Lue keskustelun säännöt.
Köyhän äidin suru, kun lapset merkkaavat innoissaan lahjatoiveita lelukirjasta
30.10.2018 |
Mitään viidenkympin robottikoiraa en esim . pysty millään ostamaan ! Isovanhemmilla ja exällä myös hyvin tiukkaa juuri nyt, eli sieltäkään suunnillta ei ole apua tulossa.
Kommentit (150)
Pukki tuo mitä tuo.
Muistan ikuisesti sen lahjavuoren mikä jäi vaille huomiota kun yhteen pakettiin oli sidottu rusettiin Pez-joulupukki. Ei avannut poika lahjoja, leikki pezillään.
Turhaa hapatusta toivelistat, meillä mieli muuttuili jatkuvasti toiveiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.
Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.
Näin aikuisena miettii että olisivatpa vanhemmat viettäneet enemmän aikaa meidän lasten kanssa ja sukulaisia olisi tavattu. Jos ajan saisi siirretty taaksepäin valitsisin joulut joissa koko perhe ulkoilisi yhdessä, hiihdettäisiin tai laskettaisiin pulkkamäkeä. Yhdessä valmisteltaisiin jouluateria ja illalla pukki kävisi tuomassa yhdet lahjat jokaiselle. Minun paketissani olisi äidin kutomat villasukat.
En minä ikinä koskaan antanut lelumainoskatalogia lapsille. Siis järkyttävää kulutushysterian lietsomista. Olemme hyvätuloisia, ja sinänsä olisimme voineet ostaa varmaan kaiken, mitä lasten mieli tekee, mutta kasvatussyistä ei tullut mieleenkään.
Joululahjoja oli lukumääräisesti paljon, mutta suurin osa käyttövaatteita tai muuta välttämätöntä. Joku isompi hartaasti toivottu lelu tietysti kuului asiaan.
Nyt lapset ovat teinejä, eivätkä mielestään tarvitse ikinä mitään. Ongelma tämäkin, kun jotain haluaisi jouluksi ostaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.
Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.
Näin aikuisena miettii että olisivatpa vanhemmat viettäneet enemmän aikaa meidän lasten kanssa ja sukulaisia olisi tavattu. Jos ajan saisi siirretty taaksepäin valitsisin joulut joissa koko perhe ulkoilisi yhdessä, hiihdettäisiin tai laskettaisiin pulkkamäkeä. Yhdessä valmisteltaisiin jouluateria ja illalla pukki kävisi tuomassa yhdet lahjat jokaiselle. Minun paketissani olisi äidin kutomat villasukat.
XD höpöhöpö kukaan lapsi mitään villasukkia toivo!
Miksi olet opettanut lapsesi merkkaamaan mitä he haluavat? Opeta parempia arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette opeta lapsille joulun tarkoitusta. Jeesus syntyi talliin ja oli todella köyhä. Autuaaksi on antaa kuin ottaa. Olkaa rehellisiä lapsille ja opettajaa, ettei tavara ole tärkeintä. Silti toivon, että voitte ostaa lapsille yhden mieluiten lahjan. Onko se luottokortti ostettu jo viimeiseen tappiin saakka.
Meillä on siis molemmilla lapsilla säännöllinen lääkitys ja itsekin syön kolmea eri lääkettä, kuntosalimaksut koska se on henkireikäni enkä voi luopua siitä, tupakkaa en polta mutta Fazerin Frezzoihin minulla on kyllä himo, sitten ruuat ym kahdelle kissalle.. Elämme käytännössä kädestä suuhun, moni luulee että sosku maksaa kaiken mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa!
Olen miettinyt jotain jouluapu-keräystä mutta eihän niissä voi valita itse mitä paketissa on? 10v siis haluaa robottikoiran, uuden kännykän ( entinen onkin 3v vanha ja näyttö halki) ja Monster Hight -barbeja, 7v taas petsitalon ja petsejä sekä oman tabletin (kun sisko ei päästä ikinä mua!).
Itse haaveilen kirjasta joka maksaa 40e sekä kuntolaitteesta joka maksaa 50 e, vanhempani voivat varmasti ostaa toisen mutta toinen jää haaveeksi. Tyynytkin pitäisi uusia, kun vanhat haisee ja niillä menee niskat. Samoin pesukone, joka sylkee vedet pitkin lattioita ja jättää pyykit vettävaluviksi. Ja oma kännykkäni, ,josta ei välillä kuulu mitään kun joku soittaa ja pelkään että jos lapselle tulee joku hätä eikä äiti kuule...
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.
Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.
Näin aikuisena miettii että olisivatpa vanhemmat viettäneet enemmän aikaa meidän lasten kanssa ja sukulaisia olisi tavattu. Jos ajan saisi siirretty taaksepäin valitsisin joulut joissa koko perhe ulkoilisi yhdessä, hiihdettäisiin tai laskettaisiin pulkkamäkeä. Yhdessä valmisteltaisiin jouluateria ja illalla pukki kävisi tuomassa yhdet lahjat jokaiselle. Minun paketissani olisi äidin kutomat villasukat.
XD höpöhöpö kukaan lapsi mitään villasukkia toivo!
Missä on sanottu että toivoo? Lapsena en edes osannut toivoa mitään, vasta aikuisena ymmärrän mitä olisi pitänyt toivoa -rakkautta ja yhdessäoloa.
Tuo on joku köyhien illuusio, että rikkaat ostaa lapsilleen kaiken kalliin romun kuvastoista. Joo ei osteta mekään vaikka varaa olisi. Tuskin ostaisi ap myöskään jos sattuisi vaurastumaan. Lapseni ei ole onneksi kiinnostunut materiasta, ehkä siksi kun sitä on ollut ilman, että vanhemmat on tehnyt tavarasta mitään juttua. Terveisin rikas, suurin osa leluista kirpparilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei me olla koskaan ostettu tuollaisia leluja. T. Rikas
Tässä se ero juuri onkin. Vanha totuus: jos tänään laitetaan maailman rahat tasan kaikille, niin jo huomenna on rikkaita ja köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis molemmilla lapsilla säännöllinen lääkitys ja itsekin syön kolmea eri lääkettä, kuntosalimaksut koska se on henkireikäni enkä voi luopua siitä, tupakkaa en polta mutta Fazerin Frezzoihin minulla on kyllä himo, sitten ruuat ym kahdelle kissalle.. Elämme käytännössä kädestä suuhun, moni luulee että sosku maksaa kaiken mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa!
Olen miettinyt jotain jouluapu-keräystä mutta eihän niissä voi valita itse mitä paketissa on? 10v siis haluaa robottikoiran, uuden kännykän ( entinen onkin 3v vanha ja näyttö halki) ja Monster Hight -barbeja, 7v taas petsitalon ja petsejä sekä oman tabletin (kun sisko ei päästä ikinä mua!).
Itse haaveilen kirjasta joka maksaa 40e sekä kuntolaitteesta joka maksaa 50 e, vanhempani voivat varmasti ostaa toisen mutta toinen jää haaveeksi. Tyynytkin pitäisi uusia, kun vanhat haisee ja niillä menee niskat. Samoin pesukone, joka sylkee vedet pitkin lattioita ja jättää pyykit vettävaluviksi. Ja oma kännykkäni, ,josta ei välillä kuulu mitään kun joku soittaa ja pelkään että jos lapselle tulee joku hätä eikä äiti kuule...
Aloittaja
Eli provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis molemmilla lapsilla säännöllinen lääkitys ja itsekin syön kolmea eri lääkettä, kuntosalimaksut koska se on henkireikäni enkä voi luopua siitä, tupakkaa en polta mutta Fazerin Frezzoihin minulla on kyllä himo, sitten ruuat ym kahdelle kissalle.. Elämme käytännössä kädestä suuhun, moni luulee että sosku maksaa kaiken mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa!
Olen miettinyt jotain jouluapu-keräystä mutta eihän niissä voi valita itse mitä paketissa on? 10v siis haluaa robottikoiran, uuden kännykän ( entinen onkin 3v vanha ja näyttö halki) ja Monster Hight -barbeja, 7v taas petsitalon ja petsejä sekä oman tabletin (kun sisko ei päästä ikinä mua!).
Itse haaveilen kirjasta joka maksaa 40e sekä kuntolaitteesta joka maksaa 50 e, vanhempani voivat varmasti ostaa toisen mutta toinen jää haaveeksi. Tyynytkin pitäisi uusia, kun vanhat haisee ja niillä menee niskat. Samoin pesukone, joka sylkee vedet pitkin lattioita ja jättää pyykit vettävaluviksi. Ja oma kännykkäni, ,josta ei välillä kuulu mitään kun joku soittaa ja pelkään että jos lapselle tulee joku hätä eikä äiti kuule...
Aloittaja
Joo, itse haluat satasien lahjat mutta voi että kun ei jäänyt enää rahaa lasten leluihin. No, joulupuukeräyksestä ne tabletit ja puhelimet sitten!
Vai että vanhemmat ostavat ap:lle joululahjaksi kirjan tai kuntolaitteen tuossa tilanteessa ja ap ruikuttaa tänne kysellen saako jouluavussa haluaman lahjan pakettiin. Voi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku jo sanoikin lelukuvastojen selailu on sinänsä hauskaa, eikä se tarkoita että sieltä pitäisi saada mitään. Ei sillä kuvastojen piilottamisella mitään voita, eihän maailmassa muutenkaan voi lakaista maton alle kaikkea mistä ei pidä. Kyllähän sitä kaikkea kaunista ihailla voi ja haaveillakin, vaikka samaan aikaan tajuaakin, ettei niitä voi saada.
Kyllä minäkin tykkään selailla kuvastoja yhdessä lasten kanssa ja ihailla kauniita leluja. Kuten selailen myös muita postimyyntikuvastoja ja ihailen esim. kauniita vaatteita. Kyllä meillä silti sekä lapset että aikuiset tajuavat, etteivät voi saada kaikkea turhaa ja kaunista vain sen takia että haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.
Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.
Näin aikuisena miettii että olisivatpa vanhemmat viettäneet enemmän aikaa meidän lasten kanssa ja sukulaisia olisi tavattu. Jos ajan saisi siirretty taaksepäin valitsisin joulut joissa koko perhe ulkoilisi yhdessä, hiihdettäisiin tai laskettaisiin pulkkamäkeä. Yhdessä valmisteltaisiin jouluateria ja illalla pukki kävisi tuomassa yhdet lahjat jokaiselle. Minun paketissani olisi äidin kutomat villasukat.
XD höpöhöpö kukaan lapsi mitään villasukkia toivo!
Missä on sanottu että toivoo? Lapsena en edes osannut toivoa mitään, vasta aikuisena ymmärrän mitä olisi pitänyt toivoa -rakkautta ja yhdessäoloa.
Ja villasukkia, unohdit äidin omin kätösin kutomat villasukat.
Tekee niitä lapsia vasta sitten kun on varaa elättää ne ja ostaa myös lahjoja. Ja sulla on vielä monta vaikka rahaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis molemmilla lapsilla säännöllinen lääkitys ja itsekin syön kolmea eri lääkettä, kuntosalimaksut koska se on henkireikäni enkä voi luopua siitä, tupakkaa en polta mutta Fazerin Frezzoihin minulla on kyllä himo, sitten ruuat ym kahdelle kissalle.. Elämme käytännössä kädestä suuhun, moni luulee että sosku maksaa kaiken mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa!
Olen miettinyt jotain jouluapu-keräystä mutta eihän niissä voi valita itse mitä paketissa on? 10v siis haluaa robottikoiran, uuden kännykän ( entinen onkin 3v vanha ja näyttö halki) ja Monster Hight -barbeja, 7v taas petsitalon ja petsejä sekä oman tabletin (kun sisko ei päästä ikinä mua!).
Itse haaveilen kirjasta joka maksaa 40e sekä kuntolaitteesta joka maksaa 50 e, vanhempani voivat varmasti ostaa toisen mutta toinen jää haaveeksi. Tyynytkin pitäisi uusia, kun vanhat haisee ja niillä menee niskat. Samoin pesukone, joka sylkee vedet pitkin lattioita ja jättää pyykit vettävaluviksi. Ja oma kännykkäni, ,josta ei välillä kuulu mitään kun joku soittaa ja pelkään että jos lapselle tulee joku hätä eikä äiti kuule...
Aloittaja
Johan on toiveita! barbeJA, kännykkä, tabletti, robottikoira ja ap:lle kans lahjoja :D Ei meillä keskituloisina ja ihan itse kaikki lahjat ostavana osteta tuollaisia lahjoja. Itse olet lapsesi opettanut hinkumaan kaikkea kallista.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi tullut mieleenkään heittää niitä lelulehtiä roskiin! Lelulehtien selailu oli lapsille todellinen ilo. On se jos ei saa edes haaveilla. Lapset kyllä ymmärtää ettei kaikkea saa mitä näkee tai jos ei ymmärrä niin siinähän oppii.
Juuri näin. Meidän muksut pienempinä teki kaksi a4 paperia täyteen toiveitaan kuvastoista ja käytiin lelukaupoissa tutkimassa leluja.
Kun aatto tuli, tärisivät innosta. Saivat lahjansa eikä kukaan enää muistanut mitään listoja.
Niin siinä käy. Uuteen vuoteen mennessä eivät muista edes saamiaan lahjoja.
Sano että kaikkea voi toivoa, mutta kaikkea ei voi saada.
Mites veronpalautukset, ap?