Köyhän äidin suru, kun lapset merkkaavat innoissaan lahjatoiveita lelukirjasta

Miksette te opeta lapsillenne, ettei joulussa ole kyse saamisesta vaa antamisesta?

Kannattaisko hakea niitä hyvä joulumieli 70€ ruokalahjakortteja, niin jäisi rahaa lahjaostoksiin

Vierailija kirjoitti:

Miksette te opeta lapsillenne, ettei joulussa ole kyse saamisesta vaa antamisesta?

Tämä.

Mekin nyt joulun alla aletaan katsomaan ne vanhat lelut pois ja annetaan osa ja osa myydään.

Saan lapselle rahaa uusiin leluihin ja lapsi saa hyvän mielen kun joku muu saa hänen lelunsa nyt omiin leikkeihin.

Mun 8v haluaa lelukirjassa olleen 400€ maksavan pelin, siis sellaisen kaapin missä on joku 80-luvun peli sisällä. En ostaisi vaikka oltaisiin miljonäärejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta ettei lapset muista toiveitaan. Mun lapsi halusi jotain viime jouluna, ei saanut, toivoo nyt samaa.

Ja kuvastot tulee nimellä, ei auta ei mainoksia.

Voisiko isovanhemmat tai kummit osallistua tämän lahjan hankintaan? Voisiko lapsilisästä uhrata muutaman kympin? Onko tosiaan mahdotonta?

Ei meillä ollut rahallista ongelmaa siis hankkia tätä, ei vaan pidetty niin hyvänä eikä tietysti tajuttu miten tärkeä toive se lapselle oli. Nyt tiedetään kun uudelleen toivoi samaa ja ihan varmasti hankitaan juuri se.

Hanki rikas mies

Meillä lahjatoiveet vaihtuu päivittäin sen mukaan mitä lelukuvastoa selataan tai missä kaupassa on käyty, 4- ja 2-vuotiaat toivoajat kyseessä.  Mitään hirmukallista ei koskaan osteta ja painotetaan sitä, että pukilta voi toivoa, mutta pukki sitten päättää mitä lahjoja antaa. Aikaisempina vuosina ei ainakaan ole haikailtu yhdenkään toiveen perään ja oltu onnellisia saaduista lahjoista.

Joka tapauksessa leluja on liikaa ja ei niillä kaikilla kuitenkaan leikitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksette te opeta lapsillenne, ettei joulussa ole kyse saamisesta vaa antamisesta?

Tai että arvokkainta on yhdessäolo- ja tekeminen, joulunakin.

Kun meillä muksut (3) oli pieniä, ostin lahjoja Itiksestä useana iltana ja ajoin lahjat taksilla kellariin, jossa pakkailin niitä aamuyöhön asti askarteluhuoneessani. Monena jouluna.

Lahjapaperit ja laatikot veivät aattona usean muovisäkillisen ja täyttivät lähes yhden roskalaatikon.

Suurin osa lahjoista jäi tutkimatta tarkemmin - ja jäivät saman tien unohduksiin.

Legosarjoja ei rakennettu toista kertaa.

Pelit on vieläkin jotkut avaamatta. Kirjat jäivät selailuasteelle. Nukkekodin antiikki-kalusteet joita haettiin jostain erikoisliikkeestä kokeiltiin kerran ja sitten ne pyörivät muiden lelujen joukossa ilman jalkoja. Jne.

Ainoa millä lapset leikkivät pidempään, oli Wii (tai mikä se nyt olikaan, kun virtuaalipelattiin kimpassa).

Pikkuhiljaa vähennettiin lahjojen ostoa ja selitin, ettei niillä kukaan leiki.

Se oli se lahjojen määrä joka heistä oli hauskaa. Ei sitten enää yksittäiset lahjat kiinnostaneet.

Miksei ihmiset, joilla ei ole varaa, ohita joulua vain pienillä lahjoilla ja ehkä tavanomaista paremmalla syömisellä.

Onhan mainontaa joka päivä muutenkin - ei ihmiset silti koko ajan ostele mitä näkevät.

Ja noita kuvastoja jo 60-luvulta lähtien muksut ovat selailleet - saamatta niistä välttämättä mitään.

Jaahas, jouluprovot ovat alkaneet. Joku näihin näköjään edelleen lankeaa.

Meillä sinällään olisi varaa törsätä lasten lahjoihin, mutta en näe siinä mitään järkeä. Toivoa saa vaikka kuun taivaalta, mutta joku järki ja kohtuus täytyy olla. Pieni lapsi tuskin osaa edes arvostaa kallista lahjaa.

Jos lapsi saa jotain mieluista tai jonkun toivomansa lahjan, niin se riittää. Aina on se joku kaveri, jolle pukki on tuonut puolet kuvastosta, mutta ei siitä kannata harmistua. Suurin osa lapsista saa lahjoja tosi maltillisesti, eikä todellakaan mitään kasoja 50e arvoisia leluja.

Jos rahatilanne on huono, niin kannattaa osallistua keräyksiin, joissa apua on tarjolla. Mutta tuskin niistäkään paketeista mitään luksusluokan robottikoiria kuoriutuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitään viidenkympin robottikoiraa en esim . pysty millään ostamaan ! Isovanhemmilla ja exällä myös hyvin tiukkaa juuri nyt, eli sieltäkään suunnillta ei ole apua tulossa.

Ei helv. Ei  lapsen elämä mene pilalle jos se ei kaikkea saa. Järki päähän.

Olisipa kamalaa jos lapset ei saisi sitä robottikoiraa kun haluavat :( joulu on antamisen ja ilon aikaa.

Ensi vuonna mainoskielto, niin vältyt ainakin joiltain kuvastoilta. 

Älä ole surullinen tai koe painetta ostaa lahjoja. Paras vanhempi ei ole se, joka ostaa eniten kalliita lahjoja. Lapset nyt toivovat kaikkea mitä näkevät, älä anna selata lelukirjoja, vaan heitä ne pois ennen kuin joutuvat vääriin käsiin. Meillä joulu ei ole kulutusjuhla (eikä kyllä uskonnollinenkaan juhla), vaan juhla tavata perhettä ja ystäviä. Jouluvieraille olen sanonut, että lapselle saa ostaa korkeintaan yhden lahjan, aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja. Varallisuutta olisi, mutta sitä ei todellakaan tuhlata mihinkään krääsään.

Vierailija kirjoitti:

"Ei mainoksia, kiitos!" -lappu porraskäytävään postiluukun yläpuolelle eikä enää tule noita kuvastoja. 

Meillä pelkkä kuvastojen selaaminen ja haaveilu oli hupia. Kyllä ne lapset tajuaa, kun sanoo etteivät saa mitään kallista. Kai sitä köyhäkin lapsi saa silti kuvastoa ihailla?

Vuodesta toiseen törmää tähän samaan sääli vinkumiseen. Välillä tuntuu provoilulta, ilmestyykö niitä lelukirjoja edes nykyisin.

Ei meillä ostella lapsille mitä sattuu, vaikka ollaan ihan normaalituloisia. Tiedän tasan yhden hyvätuloisen perheen, missä lapset saavat valita kymmenen tavaraa, jotka heille myös ostetaan. Tiedän myös pienituloisen perheen, missä ostellaan osamaksulla vaikka mitä tarpeetonta ja ollaan kovissa vaikeuksissa välillä, kun rahat ei riitä. Suurin palvelus mitä voit lapsillesi tehdä, on olla ostamatta mitään mihin ei ole varaa.

Ap, paljonko säästit vuoden aikana joulua varten?

Joku vuosi netissä kiersi video siitä kun lapsilta kysyttiin että mitä toivovat joululahjaksi (haastattelivat useampaa lasta). Lapset toivoivat ties minkälaista rompetta. Sitten heiltä kysyttiin että mitä toivoisivat vanhemmiltaan. Lapset miettivät ja toivoivat mm. että saisivat viettää enemmän aikaa yhdessä, leikkiä, lukea ja harrastaa vanhempien kanssa yhdessä. Mielestäni se kertoi aika paljon siitä mitä lapset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.

Itse muistan kun lapsena selailin lelukuvastoja, oli ihanaa kuvitella että saisi valita kaikki lelut mitä vain haluaa. Se oli oma leikkinsä tehdä joululahjalista joulupukille. Tietenkään niitä kaikkia ei saanut, sehän oli selvää. Joskus kun toivoin jotain lelua oikein kovasti, en uskaltanut tehdä pitkää listaa että varmasti saisin sen hartaimmin toivomani lelun. Aina en saanut siltikään ja kyllä harmitti, ja nykyään olen tyytyväinen etten aina saanut kaikkea haluamaani.