Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka synnyttävät keisarinleikkauksella vaikka se ei ole välttämätöntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Olisin kateellinen. Luultavasti asuvat myös Suomea paremmassa maassa.

Kun lasta altistaa terveesti eläinpölylle ja bakteereille, sekin auttaa immuunijärjestelmän kehitystä.

En mitään. Kun lapset ovat itselle ajankohtaisia, synnytän ehdottomasti sektiolla. 

Hyi hele.. alhaalta sen kuuluu tulla. En ikinä antaisi itseäni leikattavan auki.

Alatiesynnytyksen puolustajat aika ärhäköinä täällä :D  Ilmeisesti loukkaantuivat kun joku sanoo totuuden, että epäonnistunut alatiesynnytys on vauvalle vaarallinen. Ja alatiesynnytys on aina riski, koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu...Joten suunniteltu sektio on vauvalle turvallisempi tapa, tästä on ihan tutkimuksiakin. Sektiossa on äidille toki isommat riskit

Ihan ok synnyttää leikkauksella myös.

Ihan sama mitä mieltä muut ihmiset asiasta ovat, mutta siihen asti kun itselläni on oikeus vaatia ja saada keisarinleikkaus, niin sen myös varmasti teen. Ihan käsittämätöntä, että vielä nykypäivänä tällaisestakin asiasta joutuu taistelemaan ja saa muiden synnyttäneiden äitien vihat niskaansa.

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok synnyttää leikkauksella myös.

Mäkin olin joskus synnyttämässä nilkkaa sairaalassa.

Kaveri on synnyttänyt sappikivet.

”Keisarileikkaus hidastaa anaerobisen laktobasilli-, bifidobakteeri- ja bakteroidesvaltaisen mikrobiston muodostumista, ja seurauksena olevat mikrobistokoostumuksen erot ovat havaittavissa pitkälle lapsuuteen, ja ne jäävät mahdollisesti jopa pysyviksi.”

Näin sanoo Duodecimin kirja Ravitsemustiede vuodelta 2016. Nykytiede myös näyttää, että suolistomikrobistolla on yllättävän iso merkitys kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keisarileikkaus ei siis ole lapselle täysin haitaton.

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Kaikissa suuremmissa leikkauksissa on kasvanut kuolinriski. Suunnitellut sektioiden kuolemat tuskin ovat vuositasolla Suomessa muutamaa tapausta enempää.

Mikä kaikkea jätät elämässäsi tekemättä kuolemanriskin takia? 

Ihmettelen. Jos pystyisi normaalisti synnyttämään, miksi ihmeessä haluaa leikkaukseen.

Se se vasta vaarallista on.

Tuttuni meinasi kuoll, kun olivat antaneet sellasta nukutusainetta, mille se osottautui allergiseksi. Eikä huvikseen mennyt sektioon vaan määräyksestä.

En mitään jokainen synnyttäköön miten haluaa...itse molemmat synnytykset (alatie ja sektio)

kokeneena sanoisin että alatiesynnytyksessä toipuminen oli nopeampaa ja mielummin

se kuin sektio.

En mitään mieltä. En ole kiinnostunut toisten henkilökohtaisista ratkaisuista. Mielestäni ihmiset jotka ovat kiinnostuneita tällaisista asioista ovat jotenkin sairaita päästään ja rajattomia. Eikö omassa elämässä ole tarpeeksi märehdittävää?

Minulle on tehty yksi sektio, kun iso lapsi oli perätilassa. Helppo toimenpide, toivuin sukkelaan. En silti missään nimessä olisi mennyt tuohon "turhaan". Sektio on yksi isoimmista vatsan alueen leikkauksista joita on.

Itse valitsisin keisarinleikkausen jos voisin synnytyksiäni muuttaa paikat olisivat pysyneet tiukkana eikä olisi pissa vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

”Keisarileikkaus hidastaa anaerobisen laktobasilli-, bifidobakteeri- ja bakteroidesvaltaisen mikrobiston muodostumista, ja seurauksena olevat mikrobistokoostumuksen erot ovat havaittavissa pitkälle lapsuuteen, ja ne jäävät mahdollisesti jopa pysyviksi.”

Näin sanoo Duodecimin kirja Ravitsemustiede vuodelta 2016. Nykytiede myös näyttää, että suolistomikrobistolla on yllättävän iso merkitys kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keisarileikkaus ei siis ole lapselle täysin haitaton.

Niin, mutta sen lapsen päälle voi myös paskoa jos haluaa suolistomikrobeja saavan! Todennäköisesti se lapsi hoitaa homman ihan ite syömällä kaikki mahdolliset paskat mitä löytää tienpientareilta yms ja nuolee pöntöt ja vessaharjat. Kyllä se asia on hoidossa ilman alatiesynnytystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Tiedättekö yhtään kuinka moni lapsi oikeasti kuolee tai saa pysyvän vamman alatiesynnytyksessä nykypäivänä? Lähipiirissä tänä vuonna yksi kuollut terve vauva kätilön virheen takia. Kehittyvään hapenpuutteeseen ei reagoitu, ei kutsuttu lääkäriä paikalle. Toinen vastaava tapaus hiljattain, tästä lapsi selvisi, jäi pysyvä aivovamma.

Alatiesynnytys on vauvalle paljon isompi riski kuin sektio. Sektio on äidille isompi riski kuin alatiesynnytys. Nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin palstamammalle tuntuu olevan. Totuus on, että ainakin omassa sairaanhoitopiirissä komplikaatiot ovat viime vuosia alatiesynnytyksissä vain lisääntyneet. Herää kysymys, onko kätilöiden koulutuksen taso laskenut? Ainakin sairaanhoitajien ja etenkin lähihoitajien koulutuksen taso on romahtanut.

Suomemma kulttuurina on hyssytellä ja olla hiljaa vakavista hoitovirheistä. Kätilö, joka toiminnallaan synnytyksessä tappaa vauvan saa korkeintaan huomautuksen Valviralta ja jatkaa töitään normaalisti. Suomessa ei joudu oikeudelliseen vastuuseen hoitovirheistä.

Jokainen valitkoon itselleen ja lapselleen juuri sen synnytystavan, minkä käytettävissä olevien tietojen perusteella kokee itselleen ja vauvalleen parhaaksi. Vain Suomessa nainen kadehtii ja moittii toista äitiä jopa synnytystavan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Kaikissa suuremmissa leikkauksissa on kasvanut kuolinriski. Suunnitellut sektioiden kuolemat tuskin ovat vuositasolla Suomessa muutamaa tapausta enempää.

Mikä kaikkea jätät elämässäsi tekemättä kuolemanriskin takia? 

Kummallinen kysymyksenasettelu. Jätän totta kai elämässäni tekemättä kaikki suuret vatsaleikkaukset, joita en välttämättä tarvitse. Samoin jätän väliin, jos suinkin mahdollista, tulipalot, liikenneonnettomuudet, metabolisen oireyhtymän, peräpukamat, avioeron sekä sisä- ja ulkoloiset. En ehkä kaikkia ensisijaisesti kuolemanriskin vuoksi, mutta ylipäätään en katso niiden olevan elämääni rikastuttavia kokemuksia.