Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka synnyttävät keisarinleikkauksella vaikka se ei ole välttämätöntä?

Kyllä pitää sattua ja kovaa koska nussiminen ja synti!

Kaikki leikkausrahat pitää säästää käytettäväksi kovien työmiesten alkoholisairauksien hoitoon liittyviin leikkauksiin koska veronmaksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Kaikissa suuremmissa leikkauksissa on kasvanut kuolinriski. Suunnitellut sektioiden kuolemat tuskin ovat vuositasolla Suomessa muutamaa tapausta enempää.

Mikä kaikkea jätät elämässäsi tekemättä kuolemanriskin takia? 

Kummallinen kysymyksenasettelu. Jätän totta kai elämässäni tekemättä kaikki suuret vatsaleikkaukset, joita en välttämättä tarvitse. Samoin jätän väliin, jos suinkin mahdollista, tulipalot, liikenneonnettomuudet, metabolisen oireyhtymän, peräpukamat, avioeron sekä sisä- ja ulkoloiset. En ehkä kaikkia ensisijaisesti kuolemanriskin vuoksi, mutta ylipäätään en katso niiden olevan elämääni rikastuttavia kokemuksia.

Eli et aja autoa tai käytä julkisia kulkuvälineitä? Pyörällä tapahtuu myös paljon liikenneonettomuuksia. Vältät isoja julkisia tapahtumia ja et polta kynttilöitä? Et oli avioliitossa? Asut täysin uudessa asunnossa?

Ymmärrätkö että jokaiseen päätökseen sisältyy jonkinmoinen riski, ihan siitä hetkestä lähtien kun päätät istua autonrattiin ja menet töihin. Yleensä ihminen kuitenkin pohtii, mikä on oikeasti riskin todennäköisyys eikä anna näiden pelkojen hallita elämäänsä.

Alatiesynnytys on myös päätös, joka tuo omat riskinsä (mm. lapsen ja äidin vammautuminen). Harva kuitenkaan jättää tämän pelon takia lapset tekemättä. Miksi siis tämä vauhkoaminen suunniteluissa sektioista jotka ovat yleisesti tuvallinen ja yleinen leikkaus länsimaissa?

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsisin keisarinleikkausen jos voisin synnytyksiäni muuttaa paikat olisivat pysyneet tiukkana eikä olisi pissa vaivoja.

Jos olet vasta synnyttänyt, voi synnytystapa olla vaivojesi taustalla. Mutta vaihdevuosi-ikään mennessä inkontinenssia ja laskeumia alkaa esiintyä synnytystavasta riippumatta. Ylipaino, kudostyyppi ja ylipäätään raskaudet ovat isompia riskitekijöitä kuin se, onko synnyttänyt alateitse vai keisarileikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Kaikissa suuremmissa leikkauksissa on kasvanut kuolinriski. Suunnitellut sektioiden kuolemat tuskin ovat vuositasolla Suomessa muutamaa tapausta enempää.

Mikä kaikkea jätät elämässäsi tekemättä kuolemanriskin takia? 

Kummallinen kysymyksenasettelu. Jätän totta kai elämässäni tekemättä kaikki suuret vatsaleikkaukset, joita en välttämättä tarvitse. Samoin jätän väliin, jos suinkin mahdollista, tulipalot, liikenneonnettomuudet, metabolisen oireyhtymän, peräpukamat, avioeron sekä sisä- ja ulkoloiset. En ehkä kaikkia ensisijaisesti kuolemanriskin vuoksi, mutta ylipäätään en katso niiden olevan elämääni rikastuttavia kokemuksia.

Eli et aja autoa tai käytä julkisia kulkuvälineitä? Pyörällä tapahtuu myös paljon liikenneonettomuuksia. Vältät isoja julkisia tapahtumia ja et polta kynttilöitä? Et oli avioliitossa? Asut täysin uudessa asunnossa?

Ymmärrätkö että jokaiseen päätökseen sisältyy jonkinmoinen riski, ihan siitä hetkestä lähtien kun päätät istua autonrattiin ja menet töihin. Yleensä ihminen kuitenkin pohtii, mikä on oikeasti riskin todennäköisyys eikä anna näiden pelkojen hallita elämäänsä.

Alatiesynnytys on myös päätös, joka tuo omat riskinsä (mm. lapsen ja äidin vammautuminen). Harva kuitenkaan jättää tämän pelon takia lapset tekemättä. Miksi siis tämä vauhkoaminen suunniteluissa sektioista jotka ovat yleisesti tuvallinen ja yleinen leikkaus länsimaissa?

Totta kai ajan autoa ja käyn eri paikoissa. Lennän jopa lentokoneella, vaikka siitä saa säteilyä enemmän kuin röntgenkuvasta. Siltikään en käy huvin vuoksi röntgenkuvassa.

Jokaiseen päätökseen sisältyy jonkinlainen riski, joten siksi valitsen mieluummin alatiesynnytyksen kuin sektion. Tietenkin riskittömintä olisi olla synnyttämättä, mutta perheen perustaminen kaikkinensa on riskinoton arvoista, ja luonnollisesti haluan minimoida riskin.

Jos se on vauhkoamista, niin varmaan kaikkinainen riskinarviointi on vauhkoamista. Myös alatiesynnytyksen välttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on äidille 10-kertainen riski komplikaatioihin verrattuna alatiesynnytykseen. On jokaisen oma asia, haluaako ottaa tämän riskin, mutta Suomessa ei julkisella puolella kovin kevyin perustein sektiota saa. Myös pelkopotilaiden kanssa keskustellaan useamman kerran ennen sektiopäätöksen tekemistä. 

Kaikissa suuremmissa leikkauksissa on kasvanut kuolinriski. Suunnitellut sektioiden kuolemat tuskin ovat vuositasolla Suomessa muutamaa tapausta enempää.

Mikä kaikkea jätät elämässäsi tekemättä kuolemanriskin takia? 

Kummallinen kysymyksenasettelu. Jätän totta kai elämässäni tekemättä kaikki suuret vatsaleikkaukset, joita en välttämättä tarvitse. Samoin jätän väliin, jos suinkin mahdollista, tulipalot, liikenneonnettomuudet, metabolisen oireyhtymän, peräpukamat, avioeron sekä sisä- ja ulkoloiset. En ehkä kaikkia ensisijaisesti kuolemanriskin vuoksi, mutta ylipäätään en katso niiden olevan elämääni rikastuttavia kokemuksia.

Eli et aja autoa tai käytä julkisia kulkuvälineitä? Pyörällä tapahtuu myös paljon liikenneonettomuuksia. Vältät isoja julkisia tapahtumia ja et polta kynttilöitä? Et oli avioliitossa? Asut täysin uudessa asunnossa?

Ymmärrätkö että jokaiseen päätökseen sisältyy jonkinmoinen riski, ihan siitä hetkestä lähtien kun päätät istua autonrattiin ja menet töihin. Yleensä ihminen kuitenkin pohtii, mikä on oikeasti riskin todennäköisyys eikä anna näiden pelkojen hallita elämäänsä.

Alatiesynnytys on myös päätös, joka tuo omat riskinsä (mm. lapsen ja äidin vammautuminen). Harva kuitenkaan jättää tämän pelon takia lapset tekemättä. Miksi siis tämä vauhkoaminen suunniteluissa sektioista jotka ovat yleisesti tuvallinen ja yleinen leikkaus länsimaissa?

Totta kai ajan autoa ja käyn eri paikoissa. Lennän jopa lentokoneella, vaikka siitä saa säteilyä enemmän kuin röntgenkuvasta. Siltikään en käy huvin vuoksi röntgenkuvassa.

Jokaiseen päätökseen sisältyy jonkinlainen riski, joten siksi valitsen mieluummin alatiesynnytyksen kuin sektion. Tietenkin riskittömintä olisi olla synnyttämättä, mutta perheen perustaminen kaikkinensa on riskinoton arvoista, ja luonnollisesti haluan minimoida riskin.

Jos se on vauhkoamista, niin varmaan kaikkinainen riskinarviointi on vauhkoamista. Myös alatiesynnytyksen välttäminen.

Riskinarviointi menee siinä kohtaa vauhkoamiseksi kun yhden asian riskejä liioitellaan ja toisen vähätellään. Harvassa näissä keskusteluissa tai edes siellä pelkopolilla jutellessa puhutaan yleisesti kummankin synnytystavan riskeistä neutraalisti, vaan vain yhden synnytystavan riskejä korostetaan.

No mun mielestä tää ei vaan kuulu kategoriaan ”jokaisen oma asia”, koska sillä tehdään lapselle pahaa, vähän sama kuin röökaaminen raskausaikana, vaikka se äiti voikin olla muuten hyvä. Eli ei, en ajattele, että hitto mikä ihmishirviö tms. Tällainen valinta on kuitenkin ehdottomasti hyvin itsekäs. Oletan nyt, että tässä ei puhuta mistään traumasta, joka ajaa synnyttäjän terveydellisistä syistä sektioon, henkisenkin voi sitä ehdottomasti olla.

En ole mitään mieltä, jokainen tekee kuten itselle paras. Muiden on turha mussuttaa niin intiimiin asiaan mitään. Itselleni on omista syistäni tärkeää saada edes yrittää alatiesynnytystä, mutta mielestäni minulle ei kuulu piiruakaan mitä naapurin lissu tekee.

Alan ammattilaisten tehtävä on antaa aiheeseen liittyvää puolueetonta, tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tää ei vaan kuulu kategoriaan ”jokaisen oma asia”, koska sillä tehdään lapselle pahaa, vähän sama kuin röökaaminen raskausaikana, vaikka se äiti voikin olla muuten hyvä. Eli ei, en ajattele, että hitto mikä ihmishirviö tms. Tällainen valinta on kuitenkin ehdottomasti hyvin itsekäs. Oletan nyt, että tässä ei puhuta mistään traumasta, joka ajaa synnyttäjän terveydellisistä syistä sektioon, henkisenkin voi sitä ehdottomasti olla.

Sektio on lapselle edelleen pienempi riski kuin alatiesynnytys. Arvostatko jotkut bakteerit korkeammalle kuin syntymisen ilman happivajetta? Vai tarkoititko siis että paheksut alatiesynnyttäjiä jotka altistavat lapsensa aivovaurioille ja murtumille?

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tää ei vaan kuulu kategoriaan ”jokaisen oma asia”, koska sillä tehdään lapselle pahaa, vähän sama kuin röökaaminen raskausaikana, vaikka se äiti voikin olla muuten hyvä. Eli ei, en ajattele, että hitto mikä ihmishirviö tms. Tällainen valinta on kuitenkin ehdottomasti hyvin itsekäs. Oletan nyt, että tässä ei puhuta mistään traumasta, joka ajaa synnyttäjän terveydellisistä syistä sektioon, henkisenkin voi sitä ehdottomasti olla.

Vertaatko ihan tosissasi sektiota raskausajan tupakoimiseen? Sivistä itseäsi hieman myös niistä alatiesynnytyksen riskeistä. Tuolla logiikalla kaikki äidit haluavat lapseelleen pahaa kun haluavat tuoda tänne maailmaan lapsen, johon liittyy riskejä (oli synnytystapa mikä tahansa). Puhumattakaan niistä riskeistä ja vaaroista, mitä tällä pallolla sitä tulevaa lasta odottaa.

Eivätköhän ole asiaa miettineet, ja päätyneet siihen itselleen sopivammalta tuntuneeseen vaihtoehtoon. Miksi minun pitäisi vaivata päätäni muiden asioilla?

Keisarileikkaus arpeuttaa kohtua, mikä voi hankaloittaa tulevia raskauksia niin raskautumisen kuin sikiön hyvinvoinnin osalta.

Vierailija kirjoitti:

Keisarileikkaus arpeuttaa kohtua, mikä voi hankaloittaa tulevia raskauksia niin raskautumisen kuin sikiön hyvinvoinnin osalta.

Naiset synnyttää nykyään keskimäärin alle kaksi lasta. Pelkosektion haluaa yleensä nainen jolla on takana huono kokemus alatiesynnytyksestä. Eli jo se toinen lapsi tulossa. Se on jo yli keskiarvon, joten ei oikeastaan tarvitse miettiä niitä tulevia raskauksia. Suurin osa ei niitä koe kuitenkaan. Ainakin voisi kysyä naiselta mikä se arvioitu lapsiluku on ja jos toiveissa ei ole kolmatta, niin hittoako sitä sitten pelottelemaan kolmannen raskauden komplikaatioilla.

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Alatiesynnytysten riskeistä ei ole koskaan puhuttu suoraan, joten ei se puhe ole minnekkään kadonnut, sitä ei koskaan ole ollutkaan. Sektion riskit on kaikkien tiedoissa ja päätökset tehdään hirveän pelottelukampanjan jälkeen, joten ei sinne kukaan tietämättömänä pääse.

Itse olen kokenut molemmat. Helvetillisen toipumisen alatiesynnytyksestä ja helpon sektion. Helppoon sektioon sisältyi kohtutulehdus. Ei tuntunut missään alatiesynnytyksen jälkeisiin hermokipuihin verrattuna, hoitui antibiootilla. Tilastoissa näyn todennäköisesti niin että ”normaali alatiesynnytys” ja ”sektio jossa komplikaatio”.

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Tuntuu vaan että ne asiantuntijatkin (ainakin täällä suomessa) antavat näistä aika yksipuoleista tietoa. Olisin oikeasti kiinnostunut näkemään niitä tilastoja, missä alatiesynnytyksen ja sektion riskejä vertaillaan länsimaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Kyllähän komplikaatioita tilastoidaan, ja tuo mainittu lapseen kiintymistä edesauttava hormonicocktail on myös ihan empiirisesti mitattavissa oleva asia. Googlaamalla löytyy myös tutkimuksia, joiden mukaan alateitse synnyttäneet ovat keskimäärin tyytyväisempiä kokemukseensa kuin keisarileikkauksella synnyttäneet.