Köyhän äidin suru, kun lapset merkkaavat innoissaan lahjatoiveita lelukirjasta

Hommaa rikas mies.

Robottikoiraa ei ole eikä tule koska iso muoviroju, ehtii mennä jotenkin rikki( tai yleensä muovilelut tätä laatua poislukien legot) tai pilalle ennenkuin sillä leikitty viittä kertaa ja alkuinnostuksen jälkeen on kovin hiljaista kun meillä aktiiviset lapset jotka haluu tehdä ite, rakentaa ja purkaa.

Hitto, kun joskus ymmärtäisitte, että jouluksi ei lahjoja osteta siksi, että niitä pitäisi ostaa tai kaikki muutkin ostavat! Kun lapset palaavat joululomalta kouluun, niin lapseni ei tule kehuskelemaan joululahjoillaan! Olemme sanoneet hänelle, että jostain syystä köyhät ostavat aivan liikaa turhaa tavaraa lapsilleen! Lapsemme eivät tahdo kalliita TURHIA lahjoja, mutta saavat oikea-aikaisesti kaiken tarvitsemansa pitkin vuotta!

rahaa on, kaikkea ei kuluteta

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta ettei lapset muista toiveitaan. Mun lapsi halusi jotain viime jouluna, ei saanut, toivoo nyt samaa.

Ja kuvastot tulee nimellä, ei auta ei mainoksia.

Se oli ilmeisesti jotain mitä lapsi oikeasti halusi eikä vain kuvastoa selatessa tullut "tuo olis kiva" toive mitä suurin osa merkatuista tuuppaa olemaan.

Kukaan lapsi ei tiettävästi ole koskaan kuollut, tai saanut elinikäistä vammaa sielulleen, jos ei ole saanut juuri sitä mitä on sillä hetkellä halunnut lahjaksi. Päinvastoin se on juuri sitä elämään kouluttautumista - jotain asioita saa, joitain ei.

Lapset kasvaa, ja niin kasvavat myös toiveet.  Jos nyt ei pysty hankkimaan 50e robottikoiraa, miten muutaman vuoden kuluttua 700-800e iPhonea + muuta sälää.  Järkevästi lasten kanssa alusta pitäen kertomalla ja keskustelemalla tehdään realiteetit selväksi. 

Loppujen lopuksi se on aivan sama saako juuri haluamansa kalliimman lelun, vai vähän halvemman. Kiinnostus kestää tasan sen muutaman päivän, jos sitäkään.  Lapset kasvatetaan näin tähän jatkuvan haluamisen ja toiveiden täytön suohon. 

Vaikka olisi miljoonia rahaa, ja melkein onkin, niin ikinä ikinä en osta lapselleni robottikoiraa. Tämä on puhtaasti kannanotto mielestäni "turhaa" materiaa ja kuluttamista kohtaan. Ostan aina lahjaksi kokemuksia/elämyksiä, ja eikä niitäkään ylenmäärin tarvita joulunakaan. Lapsi oppii kotoa myös kuluttamisen mallin, josta on takuulla apua oman talouden hoitamisessa myöhemmin. 

Älkää tehkö niitä listoja lelukirjan kanssa.

Muistan kun itse lapsena luin noita kuvastoja ja suunnilleen joka sivulle laitoin vähintään yhden rastin, että tämän ja tämän lelun haluan lahjaksi. En saanut läheskään kaikkia. Ei jäänyt traumoja.

Ei olisi tullut mieleenkään heittää niitä lelulehtiä roskiin! Lelulehtien selailu oli lapsille todellinen ilo. On se jos ei saa edes haaveilla. Lapset kyllä ymmärtää ettei kaikkea saa mitä näkee tai jos ei ymmärrä niin siinähän oppii.

Tuossa jo mennään harhaan, että lapset saavat merkkailla johonkin lelukirjaan toiveitaan. Kyllä meilläkin lelukirjoja lueskellaan ja esittelevät mitä milloinkin haluavat. Ja oikeastaanhan he haluavat melkein kaiken. Mutta varsinaiset joululahjatoiveet kirjoitetaan joulupukille lähetettävään kirjeeseen.

Jokainen saa kirjata 3 toivetta ja aina ollaan puhuttu, että ne ovat vain toiveita ja joulupukki tuo mitä tuo. Lapset miettivät tarkkaan näitä toiveitaan ja eipä niissä kirjeissä mitään lelukirjojen robottikoiria ym. ole näkynyt vaan tarkoin harkittuja ja yleensä järkeviä toiveita. Jos mahdollista pyrimme toteuttamaan 1-2 näistä toiveista riippuen toiveista.

Viime jouluna 6 v. poika meinasi ensin, että toivoo tablettia, puhelinta ja jotain legopakettia. Mutta sitten yhdessä keskusteltiin siitä, että onkohan tabletti ja puhelin nyt ihan sellaisia juttuja, mitä ajattelisi joulupukin tuovat ja poika itsekin totesi, ettei varmaankaan ja keksi sitten tilalle järkevämmät toiveet.

Tee lapsille lista, josta ruksittavat vaihtoehtoja, mitä haluavat tehdä jouluna. Esimerkiksi, käydään laulamassa joululauluja palvelutalon pihassa, koristellaan kuusi star trek teemaisesti, laitetaan kaikkiin jouluruokiin vihreää, ollaan aattona tunti pimeässä kynttilänvalossa ja kerrotaan parhaita muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta ettei lapset muista toiveitaan. Mun lapsi halusi jotain viime jouluna, ei saanut, toivoo nyt samaa.

Ja kuvastot tulee nimellä, ei auta ei mainoksia.

Se oli ilmeisesti jotain mitä lapsi oikeasti halusi eikä vain kuvastoa selatessa tullut "tuo olis kiva" toive mitä suurin osa merkatuista tuuppaa olemaan.

Kyllä, ja me kyselläänkin tarkkaan ja moneen kertaan että onko toiveet varmat ennen kuin kirje pukille lähetetään. Viime vuonna oltiin miehen kanssa kuitenkin sitä mieltä, että kyseinen juttu ei vaikuta hintansa arvoiselta, kun tutkittiin tuotetta ja luettiin arvosteluja netistä. Nyt sen kuitenkin aiomme ostaa, olkoon millainen vaan.

Teinit ne vasta kalliiksi tulee. Ei enää robottikoiran hinnalla saa mitään. Pelkkä mieleinen huppari voi maksaa 100e.

Mää en nuoruudessani saanu edes värityskyniä.

Älä valita, sulla on kaikki mitä tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta ettei lapset muista toiveitaan. Mun lapsi halusi jotain viime jouluna, ei saanut, toivoo nyt samaa.

Ja kuvastot tulee nimellä, ei auta ei mainoksia.

Voisiko isovanhemmat tai kummit osallistua tämän lahjan hankintaan? Voisiko lapsilisästä uhrata muutaman kympin? Onko tosiaan mahdotonta?

Ei mua yhtään haittaa opettaa lapsille, että kaikesta voi haaveilla, mutta kaikkea ei saa. Me ei olla järin köyhiä, mutta kukin lapsi saa vain yhden lahjan. Useimmiten ~20€ arvoisen, joskus jos on oikein sopiva arvokkaampi toive niin saatetaan toteuttaa. Lisäksi joskus suklaata tai minun neulomani villasukat.

Kirppareilta saa muuten usein ihan käyttämättömän näköisiä leluja, joskus paketitkin on mukana. Eli ei muuta kuin kiertämään kirppareita. Tai laitat paikkakunnan fb-kirppikselle ostoilmoituksen.

mielikuvitusta peliin, älä kerjää täällä!!! hommaa vaikka pahvilaatikkoja ja rakenna niistä robotti. Sähköhammasharja onn napiksi kylkeen.

Minulla olisi periaatteessa varaa ostaa sieltä Lelukirjasta melkein mitä vain, mutta en osta mitään turhaa krääsää nurkkiin. Toki kehittäviä ja mieluisia leluja ostan heille välillä muutenkin, tosin harvakseltaan, mutta ei nyt ihan kaikkea tarvitse siltikään ostaa.

Kerro vain, ettei sitä kyseistä lelua kannata ostaa, eikä ole varaakaan. Valitse 2-3 edullista/kohtuuhintaista lelua per lapsi ja that's it. Enempää ei tarvitse. Joulun ideakin on olla Jeesuksen syntymäjuhla sekä keskitalven juhla, eikä mikään pelkkä kaupallinen lahjanostorumba.

En minäkään saanut lapsena niitä Lelukirjan leluja kuin aniharvoin, vaikka välillä niitä toivoinkin (siis 80-90-luvuilla). En edes olettanut, että vanhempani niitä olisi ostanut, vaikka koetinkin niitä kovasti kinuta itselleni.

3 v esitti lahjatoiveen: lääkäritarvikkeet. Ei mitään muuta. Tulee samaan ne, villapaidan ja pari värityskirjaa sekä kynät. Jokainen pystyy hankkimaan lahjan lapsellensa jostain( kirpparilta, Sossusta, alesta ym) se tarvii vain vähän viitseliäisyyttä. Kukaan lapsi Ei tule saamaan siitä lelukirjasta kaikkea. Nyt on vielä aikaa säästää pari kymppiä niin vaikka aattona sitten nappasee alesta sen paketin. Joulu tulee joka vuosi samaan aikaan.

Ja siis meillä on sellainen robottikoira jossain lelulaatikon pohjalla. Siitä oli iloa ehkä tunniksi. Oikea koira on huomattavasti kiehtovampi olento. Menkää vaikkapa sukulaisen luokse kylään moikkaamaan oikeaa koiraa.