Köyhän äidin suru, kun lapset merkkaavat innoissaan lahjatoiveita lelukirjasta

Vierailija kirjoitti:

Ei me olla koskaan ostettu tuollaisia leluja. T. Rikas

Aloin just lukea ketjua ja siinä se ratkaisiu! ei olla koskaan ostettu mekään. rahasta ei ole ollut kiinni. mikäli lapsenne eivät ymmärrä että niitä ei osteta, laittakaa postilaatikkoon tiedote että ei ilmaisjakelua.

Normaali lapsi oppii ymmärtämään että elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa..

Mikä vaikeus säästää vuoden aikana muutama kymppi lasten lahjoihin? En tajua. Sama virsi joka vuosi. Ikinä ei ole rahaa lahjoihin, jouluruokaan eikä joulukoristeitakaan ikinä löydy.

Siis mikä vit*n robottikoira? Kiinnostaa ehkä puoli tuntia.

Meidän lapsi toivoi tänä vuonna lautoja että pääsee rakentamaan itselleen leikkikaupan.

Ja niitä ”oikeitakin” leluja kyllä löytyy vaikka kuinka paljon mutta hän haluaa lautoja.

Itsekin lapsena niitä leluja kuvastoista listailin. Se oli vain sellaista haaveilua ja päiväunelmointia. Jouluna sain 1-2 kalliiimpaa ja hienoa toivelelua ja loput olivat aivan muuta kuin ne kuvastosta katsellut, mutta tyytyväinen aina olin. 

Tuota on ollut aina, älä sure. Ei aina voi saada mitä haluaa.

Se joulu tulee yllätyksenä joka vuosi....

Vierailija kirjoitti:

Itsekin lapsena niitä leluja kuvastoista listailin. Se oli vain sellaista haaveilua ja päiväunelmointia. Jouluna sain 1-2 kalliiimpaa ja hienoa toivelelua ja loput olivat aivan muuta kuin ne kuvastosta katsellut, mutta tyytyväinen aina olin. 

Minäkin muistan ne kaikki kuvastot, tai ei niitä nyt paljon minun lapsuudessani ollut, mutta jostain Anttilan kuvastosta ympyröitiin leluja. Minusta se oli kivaa ja tajusin jo siinä, etten niitä kaikkia saa, joten en nyt ymmärrä, mitä pahaa siinä olisi. Ap:n tapauksessa oli kuitenkin kyse siitä, ettei ole rahaa yhteenkään lapsen oikeasti toivomaan lahjaan ja vaikka toisaalta tunnen sympatiaa, niin toisaalta laittaa miettimään, voisiko tätä jotenkin ennakoida läpi vuoden. Ja jos esim. isovanhemmat ostavat hekin jotain, niin laittakaa ne vähät rahat yhteen ja ostakaa sillä se lapsen toivoma lahja. En todellakaan ole sitä mieltä, että lapsen pitää saada kaikki haluamansa, mutta eiköhän jouluna olisi aiheellista saada edes jotakin haluamaansa...

Ei lapset ole niin ahneita kuin aikuiset luulee. T. Köyhä lapsi

Meidän lapset olivat tosi outoja ja varmaan vähän tyhmiä.

Meillä lelukuvastoja katseltiin kuin mitä tahansa kuvakirjaa. Lapset jaksoivat selata niitä ja katsella vaikka kuinka paljon. Eivät pitäneet kuitenkaan minään tilauslistana. Yhtenä vuonna yksi lapsista toivoi ”eläinten pelastajaa”. Oli löytänyt kuvastosta safarityypin, jolla oli auto, häkki ja joku villieläin. Tämä oli ainoa kuvastotoive ikinä; aivan samanlaista ei ollut kaupassa, mutta vastaava. Ei ollut kallis, sopi vanhoihin leluihin lisänä ja sillä leikittiin paljon. TV:ssä oli varmaan joku villieläinsairaalaohjelma, josta saivat inspiraation leikkiin.

Jos yhtään lohduttaa, niin meilläkin lapsi tietyssä iässä ruksasi innoissaan melkein kaikki lelukuvaston lelut. Mutta oli kuitenkin iloinen siitä, mitä jouluna sai, eikä edes muistanut niitä lelukuvaston juttuja. Älä ota turhaan paineita, ap.

Miksi köyhien sallitaan elää.

Vierailija kirjoitti:

Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.

Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.

Meillä lapset (ja aikuisetkin) saavat paljon lahjoja, mutta sen lisäksi panostetaan tunnelmaan, ruokaan ja yhdessäoloon. 10v poikani on jo pitkään pohtinut, mitä toivoisi lahjaksi ja innoissaan tekee listaa. Kysyin häneltä, että kumman hän valitsisi, jos voisi saada vain toisen: lahjapinon ilman mitään muuta jouluista vai kaiken muun joulusta, mutta ilman lahjoja. Poika ei pystynyt valitsemaan. Eli vaikka ne lahjat ovat tärkeitä lapselle, niin ei ne silti ole joulun ainoa tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

50e on vaikka vuodelle jaettuna 4,17e/kk. Ihanko oikeasti et tuohon pysty? Ehdotus: laitat taas sen vinkuviestin tänä vuonna sinne jouluapua -ryhmään, ja toivot parasta. Mutta ENSI vuonna aloitat heti tammikuussa säästämään 5e/ lapsi/kk, niin ensi jouluna sulla on joulukuussa 60e/ lapsi lahjaan. Sillä saa jo oikein mojovan paketin. 

Tämä täydellinen vastaus paljastaa myös avauksen provoksi.

Jos ei ÄIDIN aivot pysty tähän, niin lapset huostaan.

Onko lapsilla kummitätiä tai setää? Entä exällä tai sinulla sisaruksia, jotka voisivat auttaa lasten lahjojen suhteen? Entä joku muutaman tunnin keikkatyö tai valmistaa jotain myytävää, exä myös? Robottien sijaan kannattaisi panostaa kunnon leluihin, ellei ole pitkäaikainen haave. Voisiko joku tuttusi kerätä tähän tarkoitukseen rahaa, moni haluaa varmasti auttaa mielellään - kunhan keräys on luotettava. Onko mahdollista jättää joku kuukausittainen lasku pois (joka ei ole välttämätön), että jäisi rahaa lasten lahjoihin - toki voi olla ettei ole sitä mahdollisuutta. -Entä jos sukulaisten ja tuttujen kesken jokainen laittaa 10e lahjoihin, niistä kertyisi isompi summa, jos on usea mukana. Näin lapset saisivat edes jotain?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta? Olisiko mahdollista toteuttaa yksi jokaisen lapsen toiveista ja sitten täytteenä jotain halpaa ynnä muuta?

Tarviiko niitä täytteitä olla? Niissähän kyse on lähinnä juuri lasten ilman ja maapallon saasteeseen hukuttamisesta. Mieluiten yksi mieluinen lahja ja sillä siisti.

P.S. Minä heitin aina lasten ollessa pieniä kaikki lelukatalogit suoraan roskikseen.

Uskomattominta on se, että lapset kertovat nyt isoina parhaimmaksi joulumuistokseen kankaista joulukalenteria, jonka taskusta löytyi minun kirpputorilta ostamani pikkuyllätys.

Muistan lapsena 60-70-luvulla, kun posti toi Anttilan postimyyntikuvaston. Sisarusten kanssa selattiin kuvastoa joulun alla ihan koirankorville ja merkattiin kuivamustekynällä halutuimpia toiveita. Köyhiä, kun oltiin, ei kaikista haaveista uskaltanut edes ääneen haaveilla.

Jouluaattona Joulupukki sitten toi uutuuttaan kiiltävän Anttilan kevään postimyyntiluettelon!

onko ideaa vai ei kirjoitti:

Onko lapsilla kummitätiä tai setää? Entä exällä tai sinulla sisaruksia, jotka voisivat auttaa lasten lahjojen suhteen? Entä joku muutaman tunnin keikkatyö tai valmistaa jotain myytävää, exä myös? Robottien sijaan kannattaisi panostaa kunnon leluihin, ellei ole pitkäaikainen haave. Voisiko joku tuttusi kerätä tähän tarkoitukseen rahaa, moni haluaa varmasti auttaa mielellään - kunhan keräys on luotettava. Onko mahdollista jättää joku kuukausittainen lasku pois (joka ei ole välttämätön), että jäisi rahaa lasten lahjoihin - toki voi olla ettei ole sitä mahdollisuutta. -Entä jos sukulaisten ja tuttujen kesken jokainen laittaa 10e lahjoihin, niistä kertyisi isompi summa, jos on usea mukana. Näin lapset saisivat edes jotain?

Joulupummi, joka valittaa palstalle ettei hänellä eikä lapsen isovanhemmilla ole varaa 5kympin robottikoiraan, mutta lapsen isovanhemmat ostavat joulupummille 40 kirjan tai 50 kuntoiluvälineen, voi opetella vanhemmuutta joululahjaksi koko perheelle. Ja pysyä poissa jouluavuista pummaamasta. Mistä näitä sikiää.

Itse olen opiskelija, mutta silti löydän ainokaisen lapsen joululahjaan 50€. Leluja saa jouluna ja synttäripäivänä. Yhdessä tutkitaan lelukuvastoa ja ihastellaan leluja, mutta lapsi ymmärtää, ettei kaikkea voi saada ja on tyytyväinen saamiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on joku köyhien illuusio, että rikkaat ostaa lapsilleen kaiken kalliin romun kuvastoista. Joo ei osteta mekään vaikka varaa olisi. Tuskin ostaisi ap myöskään jos sattuisi vaurastumaan. Lapseni ei ole onneksi kiinnostunut materiasta, ehkä siksi kun sitä on ollut ilman, että vanhemmat on tehnyt tavarasta mitään juttua. Terveisin rikas, suurin osa leluista kirpparilta.

meidän perhe matkustaa lämpimään jouluksi.eiblahjoja vaan rentoutumista rannalla,hyvää ruokaa ym:)

Itse olin tuollaisen perheen lapsi. Joskus saattoi harmittaa, mutta hyväähän se teki oppia, että kaikkea ei voi saada. Oli kiva kuitenkin jos edes yksi edullinen toive oli toteutettu.

Minunkin lapseni merkkailee lahjakirjoista ja haaveilee, vaikka saakin vain yhden suhteellisen edullisen lahjan, mieleeni ei tulisi, että lapsille pitäisi antaa kaikki, mitä haluavat. Pitää oppia kohtuuteen. Joten siinä mielessä aloittajan ei kannattaisi murehtia, lapsista kasvaa terveempia kun ei saa aina mitä haluaa. Yksi lahja riittää. Lahjojen ja tavaroiden merkitys hukkaantuu kun niitä on liian paljon. Sanon muös lapselleni, että lelut ovat kalliita ja emme senkää takia voi ostaa juurikaan, mutta minusta sekin on lapsen kehitykselle hyväksi.