisi enemmänkin pohtia itseään ja liittoaan, että mikä meni vikaan, eikä syyttää toista naista/miestä ongelmista.
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero ja avioliitosta lähteminen harvoin on kenenkään ulkopuolisen syy kuitenkaan. Kyllä se halu lähtä on ollut pitkään mielessä, se päätös vaan tarvii jonkin sysäyksen. Se voi olla uusi kumppani, yhtähyvin se voi olla sairastuminen tai muu elämänmuutos. Mielestäni jätetyn tulisi enemmänkin pohtia itseään ja liittoaan, että mikä meni vikaan, eikä syyttää toista naista/miestä ongelmista.
Kyllä minä olen pohtinut ja miettinyt ja todennut, että itsessäni oli myös vikaa yhtä lailla. Mutta mies oli se, joka jätti perheensä, huitelee tuolla maailmalla jossain ja minä kannan yksin vastuun jäljelle perheestä. Eikä kyse ole todellakaan siitä, että olisin hankala tai yrittäisin mustamaalata tai vieraannuttaa lapsista, ihan puhtaasta omasta halustaan mies on perheen jättänyt (siis lapset, itse en katso hänen perheeseensä enää kuuluvani). En tiedä katuuko.
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Et ole, olet mies ja neitsyt.
Miksi aina oletetaan, että kun ero tulee, niin se on mies se joka lähtee ja on halunnut eroa?
Minun elämässäni eron olen halunnut aina minä eli nainen ja monessa suhteessa, jonka tiedän eron on halunnut nainen.
Sen jälkeen, kun naista ei enää ole poltettu roviolla, jos ei hän epätoivoisesti tarttunut ensimmäisenä eteen kävelevään kaksilahkeiseen on paljastunut, että se on todellisuudessa mies, joka tarvitsee epätoivoisesti naista.
Nainen ei niinkään tarvitse, jollei puhuta tietenkin taloudellisista hyödyistä tai oikeasti hyvästä isäaineksesta, ei pelkästään hyvästä geeniperimästä, vaan myös siitä, että isä oikeasti osallistuu lapsen kasvatukseen.
Osallistuvia isejä on oikeasti vieläkin aika vähän, joten yksinhuoltajat ovat edelleen kasvussa, kun ei naisen tarvitse enää kannatella kehnolle isälle kulisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina oletetaan, että kun ero tulee, niin se on mies se joka lähtee ja on halunnut eroa?
Minun elämässäni eron olen halunnut aina minä eli nainen ja monessa suhteessa, jonka tiedän eron on halunnut nainen.
Sen jälkeen, kun naista ei enää ole poltettu roviolla, jos ei hän epätoivoisesti tarttunut ensimmäisenä eteen kävelevään kaksilahkeiseen on paljastunut, että se on todellisuudessa mies, joka tarvitsee epätoivoisesti naista.
Nainen ei niinkään tarvitse, jollei puhuta tietenkin taloudellisista hyödyistä tai oikeasti hyvästä isäaineksesta, ei pelkästään hyvästä geeniperimästä, vaan myös siitä, että isä oikeasti osallistuu lapsen kasvatukseen.
Osallistuvia isejä on oikeasti vieläkin aika vähän, joten yksinhuoltajat ovat edelleen kasvussa, kun ei naisen tarvitse enää kannatella kehnolle isälle kulisseja.
No aloitus nyt oli, että katuuko mies lähtöään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Mutta jos ei kaikesta avusta ym halua parantua pitääkö koko muun perheen masentua mukana? Kuinka monta onnetonta ihmistä yhden onnettoman pitää ympärilleen säteillä? Kun tällaisiin tapauksiin aika usein näyttää kuuluvan se, että elämä pyörii kokonaan tämän sairaan ehdoilla: miksi muu perhe ei voi matkustella, käydä kylässä, elokuvissa teatterissa ilman sairasta? Tuo on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että mieheni katuu. Exänsä on edelleen niin hirveä akka, että littovoitto taisi olla miehelle kun hänestä vihdoin pääsi. Lapsiaan kaipaa. Mun ex ei varmaan kadu myöskään, ei oltu onnellisia, nykyään ollaan. Ja kukaan ei jättänyt perhettään. Minä ja ex EROSIMME. Samoin mieheni ja hänen ex. Vaikka hänen exänsä jaksaa kyllä syyttää muita kaikesta, myös varmaan perheen jättämisestä, kun on valinnut uhriutumisen tien
Kyllä se on perheen jättämistä, jos ei enää yhteistä perhettä halua. Sen voi kuorrutella ihan miten itse haluaa, mutta se joka eroaa omasta tahdostaan, rikkoo sen lasten perheen, jossa lapsilla on isä ja äiti, ja lapset, eli perhe.
Perhe-elämä lakkautetaan erossa. Lapsensa sitten jättää joku, ja toivottavasti yhä harvempi nykyään, mutta perhe siinä silti jätetään.
Kyllä monelle lapselle on etu, että huonosti toimiva liitto päätetään. Lapset vaistoavat huonon ilmapiirin ja rakkaudettomuuden.
Lapselle olisi etu, että se suhde ja ilmapiiri laitetaan kuntoon. Ei vätystellä ja petetä siinä toivossa, että pääsee suhteesta eroon.
Siinä on voinut vuosien varrella sattua niin paljon, ettei asioita vaan saa enään kuntoon. Ei elämä ole niin mustavalkoista, että kaikki vaan korjataan. Tunneasiat on niin suuria, ihminen ei jaksa pahaaoloa kantaa kauaa. 50-luvulla syntyneet ajattelee, että kunhan mies ei hakkaa, niin avioliitosta ei ole mitään syytä lähteä. Itse erosin ja "rikoin" ydinperheen, koska en jaksanut henkistä väkivaltaa. Muut ihmiset eivät siitä tiedä, joten he varmaan ihmettelevät, miksi erosimme. Ja minua syytetään keski-iän kriisistä yms. Jokaisella lähtevällä on varmasti syy lähtöönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Mutta jos ei kaikesta avusta ym halua parantua pitääkö koko muun perheen masentua mukana? Kuinka monta onnetonta ihmistä yhden onnettoman pitää ympärilleen säteillä? Kun tällaisiin tapauksiin aika usein näyttää kuuluvan se, että elämä pyörii kokonaan tämän sairaan ehdoilla: miksi muu perhe ei voi matkustella, käydä kylässä, elokuvissa teatterissa ilman sairasta? Tuo on väärin.
Joo en tarkoita sitä että tuohon olisi pitänyt kenenkään jäädä. Vaan sitä että suurella todennäköisyydellä lyhimmän tikun tässä veti ihminen joka ei ymmärtänyt tai osannut hoidattaa sairauksiaan.
Uskomattoman mustavalkoista ajattelua! Pystyn näkemään heti teksteistä n. 30v naiset jotka uskovat ikuiseen avioliittoon ja samalla pelkäävät miehen lähtevän.
Sitten on näitä n. 40v naisia joilla kokemusta, avarakatseisuutta ja itsevarmuutta. Senkin näkee teksteistä :)
Olen 43v eronnut nainen. Avioero oli rankka kokemus mutten ikipäivänä palaisi tuoksi mustavalkoiseksi kolmekymppiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttava, alle 50v mies jätti vaimonsa. Kertoi, kuinka oli alistettu avioliitossaan ja pahaolo kasaantui vuosien aikana, eikä kotona enään ollut hyvä olla. Ikinä ei käyty missään, eikä kotona käynyt vieraita, koska vaimo ei jaksanut. Ei matkusteltu, koska vaimo ei jaksanut. Ei urheiltu yhdessä, eikä tehty mitään muutakaan koskaan yhdessä, koska vaimo ei jaksanut. Vaimo oli työtön, mutta kotona kävi säännöllisesti siivooja. Mies hoiti kaikki muut työt kotona, vaikka kävi töissä. Mies lopulta väsyi. Hän otti eron. Hänen aikuiset lapsensa kannustivat isää lähtemään. Eron jälkeen mies alkoi matkustella ja löysi uuden rakkauden. Niin mies, kuin lapsetkin olivat sitä mieltä, että ero oli ollut miehelle paras ratkaisu. Ne aikuiset lapset sano, että eivät ole koskaan nähneet isäänsä niin onnellisena. Jätetystä vaimosta en tiedä mitään. Kukaan ei puhu hänestä.
Jätetty vaimo tuskin itse valitsi sitä ettei jaksa. Hoitamaton joku sairaus, mielen tai kehon tai molempia.
Kyllä jaksoi henkistä piinaa harrastaa miestään kohtaan. Ei ollut sairas muuten kuin ehkä masentunut, kun ei ollut ystäviä, eikä harrastanut mitään. Ja miehen olisi pitänyt masentua mukana. Ymmärrätkö, ettei mies enää osannut rakastaa vaimoaan, oli alkanut vihaamaan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies lähtee toisen naisen matkaan, tämä EI voi tulla vaimolle yllätyksenä. Ei vain ole haluttu nähdä ongelmia ja nuorempana sitä kuvittelee että avioliitto kestää hautaan saakka.
Kyllä, jotkut saattavat katua että tuli heitettyä kaikki pois ja varsinkin jos uusi suhde ei toimi. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa ettei se avioliitto toiminut koska lähti toisen matkaan. Silloin on niin helppo kaivata sitä tuttua ja turvallista avioliittoa joka oli.
Mutta ei se rakkaus ole palannut, ei ongelmat kadonneet jne.
Täällä naiset nautiskelevat ajatuksella kuinka se ex katuu ja haluaisi juuri minut takaisin. Aikamoista itsepetosta. He kaipaavat sitä tuttua ja turvallista parisuhdetta koska ovat nyt tyhjän päällä. Suurin virhe tässä kohtaa on palata sen ex-vaimon luo ja löytää itsensä taas onnettomana samasta paikasta.
Ei toisiin rakastua ellei avioliitossa ole ongelmia!! Kukaan kolmas osapuoli ei mahdu hyvään parisuhteeseen!!
Olen nelikymppinen nainen jolla elämän kokemusta näistä asioista.
Kuka tahansa kolmas mahtuu sellaiseen suhteeseen, jossa vanhempi keksiikin, että perhe-elämä ei olekaan vastuusta vapaata kivaa.
Jep, mies paljastuu pikkupojaksi. Tehdään lapsia, ja sitten kitistään ja hylätään, kun pitää päästä elämään kadonnutta nuoruutta.
Miksi nämä vätykset eivät voi selvittää itselleen ja muille ennen lasten tekoa, että halutaan viettää vapaata poikamieselämää. Kyllä se on ihan sallittua, eikä kukaan kärsi.
Ihme vätystelyä.