Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka synnyttävät keisarinleikkauksella vaikka se ei ole välttämätöntä?

En ole mitään mieltä. En ole riittävästi kiinnostunut muiden ratkaisuista, enkä taida välittää muista riittävästi miettiäkseni, että mikä heidän lapsensa tulevaisuudelle on parasta.

Yhtä mietin, että ajattelevatko ihmiset muiden puolesta tällaisia asioita, koska A) haluavat kokea olevansa muita parempia tai oikeassa vai B) koska ovat sydämestään muiden vauvojen hyvinvoinnista huolestuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Tuntuu vaan että ne asiantuntijatkin (ainakin täällä suomessa) antavat näistä aika yksipuoleista tietoa. Olisin oikeasti kiinnostunut näkemään niitä tilastoja, missä alatiesynnytyksen ja sektion riskejä vertaillaan länsimaissa. 

Tähän vielä korjauksena että haluaisin nähdä tilastoja nimenomaan suunniteltujen sektioiden ja alatiesynnytysten riskien välillä länsimaissa. Jos kukaan törmää tälläiseen materiaaliin (itse en ole löytänyt) niin laita linkki ihmeessä keskusteluun. Olisi mukava rakentaa keskustelua myös tutkimustiedon varaan eikä iltapulun, yksipuoleisten aisantuntijakirjoitusten tai nettikokemusten varaan.

Mä olen valinnut sektion 3 kertaa. Mulla kolme upeaa lasta joita emme voisi lasten isän kanssa enempää rakastaa vaikka kumpikaan meistä ei heitä

alateitse synnyttänytkään.

Tottakai asiaan liittyi paljon pohdintaa ja älykkäänä ihmisenä sitä teinkin, totesin että plussat tällä tapaa voittaa takuulla miinukset. Hupaisaa että eräs naisgynekologi yksityisellä mulle kolmannen raskauteni aikaan sanoi että hän on tehnyt saman valinnan kuin minä. Vastasin vain että ”ymmärrän”. Gynekologi todella näkee mitä synnytys alateitse voi naiselle tehdä.

Joku kirjoitti että mieluummin viiva vatsassa kuin... no sen voin kertoa että sektio x 3 ei ole viiva vatsassa vaan arven päällä roikkuvaa rumaa nahkaa. Ei se kaunis ole. Mutta tekisin sen kaiken uudelleen samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Kyllähän komplikaatioita tilastoidaan, ja tuo mainittu lapseen kiintymistä edesauttava hormonicocktail on myös ihan empiirisesti mitattavissa oleva asia. Googlaamalla löytyy myös tutkimuksia, joiden mukaan alateitse synnyttäneet ovat keskimäärin tyytyväisempiä kokemukseensa kuin keisarileikkauksella synnyttäneet.

Tottakai, kun tilastoissa on ne kiireiset ja hätäsektiotkin. Tilanteita jotka altistavat synnytyksenjälkeiselle masennukselle ei tilastoida mihinkään komplikaatioihin. Ne on tilanteita jotka aiheuttaa kipua ja pelkoa, mutta eivät välttämättä ole lääketieteellisesti mitenkään todettavissa tai eivät ole tilastojen laatijoiden mielenkiinnon kohteena. Omat ongelmani alatiesynnytyksessä tulivat vasta toipumisvaiheessa. Niitä ei ole tilastoitu mihinkään. Synnytyksestä lukee tilastoissa että se oli normaali, vaikka olin lähes liikuntakyvytön useamman viikon sen jälkeen ja kävin vielä kahden vuoden jälkeen traumaterapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt mitkä repeämät on imukupista tulossa, niin olisin valinnut leikkauksen...

Sama täällä. Eikä olisi jäänyt yhteen lapseen.

Kyllähän sektiosta saa asiallista infoa. Toki leikkaushaavan paraneminen vie aikansa, mutta samahan se on alatiesynnyttäjillä. Repeämiä saattaa tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Kyllähän komplikaatioita tilastoidaan, ja tuo mainittu lapseen kiintymistä edesauttava hormonicocktail on myös ihan empiirisesti mitattavissa oleva asia. Googlaamalla löytyy myös tutkimuksia, joiden mukaan alateitse synnyttäneet ovat keskimäärin tyytyväisempiä kokemukseensa kuin keisarileikkauksella synnyttäneet.

Tottakai, kun tilastoissa on ne kiireiset ja hätäsektiotkin. Tilanteita jotka altistavat synnytyksenjälkeiselle masennukselle ei tilastoida mihinkään komplikaatioihin. Ne on tilanteita jotka aiheuttaa kipua ja pelkoa, mutta eivät välttämättä ole lääketieteellisesti mitenkään todettavissa tai eivät ole tilastojen laatijoiden mielenkiinnon kohteena. Omat ongelmani alatiesynnytyksessä tulivat vasta toipumisvaiheessa. Niitä ei ole tilastoitu mihinkään. Synnytyksestä lukee tilastoissa että se oli normaali, vaikka olin lähes liikuntakyvytön useamman viikon sen jälkeen ja kävin vielä kahden vuoden jälkeen traumaterapiassa.

Varmastikin kipu, pelko, masennus ja tilastoimattomat vauriot näkyvät niissä tutkimuksissa, joissa on tutkittu synnyttäjien tyytyväisyyttä omaan kokemukseensa.

129 lisää: olin aivan todella huonossa kunnossa fyysisesti alatiesynnytyksen jälkeen.

Se oli varmaan altistava tekijä äitiysmasennukselle. Koin olevani huono synnyttäjä.

Eipä se minulle kuulu. Toki mietin aina että miten kukaan uskaltaa mennä isoon leikkaukseen, itse välttelen sairaalaa aina kuin mahdollista! Sektion jälkeen kun on usein pitempään huonossa kunnossa kuin hyvin menneen synnytyksen. Mutta eiköhän sektioon menijä ole miettinyt asian kohdalleen ainoaksi sopivaksi ratkaisuksi. Tärkeintähän on se että on hyvällä mielellä lapsen tulosta. 

Lapsi tarvii äidin kakkaa vähän nieltynä, jotta masu alkaa toimia nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Kyllähän komplikaatioita tilastoidaan, ja tuo mainittu lapseen kiintymistä edesauttava hormonicocktail on myös ihan empiirisesti mitattavissa oleva asia. Googlaamalla löytyy myös tutkimuksia, joiden mukaan alateitse synnyttäneet ovat keskimäärin tyytyväisempiä kokemukseensa kuin keisarileikkauksella synnyttäneet.

Tottakai, kun tilastoissa on ne kiireiset ja hätäsektiotkin. Tilanteita jotka altistavat synnytyksenjälkeiselle masennukselle ei tilastoida mihinkään komplikaatioihin. Ne on tilanteita jotka aiheuttaa kipua ja pelkoa, mutta eivät välttämättä ole lääketieteellisesti mitenkään todettavissa tai eivät ole tilastojen laatijoiden mielenkiinnon kohteena. Omat ongelmani alatiesynnytyksessä tulivat vasta toipumisvaiheessa. Niitä ei ole tilastoitu mihinkään. Synnytyksestä lukee tilastoissa että se oli normaali, vaikka olin lähes liikuntakyvytön useamman viikon sen jälkeen ja kävin vielä kahden vuoden jälkeen traumaterapiassa.

Varmastikin kipu, pelko, masennus ja tilastoimattomat vauriot näkyvät niissä tutkimuksissa, joissa on tutkittu synnyttäjien tyytyväisyyttä omaan kokemukseensa.

Mistähän tuollaisen tutkimuksen saisi käsiinsä jossa tosiaan on tilastoitu naisten omaa tyytyväisyyttä alatiesynnytykseen ja suunniteltuun sektioon. Suomesta tuskin saa, kun täällä ei tilastoida kunnolla edes niitä komplikaatioita, vaan kaikki sektiot niputetaan samaan. Naisten omia kokemuksia tuskin kukaan virallinen taho Suomessa haluaa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Tuntuu vaan että ne asiantuntijatkin (ainakin täällä suomessa) antavat näistä aika yksipuoleista tietoa. Olisin oikeasti kiinnostunut näkemään niitä tilastoja, missä alatiesynnytyksen ja sektion riskejä vertaillaan länsimaissa. 

Tähän vielä korjauksena että haluaisin nähdä tilastoja nimenomaan suunniteltujen sektioiden ja alatiesynnytysten riskien välillä länsimaissa. Jos kukaan törmää tälläiseen materiaaliin (itse en ole löytänyt) niin laita linkki ihmeessä keskusteluun. Olisi mukava rakentaa keskustelua myös tutkimustiedon varaan eikä iltapulun, yksipuoleisten aisantuntijakirjoitusten tai nettikokemusten varaan.

Tänne on linkitetty monet kerran tutkimuksia, mutta ilmeisesti ne ovat yksipuolisia, kun niissä ei päädytä haluttuun lopputulokseen. Sektion riskit veritulppien, kohtutulehduksien, massiivisten verenvuotojen sekä seuraavien raskauksien istukka- ja kohtuongelmien suhteen eivät riipu siitä, onko kyseessä suunniteltu vai kiireellinen sektio. Ei kohtu tiedä, mistä syystä sitä leikataan.

Suomessa ei julkisella puolella saa yhtään hupileikkausta tyyliin kun mä vaan haluun. Muualla näin voi tapahtua mutta mitä sitten, eri kulttuureissa toimitaan eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Sinun logiikallasi varmaan sijais- tai adoptiolasta ei äiti voi rakastaa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Tuntuu vaan että ne asiantuntijatkin (ainakin täällä suomessa) antavat näistä aika yksipuoleista tietoa. Olisin oikeasti kiinnostunut näkemään niitä tilastoja, missä alatiesynnytyksen ja sektion riskejä vertaillaan länsimaissa. 

Tähän vielä korjauksena että haluaisin nähdä tilastoja nimenomaan suunniteltujen sektioiden ja alatiesynnytysten riskien välillä länsimaissa. Jos kukaan törmää tälläiseen materiaaliin (itse en ole löytänyt) niin laita linkki ihmeessä keskusteluun. Olisi mukava rakentaa keskustelua myös tutkimustiedon varaan eikä iltapulun, yksipuoleisten aisantuntijakirjoitusten tai nettikokemusten varaan.

Tänne on linkitetty monet kerran tutkimuksia, mutta ilmeisesti ne ovat yksipuolisia, kun niissä ei päädytä haluttuun lopputulokseen. Sektion riskit veritulppien, kohtutulehduksien, massiivisten verenvuotojen sekä seuraavien raskauksien istukka- ja kohtuongelmien suhteen eivät riipu siitä, onko kyseessä suunniteltu vai kiireellinen sektio. Ei kohtu tiedä, mistä syystä sitä leikataan.

Viilto on erilainen noissa eri sektioissa. Kyllä se vaikuttaa tehdäänkö sektio rauhassa ja harkitusti vai hengenhädässä. Viilto on eri kokoinen ja eri kohdassa, ehditään varata lisäverta paikalle, ei tarvitse nukuttaa.

Oletteko te sektion vastustajat samanlaisessa paniikissa jos kuulette että joku joutuu umpisuolileikkaukseen? Nyt se kuolee! Haava tulehtuu! Verenmyrkytys! Yleensä kaikki on ihan rauhassa ja kohauttaa suunnilleen olkaa kun kertoo että joku joutui umpparileikkaukseen. Yhtä syvällä se umpisuolikin ihmisessä on. Sentio vaan on jotain mitä kauhistellaan. Avosydänleikkaustakaan ei pidetä yhtä pahana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne katosi rauhallinen arviointi molempien synnytystapojen eduista ja riskeistä?

Sektio ei automaattisesti poista synnytykseen liittyviä riskejä tai kipuja, varsinkaan jälkikäteen. Se etukäteen haaveiltu ”pieni haava” voi ollakin jotain ihan jotain muuta.

Tällaisissa ketjuissa kuulisi mielellään asiantuntijoiden antamaa tietoa, arvioita ja mahdollisia suosituksia, sekä naisten omia henkilökohtaisia synnytyskokemuksia molemmista vaihtoehdoista.

Tuntuu vaan että ne asiantuntijatkin (ainakin täällä suomessa) antavat näistä aika yksipuoleista tietoa. Olisin oikeasti kiinnostunut näkemään niitä tilastoja, missä alatiesynnytyksen ja sektion riskejä vertaillaan länsimaissa. 

Tähän vielä korjauksena että haluaisin nähdä tilastoja nimenomaan suunniteltujen sektioiden ja alatiesynnytysten riskien välillä länsimaissa. Jos kukaan törmää tälläiseen materiaaliin (itse en ole löytänyt) niin laita linkki ihmeessä keskusteluun. Olisi mukava rakentaa keskustelua myös tutkimustiedon varaan eikä iltapulun, yksipuoleisten aisantuntijakirjoitusten tai nettikokemusten varaan.

Tänne on linkitetty monet kerran tutkimuksia, mutta ilmeisesti ne ovat yksipuolisia, kun niissä ei päädytä haluttuun lopputulokseen. Sektion riskit veritulppien, kohtutulehduksien, massiivisten verenvuotojen sekä seuraavien raskauksien istukka- ja kohtuongelmien suhteen eivät riipu siitä, onko kyseessä suunniteltu vai kiireellinen sektio. Ei kohtu tiedä, mistä syystä sitä leikataan.

Luitko viestiä ollenkaan?  Tässä pyydettiin vertailevaa tilastoa suunniteltujen sektioiden ja alatiesynnytysten riskein välillä. Halutaan siis tilastotietoa ihmisistä, joista osa on valinnut suunnitellun sektion, mitä tästä on seurannut (riskit) ja kuinka monelle näitä seuraamuksia on tullut (riskien määrä). Samat tiedot alatiesynnyttäjistä. Sitten näitä kahta tilastoa voi verrata ja katsoa, minkälaisia asioita voidaan nähdä olevan riskinä millekin ryhmälle ja millä todennäisyydellä.

Tuo sinun viestisi ei antanut mitään lisäarvoa vaan listasi niitä sektioiden yleisiä riskejä (jättäen yllättäen ne alatiesynnytysriskit mainitsematta), jotka ovat varmasti jo monelle aiheeseen perehtyneelle tiedossa. Eikä listasi ottanut edes huomioon eri riskien todennäköisyyksiä. Osa riskien määristä varmasti kasvaa, jos kyseessä on hätä- tai kiireellinen sektio. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että muiden päätöksiin ja asioihin puuttuvat ihmiset ovat alinta mahdollista kastia.  En ole mitään mieltä siis, kun ei asia minulle pätkääkään kuulu. Jokainen saa tehdä omat päätökset ja todella toivon, että naisilla olisi vielä nykyistä huomattavasti paremmat olosuhteet niitä tehdä ilman, että joku täysin ulkopuolinen ihminen tulee viisastelemaan ja kaakattamaan omia ajatuksiaan, jotka eivät ketään kiinnosta. Ja kyllä, olen ihan alateitse synnyttänyt itse.

No jätetäänpä puuttumatta muiden asioihin jatkossa sitten että oltaisiin parempia ihmisiä. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan. Jätetään tekemättä se lastensuojeluilmoitus kaltoinkohdellusta lapsesta. Jätetään työntämättä apuna sitä risteykseen sammunutta autoa. Ei tarjota lastenhoitoapua sille väsyneelle äidille. Jätetään kysymättä itkevältä, onko joku hätänä, voiko auttaa. Ollaan nostamatta apuna vaunuja linja-autosta. Jätetään kyseenalaistamatta se, onko raskaana tupakoiva ja muita päihteitä käyttävä äiti nyt kuitenkaan vuoden äiti-ainesta.

Keskitytään kaikki vaan omaan napaan, ei yhtään huomioida, ihmetellä tai kyseenalaisteta muiden ihmisten toimintaa eikä yhtään kuunnella mielipiteitä jotka poikkeaa omistamme. Kyllä maailma vaan sitten vasta on ihana paikka kun kaikki ihmiset ovat tälläisia itsekeskeisiä idi.oot.teja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta minusta tuntuu että äiti joka ei koe synnytyksen kamalia tuskia, ei koskaan saa samanlaista sidettä lapseen, kuin se joka synnyttää ja kokee tuskat. Luonto on jotenkin järjestänyt niin, että siitä helvetillisestä  koettelemuksesta seuraa ikuinen maailman vahvin voima, äidinrakkaus. En tiedä onko sektioäideillä niin voimakasta äidinrakkautta, vai onko heidän tunteet lapseen yhtä laimeita kuin esim isän.

Onhan ne silti tietysti kantaneet sitä lasta sisällään.

Tämä kokemus liittyy varmaan siihen, että synnytyksen aikana naisen kehossa vapautuu tutkitusti eniten hormoneja (oksitosiini, endorfiini, adrenaliini) koko naisen elämän aikana. Oksitosiini on myös "rakkaushormoni". Samojen hormonien vaikutusta kutsumme rakkaudeksi ja kiintymykseksi.

Näinpä! Äidin rakkautta lapseensa ei tietenkään voi millään mittarilla mitata, mutta alatiesynnytys ja onnistunut imetyksen alku antavat naiselle hormonicocktailin, joka vastaa rakastumista potenssiin sata.

Eli kysymys ei ole ollenkaan siitä, että kärsimys tekisi paremman äidin. Kyseessä ei ole paremmuuskilpailu, eikä se tunne, johon tässä viittaan, ole todellakaan kärsimystä.

Ja vastaus aloituksen kysymykseen: en minä ole mikään sanomaan mitään kenenkään muiden valinnoista, mutta näin anonyyminä uskallan kertoa olevani pahoillani niiden puolesta, joilla ei ole kokemusta onnistuneesta alatiesynnytyksestä.

Vaikea alatiesynnytys sen sijaan pilaa imetyksen alun ja altistaa synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Ihan tuurista kiinni kumpi coctail sieltä läsähtää.

Kumpi tahansa voi läsähtää, mutta hyvä kokemus on huomattavasti todennäköisempi. Ikävä kyllä aihe on niin tulenarka, että harva uskaltaa synnytyksiään hehkuttaa. En minäkään uskalla kuin anonyyminä.

Mistä sinä tiedät kumpi on yleisempää ja varsinkaan huomattavasti, kun tuota ei edes tilastoida.

Kyllähän komplikaatioita tilastoidaan, ja tuo mainittu lapseen kiintymistä edesauttava hormonicocktail on myös ihan empiirisesti mitattavissa oleva asia. Googlaamalla löytyy myös tutkimuksia, joiden mukaan alateitse synnyttäneet ovat keskimäärin tyytyväisempiä kokemukseensa kuin keisarileikkauksella synnyttäneet.

No varmaan joo ovat tyytyväisempiä. Mun keisarinleikkausta edelsi viikko prenalla käynnistettävänä, sitten päivä oksitosiinilla aikaansaatuja supistuksia jotka olivat yhdessä vaiheessa helvetti, sitten se synnytyksen ylivoimaisesti pahin vaihe eli kun pitkiä aikoja ponnistutti ihan jäätävästi mutta ei saanut ponnistaa, sitten 2,5 h ponnistamista ja sen jälkeen kiireellinen sektio. Että vaikeaa on tästä kuviosta löytää aihetta kovin suureen tyytyväisyyteen kun naapuripedin asukki kertoi naama näkkärillä ponnistaneensa 3 minuuttia. Silti mun synnytyksen ylivoimaisesti paras osuus oli se sektio. Ja paranemisessa ei mitään ongelmia. Samoin kaverini on synnyttänyt sekä sektiolla että alateitse ja sanoi että sektiosta toipui paremmin ja vähemmän kivuliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että muiden päätöksiin ja asioihin puuttuvat ihmiset ovat alinta mahdollista kastia.  En ole mitään mieltä siis, kun ei asia minulle pätkääkään kuulu. Jokainen saa tehdä omat päätökset ja todella toivon, että naisilla olisi vielä nykyistä huomattavasti paremmat olosuhteet niitä tehdä ilman, että joku täysin ulkopuolinen ihminen tulee viisastelemaan ja kaakattamaan omia ajatuksiaan, jotka eivät ketään kiinnosta. Ja kyllä, olen ihan alateitse synnyttänyt itse.

No jätetäänpä puuttumatta muiden asioihin jatkossa sitten että oltaisiin parempia ihmisiä. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan. Jätetään tekemättä se lastensuojeluilmoitus kaltoinkohdellusta lapsesta. Jätetään työntämättä apuna sitä risteykseen sammunutta autoa. Ei tarjota lastenhoitoapua sille väsyneelle äidille. Jätetään kysymättä itkevältä, onko joku hätänä, voiko auttaa. Ollaan nostamatta apuna vaunuja linja-autosta. Jätetään kyseenalaistamatta se, onko raskaana tupakoiva ja muita päihteitä käyttävä äiti nyt kuitenkaan vuoden äiti-ainesta.

Keskitytään kaikki vaan omaan napaan, ei yhtään huomioida, ihmetellä tai kyseenalaisteta muiden ihmisten toimintaa eikä yhtään kuunnella mielipiteitä jotka poikkeaa omistamme. Kyllä maailma vaan sitten vasta on ihana paikka kun kaikki ihmiset ovat tälläisia itsekeskeisiä idi.oot.teja!

Vertaat kaltoinkohdellun lapsen heitteillejättöä toisten synnytystapojen puuttumiseen?