Lue keskustelun säännöt.
Köyhän äidin suru, kun lapset merkkaavat innoissaan lahjatoiveita lelukirjasta
30.10.2018 |
Mitään viidenkympin robottikoiraa en esim . pysty millään ostamaan ! Isovanhemmilla ja exällä myös hyvin tiukkaa juuri nyt, eli sieltäkään suunnillta ei ole apua tulossa.
Kommentit (150)
Vanhemman tehtävä on opettaa lapselleen että elämässä tulee eteen myös pettymyksiä ja että kaikkea ei voi saada, jos lapsi ei koe pettymyksiä ja hänen elämänpolkunsa silotellaan, niin millaisia aikuisia näistä lellikeistä kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostettiin tytölle pari vuotta sitten se hänen kovasti toivoma robottikoira. Oi sitä riemua kun lapsi avasi paketin! Meni jokunen tunti, koiran ohjeet oli ihan syvältä, se ei tehnyt temppuja joita tyttö odotti, ja sitten kuului lause, jonka vain hyvinvointivaltion pilalle passattu pentu voi laukaista: huonoin lahja ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan ole lapset saaneet noin kalliita lahjoja jouluna vaikka olisi ollut mahdollista ostaa. Kaikki kolme ovat saaneet muutaman paketin, lelun ja jotain hyödyllistä vaatetta. Ovat kyllä ennen joulua ruksanneet lehtisistä kaiken maailman lelut mutta kukaan ei ole pettynyt jouluaattona kun eivät ole koskaan tottuneet kalliisiin joululahjoihin. Lapset kyllä ymmärtävät mikä on mahdollista ostaa mutta monta kertaa on vaikeaa jos ovat tottuneet kalliisiin lahjoihin.
Juu, tälläistä en ymmärrä sitten yhtään. "Olisi varaa ostaa, vaan ei osteta, saavat 1 lelun ja jotain hyödyllistä, jotteivat totu liian hyvään". Samalla logiikalla ei kannattaisi syödä vatsaa täyteen tai helliä liikaa, tottuvat muuten.
Itse olen suht pienituloinen, joulua varten olen kuitenkin aina säästänyt, lapseni on saanut jotain kallista ja usean vähemmän kalliin lahjan. Pienet lapset nimenomaan eivät ymmärrä mitä asiat maksavat ja mikä on vanhempien tulotaso, mutta he näkevät kyllä omat lahjansa ja muiden vastaavat. Mutta teillä tavoite saavutettu, eivät pyydä mitään ja "ymmärtävät" kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Nykyisen kulutushysterian aikakaudella en näe yhtään huonona sitä, että totutetaan lapset muutamaan pakettoon sen tavaravuoren sijaan.
Meillä sai lapsi viime jouluna dubloja, autoja ja värikynät + värityskirjan. Ahkerassa käytössä olleet koko vuoden.
Tänä vuonna saa brion junaradan, kun junarataa on toivonut. Enempää ei mielestäni tarvitse, koska jo tuossa junaradassa riittää kokoamista ja leikkimistä kyllikseen.
Dominikaanisen Tasavallan Golf-kentät kutsuu myös jouluna 2018.
Pysykää kyykyssä Suomen köyhät!
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset pitää opettaa siihen että jouluna ”kuuluu” saada paljon kalliita lahjoja jos niitä ei pysty joka vuosi antamaan. Opettakaa pienestä asti niin että joulu ei ole mikään överi lahjajuhla ja antakaa niitä lahjoja pitkin vuotta silloin kun pystytte.
Tämä on näkökulma siinä missä omanikin, eli en halua ostaa krääsää vaan sitä mitä lapset toivovat. Vaikea sanoa pystyykö lasten toiveita joka vuosi toteuttamaan, kukaan ei näe tulevaisuuteensa. Mutta oman talouden tuomilla rajoilla varmaan kukin lahjoo lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dominikaanisen Tasavallan Golf-kentät kutsuu myös jouluna 2018.
Pysykää kyykyssä Suomen köyhät!
Kypsy tsunamiin reppana.Taidat olla yhtä tyhmä kuin trumppi,seki leikkiin urheilevansa,kun golffaa.
Osta leluja käytettyinä netistä. Niitä saa sieltä halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on niin huvittava joka kerta. Kauhea ongelma kun ei ole 50 euroa/lapsi per vuosi. Mitäs sitten kun jonkin vuoden kuluttua ne lapsukaiset toivovat kännyköitä, läppäreitä, lasketteluvarusteita ym. Todella hintavia juttuja.
Lelulehti+lapsi=äiti+gloriankoti tjsp.
Ethän säkään sieltä sisustus/muoti/whatever-lehdestä voi kuvitella kaikkea saavasi - ei se lapsikaan niin kuvittele. Mäkin haluisin ostaa kaikki kalusteeni Vepsäläiseltä, mutta joudun ikeaan. tai vaatteni Chanelilta, mutta joudun hooämmään.
Elämän realiteetit on hyvä lapsen tietää ja halutahan aina saa.
Opettakaa lapsillenne myös rahan arvoa ja antakaa heidän pienestä pitäen käyttää rahaa. Kun itse tietää, mitä sillä rahalla oikeasti saa, osaa suhteuttaa.
Me saatiin yläkouluikäisinä lukukauden viikkorahat kertasummana tilille - sitten piti itse osata tehdä omat hankinnat sen mukaisesti. Muuta neli-viisvuotiaskin voi jo opetella, minkä arvoinen euro on, ts. mitä sillä oikeasti kaupasta saa. Ihan perusjuttuja.
Merkkailin lapsena leluja, se oli tavallaan vain haaveleikkiä. En tainnut koskaan saada mitään niistä enkä todellakaan edes muistanut merkkailujani lahjoja avatessani.