Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka synnyttävät keisarinleikkauksella vaikka se ei ole välttämätöntä?

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

No jos kerrankin pääsee keisarin leikattavaksi, niin mikä ettei. Rahvaanomaiset ne synnyttää pimssun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Hieno teoria. Eli jos synnytyksesi on ollut helppo  ja nopea, rakkautesi lasta kohtaan on vähempään kuin pitkän synnytyksen ja pahan repeämän saaneen äidin rakkaus?

Kuinka kätevää, äidit siis voi laittaa paremmuusjärjestykseen synntyksen pituuden mukaan. Mikä on oma rankkaukseni: synnytyksen kesto 35 tuntia ja kiireellinen sektiö. Sisälsi kipua ja puukkoa.

Itsellä kapea lantio joten synnytys alakautta varmaan mahdotonta.

Aika sairas ajatus että "helvetillinen kipu" saa muka rakastamaan lasta enemmän :/  Kyllähän se on yleensä toisinpäin että jos paljon kokee sitä helvetillistä kipua ja synnytys on traumaattinen ja etenkin jos tulee pahoja vaurioita niin helposti syntyy katumus ja katkeruus sitä lasta kohtaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Hieno teoria. Eli jos synnytyksesi on ollut helppo  ja nopea, rakkautesi lasta kohtaan on vähempään kuin pitkän synnytyksen ja pahan repeämän saaneen äidin rakkaus?

Kuinka kätevää, äidit siis voi laittaa paremmuusjärjestykseen synntyksen pituuden mukaan. Mikä on oma rankkaukseni: synnytyksen kesto 35 tuntia ja kiireellinen sektiö. Sisälsi kipua ja puukkoa.

En puhunut mistään ongelmasynnytyksistä ja repeilyistä, vaan ihan normisynnytyksestä. Kyllä uskon että siitä joku vanhevempi side syntyy siihen omaan "pentuun".

Ei tarvi mitään paremmuuskisaa laittaa pystyyn, kunhan mietin, miten se maailman vahvin voima alkaa kehittymään äidissä.

Ai, onko Suomessa elektiivinen keisarinleikkaus mahdollinen ihan yleisen terveydenhuollon piirissä?

Suosionsa huipulla eräässä expatien suosimassa maassa normaalilla synnytyksellä viitattiin keisarinleikkaukseen ja poikkeuksen tekivät ne hurjat, jotka uskaltautuivat luomuiluun. Silloin ajattelin, että kaikki ovat tulleet hulluiksi. Taustalta löytyi kyllä puhdas business, kun yksityiset vakuutusyhtiöt olivat kimpassa sairaaloiden kanssa - ja yksityinen sairausvakuutus terveydenhuollon palveluiden saamiseen pakollinen.

Lol vai saa muka kipu rakastamaan lasta enemmän :D  Tätä en olekaan aiemmin kuullut! Eiköhän sitten aleta rääkkäämään synnyttäjiä oikein kunnolla että varmistetaan jotta äiti  varmasti rakastaa lastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla jotain mieltä toisten asioista?

No vaikka siksi, että maksaa turhat leikkaukset veroissaan.

Minun puolesta jokainen leikkuuttakoon itsiään pitkin- ja poikkipäin, jos maksaa viulut itse. 

Pieleen mennyt alatiesynnytys se vasta kalliiksi tuleekin. Sen aivovammaisen vauvan hoito ei nimittäin ole mitään halpaa lystiä.

Eiköhän jokaisella ihmisellä ole oma immuunijärjestelmänsä, muuten olisi kuollut :D

Ap tarkoittaa varmaan synnytyskanavan bakteeriflooraa. Se voi muuten olla haitallinenkin, oma lapseni sai alatiessä b-streptokokin. Hänellä on myös astma ja on usein sairaana. Veli syntyi sektiolla, ja on terve kuin pukki. Että ei se synnytys sitä immuunijärjestelmää yksin luo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Hieno teoria. Eli jos synnytyksesi on ollut helppo  ja nopea, rakkautesi lasta kohtaan on vähempään kuin pitkän synnytyksen ja pahan repeämän saaneen äidin rakkaus?

Kuinka kätevää, äidit siis voi laittaa paremmuusjärjestykseen synntyksen pituuden mukaan. Mikä on oma rankkaukseni: synnytyksen kesto 35 tuntia ja kiireellinen sektiö. Sisälsi kipua ja puukkoa.

En puhunut mistään ongelmasynnytyksistä ja repeilyistä, vaan ihan normisynnytyksestä. Kyllä uskon että siitä joku vanhevempi side syntyy siihen omaan "pentuun".

Ei tarvi mitään paremmuuskisaa laittaa pystyyn, kunhan mietin, miten se maailman vahvin voima alkaa kehittymään äidissä.

Joo kyllä, kipu synnyttää rakkautta. Ne naiset, jotka saavat pahiten pataan mieheltään, ovat niitä kaikkein onnellisimpia ja rakastuneimpia.

Oletko muuten koskaan kuullut oksitosiinista?

Vierailija kirjoitti:

Lol vai saa muka kipu rakastamaan lasta enemmän :D  Tätä en olekaan aiemmin kuullut! Eiköhän sitten aleta rääkkäämään synnyttäjiä oikein kunnolla että varmistetaan jotta äiti  varmasti rakastaa lastaan!

Mulla ainakin kivuton sektio teki sen, että lasta oli vielä helpompi rakastaa kun synnytykseen ei liittynyt traumaa eikä sitä seurannutta masennusta. Ihan puuta heinää että sektiolasta ei olisi niin helppo rakastaa tai kokea omaksi.

Mieluumin otan riskin itselleni ja menen sektioon kuin että vaarantaisin lapseni terveyden ja hengen alatiesynnytyksessä joka saattaa mennä pieleen. Suomessakin on vakavasti vammautuneita lapsia kun lääkäri arvioi syntyvän lapsen koon väärin, lapsi on liian iso ja joudutaan repimään imukupilla ulos :(  Myös erilaiset repeämät ja kohdunlaskeumat ym ovat yleisiä. En tajua miksi jotkut niin ihannoivat alatiesynnytystä? Kehitysmaissa kuolee edelleen paljon naisia ja lapsia juurikin alatiesynnytykseen...

Vierailija kirjoitti:

Lol vai saa muka kipu rakastamaan lasta enemmän :D  Tätä en olekaan aiemmin kuullut! Eiköhän sitten aleta rääkkäämään synnyttäjiä oikein kunnolla että varmistetaan jotta äiti  varmasti rakastaa lastaan!

Et oo tainnut koskaan synnyttää, kyllä siinä on ihan tarpeeksi tuskaa ilman erillisiä kidutustoimenpiteitäkin.

Ei se mitään immuunia normisynnytyksessäkään saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää vaan, että kuka haluaa revittää vatsansa auki, kun se vauva tulis sieltä luonnollistakin reittiä.

Mihinkään leikkauksiin ei pitäs huvikseen ryhtyä, niissä on aina riskinsä, sairaalabakteeria jne.

Kannattaisiko sun kanavoida energia johonkin muuhun kuin ihmisille saarnaamiseen? Luuletko, että ihmiset "huvikseen" ryhtyvät leikkauksiin?

Kyllähän noitakin harrastetaan vain sen takia,  ettei halua alapään menevän piloille.

Niin, onhan se häpeällistä että naista kiinnostaa mm. oma kontinenssi ja seksuaalinen funktio. Kyllä naista pitää ensisijaisesti ajatella siitoskoneena jonka oma hyvinvointi on täysin toisarvoista.

aika outoa että elin joka on synnyttämiseen luotu, menisi synnyttäessä pilalle.

kukahan tässä naista siitoskoneena ajattelee, jos "seksuaalinen funktio" on vain mielessä.

Voi luoja. Ei ihmistä ole "luotu" tekemään mitään ja naisen rakenne on sellainen että tarpeeksi iso lapsista selviää synnytyksestä elossa että lajin pysyvyys on taattu. Ihmisen lantio on todella kapea verrattuna muihin eläimiin, ja niin leveä kuin se voi olla ilman että nainen menettää kävelykykynsä. Ihmislapsi myös syntyy todella epävalmiina verrattuna muihin nisäkkäisiin. Lapsen mahtuminen naisen lantion läpi on todella pienestä kiinni. Ilman modernia lääketiedettä noin 1/20 synnytyksistä johtaa lapsen kuolemaan ja 1/100 naisen kuolemaan. Eikä lajin säilymisen kannalta ole juurikaan mitään väliä sillä pysyykö naisen virtsan- ja ulosteenpidätyskyky synnytyksen jälkeenkin. Ei vaadi kovin paljoa tutustumista todellisuuteen löytää todella paljon tarinoita naisilta joiden "alapää" todellakin on tuhoutunut ihan rikkaassa länsimaassa. Toki se, että mielestäsi seksuaalinen funktio on jotain millä ei ole mitään väliä kertoo sinusta ihan kaiken tarpeellisen, eikä se todellakaan ole mitään hyvää.

Täällä puhutaan nyt turhaan tehtävistä leikkauksista, että huvikseen halutaan revittää vatsa auki ettei pimpsa mene "pilalle". Ei se mene pilalle normaalisynnytyksessä, koska tosiaankin se elin on siihen luotu, sinun mielestä se on siellä vain huvikseen tai seksireikänä?

Olen eri, mutta et sinä voi etukäteen tietää onko tulossa normaali synnytys vai ei. Tietysti riskiä voi ja pitää yrittää arvioida, mutta mikään kristallipallo se ultra ja kokoarviokaan ei ole. Ja siinä vaiheessa kun vauva on puoliksi pihalla ja sulkijat paukkuu poikki on jo aika paljon liian myöhäistä vaihtaa sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Sehän menee niin että traumatisoiva synnytys voi viilentää äidin tunteet lasta kohtaan, mikä on paljon loogisempaakin...

Kautta aikain naisia ja lapsia on kuollut alatiesynnytyksiin kuin kärpäsiä ennen modernia aikakautta joten kyseenalaistan kyllä alatiesynnytyksen normaaliuuden :D  Onhan myös nuorena kuoleminen ilman antibiootteja normaalia, ennen vanhaan oli hyvä jos ihminen eli yli 50v...Mieluummin itse vauvan takia ottaisin sektion kuin alatiesynnytyksen, jossa on suuri riski lapsen kuolemaa/vammautumiseen mikäli jokin menee pieleen ja sitähän ei voi etukäteen tietää

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Ohis, mutta olet sinä kyllä helmi miehen löytänyt, jos tunteet omaa lasta kohtaan ovat laimeat. Älä kuitenkaan viitsi sitä yleistää kaikkiin miehiin. Minun mieheni kyllä tuntee syvää rakkautta ja suojeluntarvetta kahta tytärtämme kohtaan.

Vieläkin moni kokee että vain alatiesynnytys on "normaalia" ja että sektiovauvan äiti on jotenkin vähemmän äiti...On se ajatus jotta naisen kuuluu kärsiä kunnolla synnytyksessä mahdollisimman vähäisellä kivunlievyksellä ja sitten mässäillään synnytyskivuilla muitten äitien kanssa ja mitä karmeampi synnytys niin sen enemmän saa kunnioitusta! Alatiesynnytys on monelle äidille vähän kuin sota/armeija miehille että siitä puhutaan vielä vuosikymmeniä myöhemmin ja ollaan niin ylpeitä kun ollaan selvitty ilman puudutuksia jne jne. Ajatellaan että äidin kuuluukin kärsiä lapsen takia...